Miisu ei epäröinyt hetkeäkään ryhtyä luovuttajaksi Jukalle. ”Se oli täysin luonnollinen valinta, jonka olisin tehnyt kenen tahansa rakkaani vuoksi.” Kuvat: Juha Salminen
Miisu ei epäröinyt hetkeäkään ryhtyä luovuttajaksi Jukalle. ”Se oli täysin luonnollinen valinta, jonka olisin tehnyt kenen tahansa rakkaani vuoksi.” Kuvat: Juha Salminen

Miisu Seppänen luovutti munuaisensa, jotta aviomies, Jean S -yhtyeen Jukka Tiirikainen saisi uuden elämän. – Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Ystävämme mukaan meidät on yhdistänyt joku taivaallinen Tinder, konsultti Miisu Seppänen, 40, vitsailee muusikko Jukka Tiirikaisen, 47, vierellä.

Tuusulalaisen parin tarina on poikkeuksellinen, sillä Miisu on Jukan elävä elinluovuttaja: Jukalla on vaimonsa munuainen. Kudostyypit sopivat äärimmäisen harvoin yhteen, kun pari ei ole verisukua toisilleen.

– Sairaalassakin sanottiin, että oli lääketieteellinen ihme, että mätsäsimme näin, Jukka kertoo.

Leikkauksesta on kulunut vasta muutama viikko. Miisu on vielä antibioottikuurilla, mutta Jukka on jo pirteä itsensä. Illalla edessä on freelancer-trumpetistin ensimmäinen keikka elinsiirron jälkeen. Jukan pitäisi soittaa pari tuntia Jean S -bändin kanssa ja kavuta lavalla ihmispyramidin huipulle.

– Onnistuu kyllä, olo on ihan uusi, Jukka vakuuttaa.

R2D2 muuttaa meille

Reilu vuosi sitten Jukka oli niin väsynyt, ettei tajunnut sitä itsekään. Väsymys oli hiipinyt pikkuhiljaa. Kun Jukka käveli Linnanmäen parkkipaikalta Peacock-teatteriin UIT:n harjoituksiin, hän tunsi, ettei millään jaksaisi kävellä muutaman kymmenen metrin ylämäkeä.

Munuaisten heikkeneminen oli huomattu jo vuosia aiemmin. Jukka söi lääkkeitä suolistosairauteensa, joten hänen veriarvojaan seurattiin säännöllisesti. Yllättäen munuaisarvot alkoivat hälyttää, mahdollisesti lääkityksen takia. Lääkäri totesi, että munuaisten toimintatasosta oli jäljellä enää kymmenisen prosenttia. Dialyysi olisi pakko aloittaa pian.

– Kun lääkäri aikoinaan totesi, että munuaiset heikkenevät ja se johtaa dialyysiin ja elinsiirtoon, se oli kuin isku vasten kasvoja. Kun dialyysi lopulta piti aloittaa, se ei ollut enää järkytys. Olin ehtinyt totutella ajatukseen vuosia.

Elämää se muutti silti. Dialyysilaite on kuin pesukone: se puhdistaa veren ja poistaa nestettä, kun munuaiset eivät enää hoida tehtäväänsä. Miisun ja Jukan kodissa kävi putkimies ja asensi uuden hanan dialyysilaitetta varten. Letkut seikkailivat eteisen lattiaa pitkin kylppäriin, ja koti sai uuden sisustuselementin. Pari nimesi laitteen R2D2:ksi, koska se näytti Tähtien sodan symppisrobotilta.

”Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa.”

Jukka istui laitteeseen kytkettynä viisi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Se on pitkä aika olla jumissa.

– Netflix tuli käytyä läpi. Kerran yritin töräytellä trumpetilla, mutta eihän siitä mitään tullut.

Samaan aikaan piti elää normaalia työelämää. Perjantaiaamuisin Jukka saattoi herätä viideltä, jotta ehtisi tehdä hoidon ennen kuin lähtisi viikonlopuksi keikoille. Työnsä hän valitsi sillä perusteella, missä pääsisi dialyysiin, jos kiertueet venyisivät useiden päivien mittaisiksi.

– Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa. Toisen bändin Lapin-kiertueelle en voinut lähteä, kun ajomatkaa lähimpään dialyysiin olisi ollut satoja kilometrejä.

Miten Miisun käy?

Vaikka dialyysi vaikutti niin paljon koko elämään, Jukka ja Miisu tekivät yhden päätöksen: he eivät antaisi sairaudelle valtaa, vaan yrittäisivät nauttia arjestaan kuten ennenkin. He matkustelivat, vaikka Jukan piti päästä hoitoon lähes päivittäin.

– Matkustaminen ulkomaille onnistui, jos läheltä löytyi dialyysipaikka. Miisu järjesti aina kaiken, hän on sellainen henkinen matkanjohtaja. Reissaaminen oli tärkeää mielelle, Jukka kiittelee.


Matkustelu on parin yhteinen ilon aihe.

Samalla jämäkkyydellä Miisu alkoi selvittää, millainen operaatio munuaisensiirto olisi. Kävi ilmi, että jonossa ja dialyysissa pitäisi jaksaa vuosia, jos munuaista odottaisi aivokuolleelta. Kudosten yhteensopivuus on tuurista kiinni, joten sopiva tulisi, kun tulisi.

Toiseen vaihtoehtoon, elävään luovutukseen, Miisu törmäsi netissä. Lääkärit eivät olleet puhuneet siitä, ennen kuin Miisu osasi kysyä.

– Kun ymmärsin, että hyvällä tuurilla luovuttaja voinkin olla minä, en miettinyt hetkeäkään. Se oli täysin luonnollinen valinta. Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Jukalla on myös lapsia. Halusin, että heillä on isä jatkossakin, jos se on minusta kiinni.

”Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi.”

Jukkaa luovutus mietitytti toisesta syystä. Vaikka mies oli kiitollinen, häntä huoletti, miten Miisun terveyden käy ja millaisen uhrauksen tämä tekee. Miisu oli perusterve, mutta miten kävisi leikkauksen jälkeen tai pidemmällä aikavälillä? Entä jos jäljelle jäävä munuainen alkaisi temppuilla?

– Sairaalassa Miisulta kysyttiin moneen kertaan, oletko varma. Niin kysyin minäkin. Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi. Hän on kuitenkin päättäväinen ihminen, joten uskalsin suostua.

Myös kuolema kävi molemmilla mielessä. Vaikka leikkausta valmisteltiin huolella, jokin voi silti mennä pieleen.

– Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta olimme sen verran realisteja, että teimme testamentit.

Sairaalaromantiikkaa

Siirto meni suunnitelmien mukaan: siellä he makasivat vierekkäisissä leikkaussaleissa, toipuivat viereisissä huoneissa ja kävelivät käytäviä käsi kädessä tippapullot heiluen.

– Sellaista sairaalaromantiikkaa, pari nauraa.

Kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen Miisun vatsa kuitenkin kipeytyi rajusti, lämpö nousi yllättäen ja hän joutui Meilahden päivystyspolille. Tervehtyminen otti takapakkia: leikkausta seurasi tulehdus ja Miisu piti tähystysleikata uudelleen. Hän jäi sairaalaan päiviksi.

”Olisin ottanut ne kivut itselleni.”

– Harmitti ihan vietävästi, että miksi juuri hänelle piti käydä näin sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt. Tuntui todella epäreilulta, ja olisin ottanut ne kivut itselleni. Onneksi antibiootit lopulta tepsivät, Jukka sanoo.

Jukka pääsi helpommalla, vaikka hänen elimistönsä hylki uutta munuaista hetken. Onneksi reaktio huomattiin jo sairaalassa ja hylkimisenestolääkitys aloitettiin nopeasti.

Miisu korostaa, että vastoinkäymisestä huolimatta hän tekisi saman uudelleen.

– Luovuttajalle ei yleensä käy näin. Minä olen varmaan se poikkeus, joka vahvistaa sääntöä.

Ihon alla

Yhteinen koettelemus on lähentänyt parin välejä.

– Jos olimme hyvä mätsi jo ennen tätä, kokemus on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen entisestään. Sitä paitsi nyt voin sanoa Miisulle, että I’ve got you under my skin, ihan kirjaimellisesti, Jukka laulaa.

Huumorista on tullut avioparille suuri voimavara. Jos Jukan mielestä Miisu on nyt pysyvästi hänen ihonsa alla, Miisu vitsailee, että hänellä on kolmen munuaisen mies. Niin kävi, kun Jukka sai pitää leikkauksessa omansa ja sai vielä kaupan päälle bonusmunuaisen.

– Kuinka moni voi sanoa samaa omasta miehestään?

”Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut?”

Sairastaminen ja sairauden seuraaminen ovat muuttaneet molempien elämänasennetta. Jukan mielestä pikkuasioista valittaminen on turhaa, samoin niistä, joihin ei voi vaikuttaa. Sairaus on juuri sellainen.

– Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut? Ei auttaisi, vaan tulisi vain pahempi olo.

Miisu on oppinut arvostamaan terveyttään, kun se ei olekaan ollut itsestäänselvyys hänen rakkaimmalleen.


Jukka ja Miisu haaveilevat nyt matkasta maailman ympäri.

Paratiisissa on kuitenkin pieni varjo: uusi munuainen ei ole ikuinen. Se voi taata Jukalle normaalin elämän enimmillään pariksikymmeneksi vuodeksi. Edessä on uusi elinsiirtojono ja dialyysi ”sitten joskus”.

– Emme ole suoneet sille kahta ajatusta. Tärkeämpää nyt on jokainen yhteinen terve päivä, Miisu sanoo.

– Miksi murehtisin sitä? Enhän voi muutenkaan tietää, mitä huomenna tapahtuu, Jukka miettii.

Miisu ja Jukka keskittävät odotuksensa mieluummin yhteiseen haaveeseen: maailmanympärimatkaan. Suunnitteilla oleva reissu on vähän kuin palkinto, kun Jukka on irtautunut dialyysista ja elämä palaa normaaliraiteilleen. Jo pelkästään se on Jukasta juhlan paikka.

– Tunnen olevani kuin Hannu Hanhi, pidän tätä lottovoittona. Ymmärrän, miten suuren lahjan Miisu on minulle antanut ja lupaan pitää siitä hyvää huolta.

Miisu on iloinen myös vähän arkisemmasta asiasta: R2D2 on poistunut työhuoneesta.

Muuttuuko luovutuslaki?

Suomessa tehdään vuosittain noin 260 munuaisensiirtoa, noin 20 niistä eläviltä luovuttajilta. Useimmiten luovuttaja on lähisukulainen. Elinsiirtoa odottaa noin 400 munuaispotilasta.

Kudoslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa lähiomaisen tai muun läheisensä hoitamiseksi. Lain tulkinnan mukaan muita läheisiä ovat luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuvat.

Lain muuttamiseksi on tehty aloite, jonka mukaan luovuttajaksi hyväksyttäisiin myös muu läheinen, esimerkiksi täti tai hyvä ystävä.

Anne Mattilan Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin.

Vain elämää -ohjelman yhdeksäs kausi on tähän mennessä osoittautunut varsin positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka monen katsojan mielestä ohjelma on vuosi vuodelta menettänyt tenhoaan, tänä syksynä startannut kausi on saanut vanhatkin fanit innostumaan uudelleen.

Yksi syy on se, että tällä kertaa ohjelmaan on kutsuttu mukaan varsin kiehtovia tyyppejä. Introverttiuteen taipuvainen taiteilijajoukko tuntuu pitkästä aikaa tuoreelta. Tällä kaudella huomio on myös aiempaa tiukemmin musiikissa – ei niinkään hassuissa oheisaktiviteeteissa tai monisanaisissa avautumisissa.

Jokaisessa Hirvensalmen illallispöydän äärellä istuvassa artistissa on omat hyvät puolensa. Joukosta yksi nousee kuitenkin ylitse muiden. Ehkä hieman yllättäen, porukan ihastuttavimmaksi tyypiksi kohoaa iskelmälaulaja Anne Mattila, 34.

Me Naisten Alina Koskela kirjoitti aiemmin kolumnissaan rakastuneensa tällä kaudella Vain elämää -ohjelmaan. Samalla hän myös hullaantui itselleen entuudestaan tuntemattomasta Annesta.

– Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki, Koskela kirjoittaa.

Ja kyllä Annesta kelpaakin hullaantua! Annen Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin:

1. Koko Suomen luottoystävä!

Ainakin kaksi Vain elämää -pöydän ympärillä tänä vuonna istuvaa artistia on löytänyt Annesta itselleen lyhyessä ajassa sydänystävän. Toinen heistä on Evelina ja toinen Lauri Ylönen.

– Sä olet aito ja helposti lähestyttävä ihminen. Olen löytänyt sun kanssa sielunkumppanuuden, jota en ihan osannut odottaa. Me ollaan puhuttu paljon musiikin ulkopuolisista asioista, taiteesta ja arkkitehtuurista, se on ollut hienoa, Lauri kertoi Annelle tämän viikon jaksossa.

Emme ihmettele, että Lauri on löytänyt juuri Annesta itselleen loistokaverin. Ruudunkin läpi Anne onnistuu säteilemään fiiliksiä, jotka saavat haaveilemaan kahvikupposesta ja keskusteluhetkestä Annen omassa taidekahvilassa. Hänen rauhallinen tyylinsä ja pitkän uran synnyttämä tuttuutensa saavat uskomaan, että tähän tyyppiin voi todella luottaa.

2. Hän osaa nauttia elämän pienistä iloista…

Oman Vain elämää -päivänsä alussa Anne nähdään yksinään maalailemassa innostunut hymy kasvoillaan ikkunanpokia. Hän kertoilee samalla, että puuha on aivan mahtavan rentouttavaa. Päivänsä aktiviteetiksi hän on valinnut lehmien kanssa telmimistä ja traktorilla ajelua.

Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Miten ihanan tavallista! Annen kyvyssä arvostaa elämän pieniä asioita on jotain varsin hurmaavaa.

3. …ja on kiistatta monilahjakas

Sen lisäksi, että Anne on samastuttava kotoilija, hän on myös piinkova ammattilainen. Musiikillisen menestyksensä lisäksi hän on niittänyt mainetta taidemaalarina. Hänen nikkarointitaitonsa vaikuttaisivat nekin olevan omaa luokkaansa:

– Olen taulukehyksiä äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista ja vaarini vanhan ladon seinälaudoista. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman, Anne kertoi Me Naisille vuonna 2014.

4. Rauhallinen oman tiensä kulkija

Vain elämää -ohjelmassa Anne ei ole koskaan suuna päänä laukomassa mielipiteitään. Sen sijaan hän osallistuu keskusteluun rauhallisella itsevarmuudella. Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Samalla metodilla hän kertoo myös edenneensä urallaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan suostunut tanssimaan muiden pillin mukaan.

– Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla. Olen aina tehnyt selväksi, että tämä on minun ura ja elämä, ja teen asiat niin kuin teen, hän sanoo.

5. Salattu elämä vasta kiehtova onkin!

Anne on paljastanut tekevänsä musiikkia myös muille artisteille. Hän tekee biisit salanimellä, jota ei suostu kertomaan.

– Olen tehnyt albumillisen biisejä yhdelle laulajalle. Se ei ole iskelmää, Anne kertoo.

Salanimen varjolla Anne pystyy kuulemma kirjoittamaan kappaleita vapaammin.

”Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla.”

– Silloin voi kirjoittaa asioista, joista ei itse uskaltaisi laulaa

Millaista musiikkia Anne muille tekee? Millaisia ovat lyriikat, joita Anne ei rohkenisi itse laulaa? Millainen on rauhallisen maalaistalon plikan mystinen, rouheampi puoli? Kiinnostaa!

6. Hänestä huokuu viisaus ja aurinko

Annen hurmaavuutta on loppupeleissä melko vaikea selittää. Jotain sympaattista hänessä vain yksinkertaisesti on. Alina Koskela kuvailee Annen mahtavuutta kolumnissaan osuvasti:

– Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Niin totta!

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Pariskunta kertoo Facebookissa hakeneensa yhdessä eroa. Heillä on kaksi sijaislasta.

Poliitikkopariskunta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon avioliitto on tullut päätökseen.  Antti kirjoittaa Facebookissa, että päätös on pitkän harkinnan tulos. Myös Satu on julkaissut omalla tilillään samansuuntaisen päivityksen. 

– Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin, Antti kirjoittaa.

Asiasta ensin kertoneen Iltalehden mukaan Satu kirjoitti omassa päivityksessään olevansa kiitollinen 12 yhteisestä vuodesta ja kertoi, ettei eroon liity dramatiikkaa. Pariskunta meni muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Hämeenlinnassa.

Vastoin Antin ja Satun toiveita avioliitto oli pitkään lapseton. Haaveet adoptiosta kaatuivat vaalirahakohuun. Nykyään he ovat sijaisvanhempia kahdelle lapselle

Antti lupaa päivityksessää, että erosta huolimatta lastenkasvatus jatkuu. 

– He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen, hän viittaa sijaislapsiin päivityksessä.

Hän toeaa, etteivät erot ole koskaan helppoja ratkaisuja, eikä kukaan toivo naimisiin mennessään liiton päättyvän.

– Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Juttua muokattu ja täydennetty 21.9.2018 kello 18.15 Antti Kaikkosen Facebook-päivityksen ilmestyttyä.