Jos Janina Frostell olisi jatkanut työtään vakuutusvirkailijana Porvoossa, hänen maailmaansa voisi nyt kuulua oma koti, mukava mies ja muutama lapsi. Kaikkea tätä Janina toivookin tulevaisuudeltaan, mutta vasta muutaman räväkän mutkan jälkeen.
Artikkeli julkaistu Me Naiset -lehdessä vuonna 2002.

Artikkeli julkaistu Me Naiset -lehdessä vuonna 2002.

Vakuutusyhtiö Pohjolan Porvoon konttori on kokenut rajun muodonmuutoksen. Pitkä tiski, jonka vierellä seisten vakuutuksia ennen hoidettiin, on saanut lähtöpassit. Tilalle on pystytetty yksilölliset loosit tuoleineen ja virkailijoille uudet tietokoneet sekä virkanimikkeet. Tupakan tuoksu on väistynyt savuttomasta konttorista.

– Mutta on täällä sentään jotain tuttuakin, nuo pallolamput, neuvotteluhuone, kaapinovet ja työkaverit, Janina Frostell, 28, sanoo ja halaa kymmenen vuoden takaisia esimiehiään.

Ohikulkevat pojat ovat vähällä nyrjäyttää niskansa bongatessaan Suomen ykköskaunottaren Pohjolan toimistossa. Heille tulee syytä tepastella konttorin ohi pian uudelleen ja vielä kerran. On se Janina!

Pohjolan palveluneuvoja Gunnevi Haglundia ja asiakaspalvelija Mirjami Erikssonia tuttu käytös huvittaa. Vuosien 1992 ja -93 aikana Pohjolassa yksi jos toinenkin herra-asiakas tunsi yllättäen suurta mielenkiintoa vakuutusasioitaan kohtaan, kun Janina ilmestyi virkailijarivistöön.

– Kyllä Ninna oli jo silloin niin kaunis, että iho nousi kananlihalle. Kun hän tuolta tiskin takaa touhuissaan nousi jotain kyselemään, niin ihmiset vain unohtuivat katselemaan häntä, Mirjami muistelee.

Janina pääsi vakuutusyhtiön leipiin pian merkonomiksi valmistuttuaan. Ala sopi hyvin opiskelujen jatkoksi ja Janina nautti työelämästä. Elämä oli huoletonta ja rutiineja oli helppo pitää. Töiden jälkeen kuntosalille, pyöräillen kotiin ja vapaa-ajalla poikaystävän kanssa ulos.

– Pidin itseäni hirmu kypsänä tuolloin. Tulin hyvin toimeen aikuisten kanssa ja uskoin istuvani joukkoon. Silloiset muotikäsitykseni olivat ensimmäinen juttu, josta huomasin olevani eri sukupolvea, Janina kertoo.

Konttoriin pukeuduttiin silloin, kuten nytkin, asiallisesti. Asiakkaita ei kohdattu farkuissa eikä liioin piukoissa pohjepituisissa trikoissa, joihin Janina sonnustautui mielellään. Hän närkästyi ensin esimiehensä antamasta kommentista, mutta suostui lopulta lähtemään kotiin vaihtaakseen vaatteensa. Myös Janinan seuraajia on hienovaraisesti ohjattu vaatekauppaan.

– Minusta oli hienoa, kun tulit pyytämään anteeksi käytöstäsi. Se vasta aikuismaista olikin. Sen jälkeen olemmekin aina tulleet hyvin juttuun, Gunnevi hymyilee.

– Niin, kavereita olimme koko ajan, vaikka välillä taidettiin olla vähän tätejäkin, Mirjami lisää.

Janinan nykyinen look ei läpäisisi konttorin vaatimuksia. Vaikka farkut ovat tätä päivää, niitä ei kelpuutettaisi työasuiksi.

– Urallani vallitsee nyt toisenlainen yrityskulttuuri. Musabisneksessä on hauskaa, kun mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää niin paljon kuin uskaltaa, Janina selittää.

– Silloin kymmenen vuotta sitten et varmaan osannut kuvitella, että maailmasi olisi nyt sellainen kuin on, Gunnevi hymyilee.

Opin pitämään puoleni

Vaikka toimistovirkailijan työ herkästi kuulostaa tylsältä, Janina viihtyi pestissään mainiosti. Missäpä muualla saa kuulla uskomattomia tarinoita tosielämästä kuin vakuutusyhtiössä? Janina muistaa edelleen koskettavia tarinoita liikenneonnettomuuksista tai lemmikkikoirien seikkailuista.

– Esimerkiksi henkivakuutuksen myyminen oli minulle aina jotenkin tukala tilanne. Miten puhua suunnitelmista asiakkaan kuoleman varalle ja olla samalla hienovarainen, Janina kertoo.

– Mutta sinä et olekaan kylmä ihminen vaan aina hyvin empaattinen, Gunnevi huomauttaa.

– Niin, Janina myöntää, mutta se ei olekaan aina hyvästä. Myöhemmin olen saanut oppia kovaksi ja pitämään puoleni, viihdebisneksessä liikkuu myös hyväksikäyttäjiä, jotka ajattelevat vain omaa hyötyään. Joskus minun on oltava vähän bitch, aina en voi suostua kaikkeen ja tanssia muiden pillien mukaan. Tykkään pitää ohjat käsissäni ja jos joku ilkeyttään yrittää pilata suunnitelmani, myrkkynuoli lähtee heti hänen suuntaansa.

Mallintöistä hän tykkää edelleen, mutta kokee edenneensä alalla liiankin helposti. Hän soimaa alkuaikojen liian löyhästä itsekurista ja olisi kaivannut takapuoleen potkijaa. Vuosien mittaan itsekriittisyys on kasvanut ja nyt Janina löytää kaikista kuvistaan parannettavaa.

– En usko, että yksikään malli olisi jokaiseen kuvaansa täydellisen tyytyväinen, Janina tuumii.

Malli Janinasta tuli ihan uteliaisuuttaan. Pikkutyttönä hän oli haaveillut lentoemännän ammatista ja musiikkiluokilla rakenteli suunnitelmia koulubändien kanssa. Pohjolan tiskin takaa hän innostui kokeilemaan millainen kokemus missikisat voisivat olla. Miss Suomi -mittelössä ei tullut suurta menestystä, mutta Suomen Neidossa tärppäsi voitto.

– Miss Maailma -kisa oli hyvä kokemus. Niiden kolmen viikon aikana opin alasta enemmän kuin koskaan. Suomesta lähteviä tyttöjä ei kouluteta riittävästi kansainvälisiä kisoja varten. Jos niiden viikkojen aikana en olisi imenyt vaikutteita ja toimintamalleja ympäriltäni, tuskin olisin sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon, Janina muistelee.

Porvoolaistytön menestys ei yllättänyt työkavereita Pohjolassa, naiset vakuuttavat tienneensä aina, että Janinasta kuultaisiin vielä.

– Vaikka Ninna teki jo silloin kuvauksia, ei hän laihduttanut, vain pullansyönnin taisi lopettaa. Kuvauspäivinä hänellä oli erityinen meikkisalkku mukanaan, vieläkö sinulla on se?

– Joo, mutta beauty-boksini on sittemmin kutistunut. Kunpa olisin silloin tiennyt, että kahden tunnin tuhraamisen sijaan vetävän ilmeen saa varttitunnissakin, Janina virnistää.

Yksi asia Gunnevia ja Mirjamia askarruttaa. Mallinuransa alussa Janina oli vakuuttanut, ettei poseeraisi alastonkuvissa. Panos Emporion kenkämainoksessa hän kuitenkin istui pallotuolissa vain korkokengät jalassaan.

– Kuvauksissa minulla oli stringit jalassa, mutta pöksyjen naru on käsitelty näkymättömiin, Janina paljastaa.

Varauksella uuteen suhteeseen

Janina on syntyjään porvoolainen, mutta sanoo viihtyvänsä parhaiten siellä missä ovat läheiset ihmiset ja eniten tekemistä. Toimistotöiden jäätyä hän muutti silloisen kihlattunsa Peter Bäckblomin kanssa Helsingin Laajasaloon lähemmäs töitä. Hyvämaineinen seutu oli sittenkin liian rauhallinen nuorelle menijälle.

– Naapurusto oli täynnä lapsiperheitä ja kotiäitejä, joilla oli täysin erilainen elämänrytmi kuin minulla. Lapsettomana keikkatyöläisenä olin kummajainen siinä joukossa. Tajusin tulleeni tienhaaraan, jossa minun oli valittava perustaisinko perheen vai kokeilisinko uran luomista. Edelleenkin toivon saavani lapsia jonain päivänä, mutta tuolloin valitsin työt. Uskoin, että perheen ehtisin perustaa myöhemminkin, enkä halunnut polttaa kynttilää molemmista päistä.

Vuosia kestäneen suhteen aikana Janina oli kasvanut aikuiseksi ja erottuaan hän oli ensimmäistä kertaa oman elämänsä rouva. Muutto Helsingin keskustaan ja vilkas sosiaalinen elämä tekivät hänestä kiinnostavan sinkkutytön, jonka kumppaneista pidetään yhä lukua.

– Miesten suhteen olen enemmän katsastelija, en koskaan oikein haku päällä. Miesmakuni on muuttunut vuosien mittaan. Kundin pitää toki olla järkevä, mutta hänestä pitää löytyä myös rock'n'rollia ja särmää. Liian silotellut miehet eivät ole tyylisiäni. Mies saa olla myös kypsä aikuinen, joka on vahva persoona. Yksityiselämäni pitää olla mukautuvaa, hän summaa.

Janina ei ole miesrintamalla helppo nakki, vaan suhtautuu uusiin miestuttavuuksiin varauksella. Monet näkevät hänessä vain kurvit tai julkisuudesta muodostamansa kuvan.

– Kiinnostavienkin tyyppien kohdalla on mietittävä pelottaako heitä asemani julkisuudessa. Tunnettuus asettaa paineita suhteen rakentamiseen, kun jo ensimmäisetkin treffit päätyvät kaikkien tietoon ja pian vieraat ihmiset alkavat kertoa kaverista juttuja, joita minun ei edes tarvitsisi tietää.

Janina uskoo, että ihmisillä on hänestä yksipuolinen kuva pelkkänä uhkeana kuorena. Hänelle poseeraaminen bikineissä tai keikisteleminen alusvaatemallistonsa keulakuvana on luonnollinen osa mallintyötä, jota hän ei koe alentavana, olivat vaatteet miten pieniä tahansa. Mainoskuvissa hän esittelee tuotetta, ei itseään.

– Olisiko kivempi, jos vaatteet kuvattaisiin ennemmin lattialla kuin ihmisen yllä? Janina huikkaa.

Laulu-ura toivottavasti tuo muutosta ennakkoluuloihin, kun yleisö kuulee, että tyttöhän oikeasti osaa, eikä vain paljasta ihoaan. Janina tietää, ettei voi miellyttää kaikkia, mutta vannoo tekevänsä parhaansa musiikin parissa.

– En tarkoita, että minusta täytyisi tulla valtakunnan vaikuttajanainen, mutta yleisön vilpitön, asiallinen kiinnostus ilahduttaa. Perhana, olen mä nyt vähän enemmän kuin kaksi tissiä!

Investoin itseeni

Janinalle laulajanuran luominen on ollut varsinainen haaste ja kunnianhimon herättäjä. Musiikkiuralle lähtö tapahtui pitkän harkinnan jälkeen ja Janina puhkuu voimaa levyä varten treenatessaan. Hän on laulanut aina, treenannut kuoroissa, viisivuotiaana esittänyt Abban Chiquititaa sukulaisilleen kyllästymiseen saakka. Monen mutkan jälkeen hän on pääsemässä kiinni teinivuosiensa unelma-ammattiin.

Janina on saanut oman yhtyeen, jonka kanssa hän keikkailee säännöllisesti. Levyntekoon ei ole kiire ja esiintymiset ovat parasta harjoitusta saumattoman yhteissävelen löytymiseen.

– Rimani on nykyään korkealla, ja kun johonkin uuteen ryhdyn, en tahdo tyriä siinä. Olen myös vuosien aikana saanut paljon sontaa niskaan ja selvinnyt siitä, joten minulla on uskallusta kohdata hankalatkin haasteet. Kortit on katsottava loppuun saakka. Jos joku yrittää astua päälleni, minulla on voimaa antaa takaisin. Olen onnekas saatuani taakseni levy-yhtiön, joka antaa artisteilleen aikaa kypsyä, treenata ja löytää oman tyylinsä.

Janinan rima on noussut muussakin kuin työelämässä. Hän on laatutietoisempi ja vaativampi kuin ennen menestystä.

– Minulla ei ole tapana laittaa rahaa jemmaan, mutta en liioin tuhlaa pröystäilläkseni. Pikemminkin investoin itseeni ja työhöni, sillä kroppani, ulkonäköni ja ääneni ovat tärkeimmät työkaluni. Jos tarvitsen esiintymisvaatteita, uuden metronomin, toimivamman mini-discin tai paremman kosketinsoittimen, ne on hankittava, Janina luettelee.

Sama kynnys pätee ulkonäkökysymyksissä. Janina treenaa rankemmin kuin koskaan ja kuvailee olevansa endorfiinikoukussa. Hän lähtee ihmisvilinään asiallisen näköisenä ja tietoisesti välttää erikoisia tilanteita, jotka synnyttäisivät lisää turhia juoruja.

– Kun lähden ovesta ulos, minulla on oltava humppa kasassa. En koskaan lähde keskelle taistelutannerta valmistautumatta. Roskapussini sentään vien koti-lookissani, hän naurahtaa. Musiikkiuran luominen tuli Janinan elämään sopivassa vaiheessa, kiireinen elämänrytmi ja keikkaelämä ovat hänelle mieluisia. Vaikka viihtyy hiljaisuudessa ja yksinkin, Janina ei jaksa kauan paikoillaan. Sielu on toistaiseksi sen verran levoton, ettei perheen perustamiseen juuri nyt ole kiirettä.

– Kyllä elämässä pitää olla vipinää ja uutta tekemistä. Nyt tunnen eläväni!

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!