Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Toimittaja Anu Harkki ei ehtinyt sopia välirikkoa isänsä Matti Yrjänä Joensuun kanssa ennen kuin tämä menehtyi. Hylätyksi tuleminen on yhä Anun suurin pelko.

Päätoimittaja Anu Harkki, 39, hymyilee aina muistellessaan lapsuuttaan isänsä, kirjailijana ja poliisina työskennelleen Matti Yrjänä Joensuun kanssa. Se on piirtynyt mieleen hyvänä ja onnellisena. Isän viimeisiä vuosia taas leimasivat syyllisyys, suru ja hämmennys. On mahdotonta muistella hymyillen, kuinka isä yhtäkkiä päätti kadota ja katkaista välit kolmeen tyttäreensä.

– Välirikko oli isän valinta. Hän erakoitui täysin, vetäytyi tästä maailmasta. Se vaitonaisuus, joka laskeutui välillemme oli järjetöntä ja järkyttävää.

Isän tyttö

Anun nuoruudessa Matti Yrjänä oli se, jolle Anu saattoi puhua kaikesta. Anun uppouduttua omaan perhe-­elämäänsä ja työkuvioihinsa yhteydenpito isään väheni. He soittelivat toisinaan ja näkivät satunnaisesti juhlissa.

Rivien välistä nousi aina se, etteivät Anun murheet olleet mitään verrattuna Matti Yrjänän murheisiin. Keskustelut päättyivät aina sanoihin "niin, mutta kun minulla".

– Isä ei kelvannut tai riittänyt itselleen, ja ymmärrän kyllä, miksi hän tunsi niin. Hänellä oli ikävä lapsuus, jossa hän koki henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se oli rikkonut pienen pojan pahoin.

Pahimmilleen Matti Yrjänän erakoituminen kärjistyi vuonna 2008, kun hän erosi silloisesta vaimostaan ja jäi eläkkeelle poliisin työstään.

– Isä muutti pois Helsingistä eikä kertonut kenellekään uutta osoitettaan. Emme­ pitkään aikaan tienneet, missä hän asui. Isä vain lipesi omiin maailmoihinsa.

Ensin hän katkaisi välinsä Anuun, sitten tämän pikkusiskoihin. Matti Yrjänään ei saanut yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse. Pariin vuoteen hän ei reagoinut syntymäpäiväonnitteluihin eikä hyvän joulun toivotuksiin.

Sitten Matti Yrjänä alkoi jopa kiristää ja uhkailla­ tyttäriään, jotta he eivät olisi tekemisissä äitipuolensa kanssa. Anu suivaantui komentelusta niin, että soitti isälleen ja pui läpi asiat, jotka ahdistivat­ häntä. Puhelu kesti kaksi tuntia.

– Minua itketti koko puhelun ajan, mutta jouduin nielemään kyyneleni. Isä ei sietänyt itkemistä, hänestä se oli manipuloimista.­ Minulle jäi puhelusta silti hyvä fiilis. Sanoin isälle, että rakastan häntä ja sovimme pian näkevämme.

Niin ei koskaan tapahtunut – he näkivät vain ohimennen kirjakaupassa.

Kuolema joulun alla

Matti Yrjänä menehtyi yllättäen 63-vuotiaana.

– Heti kuoleman jälkeen tuli ahdistus, sitten paniikki ja suru ja lopuksi viha. Ei isä voinut jättää minua näin! Päällimmäisenä painoi tunne, ettemme ehtineet sopia välejämme.

Anu syyllisti pitkään itseään. Miksi hän ei soittanut isälleen tai vastannut tämän kirjeisiin?

Ja syyllisti Anu isäänsäkin.

– En tänä päivänäkään ymmärrä, miten­ vanhempi voi hylätä omat lapsensa, aikuisinakaan. En voi käsittää, miten isä saattoi tehdä niin. Samalla tiedän, etten olisi voinut muuttaa isääni. Eihän ketään voi.

Välirikko isän kanssa on vaikuttanut Anuun.

– Suurin pelkoni on yhä hylätyksi tuleminen.­ Se, että minut jätetään, koska en kelpaa tai riitä, Anu sanoo hiljaa.

– Isä ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Olen surullinen ja katkera, ettei hän halunnut tuntea minua. Olen myös pahoillani, ettei hän ehtinyt tutustua lapsenlapsiinsa kunnolla.

Lue Anun koko tarina ja manageri Tommi Liimataisen haastattelu välirikosta isän kanssa Me Naisten numerosta 27/2013.