Vuonna 1988 Iranin Urmiassa syntynyt Helan muutti alle vuoden ikäisenä Lahteen.
Vuonna 1988 Iranin Urmiassa syntynyt Helan muutti alle vuoden ikäisenä Lahteen.

Isis on luvannut palkkion suomalaisen kurdilaulajan Helan Abdullan eli Helly Luvin tappamisesta. Hänelle tappouhkaukset ja vainoaminen ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Samalla Helanista on tullut kuitenkin tähti. Juttu julkaistiin Me Naisissa syyskuussa 2014.

Vapaamuurari, Obaman lähettämä CIA-agentti, Israelin vakooja.

Kurdilaulaja Helan Abdullan, eli Helly Luvin, on väitetty olevan kaikkia näitä.

– Lähi-idässä en voi mennä minnekään yksin. Jos liikun yleisillä paikoilla, mukanani on aina henkivartijoita. Toinen vaihtoehto on pukeutua burkaan. Se päällä kukaan ei tunnista minua, Helan kertoo lahtelaisen satamaravintolan pöydässä.

Nyt hunnut ja kaavut on jätetty kotiin. Jalassa on korkeat korot, päällä pikkumusta ja ranteissa kasoittain kultaisia koruja. Turvamiehistä ei ole tietoakaan.

Jos Helan istuisi ravintolassa syntymäkaupungissaan Pohjois-Irakin Arbilissa, tilanne olisi toinen. Ilman turvamiehiä ja peittäviä vaatteita joku voisi yrittää tappaa hänet.

Se joku voisi olla äärimuslimi, jonka mielestä Helanin musiikki on syntiä. Tai se voisi olla yksi niistä, joiden mielestä hän on osa länsimaista salaliittoa. Tappaja voisi olla myös joku Helanin oman suvun miehistä.

– Jotkut heistä ovat sanoneet haluavansa kivittää minut itse.

Video, joka muutti kaiken

Vielä vuosi sitten Helan oli melko tuntematon nimi musiikkimaailmassa.

Kaikki muuttui, kun ensimmäinen single ja musiikkivideo Risk it all julkaistiin helmikuussa. Kappale on kerännyt YouTubessa jo yli kolme miljoonaa katselukertaa. Se pääsi myös vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen viralliselle albumille.

Erityisesti Lähi-idässä video kohahdutti, ja jo julkaisupäivänsä iltana se pääsi siellä uutisiin. Videolla Helan tanssii pitkin Arbilin katuja päällään vaatteet, joita näkee harvemmin kurdinaisella. Kimaltava juhlamekko vaihtuu välillä kurdien vapaustaistelijoiden, peshmerga-joukkojen, univormuun. Moni näki videon loukkauksena islamilaista maailmaa kohtaan.

– Tulen kulttuurista, jossa naiset eivät saa ilmaista itseään tällä tavalla. Videoni oli monelle järkytys, koska kukaan kurdi ei ole tehnyt näin rohkeaa videota aikaisemmin.

Pian Facebookiin alkoi ilmestyä ryhmiä,joissa suunniteltiin Helanin tappamista.Kaaos Lähi-idässä kasaantui, ja Helan näki parhaaksi piiloutua kahdeksi viikoksi hotellin suojiin.

– Olin niin ahdistunut ja masentunut, etten muista käyneeni edes suihkussa. Mietin koko ajan, mitä olen mennyt tekemään. Sanomani ymmärrettiin väärin.

Pari viikkoa pelättyään Helan päätti pistää touhulle lopun. Hän väsyi pakoiluun ja vääriin syytöksiin. Helan kutsuttiin Lähi-itään suoraan live-lähetykseen puhumaan itsestään ja musiikistaan. Hän kertoi, että on vain artisti, joka haluaa tehdä musiikkia.

– Selitin kappaleen kertovan unelmista ja siitä, että ihmisten pitäisi riskeerata kaikkensa niiden puolesta. Nyt ihmiset ovat hieman rauhoittuneet.

Helan tiimeineen on saanut Facebookin viharyhmistä suurimman osan poistettua, eikä uhkauksiakaan enää tule.

– Minun pitää kuitenkin olla edelleen varovainen.

Musiikkivideo ei aiheuttanut pelkästään vihareaktioita.

– 90 prosenttia ihmisistä on sanonut, että vau! Kerrankin kurdityttö uskaltaa tehdä jotain rohkeaa, Helan hymyilee.

Häivy, pakolainen!

Helan, jos joku, tietää, minkälaista on panna itsensä täysillä likoon unelmiensa vuoksi. Hän oppi tekemään niin jo lapsena.

Vuonna 1988 elettiin Saddam Husseinin hallinnon aikaa ja Kurdistanin aluetta riepotteli Iranin ja Irakin välinen sota. Helanin vanhemmat joutuivat näkemään kuolemaa ja hätää jatkuvasti ympärillään. Unelmana oli löytää paikka, jossa he voisivat kasvattaa tyttärensä turvassa. Väliaikainen turva löytyi viimein pakolaisleiristä Turkista.

Laululla oli jo tuolloin iso merkitysHelanin elämässä. Kun pientä Helania itketti, äiti alkoi laulaa korvaan hiljaisella äänellä. Se oli ainoa lohdutuskeino, jonka äiti tiesi.

– Melodia ja äidin laulu ovat jääneet syvälle minuun.

Pakolaisleiriltä matka jatkui Suomeen ja Lahteen. Helan oli silloin yhdeksän kuukauden ikäinen. Vanhemmat opettelivat nopeasti suomen kielen ja hakeutuivat töihin. Helanin äiti oli saapuessaan käyttänyt 18 vuotta huntua, mutta päätti miehensä kehotuksesta hylätä sen.

Helanin perhe oli ensimmäisiä Lahteen asettuvia pakolaisperheitä. Vastaanotto kaupungissa ei ollut lämmin, ja vanhemmille lähetettiin vihamielisiä kirjeitä. Heitä käskettiin häipymään maasta. Helanin oli vaikea saada kavereita.

– Jos koulussa mentiin parijonoon, olin opettajan pari. Kukaan ei halunnut olla kanssani.

Haukkumanimien repertuaari kävi nopeasti tutuksi: neekeri, muukalainen, mustalainen, koira.

Haukkujen ja väkivallan keskellä Helan sai voimaa musiikista. Kun hän esiintyi koulun ulkopuolella tapahtumissa, ihmisten viha muuttui suosionosoituksiksi.

– Ihmiset nauttivat, nauroivat ja taputtivat. Silloin tunsin, että he rakastavat minua.

Helan joutui uusimaan kolmannen luokan, siirtymään erikoisluokille ja vaihtamaan lopulta koulua, ennen kuin kiusaaminen loppui. Yläasteelle hänen piti kuitenkin palata kouluun, jossa kiusaaminen oli alkanut.

– Silloin päätin, että sama ei enää toistu. En halunnut enää olla uhri.

Helan suojautui esittämällä kovempaa kuin oli. Eniten se näkyi pukeutumisessa. Maanantaina hän saattoi olla rokkari, tiistaina hoppari. Vaikka koulussa opettajat kielsivät meikkaamasta, Helan suti luomensa täyteen mustaa kajaalia.

Amerikan kaipuu

Lahdessa koko perhettä piinasi jatkuva koti-ikävä Kurdistaniin. Joka toinen kesä perhe matkusti kotiseudulleen, jossa sukulaiset odottivat. Helan sai leikkiä vapaasti, mikä tuntui mahtavalta. Silloin Helaniin imeytyi hänen oman kulttuurinsa rytmi. Juhlissa soitettiin perinteisiä rumpuja, suurta tablaa ja pientä dafia. Niiden ääni on edelleen osa Helanin musiikkia, ja ne nähdään myös hänen uudella musiikkivideollaan.

Suurimman inspiraation Helanille tarjosivat kuitenkin amerikkalaiset poptähdet. Omasta kulttuurista roolimalleja oli vaikea löytää, koska niitä ei ollut. Sen takia Helan alkoi fanittaa Michael Jacksonia, Mariah Careyta ja Britney Spearsia. Amerikka loisti Helanin mielessä mahdollisuuksien maana.

– Olin ihan penska, kun sanoin äidille ensimmäisen kerran, että haluan lähteä jenkkeihin. Kaikki olivat siellä, minunkin oli pakko päästä.

Helanin äiti lupasi, että tytär sai lähteä matkaan 18-vuotiaana, jos keräisi rahat reissuun itse. Helan teki työtä käskettyä. Hän opetti tanssia ja tarjoili Lahden Sibeliustalossa, hampaat irvessä.

– Minä vihasin sitä työtä! Mietin monesti, miten joku voi elää tehden työtä, josta ei tule onnelliseksi. Olisin mieluummin köyhä kuin tekisin tarjoilijan töitä loppuelämäni.

Yllättävä viesti Myspacesta

Viimein Helanilla oli liput unelmien kaupunkiin, Los Angelesiin. Tuleva koti oli valokuvissa kaunis, poreammekin oli.

Paikan päällä odotti yllätys: asunto oli läävä. Hanasta tuli ruskeaa kuravettä, ja vuokraisäntä käytti häikäilemättä rahallisesti hyväkseen. Hän piti asuntoa myös omana huvittelupaikkanaan, jonne raahasi maksullisia naisia.
Helan yritti epätoivoisesti tavata tuottajia ja managereita päästäkseen urallaan eteenpäin. Hän käveli levy-yhtiöihin kourassaan videokameralla nauhoitettuja esiintymisnäytteitä. Pian Helan tajusi, ettei niin kuulunut toimia.

– Tapasin vain vääriä ihmisiä. Minut haluttiin tyttöystäväksi, ja minulle ehdoteltiin yhdenillanjuttuja.

Helan ahdistui. Kotoa katosi rahaa, eikä ruokaan ollut enää varaa. Helan laihtui kolmen kuukauden aikana melkein kahdeksan kiloa. Illalla hän itki huoneessaan, kun seinän takana vuokraisäntä piti hauskaa prostituoitujen kanssa.

– Kaksi viikkoa ennen Suomeen paluuta olin jo ihan lopussa. En ollut löytänyt mitään, minulla ei ollut ketään. Kaikki oli ihan päin helvettiä.

Yhtäkkiä kaikki muuttui. Helan oli ladannut musiikkiaan Myspaceen, jonne tuli yllättäen viesti tuottaja Los Da Mystrolta. Hän halusi keskustella.

– Katsoin viestiä, mutta annoin sen vain olla. Ajattelin, että tämäkin on huijari, joka haluaa minusta jotain ihan muuta.

Seuraavana päivänä tuottaja oli laittanut uuden viestin, jossa tivattiin yhteydenottoa huutomerkkien kera. Helan päätti soittaa miehelle. Puhelun edetessä Helan tajusi, kuinka tärkeä ihminen langan toisessa päässä oli. Mies pyysi Helania kertomaan hänelle elämäntarinansa ja laulamaan puhelimeen jotain pääsykokeena. Helan lauloi Whitney Houstonin kappaleen I have nothing.

– Hän ei ollut uskoa, että olin kokenut kaiken tämän. Hän sanoi antavansa minulle mahdollisuuden, koska ymmärsi, kuinka paljon halusin olla artisti ja kuinka paljon olin riskeerannut unelmani eteen.

Seuraavassa hetkessä Helan lennätettiin New Yorkiin. Siellä hänen elämänsä alkoi kokonaan alusta.

Irti identiteettikriisistä

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, Helan on artisti, joka tunnetaan Yhdysvalloissa, Suomessa ja erityisesti Lähi-idässä. Hänellä on levytyssopimus amerikkalaisen G2 Music Group -tuotantoyhtiön kanssa.

Risk it All -singlen musiikkivideo lennätti Helanin oikopäätä maailman suurimpien mediatalojen huomion kohteeksi. Hänestä ovat olleet kiinnostuneita sellaiset mediajätit kuin BBC ja NBC.

Saavutukset eivät kuitenkaan ole jäämässä tähän. Helanilla on päärooli iranilaisohjaaja Bahman Ghobadin elokuvassa Mardan. Lisäksi häneltä on tämän vuoden aikana tulossa uusi musiikkivideo. Tällä kertaa kyseessä on kielletystä rakkaudesta kertova kappale.

– Tiedän, että sekin aiheuttaa kaaosta, mutta jollain tavalla ehkä haenkin sitä, Helan nauraa.

Kurditytöille musiikin tekeminen ei ole itsestäänselvyys. Kurdien kieli ja musiikki ovat olleet moneen otteeseen kiellettyjä alueen poliittisen epävakauden takia. Esimerkiksi Turkissa monia kurdikulttuurin tekijöitä on tapettu.

– Musiikkiurani on edelleen riski ja vaarallista leikkiä.

Yksi Helanin suurimmista toiveista on olla ensimmäinen kurdien maailmantähti.

– Minua häiritsi lapsuudessani se, että minulla oli vain amerikkalaisia roolihahmoja. Kärsin pitkään identiteettikriisistä, koska en pystynyt katsomaan ketään kanssani samanlaista ylöspäin.

Helan on saanut paljon palautetta nuorilta kurditytöiltä, jotka ovat kiitelleet häntä rohkeudesta. Videota on kutsuttu pieneksi vallankumoukseksi, joka on muuttanut kurdikulttuuria avoimempaan suuntaan.

– Kaikkien niiden tappouhkausten keskellä minut piti elossa se, että näin, miten ihmiset haluavat tukea musiikkiani. Menin videollani niin arkaan paikkaan, että siinä ei ollut vaihtoehtona kuin teloitus tai hyväksyminen. Onneksi sain jälkimmäisen.

Helan ei koskaan halua taipua muiden tahdon alla. Tappouhkauksia enemmän häntä pelottaa se, että hänen pitäisi tukkia suunsa.

– Lapsena minua ei hyväksytty sellaisena kuin olin. Nyt haluan puhua omaa asiaani kovaan ääneen.

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...