Jari Litmanen teki itse itsestään kirjan. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela
Jari Litmanen teki itse itsestään kirjan. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela

Elämäkerran julkaissut Jari Litmanen on suurimmalle osalle mysteeri. – Elän ihan tavallista elämää. Mutta haluan suojella niitä ihmisiä, jotka siihen kuuluvat, hän sanoo. 

Jalkapallolegenda Jari Litmasen, 44, elämäkerta Litmanen10 julkaistiin torstaina. Häntä pidetään Suomen kaikkien aikojen parhaana jalkapalloilijana. Siitä kertovat muun muassa Kuningas-lempinimi sekä se, että hollantilaisjoukkue Ajaxin menestysvuosien jälkeen Hollannissa 1500 poikaa sai Jari-nimen.

Itse hän ei silti pidä itseään suurena tähtenä, eikä edes mielellään puhu itsestään esikuvana.

– Pitää muistaa, että suomalainen jalkapalloilu on sata vuotta vanha. Mä olen vain jatkumoa siihen, mitä aikaisemmin on tapahtunut ja mitä muut ovat tehneet, Jari kertoi kirjan lehdistötilaisuudessa.

Jari on ensimmäinen suomalaisen jalkapalloilun supertähti, joka pystyi luomaan pitkän uran ulkomailla. Vaatimattomuus on hänen mukaansa perua työläisvanhemmilta sekä kotikaupungista Lahdesta. 

– Perhe on tässä ollut tärkein asia: omat vanhempani, isovanhemmat ja lähisuku, Jari sanoi Me Naisille.

– Myös kasvuympäristö on vaikuttanut. Lahti on työläiskaupunki, eikä siellä ikinä kukaan leijunut. Ja jos leijuikin, niin nopeasti tuli joku palautti takaisin ruotuun. Lähipiiri ja Lahti ovat muovanneet musta sellaisen kuin olen – pitäneet jalat maassa hurjimpinakin vuosina.

"Ly toi elämääni uuden sisällön"

Uutuuskirjassa Jari kertoo tarinansa itse – toisin kuin edellisessä kirjassa Jari Litmanen – kultakenkä ja Kuningas Litmanen -dokumentissa.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen-jutusta selviää, että Jari ei käyttänyt kirjan tekemisessä lainkaan tietokonetta, koska ”ei ole ikinä oikein lähtenyt tuohon tietokonejuttuun”. Käytännössä Jari saneli haluamansa asiat nauhurille, muut purkivat ne ja lopuksi Jari teki paperiliuskoihin korjaukset erivärisillä kynillä.

– Mikään terapiaprosessi tämä ei ollut, mutta aikaa ja energiaa vievää. Halusin, että kirja tehdään minun näkökulmastani, koska uskon, että olen itse paras ihminen kertomaan itsestäni. Edellinen kirja ja dokumentti olivat muiden tekemiä, ja olin vain yksi osanen. Jo silloin ajattelin, haluan itse kertoa itsestäni, ajatuksistani ja tekemisistäni. Ei tässä täysin sellainen tunne ole, että olen kirjailija, mutta jonkin verran kuitenkin, Jari kertoi kirjan lehdistötilaisuudessa.

Yksityiselämänsä Litmanen on aina pitänyt itsellään, eikä hän lipsu siitä kirjassakaan. Kirja kertoo jalkapalloilijan matkan Lahdesta maailman suurimmille jalkapallostadioneille. Muutaman kerran Jari kuitenkin mainitsee virolaisen vaimonsa Ly Jürgensonin (kuvassa). Hän muistelee kirjassa vuotta 2004, kun tapasi tulevan puolisonsa ja lastensa Brunon ja Caron äidin. Se oli oli ”yksi hänen elämänsä tärkeimmistä ja hienoimmista asioista”.

– Ly toi elämääni uuden sisällön ja tulevaisuuden jalkapallon rinnalle, Jari kertoo kirjassa.

Lehdistötilaisuudessa Jari selitti, miksi on suurimmalle osalle yhä mysteeri. 

– Elän ihan tavallista elämää. Mutta haluan suojella niitä ihmisiä, jotka siihen kuuluvat. He eivät joko ole itse halunneet olla mukana tai sitten en ole halunnut tuoda heitä julkisuuteen. En ole muutenkaan ikinä miettinyt itseäni imagon kautta enkä ole millään tavalla yrittänyt luoda mitään julkisuuskuvaa. Olen aina ollut julkisuudessa vain jalkapallon takia ja yrittänyt antaa siitä paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...