Ex-jääkiekkoilija Jarkko Ruutu tunnettiin kaukaloissa aggressiivisena kohutaklaajana. Nykyään hänet löytää tekemästä hiekkakakkuja Greta-tyttären kanssa. – Olen ollut aina rauhallinen ja perusluonteeltani ujo, Jarkko sanoo.

Se tapahtui nopeasti. Jääkiekkoilija Andrew Peters heitti hanskan pois ja luisteli hysteerisenä keskelle jäätä kättään ravistellen. Hän irvisti tuskasta.

Toinen NHL-pelaaja oli juuri purrut häntä sormeen. Pelaajan nimi oli Jarkko Ruutu.

– Peters tuli hieromaan naamaani ja työnsi sormensa suuhuni, Jarkko kertoo yhdestä lukemattomista kohuista nyt, kuusi vuotta myöhemmin.

Hän kiskoo etu- ja keskisormellaan poskeaan. Näin se kävi.

– Mikä reaktio sellaiseen sitten voi tulla? Tuollaista sattuu välillä. Minulle vähän enemmän kuin muille.

Niin todella sattui. Kiekkouransa aikana Jarkko oli rähinämies, pelinsekoittaja. Aina valmis tappeluun, vaikka paljain nyrkein. Hän oli tyyppi, joka nappaili jäähyjä toisinaan sellaista tahtia, että omakin joukkue turhautui.

Nyt Jarkko, 40, hymyilee lämpimästi. Hammasrivistön vasemmalta puolelta paljastuu kolo. Se kertoo ex-kiekkoilijan pelityylistä. Oransseista Guccin tennareista nousee 188 senttiä miestä, enimmäkseen lihasta.

– Tekemistä vapaa-ajalle ei ole tarvinnut paljon miettiä. Se on lastenhoitoa, hän naurahtaa ja korjaa silmälasiensa asentoa.

Näinä päivinä Jarkko leikkii puistossa vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisen Greta-tyttärensä kanssa, siellä muiden puistoisien seassa.

– Viime vuoden olemme ottaneet perheen kanssa vähän happea: matkusteltu ja oltu vain ilman sen ihmeellisempää suunnitelmaa.

Aikaa on ollut, sillä Jarkko lopetti jääkiekkouransa viime vuonna. Alkamassa ovat uudet hommat: hän mentoroi työkseen nuoria jääkiekkoilijoita NHL-seura Columbus Blue Jacketsille ja etsii uusia kykyjä Euroopasta.

Skauttaa, sanotaan lätkässä. Antaa sellaista tukea, jota olisi itse nuorena kaivannut.

Jarkko ei kuulosta pahalta pojalta, joksi hänet ehdittiin uransa aikana leimata. Ehkä hän ei sellainen olekaan.

”Olin kaukaloterroristi”

Uran päätteeksi voi kertoa kaiken, Jarkko ajatteli. Siksi elämäkerta Jarkko Ruutu – jumalainen näytelmä ilmestyi juuri.

– Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kerron kaiken, miten asiat ovat urallani menneet. Siinä ei ole mitään fuulaa, hän sanoo.

Lähes 20 vuoteen mahtui NHL:ää, SM-liigaa ja Suomen arvokisoja. Vuonna 1998 kanadalaisseura Vancouver Canucks varasi Jarkon. Seuraavana vuonna hän sai NHL-sopimuksen, ja loppu on historiaa, rajuakin sellaista.

Pelkästään NHL:ssä Jarkko istui jäähypenkissä lähes 18 tuntia. Pelaajaa, jota hän puri sormeen, Jarkko ei ole sen koommin nähnyt.

– En usko, että Andrew hirveästi tykkää minusta, hän hymähtää, mutta vakavoituu.

Tapauksesta tuli Jarkolle kahden ottelun pelikielto ja 31 700 dollarin sakot. Pelityylillä oli seurauksensa.

– Vastustajat vihasivat minua, mutta halusinkin heidän vihaavan. Hankin huomion itseeni, jotta vastustajan keskittymiskyky karkaisi itse pelistä. Olin kaukaloterroristi, joka teki asioita, jotka eivät sovi koodiin. Mikään ei ollut tabu.

Kovat taklaukset eivät olleet sattumaa vaan taktiikkaa. Pimeä puoli teki Jarkosta NHL-pelaajan.

– En ollut riittävän hyvä tekemään maaleja ja pisteitä, mutta olin valmis menemään rajan yli, hän sanoo.

– Pahan pojan maineella tein urani. Tykkään pelata tunteella ja aggressiivisesti, mutta siviilissä olen itse asiassa tosi rauhallinen. Monikaan juttu ei saa minua kierroksille.

Jarkko kotona. Jarkko jäällä. Nämä ovat kaksi eri miestä.

Veitsi veljen käteen

Elämänsä parikymmentä ensimmäistä vuotta Jarkko asui vantaalaisessa kerrostalossa, Louhelassa.

– Isä vei minut kerran treeneihin, ja sille tielle jäätiin, hän kertoo.

Silloin, vuonna 1983, Jarkko oli seitsemän eikä ensin missään nimessä halunnut lähteä.

Mutta kentällä olikin kivaa. Talvihämärässä alkoi näkyä pieni hahmo, joka veti painavia lätkäkamoja pulkassa. Myyrmäen jäähallin ovi kävi tiheästi.

Jo pienenä Jarkko ilmoitti äidille, että hänestä tulee NHL-pelaaja. Hieno juttu, oli äiti sanonut. Hän ei tiennyt, mikä NHL on.

Vanhemmat Enni ja Harri Ruutu tukivat harrastusta täysillä. Kiekko vei mennessään myös pikkuveljet Mikon ja Tuomon, joista myös tuli ansioituneita pelaajia.

– Lätkäkamat olivat aina kunnossa ja pöydässä oli ruokaa. Äiti on saanut tehdä hommia, käydä kaupassa ja pyykätä. Koskaan ei ole valittanut. Täytyy nostaa hattua, Jarkko sanoo.

1980-luvulla oli tavallinen näky, että yksi veljeksistä seisoi pöydästä ja tyynyistä kootun maalin edessä. Toinen läiski palloa kohti.

Sitten on kaksi arkista esinettä, joiden vaikutus jääkiekkotähtien uraan on ollut kiistaton: mattotelineet, joista tehtiin pihalätkässä maalit.

Kummatkin veljet Jarkko on kohdannut jäällä samassa tiimissä. Tuomo voitti vuonna 2011 MM-kultaakin. Se Jarkolta jäi uran aikana saavuttamatta.

– Muuten olemme aina kilpailleet kaikesta, mutta emme menestyksestä. Jokainen on tehnyt omaa juttuaan, Jarkko sanoo.

– Mikko antaisi kaiken itseltään, jotta muilla vain olisi hyvin. Tuomon kanssa olemme aika samaa luontoa, kovapäisiä, hän jatkaa.

Veljeskolmikko pelasi kaikesta panoksilla. Korttipelissä hävinnyt saattoi joutua istumaan muurahaispesään. Siellä he ovat istuneet kolmikymppisinä raavaina miehinäkin.

Teininä vitsailu meni kerran siihen, että Jarkko heitti veljeään veitsellä.

– Istuin keittiönpöydän ääressä, ja kädessäni sattui olemaan veitsi, sillä olin leikkaamassa leipää. Huusin Mikolle, että tuo puhelin, ja se oli, että en varmaan tuo. Olin, että jos et tuo, heitän tällä leipäveitsellä.

Jarkko heitti veitsen korkealle, ja se putosi Mikon käteen törröttämään. Puolivahinko.

– Se oli sellaista läppää, että kumpi meistä perääntyy. Sitten tuli tietenkin hirveä paniikki, että sattuiko. Ei onneksi pahasti.

Perheessä on halailtu ja osoitettu hellyyttä.

– Aina on kannustettu tekemään oikein. Ja mitä ikinä teetkin, se pitää tehdä täysillä, Jarkko miettii kasvatustaan.

Kiekkokohuista ei ole kotona puhuttu, lätkästä ylipäätään vain vähän.

– Äiti ei ole sanonut kohuista mitään. Isä on joskus yrittänyt antaa palautetta, mutta ne keskustelut ovat jääneet yksipuolisiksi. En kuunnellut, hän sanoo.

Se oli se kova pää.

 


 

Ujo ysin oppilas

Lapsuus ei ollut vain lätkää, vaan siihen mahtui myös yleisurheilua, pianonsoittoa ja poikkihuilua. Yksi pyyntö vanhemmilla oli Jarkolle, jota myös Jakkeliiniksi kutsuttiin: koulut pitää käydä hyvin.

Ja Jarkkohan kävi. Keskiarvo pyöri lukiossa ysin tuntumassa, ja myöhemmin hän opiskeli vielä vuoden Amerikassa kaupallista alaa.

– Olen siten kilpailuhenkinen ja pyrkinyt parhaaseen, ettei muu kuin kiitettävä ole riittänyt. Kuuntelin tunneilla, luin kerran pari kokeisiin ja sain hyviä numeroita.

Jarkko on aina ollut aika kiltti. Toki hän on SM-liiga peleissä lipsauttanut Tomáš Vlasákille, että ”jos kosket kerrankin kiekkoon, niin mä vittu tapan sut”. Mutta se oli jäällä se.

– Olen perusluonteeltani ujo. Jos kysyisi muilta, he sanoisivat, etten todellakaan ole. Jäällä ei ole mitään väliä, mutta siviilissä lähestyn tilanteita eri lailla. Olen tosi paljon varovaisempi ja mietin siirtoni tarkkaan, hän sanoo.

– Uudessa joukkueessa tarkkailin aina muutaman kuukauden, mikä tämä palapeli on ja mihin kuulun hierarkiassa. Aluksi jarruttelen.

1990-luvulla nuorimies pelasi Helsingin IFK:ssa. Värikkääseen joukkoon kuuluivat esimerkiksi Jere Karalahti ja Olli Jokinen. Bileitä riitti.

Jarkko lähti kotiin ajoissa, jotta jaksoi treenata seuraavana päivänä. Kerran hän oksensi shotit ulos ennen nukkumaan menoa, jottei krapula sotkisi seuraavan päivä treenejä.

– Minulla ei ollut sellaista intressiä alkoholiin. En saa tyydytystä siitä, että vetäisin pään täyteen.

Puhelinnumeroa ei herunut

Oma aika on perheenisälle nykyään harvinaista. Kun sitä on, soi usein musiikki. Jarkko kuuntelee Metallicaa, Guns N’ Rosesia ja räppiä.

– Saatan myös lähteä koiran kanssa ulos kahvilaan istumaan ja katselemaan ihmisiä. Tai vain istua puistonpenkillä. Olen tarkkailija, joka analysoi ihmisiä.

Ruutujen kerrostalohuushollissa Helsingissä asuvat vaimo Sofia, 27, tytär Greta villakoira Lilo.

Jarkko avioitui mallina työskentelevän Sofian kanssa kesällä 2012 Helsingin Tuomiokirkossa.

Oli kommelluksia ennen kuin tähän päästiin. Vuonna 2009 Ossi Väänänen – jääkiekkoilija ja Jarkon hyvä ystävä – pyysi Sofian puhelinnumeroa Jarkolle.

Ei tippunut, ja syy oli Jarkon ammatinvalinta.

– Ehkä Sofialla ei ollut maailman parasta käsitystä jääkiekkoilijoista, Jarkko naurahtaa.

Asia jäi vaivaamaan Jarkkoa, ja kuukauden päästä hän pani Sofialle suoraan viestin. Vastausta ei kuulunut kahteen viikkoon. Mutta sitten se tuli.

Jarkko oli Ottawassa, joten pari roikkui joka päivä puhelimessa, joskus seitsemänkin tuntia. Lopulta Sofia tuli käymään Jarkon luona. He sopivat, että jos ei livenä natsaa, ei tarvitse nähdä enää koskaan.

Ottawan lentokentällä pari kohtasi ensimmäistä kertaa. Selvisi myös todellinen ikäero, sillä siitä kaverit olivat jekuttaneet.

Sofialle oli kerrottu, että Jarkko oli 30 (hän oli 33), ja Jarkolle, että Sofia oli 23 (hän oli 20).

Jälkikäteen molempia huvitti. Samoin se, että Jarkko ja Sofia löysivät itsensä jääkiekkoilija–malli-asetelmasta.

NHL:n raaka arki

Sofia ehti asua Jarkon kanssa myös Kanadassa, kun tämä vielä pelasi NHL:ssä. NHL-ajat olivat Jarkolle hienoja mutta rankkoja. Paikasta toiseen lennettiin hulppeilla yksityiskoneilla, mutta kaupungit ja hotellit vaihtuivat koko ajan.

– Se oli karua arkea. Raakaa työtä, eikä siellä todellakaan juhlittu. Ei ollut viikonloppuja, oli vain välipäiviä ja pelipäiviä.

Plussaa: Jos kuuluu 700 maailman parhaan pelaajan joukkoon, se näkyy palkkapussissa. Parhaimmillaan liksaa tuli satojatuhansia vuodessa. Mutta oli muutakin.

– Usko meinasi pettää monta kertaa. Joskus pelasin vain yhden pelin ja istuin taas kymmenen katsomossa, Jarkko kertoo.

– Joistakin asioista joutuu luopumaan uran eteen. Asuin aina vuokralla tai hotellissa, sillä minut voitiin kaupata toiseen joukkueeseen milloin tahansa.

Sellaisessa tapauksessa pelaajan koko perhe siirtyy toiselle puolelle mannerta.

– Minulla oli hyvä asetelma silloin, kun ei ollut vielä lapsia. Pelaajilla, joilla lapset ovat jo koulussakin, voi tulla lähtö milloin vain. Itsellä ei ole mitään sanottavaa siihen.

Nykyisessä valmennustyössä Jarkko matkustaa sen verran, että hänellä riittää aikaa perheelleen. Kun Greta-tytär syntyi vuonna 2013, Jarkko nukkui ensimmäiset puolitoista kuukautta toisessa huoneessa, jotta jaksoi painaa kaukalossa.

Ei hän ole Gretan myötä sen kummemmin rauhoittunut. Tällainenhan hän on aina ollut, rauhallinen.

– En koe, että olisin sen suhteen muuttunut. Pyrin aina tekemään oikean ratkaisun, oli siinä lapsi tai ei. Ei sen pidä muuttaa sitä.

Itku vaimon sylissä

NHL-kentiltä Suomeen Jarkko oli palannut jo vuonna 2011. Paluun nuoruudenjoukkueensa HIFKin sijaan hän teki veriselle kilpailijalle, Jokereihin.

Viime vuonna edessä oli valinta: lähteäkö pelaamaan Ruotsiin vain Venäjän KHL-liigaan? Ihan hyviä vaihtoehtoja kummatkin.

Mutta jokin puuttui: kumpaankaan ei tehnyt mieli sanoa kyllä.

Jarkko soitti veljelleen Mikolle ja kertoi, että lopettaa. Tuli itku.

– Kun myönsin päätöksen itselleni, se hetki... kaikki tuli ulos, kun sanoin, että se on tässä. Se oli helpotus, mutta myös ikuista.

Puhelun jälkeen Sofia huomasi kyyneleet. Hän tiesi heti. Ei sanonut mitään, halasi vain. Siinä, vaimonsa sylissä, Jarkko itki hiljaa.

Uran aikana on sattunut. Leikkauspöydällä korjattiin vuorotellen olkapäätä, rannetta, polvia ja takareisiä. Jälkipuinnit ovat sattuneet, sama se, kuinka itseaiheutettuja tilanteet ovat olleet.

– On myös hävettänyt. Kun tunteet ovat pelissä pinnassa, ei aina tee kaikista fiksuimpia päätöksiä. Kun tekee virheitä, eihän se kivaa ole. Tunteiden käsittely helpottuu pidemmän päälle, mutta eivät kohut ikinä hyvältä tuntuneet, Jarkko sanoo.

– En kadu asioita, sillä olen oppinut paljon. Vaikka toki tekisin jotain toisin, jos pääsisin takaisin tiettyyn hetkeen.

Tulevaisuudelle Jarkko ei halua tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Elämä kymmenen vuoden kuluttua on vielä auki. Yksi asia on kuitenkin rakkain.

– Se on perhe, ex-jääkiekkoilija sanoo, ja hymy paljastaa jälleen mustan kolon hammasrivistöstä.

Sellaista ei kaikilla puistoisillä olekaan.

Jarkko Ruutu

Syntynyt 23.8.1975.

Veljet Tuomo ja Mikko Ruutu ovat myös jääkiekkoilijoita.

Asuu Helsingissä vaimonsa Sofian ja tyttärensä Gretan kanssa. Pariskunta odottaa toista lastaan.

Toimii nykyään kehitysvalmentajana nuorille jääkiekkoilijoille Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa.

Pelannut ammattilaisena Suomen, Pohjois-Amerikan ja Sveitsin pääsarjoissa. Joukkueita ovat olleet muun muassa HIFK, Jokerit, Vancouver Canucks ja Anaheim Ducks.

Edustanut Suomea arvokisoissa 11 kertaa. Saavuttanut kaksi olympia-mitalia, viisi MM-mitalia ja maailman-cupin toisen sijan. Pelannut myös Stanley Cup -finaalissa.

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.