Viggo näytti voitonmerkkiä toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla. Kuva: Shutterstock
Viggo näytti voitonmerkkiä toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla. Kuva: Shutterstock

Taru sormusten herrasta -trilogia nosti Viggo Mortensenin Hollywood-nimien kuumaan kärkeen. Megatuotannon jälkeen hän on kerta toisen jälkeen kieltäytynyt ison budjetin elokuvista.

Viggo Mortensen, olet sanonut ei esimerkiksi Wolverinen roolille X-menissä ja ohjaaja Quentin Tarantinolle. Miksi?

Suurimmaksi osaksi kieltäydyn rooleista sen takia, ettei minulla ole kaikelle aikaa. Se on ainoa syy, miksi en lähtenyt Tarantinon Hateful Eight -elokuvaan.

En valitse elokuviani koskaan sen perusteella, mistä studiosta tai maasta ne tulevat. Haluan näytellä elokuvissa, joiden tarina kiehtoo minua henkilökohtaisella tasolla. Rahalla ei ole minulle merkitystä. Siksi voin katsoa valintojani jälkeenpäin hyvällä mielellä, vaikka teos ei menestyisikään.

Näyttelet Captain Fantastic -elokuvassa yhteiskunnasta eristäytynyttä isää, joka haluaa kasvattaa lapsistaan yli-ihmisiä. Mikä roolissa innosti?

Isänä minua kiehtoi hahmoni Benin suhtautumistapa lapsiinsa. Hän on äärimmäisyyksien mies, mutta hänessä on paljon hyvää. Hän on kasvattaja, joka ei koskaan käske, vaan vaivautuu aina keskustelemaan – oli lapsen kysymys kuinka vaikea tahansa. Haluaisin olla samanlainen isä.

Elokuva on jatkuvaa mielipide-erojen taistelua, vasemmiston ja oikeiston nokittelua. Onko se oikeastaan kuvaus nykymaailmasta?

Ehdottomasti. Elokuvassa kuvataan yhden perheen kautta se kommunikaatio-ongelma, joka vaivaa Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Sen takia uskon, että elokuva tule kymmenen vuoden päästä nousemaan tämän ajan kuvaksi.

Tällä hetkellä suurin haaste on, että ihmiset eivät kommunikoi vaikeista asioista. Uskonnosta ja rodusta ei voida keskustella, vaan mieluummin eristäydytään. Politiikka on jakautunut kahteen ääripäähän, ja se on riitaisaa. Elokuvalla on juuri tähän hetkeen tärkeä sanoma: ihmisten pitäisi kuunnella myös vastapuolta. Maailmalta ei voi eristäytyä.

Millainen oma poliittinen suuntautumisesi on?

Monessa mielessä ajattelen samalla tavalla vasemmistolaisesti kuin Ben. Mutta en kuitenkaan ole yhtä radikaali kuin hän.

Millaista palautetta elokuva on saanut?

Erittäin hyvää. Se on herättänyt runsaasti kiivastakin keskustelua. Sitä toivoimmekin. Elokuva on myös koskettanut ihmisiä, ja olen nähnyt katsojien poistuvan kyyneleet silmissä teatterista. Liikutuksen lisäksi toivoisin, että elokuvan huumori iskee katsojiin.

Olet nyt 57-vuotias. Urasi on jo pitkällä ja näyttelemisen lisäksi maalaat sekä runoilet. Miltä tulevaisuutesi näyttää?

Vain noita voi antaa vastauksen tuohon [nauraa]. En siis tiedä, mitä on luvassa. Suurin suunnitelmani on elää mahdollisimman vanhaksi.

Captain Fantastic ensi-illassa 26.8.2016. Lue leffan arvio samana päivänä MeNaiset.fistä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...