Maija Hapuoja hermostui Jari Sillanpäälle silloin, kun tämä ei osannut laulutunnilla jotain, turvautui pelleilyyn, nauroi tai kertoi vitsin. ”Mutta Maijan äreys laantui nopeasti”, ystävykset kertovat.
Maija Hapuoja hermostui Jari Sillanpäälle silloin, kun tämä ei osannut laulutunnilla jotain, turvautui pelleilyyn, nauroi tai kertoi vitsin. ”Mutta Maijan äreys laantui nopeasti”, ystävykset kertovat.

Laulunopettaja Maija Hapuoja tietää, miksi Jari Sillanpää säästyi loppuunpalamiselta hulluimpina keikkavuosinaan. Kaksikon syvä ystävyys alkoi yli 20 vuotta sitten. – On tuntunut hyvältä, että Jari on luottanut minuun ja olen saanut tukea häntä, Maija sanoo.

Ensitapaamisella Jari Sillanpää jännitti.

Oli vuosi 1993, ja laulunopettaja Maija Hapuoja otti Jarin vastaan kerrostalokodissaan Mechelininkadulla Helsingin Töölössä. Maijan oppiin Jarin oli houkutellut työkaveri ruotsinlaivalta.

– Mä muistan, kun sä tulit ensimmäiselle tunnille. Pelkäsit ihan kauheasti! Kädet tärisivät, naama oli punainen ja hiki valui virtanaan, nauraa Maija.

– Jari oli niin kuin pieni poika, ujo ja arka.

– Ja etukäteen ajattelin, että minähän olen jo valmis laulaja. Aioin menestyä ja valloittaa maailman, Jari muistelee.

Ensimmäinen laulutunti oli auktoriteettipelkoiselle nuorelle miehelle kammottava tilanne. Laulaa nyt tuollaisen voimakkaan ja menestyneen naisen kuullen hänen olohuoneessaan! Maija oli ehtinyt urallaan opiskella New Yorkissa, levyttää kymmeniä kappaleita ja työskennellä tiiviisti jazz-legenda Heikki Sarmannon kanssa. Maijaa kehuttiin poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja monipuoliseksi laulajaksi. Kukahan tämä ihmenainen on, Jari mietti.

Jari itse oli juuri osallistunut Tangomarkkinoiden karsintoihin ensimmäisen kerran ja päässyt kymmenen parhaan joukkoon.

Maija näki Jarin lahjakkuuden heti.

– Jari oli täydellinen paketti. Olen opettanut tuhansia ihmisiä elämäni aikana ja kuulen jo muutamasta tahdista, minkä verran kenenkin kanssa voi tehdä. Jari on niitä ihmisiä, joilla on luonnostaan hyvä vaisto. Hän omaksuu uudet asiat kertakuuntelulla.

Syvä ystävyys alkoi siitä, ensimmäisestä laulutunnista. 17 vuoden ikäero ei ole tuntunut missään.

– Meillä vain synkkasi saman tien, Maija toteaa.

Hullut kuninkuusajat

Nyt Suomi sai oikean kuninkaan, ajatteli Maija kesällä 1995, kun Jari kruunattiin tangokuninkaaksi.

– Olin hirveän iloinen Jarin voitosta. Olin ylpeä hänestä ja itsestänikin, vaikken varsinaisesti ollut valmentanut häntä kilpailuun. Myöhempinä vuosina moni tangokilpailuihin pyrkivä on pyytänyt päästä laulutunneilleni, kun opetin Jariakin.

Tuore tangokuningas aloitti kiireisen keikkaelämän, jätti kesken opinnot Pop & Jazz Konservatoriossa eikä ehtinyt enää Maijan laulutunneille. Mutta ystävyys säilyi.

Tangokuninkuuden jälkeen Jari keikkaili viiden–kuuden keikan viikkotahtia ja alkoi väsyä. Monta kertaa hän soitti Maijalle itkien: Auta, en jaksa tätä. Mitä pahaa minä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtalon, että olen näin pinnalla?

– Jari nyyhkytti puhelimeen, että haluaisi vain olla yksin. Siihen aikaan hänen elämänsä oli aikamoista myllytystä ja ryöpytystä. Jarille tuli hirveitä pelkotiloja, hän pelkäsi kuolemaakin.

– Niihin aikoihin pakotin itseni välillä pysäyttämään Volvoni tien viereen, nousemaan autosta ja kuuntelemaan lintuja. Tajusin, etten muista edes, miltä linnunlaulu kuulostaa, Jari muistelee.

Maija neuvoi Jaria: kun on valinnut tiensä, sillä on pysyttävä. Jokaisessa ammatissa on varjopuolensa.

– Tuntui hyvältä, että Jari luotti minuun niin paljon ja että sain tukea häntä. Minä tiedän tämän ammatin varjopuolet ja olen nähnyt sivusta, kun jotkut ihmiset romahtavat.

Maija uskoo, että Jari säästyi burn outilta, koska tajusi hidastaa välillä. Myös hänen ulospäin suuntautunut luonteensa auttoi. Keikkailevan artistin työ sopii ihmiselle, joka on mielellään tekemisissä muiden ihmisten kanssa, sillä fanien edessä on oltava aina iloinen.

– Jari on lavalla muuten samanlainen kuin yksityiselämässäkin, mutta kaikkein herkintä puoltaan hän ei ehkä voi lavalla näyttää, Maija miettii.

 


 

”Olemme molemmat yliherkkiä ja menemme helposti tunteelliseen tilaan”, Maija kertoo.

Molemminpuolista apua

Laulutunneilla Jari sai tottua siihen, että Maijalta irtosi niukasti kehuja. Ei hän kehunut muitakaan oppilaitaan. Jari muistaa, kuinka Maija erään erityisen hyvin sujuneen kurssitutkintokonsertin jälkeen vihdoin sanoi hänelle: hyvä. Jari alkoi itkeä.

Opettaja ja auktoriteetti Maija Jarin silmissä yhä, vaikkei hän ole antanut Jarille laulutunteja moneen vuoteen. Hän haluaa olla yhä Maijan silmissä hyvä.

Ystävykset auttavat toisiaan työasioissa. Esimerkiksi kuvatessaan Tähdet, tähdet -ohjelmaa Jari kyseli Maijalta apua kappalevalinnoissa. Jari puolestaan on vinkannut Maijalle esimerkiksi hyvistä soittajista.

Jarin menestys ei ole ystävyyteen vaikuttanut.

– Ei yhtään, Maija vakuuttaa.

– Jari on sama pikkupoika kuin aina ennenkin.

Seksistä ja ruuanlaitosta

Kuten hyvillä ystävillä on tapana, Jarin ja Maijan juttu jatkuu aina siitä, mihin se viimeksi jäi.

Jari tulee usein käymään silloin, kun hänellä on konsertti lähellä Maijan kotia. Ja Maija tulee tietenkin keikalle, eturiviin fanittamaan. Kun kaksikko istuu yhdessä alas, puhutaan kaikesta.

– Puutarhanhoidosta ja huonekaluista, Maija luettelee.

– Erotiikasta ja seksistä! Jari täydentää.

– Me olemme kaikin tavoin estottomia ihmisiä, Maija sanoo.

– Puhumme seksistä yhtä mutkattomasti kuin ruuanlaitosta. Jarin kanssa on helppo puhua mistä tahansa. Hänen seurassaan voin olla oma itseni. Pohdimme asioita aina hauskan kautta. Joku vitsi on oltava mukana. Ei tämä elämä niin vakavaa ole.

Hupsu idea oli sekin, kun Maija keksi pyytää Jarin lipunmyyjäksi 60-vuotisjuhlakonserttiinsa vuonna 2008.

– Ihmiset olivat ihan sekaisin, kun Jari istui ovella iskemässä leimoja sisääntulijoiden käsiin! Maija nauraa.

Illalla juhlittiin konsertin jatkoja jazzbaarissa. Yleisön pyynnöstä Maija ja Jari esittivät dueton, ja kesken kaiken Maija ryhtyi improvisoimaan. Jarilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä mukaan.

– Voi jumalauta! Jari tokaisee.

– Menen aina ihan lukkoon kun joudun improvisoimaan. Mutta siitähän tulikin tosi hyvä. Silloin Maija kehui minua, sanoi, että hyvin meni.

Nyt kaksikko haaveilee meditaatiokonsertista Uspenskin katedraalissa. Sellaisesta, jossa kiireinen ihminen voisi rauhoittua.

– Ihmiset ottaisivat omat tyynyt mukaan ja makaisivat lattialla. Me laulaisimme ulisten ja improvisoiden, ja siellä olisi ihanat valot, Maija maalailee.

Kuinka hyvin tunnette toisenne?

Jari Maijasta

Maijassa parasta on…

Kyky lukea ihmisiä ja saada oppilaistaan paras esiin.

Maija ei ikinä…

Kehu ketään turhan takia.

Suuttuessaan Maija…

On äkkipikainen ja kulmikas, mutta leppyy muutamassa sekunnissa.

Laulaessaan Maija…

On vähän jäykkä.

Maija pelkää…

Epäonnistumista. Se on meidän laulajien tauti. Olemme perfektionisteja.

Viiden vuoden kuluttua Maija…

Opettaa ja pitää konsertteja. Hänen on saatava olla taiteilija, ei vain muiden muusa.

Maija Jarista

Jarissa parasta on…

Ystävyys, joka jatkuu siitä mihin jäi, vaikka emme olisi nähneet kahteen vuoteen.

Jari ei ikinä…

Puhu pahaa kenestäkään.

Suuttuessaan Jari…

On hienotunteinen. Hän osaa sanoa asiansa nätisti vihaisenakin.

Laulaessaan Jari…

On oma ihana karismaattinen itsensä. Hän saa yleisön pauloihinsa vilkauttamalla vähän silmää.

Jari pelkää…

Yksinäisyyttä, ihan hirveästi. Hänellä pitää aina olla ihmisiä ympärillään.

Viiden vuoden kuluttua Jari…

Jatkaa samaa rataa. Tahti vain kiihtyy, hän saa hulluja ja vielä hullumpia ideoita.

Lue lisää:

Mikä Jari Sillanpään rakkausbiisi olet? Testaa!

Näin Jari Sillanpää muuttui klubi-Siltsuksi – lue levyarvio!

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.