Riia Puska valmistuu ensi vuonna sosionomiksi. "On helpompi auttaa muita, kun on itse käynyt läpi raskaita asioita." Kuva: Karoliina Paatos
Riia Puska valmistuu ensi vuonna sosionomiksi. "On helpompi auttaa muita, kun on itse käynyt läpi raskaita asioita." Kuva: Karoliina Paatos

Riia Puska oli 19-vuotias, kun hän tähtäsi autollaan päin metroaseman seinää ja toivoi kuolevansa. Nyt viisi vuotta myöhemmin pienen pojan äiti on onnellisempi kuin koskaan. – Olen sinut menneisyyteni kanssa. Itsemurhayrityksen ei tarvitse määritellä minua ikuisesti.

Kesäiltana vuonna 2009 Riia Puska, 19, nousee autoonsa ja päättää, että tämä on hänen viimeinen iltansa. Hän on väsynyt valehteluun, työhönsä ja työkavereihinsa, jotka hänen mielestään käyttävät häntä hyväkseen. Kiltistä tytöstä oli tullut kapinoiva ja negatiivinen, joka ei sietänyt enää vanhempiaan eikä tunnistanut itseäänkään.

– Näin ainoaksi vaihtoehdoksi kuoleman. Koska tiesin metrovartijana, että junan alle kuolee varmasti, päätin hypätä raiteille.

Riian keskeytti tuttu työkaveri. Hän nousikin autoonsa ja suuntasi sen täydessä vauhdissa kohti aseman seinää. Hengen pelasti lyhtypylväs.

Toipuminen kesti pitkään, ja Riian suureksi suruksi hänen äitinsä oli vielä kuolemassa syöpään.

– Äiti oli se, jolla oli palava halu elää. On kamalaa ajatella, että vähän aikaisemmin olin itse halunnut kuolla. 

Mikä asia vaikutti eniten Riian toipumiseen? Mitä Riia haluaa sanoa muille itsemurhaa yrittäneille? Lue Riian tarina Me Naisten numerosta 41/2014, joka ilmestyy torstaina 9.10.

 Lue myös:

Neon 2:n Jussi Rainio itsemurhayrityksestään: "Avovaimo pelasti minut"

Voisiko älypuhelin estää itsemurhan?