Vielä vuosi sitten Jenny Belitz-Henriksson painoi kymmenen kiloa enemmän ja haudutteli ajatusta elämänsä viimeisestä painonpudotuksesta. Kuva: Jouni Harala
Vielä vuosi sitten Jenny Belitz-Henriksson painoi kymmenen kiloa enemmän ja haudutteli ajatusta elämänsä viimeisestä painonpudotuksesta. Kuva: Jouni Harala

Kun Jenny Belitz-Henrikssonin 40-vuotispäivä lähestyi, hän päätti laihduttaa vielä viimeisen kerran. 10 kilon pudotus onnistui yksinkertaisella ruokavalion muutoksella.

Viisi tuntia hikiliikuntaa päivässä ei laihduta pysyvästi, totesi personal trainer ja liikunnanohjaaja Jenny Belitz-Henriksson kuusi vuotta sitten. Noin 80 kiloa pysyi 173-senttisessä varressa sinnikkäästi, vaikka välillä kiloja karisikin hetkellisesti.

– Saatoin vetää päivässä useita rankkoja intervallitreenejä, body pumpia ja spinningiä. Aloin saada ylikunnon oireita. Olin jatkuvasti väsynyt ja sain rytmihäiriöitä.

"Aina kun olen lihonut takaisin, olen ollut pettynyt itseeni."

Jennyllä oli vaikeuksia palautua treeneistä. Öisin hän ei saanut nukuttua, koska vastasyntynyt kuopus valvotti. Lopulta Jenny oli niin ylirasittunut, että sai lääkäriltä liikuntakiellon. Se johti siihen, että hän istui sohvalla limsapullon ja suklaalevyn kanssa.

– Lääkitsin väsymystä ja turhautumista sokerilla. En elänyt terveellisesti, vaikka ammattini puolesta minulla olisi ollut eväät toimia oikein. En vain pystynyt skarppaamaan, Jenny kertoo.

Kolme kympin pudotusta

Kun kuopus kasvoi, Jenny palasi liikunnan pariin. Hän sai pudotettua 10–15 kiloa, mutta ne tulivat aina takaisin. Viimeisen kolmen vuoden aikana Jenny on laihduttanut saman määrän kolmesti.

– Se on ollut tosi rankkaa henkisesti. Kun olen lihonut takaisin, olen ollut pettynyt itseeni, Jenny kuvailee.

Toissa jouluna Jenny oli jälleen tilanteessa, jossa kilot olivat palanneet. Lomamatkalla hän katsoi bikineissä itseään peilistä ja totesi, että halusi ryhtyä pudottamaan painoaan vielä viimeisen kerran ennen kuin täyttäisi 40 vuotta. Sen jälkeen hän ei aikoisi enää ikinä laihduttaa.

Jotta suunnitelma onnistuisi, Jenny päätti pudottaa painoa eri tavalla kuin aiemmin.

– Olen liikkunut aina paljon, ja liikunta on ollut keinoni laihduttaa. Olen kuitenkin syönyt epäsäännöllisesti ja liikaa, koska liikunnanohjaajan työni vuoksi olen ajatellut tarvitsevani tosi paljon ruokaa.

Vuoden hauduttelun jälkeen Jenny tarttui toimeen tammikuun alussa. Hän alkoi panostaa säännölliseen ja ravintorikkaaseen ruokavalioon ja ryhtyi syömään noin 4–6 kertaa päivässä. Jenny ei jättänyt aamupalaa väliin kuten aiemmin vaan ymmärsi, että päiväpainotteisesti syöminen karsisi iltaherkuttelua. Aamulla Jenny söi rahkaa, banaanin, omenan ja pähkinöitä ja alkoi panostaa proteiinin määrään pitkin päivää.

"Ennen söin valtavia pasta-annoksia."

– Huolehdin siitä, että syön joka aterialla riittävästi proteiinia, esimerkiksi salaatin kanssa lohta, katkarapuja, papuja, pähkinöitä tai kananmunaa, välipalaksi hedelmiä ja pähkinöitä tai ruisleipää juustolla ja kananmunalla. Kun syön riittävän ravitsevasti päivälliseen mennessä, en välttämättä kaipaa enää mitään iltapalaksi, Jenny vinkkaa.

"Kun perusruokavalio on kunnossa, mielitekoja ei tule paljon", Jenny Belitz-Henriksson sanoo. Kuva: Jouni Harala
"Kun perusruokavalio on kunnossa, mielitekoja ei tule paljon", Jenny Belitz-Henriksson sanoo. Kuva: Jouni Harala

Läsnä ruokahetkessä

Jenny huomauttaa myös ateriakoon tärkeydestä painonpudotuksessa.

– Ennen söin valtavia pasta-annoksia, mutta nykyään nautin maltillisesti yhden pienemmän annoksen. Aluksi otin käyttöön pienemmän lautasen, mutta nyt tiedän, mikä määrä ruokaa tekee kylläiseksi. Jos aiemmin kauhoin ruokaa vauhdilla ja otin lisää, nyt santsaus on vain mieliteko, joka menee nopeasti ohi.

Jenny alkoi myös keskittyä ruokailuhetkeen. Apuna olivat tietoisen läsnäolon harjoitukset. Se tarkoittaa, että ruokaa maistellaan rauhassa ja samalla voi havainnoida omaa ympäristöään, vaikka sitä, miltä lattia tuntuu jalkojen alla. Rauhallisesti ruokaileminen auttaa tuntemaan kylläisen olon ajoissa.

 Jenny ei ole kieltänyt itseltään mitään muuta kuin alkoholin.

–Porukassa en välttämättä ole enää se, joka nousee pöydästä ensimmäisenä, Jenny kertoo nauraen.

Vaikka Jenny keskittyy syömään pääasiassa terveellisesti, hän ei silti ole kieltänyt itseltään mitään muuta kuin alkoholin. Senkin hän jätti siksi, että aviomies päätti kokeilla vuoden tipatonta. Jenny innostui samalla.

– Koska perusruokavalioni on nyt kunnossa, mielitekoja ei tule paljon. En ymmärrä, miten olen aiemmin saattanut syödä sipsipussin viikonlopussa. Mutta en kiellä itseltäni mitään. Jos mökillä on tarjolla pullaa ja vaaleaa leipää, syön, mitä on tarjolla.

Yli painon jumituksesta

Jenny tietää, että pysyvä painonpudotus ei tapahdu taikaiskusta, vaan omalle kropalle pitää antaa kuukausia aikaa tottua uusiin asioihin. Kun elämäntapamuutosta oli kestänyt kaksi ja puoli kuukautta, Jennyn paino oli vieläkin jumissa.

– Se turhautti, mutta tiedän, että keski-ikäisenä aineenvaihdunta on jo hidastunut ja kropalla kestää aikaa tottua muutokseen. Jatkoin sinnikkäästi ruokavaliotani.

Maaliskuussa paino alkoi pudota. Toki siihen auttoivat hiljalleen myös vuodenvaihteessa aloitetut uudenlaiset liikuntatreenit. Jenny tapsi viikoittain personal traineria, joogasi ja juoksi kerran viikossa. Jumppatunteja hän ei ohjannut.

Jenny on laihtunut 10 kiloa puolessa vuodessa.

– En ole koskaan aiemmin liikkunut näin vähän, noin kolme tuntia viikossa. Silti juoksin kesäkuussa ensimmäisen maratonini Tukholmassa, Jenny kertoo.

Tänä kesänä Jenny on matkansa puolivälissä. Hän on laihtunut 10 kiloa puolessa vuodessa. Toiset 10 kiloa olisi tavoitteena karistaa joulukuun loppuun mennessä. Se onnistuu pysyvästi, kun oikeanlainen motivaatio on kirkkaana mielessä.

– Haluan voida hyvin ja tehdä itselleni hyviä asioita. Ennen tavoitteeni oli ollut tietyn kilomäärän pudottaminen mutta nyt ajattelen, että laihdutan kilon kerrallaan. Olen aiemminkin ollut aivan yhtä onnellinen – mutta nyt olen energisempi kuin koskaan.

Lue Jennyn blogia osoitteessa vastaiskuankeudelle.fi.

Jari Sillanpää. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jarin mukaan ainoa liikunnaksi kutsuttava asia hänen elämässään on esiintymislavalla oleminen ja seksi.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo pudottaneensa viime aikoina 6–7 kiloa painoa.

Miten hän siinä onnistui? Varsin yksinkertaisilla muutoksilla.

– Olen vähentänyt limsan juontia. Nuorena harrastin kilpauintia, mutta nykyään en urheile mitenkään. En ole käynyt uimassa, koska on ollut niin paljon muuta mukavaa. Mun on pakko mennä joku kerta! Jari kertoo.

Jari kertoo saavansa liikuntaa ainoastaan esiintymislavalla – ja kumppanin kanssa.

– Harrastan seksiä, Jari nauraa.

– En usko, että liikunnalla laihdutetaan. Jos puolen tunnin kävelyllä kuluttaa sata kaloria, sen syö tosta noin vaan, hän pohtii. 

Elämä huumekohun jälkeen

Jari kertoi kuulumisiaan tilaisuudessa, jossa julkistettiin hänen elämästä kertovan Rakkaudella merkitty -musikaalin esiintyjät. Musikaalia esitetään ensi kesänä Suomen kesäteatterissa Valkeakosken Apianniemessä.

Itse Jaria musikaalissa ei nähdä, mutta hän on käsikirjoittaja-ohjaajan apuna tekoprosessissa. Musikaalissa kuullaan kirjo Jarin levyttämiä lauluja.

”Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla.”

– Kaikki voidaan kertoa ja näyttää, mutta sen pitää olla tyylikäs. Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla. Toivonkin, että siitä tulee moninainen, Jari kertoo.

– Minulla ei ole mitään rajoituksia, kaikki aiheet käyvät. Ja tässä viimeaikoina on tullut vielä lisää, Jari sanoo, ja viitannee syyskuussa tapahtuneeseen kohuun, missä Sillanpään uutisoitiin ajaneen huumausaineen vaikutuksen alla.

Lehdistötilaisuudessa Jarilta kysyttiin, miten hän on selviytynyt kohusta.

– Päivä kerrallaan, Jari vastaa.

Heikki Paavilaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa musikaalissa eri ikäisiä Jareja esittävät näyttelijät Martti Manninen ja Jari Ahola. Muina esiintyjinä nähdään muiden muassa Ushma Karnani sekä muusikko Olli Herman, joka esittää musikaalissa Jarin rakkauden kohdetta.

Jatkuvaa ideointia

Jari on parhaillaan konserttikiertueella, ja hän julkaisi äskettäin uuden sinkun, Mä elän taas. Uuden levyn julkaisua ei ole päätetty, mutta pari uutta biisiä on valmiina. Jari kertoo, että hänen mielensä pulppuaa jatkuvasti uusia ideoita ja unelmia.

– Haluaisin kirjoittaa sen tyyppisen tarinan kuin The Producers -musikaali on. Tarina ei kertoisi minusta, mutta käyttäisin siinä omia biisejäni. 

– The Producers on onnistunut ja monipuolinen tarina, jossa on ollut hyvä kynä. En pystyisi sitä kokonaan kirjoittamaan, mutta voisin olla takapiruna. Siinä olisi huumoria, tragediaa ja koko elämän kirjo. Olen konserteissakin tunteiden ja sielujen nuohooja musiikin kautta, Jari kertoo.

Vierailija

Hoikistunut Jari Sillanpää kertoo, miten onnistui painonpudotuksessa: ”En urheile mitenkään”

Media on kohdellut kuin silkkihansikkain kovista huumeista kärähtäneitä Nordinia sekä Sillanpäätä, kyseiset artistit ovat suorastaan asetettu uhrien asemaan vaikka kummallakaan on tuskin ollut mistään yksittäisestä kokeilusta kyse kun käry on käynyt. Toista on ollut kyyti Metsäkedon kohdalla, artisti ei ole mihinkään lain tuntemaan rikokseen syyllistynyt mutta olemassaoleva sekä tuleva ura on järjestelmällisesti tuhottu kaikissa mahdollisissa "vastuullisissa" medioissa.
Lue kommentti
Anna Härön liike on Helsingin Vanhassa kauppahallissa. Kuva: Lasse Lecklin

Lihakauppaa pitävä Anna Härö pisti firman pystyyn neljä vuotta sitten. – Kukaan ei tuntunut kaipaavan perinteistä lihamestariäijää.

Anna Härö on 30-vuotias lihakauppias, jolla on viisi osa-aikaista työntekijää ja liike suositussa Helsingin Vanhassa kauppahallissa.

– En edes kehtaa kertoa, kuinka vähän teen töitä nykyään, Anna Härö nauraa.

Aina tilanne ei ole kuitenkaan ollut sama.

– Aluksi tein hirveästi töitä. Nykyään olen hiljaiset päivät kokonaan pois myymälästä. Loppuviikosta halli vilkastuu. Täytän viikkoloppuaamuisin tiskit itse. Parasta on, kun saan laittaa perjantaina tai lauantaina aamulla tiskin täyteen upeita tuotteita ennen kiireistä päivää.

Kun Vanhaa kauppahallia oltiin avaamassa uudestaan ison remontin jälkeen vuonna 2014, hallissa oli yhden lihakaupan ammottava aukko. Anna oli jo aiemmin työskennellyt hallissa, ja kun liiketila vapautui, Anna tarttui mahdollisuuteen.

– Minä vain tein sen. Näin jälkeenpäin ajatellen aika vähän ehdin sitä miettiä. Lainasin pienen summan rahaa kylmälaitteisiin ja soitin lihatilalle, jossa olin ollut harjoittelussa. Pyysin heitä myymään minulle lihaa.

Pian Anna huomasi tarvitsevansa apua liikkeessä. Nyt tiskin takana työskentelee vaihtelevasti osa-aikaisia myyjiä, toiset opiskelijoita, ja toiset eläkeläisiä.

– Palkkasin ensin Annelin. Hän on myynyt hallissa lihaa yli 40 vuotta ja hän kannusti minua aloittamaan oman liikkeen. Anneli on ilmiömäisen hyvä myyjä. Siitä on koko tiimille tarttunut hyvä myymisen meininki.

”Olin tiskin takana sinä päivänä, kun synnytys alkoi.”

Kirjanpitoa Anna inhoaa, mutta onneksi aviomies ja kirjanpitäjä hoitavat sen.

Ennen lapsen syntymää Anna teki töitä minkä pystyi. Seisomatyö on kuitenkin fyysisesti raskasta. Lapsen syntymän jälkeen Anna päätti jäädä maanantaisin kotiin hoitamaan lasta.

– Olin tiskin takana sinä päivänä, kun synnytys alkoi. Olin myymässä jollekin turistille porosalamia, kun äkkäsin, että nämä taitavat olla niitä supistuksia.

Liike on erikoistunut sesonkituotteisiin ja riistaan. Tiskissä on hirveä, peuraa ja riistalintuja. Firman nimeksikin valiutui Annan Villiliha.

– Kun avasin liikkeen, ihmiset olivat aika viehättyneitä tähän. Kukaan ei tuntunut kaipaavan perinteistä lihamestariäijää.

”Ehkäpä sen hypen takia alku oli helppo, ja kaikki meni niin hyvin. Nyt joutuisin varmasti tekemään enemmän töitä tullakseni tunnetuksi.”

Asiakkaat löysivät Villilihan nopeasti. Tietenkin jotkut pettyivät, kun vanha tuttu lihakauppa ei ollutkaan enää siinä, missä Annan uunituore yritys oli. Suurin osa kuitenkin tykästyi uuteen, asiantuntevaan kauppiaaseen. Sana kulki ja vasta avattu kauppahalli oli muutenkin paljon esillä.

– Ehkäpä sen hypen takia alku oli helppo, ja kaikki meni niin hyvin. Nyt joutuisin varmasti tekemään enemmän töitä tullakseni tunnetuksi.

Anna nauttii siitä, kun saa itse päättä ja tehdä asiat omalla tavallaan.

– Tärkeintä yrittäjyydessä on arvostaa omia työntekijöitä. Heidän pitää olla sydämellään mukana. Jos he eivät työskentele sen eteen, että kauppa menestyy, se ei voi menestyä. Pelkkä hyvä tuote ei riitä.

Villiliha täyttää kesällä neljä vuotta.

– Haaveilen myös siitä, että yritys voisi periytyä tyttärellemme. Jotain muutakin tästä kuitenkin varmaan tulee kuin pelkkä tämä yksi lihakauppa.

#metoo

Anna, 30, perusti oman lihakaupan: “En edes kehtaa kertoa, kuinka vähän teen töitä nykyään”

Ulkomaille muuttava kirjoitti: Kukaan ei kaipaa äijiä tai miehiä mihinkään. Suominaiset on niin ylivertaisia että äijät on ihan perseestä. Toisaalta on hyvä että äijät kuitenkin vielä painaa duunia. Heidän panoksensa verotuksen kautta on edelleen merkittävä. Kommentti jonka olisit voinut pitää omanasi, lepakko tai muuten vaan natsi-feministi
Lue kommentti