Legendaarisen Hyvät, pahat ja rumat -ohjelman juontajakaksikko aiheutti kaaosta Helsingin yössä. Lopulta kaksi tapahtumaa käänsi Simon Jaria vastaan.

Yrittäjä Jari Sarasvuo muistelee uudessa Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä -kirjassaan (Otava) uransa huippuhetkiä, joista yksi on 1990-luvun Hyvät, pahat ja rumat -ohjelma.

Kun Saku Tuominen pyysi Sarasvuota uudenlaiseen television keskusteluohjelmaan, hän suostui heti, vaikka: ”Ensimmäinen reaktioni oli protestihuuto mielessäni, mutta mun hampaat! Olin pikkupojasta asti hävennyt ulkonevia, rakoilevia ja yläpurentaisia hampaitani.”

Hyvät, pahat ja rumat -lähetykset alkoivat 1992. Juontajaparikseen Sarasvuo sai urheilutoimittaja Simo Rantalaisen.

Sarasvuo muistelee legendaarisia lähetyksiä, joissa Rantalainen muun muassa nyrkkeilyottelussa mursi hänen nenänsä ja hankki kadulta lääkkeet, kun kaksikko halusi testata rauhoittavia suorassa lähetyksessä.

Sarasvuo vihjaa, että lähetysten jälkeisissä juhlissa sattui ja tapahtui paljon.

”Mitä tapahtui Hotelli Pasilassa, jäi Hotelli Pasilaan. Älkää väriskö siellä, pakofantasioiden toteutuksesta helpotusta hakeneet hauskanpitäjät. Saatte pitää puhtoisen imagonne.”

”Joka torstain lähetyksen jälkeen yritettiin kaataa Helsinki. Nurin meni, turhankin usein. Se oli sodomaa et gomorraa.”

"Pahaenteinen pohjavire"

Päivätyötä yrittäjänä tehnyt Sarasvuo alkoi lääkitä itseään alkoholilla. Kirjassaan hän kertoo ajautuneensa vuosien saatossa hiljalleen alkoholistiksi, joka epähuomiossa saattoi vetää yhtenä iltana liki kokonaisen kossupullon.

”Torstait venyivät niin pitkälle perjantain puolelle, että perjantain työpäivän – totta kai menin töihin! – jälkeen normilepo ei riittänyt, vaan kivuliaaksi käynyttä väsymystä piti kompensoida takamatkaa entisestään kasvattavilla palautusjuomilla. Olin a-i-k-a väsynyt.”

Hän alkoi myös tehdä ”synkkiä havaintoja Simossa vellovasta thanatos-vietistä”. Sarasvuon mukaan ”Simo Rantalaisen uskonto oli väkivalta”.

"Hänen kanssaan oli ihmeellistä tehdä töitä ja hauskaa aiheuttaa kaaosta Helsingin yöelämässä."

”Hänen kanssaan oli ihmeellistä tehdä töitä ja hauskaa aiheuttaa kaaosta Helsingin yöelämässä, mutta ilonpidossa oli pahaenteinen pohjavire. Kymenlaakson kasvattina Simo rakasti manata masentavia näkyjä tulevaisuudestaan.”

Sarasvuota huolestutti, kun kaveri toisteli kaiken päättyvän vielä karmeasti.

”Viikko viikolta, vuosi vuodelta minä koin Simon synkistelyn ahdistavampana. Kun ihminen upottaa mielensä kuvastoon tarpeeksi näkyjä ja ennustuksia katastrofeista, niin lopulta tulee tilanne, jossa hän alkaa toteuttaa ohjelmointiansa.”

”Simo kantoi kaunaa elämälle. Se ilmeni ihmisvihana", Sarasvuo kirjoittaa. Hänen ja Rantalaisen ystävyys oli kuitenkin läheistä.

Simo Rantalainen ja Jari Sarasvuo 1994. Kuva: Sanoma-Arkisto/Pentti Nissinen

"Kivisydämisyys kääntyy pelkuruudeksi"

Kaksikon välit alkoivat viilentyä, kun Sarasvuolle ehdotettiin omaa talk show’ta keväällä 1995 Rantalaisen selän takana. Rantalainen jatkoi HPR:ssa Pauli Aalto-Setelän juontajaparina.

”Suostuin siitäkin huolimatta, että tiesin Simon ottavan sen hylkäämisenä."

”Minä olin häipynyt muka kirkkaampiin valoihin ja hylännyt taistelutoverini linjojen taakse. Huolestuttavista viesteistä ja omista aavistuksistani huolimatta kukaan ei varmasti oikeasti osannut odottaa, mitä seuraamuksia kohtalokkaalla Lontoon-matkalla joulukuussa 1996 olisi Simolle.”

Tv-porukan Lontoon-reissulla kapakassa Rantalainen pahoinpiteli toimittajan, jonka leukaluu murtui kahdesta kohtaa. Törkeän pahoinpitelyn jälkeen Rantalainen sai potkut.

”Alalla Simosta tuli persona non grata. Hänet tuli kollektiivisesti kuvitella edesmenneeksi.”

Sarasvuon mukaan moni yritti auttaa Rantalaista vuosien saatossa.

”Helpotin Simon ahdinkoa myöhemmin pienellä summalla rahaa. Niin pienellä, että se helpotus ei pitkään kestänyt. Siinä olisi tarvittu jotain paljon syvävaikutteisempaa apua kuin rahaa.”

Sarasvuo ruoskii itseään huonoksi ystäväksi.

”Kului vuosia. Kuulin ikäviä asioita Simosta. Minä perustelin itselleni kivisydämisyyttäni kiireilläni, väsymykselläni, omilla murheillani, kaikella välillämme jo tapahtuneella ja ennen kaikkea sillä, että hän kieltäytyi tarjoamastani avusta.”

”Aloin kuulla pelottavia asioita Simosta. Huonon ystävän kivisydämisyys kääntyi pelkuruudeksi.”

Uusi rakkaus ja välirikko

Vuonna 2009 Rantalainen toivoi, että Sarasvuo auttaisi hänen uuden kirjansa markkinoinnissa. Kirjasta tuli lopulta myyntifloppi.

”Haluan tukea Simoa kirjan myymisessä. Jälkikäteen paljastuu, että löysät puheeni kirjan mahdollisesta menekistä ovat Simon kokemuksessa muuttuneet odotuksiksi ja odotukset tiivistyneet lupauksiksi.”

Omassa elämässään Sarasvuo eli samaan aikaan tunnemyrskyä.

"Olen tehnyt loppuelämääni määrittelevän päätöksen valitessani Virpi Kuitusen vaimokseni."

”Samaan aikaan omassa elämässäni olen hajottanut perheeni. Olen tehnyt loppuelämääni määrittelevän päätöksen valitessani Virpi Kuitusen vaimokseni. Media vainoaa meitä herkeämättä.”

Sarasvuo ei halunnut osallistua Rantalaisen kanssa Uutisvuoto-ohjelmaan.

”Päätökseni ei liittynyt Simoon, vaan perhetilanteeseeni ja sen julkisiin paineisiin. Simo suuttuu. Olen taas pettänyt hänet.”

Kirjassaan Sarasvuo kertoo soittaneensa Simolle hiljattain.

”Sovimme, että käymme kupposella kahvia.”

”Kaksi 1990-luvun arpista veteraania, jotka erilaisuudestaan huolimatta kiintyivät toisiinsa ja tukivat toistensa nousua television annaaleihin.”

”Jospa kaksi paskaa jätkää voisivat puhaltaa vielä henkiin sitä ystävyyttä.”

Lainaukset Sarasvuon tuoreesta kirjasta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava).

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.