Nadia Murad on asunut Saksassa jo kolmen vuoden ajan. ”Toivon, että voisimme joskus palata kotiseudullemme. Mutta helppoa se ei tule olemaan”, Nadia sanoo. Kuva: Satu Kemppainen
Nadia Murad on asunut Saksassa jo kolmen vuoden ajan. ”Toivon, että voisimme joskus palata kotiseudullemme. Mutta helppoa se ei tule olemaan”, Nadia sanoo. Kuva: Satu Kemppainen

Lukiolaistyttö Nadia Murad joutui todistamaan perheensä joukkomurhaa. Nadiaa itseään kierrätettiin terroristilta toiselle, kunnes hän lopulta onnistui pakenemaan Irakista. Nyt hän on julkaissut pysäyttävän kirjan kokemuksistaan. Me Naiset tapasi Nadia Muradin Saksassa.

Irakilaisen Nadia Muradin elämä – sellaisena kun hän oli sen tuntenut – päättyi elokuun kolmantena päivänä 2014.

Siihen saakka lukiolaistyttö Nadia oli asunut äitinsä ja kahdeksan sisaruksensa kanssa syrjäisessä Kochon kylässä Pohjois-Irakissa. Nadian perhe oli jesidejä. Jesidit ovat etnis-uskonnollinen ryhmä, jota on vuosisatojen saatossa vainottu usein.  Vuoden 2014 kesäkuussa Isis valtasi yllättäen Mosulin, joka sijaitsee vain 130 kilometrin päässä Nadian kotikylästä.

”Menetin yhdessä päivässä kuusi veljeä, äitini ja sukulaispoikia, mutta toiset perheet menettivät vielä enemmän.”

Osa jesidiperheistä oli paennut jo aiemmin, mutta valtaosa kocholaisista ei kuitenkaan halunnut jättää kotejaan. Kun Isisin autosaattue ajoi kylän liepeille, pakeneminen oli liian myöhästä. Isis kokosi Kochin asukkaat yhteen. Joukosta erotettiin miehet ja heidät komennettiin pakettiautoihin. Pian alkoivat kaikua laukaukset. Sitten vanhemmat naiset revittiin erilleen perheestään, nuoremmat naiset, äidit, pienine lapsineen tuupittiin eteenpäin.

– Minä menetin yhdessä päivässä kuusi veljeä, äitini ja sukulaispoikia, mutta toiset perheet menettivät vielä enemmän, Nadia Murad kertoo Me Naisten haastattelussa Saksassa.

”He ovat ainoastaan omaisuutta”

Isisin suunnitelmana oli tappaa jesidimiehet, käännyttää lapset ja pakkonaittaa naiset Isis-taistelijoille. Nadia ja muut kylän nuoret naiset kuljetettiin Isisin tukikohtaan, jossa alkoi heidän kauppaamisensa.

Isis on julkaissut jopa pamfletin ”Kysymyksiä ja vastauksia vankien ja orjien ottamisesta”, jossa antaa taistelijoilleen tarkempia ohjeita.

”Kysymys: Onko yhdyntä naispuolisen orjan kanssa sallittua, ellei hän ole vielä murrosiässä? Vastaus: Yhdyntä naispuolisen orjan kanssa on sallittua, vaikka hän ei ole vielä murrosiässä, kunhan hän soveltuu muutoin tarkoitukseen. Kysymys: Onko naispuolisen vangin myyminen sallittua? Vastaus: On sallittua ostaa, myydä tai antaa lahjaksi naispuolisia vankeja ja orjia, sillä he ovat ainoastaan omaisuutta.” (Lainaus kirjasta Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava))

Jesidinaiset pakotettiin kääntymään muslimeiksi ja he joutuivat Isisin seksiorjiksi. Taistelijat ostivat heidät hetkeksi, raiskasivat ja pahoinpitelivät, kunnes kyllästyivät ja palauttivat takaisin myyntiin, kuin esineen. Naisia kaupattiin eteenpäin orjamarkkinataloissa tai Facebookissa.

Kapinoivaa Nadiaa pahoinpideltiin ja poltettiin tupakalla. Pian Nadia ei enää jaksanut taistella vastaan.

– En kokenut olevani enää elossa, Nadia kertoo hiljaisella äänellä.

Nadiaa oli kierrätetty lähiseudulla mieheltä toiselle kolmen kuukauden ajan, kun hänet siirrettiin takaisin Mosuliin. Tuolloin Nadia oli jo todella heikossa kunnossa. Eräs autonkuljettaja oli juuri ostanut Nadian itselleen. Mies jätti Nadian hetkeksi yksin taloon, sillä ilmeisesti hän ei uskonut naisen pystyvän enää karkaamaan. Nadia ymmärsi viimeisen mahdollisuutensa tulleen, kun mies ei muistanut vääntää ovea lukkoon.

”En uskonut, että onnistuisin pakenemaan. Vankeusaikana toivoin lähinnä kuolemaa.”

– En uskonut, että onnistuisin pakenemaan. Vankeusaikana toivoin lähinnä kuolemaa. Tiesin silti, että minun on pakko yrittää, kun tilaisuus tuli.

Nadia pääsi ulos talosta ja niqabissa hän sulautui Mosulin katukuvaan. Nadia ei kuitenkaan tuntenut Mosulista ketään. Lopulta hän uskaltautui koputtamaan tuntemattoman perheen oveen. Muslimiperhe ei palauttanut Nadiaa Isisin käsiin palkkion toivossa, vaan päätti pelastaa hänet pois Mosulista. 

Aluksi Nadia pääsi Duhokin pakolaisleirille, jonne saapuivat myöhemmin myös hänen kaksi siskoaan. Olot pakolaisleirillä olivat kuitenkin karut. Seuraavana vuonna Nadia pääsi muutamaan siskonsa kanssa Saksaan.

Alkoi Nadian toinen elämä ihmisoikeustaistelijana.

Lukiolaistytöstä ihmisoikeustaistelijaksi ja kirjailijaksi

Nadia Murad piti YK:n turvallisuusneuvoston ensimmäisessä ihmiskauppaa käsitelleessä kokouksessa koskettavan puheen kokemuksistaan, ja tämän jälkeen hän on kiertänyt ympäri maailmaa kertomassa jesidien kansanmurhasta.

Suuri läpimurto tapahtui 2016, kun Nadia sai ihmisoikeusasianajaja Amal Clooneyn avukseen. Yhdessä he ovat saaneet YK:n aloittamaan jesidien kansanmurhan tutkinnan.

Nadia Murad on myös kirjoittanut Jenna Krajeskin kanssa kokemuksistaan kirjan Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava). Sami Heinon suomentama teos julkaistiin juuri. Sen nimi viittaa Nadian toiveeseen, jonka hän kertoi myös YK:lle pitämässään puheessa:

”Tarinani kerrottuani jatkoin puhumista. Kerroin, ettei minua ollut koulutettu pitämään puheita. Sanoin, että jokainen jesidi haluaa Isisin syytteeseen kansanmurhasta ja että YK kyllä pystyy suojelemaan heikkoja kaikkialla maailmassa. Niin ikään totesin, että haluan katsoa minut raiskanneita miehiä silmästä silmään ja tuoda heidät tuomittavaksi. Eniten painotin kuitenkin sitä, että haluan olla maailman viimeinen tyttö, joka joutuu kokemaan kohtaloni.”

Lue Nadia Muradin koko haastattelu täältä.

Kursivoidut lainaukset kirjasta Viimeinen tyttö: Olin Isisin vankina (Otava).