Jari Sarasvuo. Kuva: Rami Marjamäki
Jari Sarasvuo. Kuva: Rami Marjamäki

Tunnettu hyväntekijä päätyi puku päällä kylmään veteen Nenäpäivä-show'ssa.

Liikemies Jari Sarasvuo kertoo, että hänellä on tiukat kriteerit sen suhteen, millaiseen hyväntekeväisyyteen hän lahjoittaa rahaa.

– Varsinkin kun puhutaan kehitysmaista, olen tosi tiukka siitä, etten lähde mukaan sellaiseen, mikä menee miehille. Lahjoitan vain naisille ja tytöille.

Sarasvuolle kolme mieleisintä lahjoituskohdetta ovat terveys, kuten rokotusohjelmat ja kaivot, naisten yritykset ja tyttöjen koulutus. Elämäkerrassaan Sarasvuo kertoo auttaneensa 300 naisyrittäjää köyhyydestä.

– Sillä on uskomaton merkitys, että ihminen nousee 30 sentistä kolmeen euroon päivässä, Sarasvuo toteaa.

Sarasvuo aloitti lahjoitukset naisia tukeville kansalaisjärjestöille 1980-luvun lopussa. Sitä, kuinka monta miljoonaa hyväntekeväisyyteen on mennyt vuosien varrella, Sarasvuo ei osaa sanoa.

– En ole pysynyt laskuissa, mutta kyllä miljoonat ovat varmaan menneet rikki. Kehitysmaihin suuntautuvat rahasummat ovat olleet pienempiä.

– Todella moni on antelias, joten en ole millään tavalla poikkeustapaus, enkä ala tällä keulimaan, hän lisää.

Sarasvuo pulahti tyylilleen uskollisena puku päällä jääkylmään vesialtaaseen Nenäpäivä-show'ssa, kun kahden miljoonan lahjoitussumma tuli täyteen.

– Nyt on marraskuu, ja ihminen on iljettävän näköinen. Uimahousuissa en olisi halunnut mennä, hän kertoi ennen kastautumista Me Naisille.

Onneksi Sarasvuo harrastaa avantouintia, joten veden kylmyys ei jännittänyt.

Kosteasilmäinen pelastaja-hyvä...

Jari Sarasvuo hyväntekeväisyydestä: "Jos se menee miehille, en anna rahaa"

Sarasvuon periaatteessa on ideaa. Naisten aseman parantaminen on kehittymättömien yhteiskuntien ensimmäinen askel kohti parempaa. Erityisesti kannattaisi tukea perhesuunnittelua eli syntyvyyden säännöstelyä. Kehittyneemmät maat ja hyväntahtoiset ihmiset ovat vuosikymmeniä auttaneet esim. Afrikkaa ja seurauksena on ollut väestömäärän kasvu, joka jo sinällään on ongelma ja heijastuu elintasopakolaisuutena Suomenkin jokapäiväiseen elämään. Aikaisemmin nälänhädät, kulkutaudit ja sodat pitivät...
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...