Selma (vas.) ei tuntenut Paulaa ennen elokuvaprojektia. Työparista on tullut ystävyksiä. "Paulassa on sopivasti huumoria ja anarkiaa." Kuva: Jouni Harala
Selma (vas.) ei tuntenut Paulaa ennen elokuvaprojektia. Työparista on tullut ystävyksiä. "Paulassa on sopivasti huumoria ja anarkiaa." Kuva: Jouni Harala

Näyttelijä, muusikko Paula Vesala ja ohjaaja, käsikirjoittaja Selma Vilhunen kasvoivat ilman biologista isää. Eniten he ovat kaivanneet isää elämänsä taitekohdissa.

Isättömyys on tärkeä teema syyskuussa ilmestyvässä Selma Vilhusen ohjaamassa ja Paula Vesalan tähdittämässä elokuvassa Tyttö nimeltä Varpu. Selman 10 vuotta kypsyttelemä tarina kertoo 12-vuotiaasta Varpusta, joka on kasvanut ilman toista vanhempaa.

Paulalla ja Selmalla on samanlainen tausta: he ovat kumpikin kasvaneet ilman biologista isäänsä.

Vuosien varrella kumpikin on kaivannut isää elämäänsä. Selman lapsuuden jouluissa oli toisen vanhemman mentävä aukko. Paulalla kaipauksen tunteet ovat nousseet elämän taitekohdissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– En ole koskaan ollut häiden rakastaja. On aina ollut kova hetki, kun isät saattelevat tyttäriään alttarille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös oman lapsen syntymän aikaan isä pyöri mielessä.

– Ajattelin, että tapahtuma olisi mahdollisesti kiinnostanut häntä. Kun odotin lasta, vein pienen enkelipatsaan isän haudalle, Paula kertoo.

”Kun odotin lasta, vein pienen enkelipatsaan isän haudalle.”

Monenmoiset perheet

Paulalle ja Selmalle oma perhekuvio on todistanut, ettei ole yhtä oikeaa tapaa olla perhe.

– Kaikissa perheissä on säröjä ja rikkimenneitä kohtia. Niissä on surullisia ja ihania asioita. Silti ne kaikki ovat ihan hyviä, Selma kertoo.

Myös ajatus sukupuolirooleista on hälventynyt: isyyskin on liikkuva käsite.

– En ole varma, onko olemassa mitään absoluuttista isyyttä. Pääasia on, että lapsella on aikuisia elämässään.

Paula on samoilla linjoilla:

– Minua ei kiinnosta miehen ja naisen malli vaan vastuullinen, kiva vanhempi. That’s it.

Lapsuuden uusperhekuvio avasi Paulan silmät sille, ettei kokonainen perhe ole aina ruusunpunainen idylli. Hetken aikaa hän, äiti, isäpuoli ja neljä veljeä olivat kokonainen perhe. Isäpuoli kuitenkin menehtyi, kun Paula oli alle parikymppinen.

”Minulla on kokemus isähahmosta, vaikka loppu olikin onneton.”

– Minulla on kokemus isähahmosta, vaikka loppu olikin onneton. Illuusioni täydellisestä ihanneihmisestä loppuivat siihen. Se karisti luulot, että joku taivaan lähettämä sankari voisi tulla ja kääntää kaiken toisin, Paula kertoo.

– Sain lapsesta seurata, miten isäpuoleni kamppaili alkoholismin kanssa ja menehtyi siihen. En halua sanoa hänestä rumasti, mutta surullinen tautihan se alkoholismi on.

Kuva: Jouni Harala
Kuva: Jouni Harala

Miten isättömyys vaikutti Paulan ja Selman lapsuuten? Minkälaisia asioita tausta on heille opettanut? Lue ystävysten yhteishaastattelu Me Naisten numerosta 27/2016!

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Jatta

Täällä on eräs joka ei ole koskaan nähnyt isää ei edes kuvaa. Elämää on vain elettävä vaikka isää ei ole ollut. Meitä on paljon tässä pienessä Suomen maassa

Sisältö jatkuu mainoksen alla