Jari Sillanpää. Kuva: Jonna Öhrnberg
Jari Sillanpää. Kuva: Jonna Öhrnberg

Lauantain Uusi lastensairaala -konsertissa esiintyvä Jari Sillanpää muistaa, miten paljon hän pelkäsi jäädä lapsena yksin. – Kun isä ja äiti jättivät minut sairaalaan, olin peloissani.

Lapsena laulaja Jari Sillanpää, 49, joutui viettämään monta päivää yksin sairaalassa sairastuttuaan valekuristustautiin.

Alle kouluikäisillä yleinen sairaus aiheuttaa kurkunpään turpoamista, yskää ja hengitysvaikeuksia.

Pieni Jari oli kauhuissaan sairaalaan menosta, eikä suostunut hoitoon helposti.

– Muistan, että juoksin isää pakoon sairaalan parkkipaikalla. Minulla on muistikuva, että yritin piiloutua autojen väliin. Vai meninköhän jopa auton alle piiloon, Jari muisteli Uusi lastensairaala -konsertin lehdistötilaisuudessa.

Lopulta Jari kuitenkin pääsi hoitoon, mutta joutui potemaan sairaalassa tautiaan monta päivää yksin.

– Ensimmäiset kaksi päivää olivat hirveitä. Tuntui hirveän kolkolta, Jari kertoo.

– Sairaala ei ole koti, vaikka siellä onkin ihanaa henkilökuntaa. Kun isä ja äiti jättivät minut sinne yksin, olin peloissani.

Jari toivookin, että jatkossa vanhemmat pystyvät helpommin yöpymään kipeiden lastensa luona, jos nämä joutuvat sairaalahoitoon.

– Erityisesti alkuvaiheessa on lapsen kokemuksen kannalta tärkeää, että lähellä on joku tuttu aikuinen, hän sanoo.

Lue myös:

Jari Sillanpää sairaudestaan IL:lle: ”Ymmärsin, että jokainen alkoholiannos voi aiheuttaa kohtauksen”

Jari Sillanpää: ”Olen rakastunut itsenäisiin miehiin, jotka palvovat minua”

Jari Sillanpää: Suhteeni alkavat seksistä

Raskaus oli yllätys lapsettomuudesta kärsineille Satu Taiveaholle ja Antti Kaikkoselle.

Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho, 41, kertoo Ilta-Sanomissa, että tuli syksyllä yllättäen raskaaksi. Satu oli ihmetellyt erikoisia oireitaan ja mietti ensin, ovatko vaihdevuodet alkamassa. Raskaus oli yllätys, sillä Satu ja hänen kansanedustajapuolisonsa Antti Kaikkonen, 43, ovat kärsineet lapsettomuudesta vuosia. Syksyllä raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon jo aikaisessa vaiheessa. 

”Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia.”

– Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia. Ja totta kai myös surullinen. Olen kuitenkin yrittänyt kääntää asian mielessäni iloiseksi ja ajatellut, että olen ainakin kerran elämässäni ollut vähän aikaa raskaana, Satu kertoo IS:ssa.

Satu ja Antti ovat puhuneet lapsettomuudesta avoimesti julkisuudessa ja kertoneet, ettei hedelmöityshoidoistakaan ole ollut apua. Syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Myös adoptioprosessi kariutui aivan viime metreillä syksyllä 2011 Antin vaalirahakohun takia.

”Ehkä on pientä toiveekkuuttakin.”

– Meidän kohdalla asia (keskenmeno) ei varmasti ollut kauhean iso suru sen takia, että emme ole osanneet tai edes uskaltaneet ajatella asiaa. Sen jälkeen asia on kuitenkin pyörähdellyt mielessä. Ehkä on pientä toiveekkuuttakin, Satu kertoo IS:ssa.

Tällä hetkellä Satu ja Antti ovat kahden pienen lapsen sijaisvanhempia. Syksyllä 2014 heistä tuli pienen pojan sijaisvanhempia ja vuonna 2015 perheeseen saapui kolmevuotias tyttö.

Sadun ja Antin tie vanhemmiksi on ollut pitkä ja raskas. Lue parin yhteishaastattelu parin vuoden takaa:

 

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.