Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Toimittaja Anu Harkki ei ehtinyt sopia välirikkoa isänsä Matti Yrjänä Joensuun kanssa ennen kuin tämä menehtyi. Hylätyksi tuleminen on yhä Anun suurin pelko.

Päätoimittaja Anu Harkki, 39, hymyilee aina muistellessaan lapsuuttaan isänsä, kirjailijana ja poliisina työskennelleen Matti Yrjänä Joensuun kanssa. Se on piirtynyt mieleen hyvänä ja onnellisena. Isän viimeisiä vuosia taas leimasivat syyllisyys, suru ja hämmennys. On mahdotonta muistella hymyillen, kuinka isä yhtäkkiä päätti kadota ja katkaista välit kolmeen tyttäreensä.

– Välirikko oli isän valinta. Hän erakoitui täysin, vetäytyi tästä maailmasta. Se vaitonaisuus, joka laskeutui välillemme oli järjetöntä ja järkyttävää.

Isän tyttö

Anun nuoruudessa Matti Yrjänä oli se, jolle Anu saattoi puhua kaikesta. Anun uppouduttua omaan perhe-­elämäänsä ja työkuvioihinsa yhteydenpito isään väheni. He soittelivat toisinaan ja näkivät satunnaisesti juhlissa.

Rivien välistä nousi aina se, etteivät Anun murheet olleet mitään verrattuna Matti Yrjänän murheisiin. Keskustelut päättyivät aina sanoihin "niin, mutta kun minulla".

– Isä ei kelvannut tai riittänyt itselleen, ja ymmärrän kyllä, miksi hän tunsi niin. Hänellä oli ikävä lapsuus, jossa hän koki henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se oli rikkonut pienen pojan pahoin.

Pahimmilleen Matti Yrjänän erakoituminen kärjistyi vuonna 2008, kun hän erosi silloisesta vaimostaan ja jäi eläkkeelle poliisin työstään.

– Isä muutti pois Helsingistä eikä kertonut kenellekään uutta osoitettaan. Emme­ pitkään aikaan tienneet, missä hän asui. Isä vain lipesi omiin maailmoihinsa.

Ensin hän katkaisi välinsä Anuun, sitten tämän pikkusiskoihin. Matti Yrjänään ei saanut yhteyttä sähköpostitse tai puhelimitse. Pariin vuoteen hän ei reagoinut syntymäpäiväonnitteluihin eikä hyvän joulun toivotuksiin.

Sitten Matti Yrjänä alkoi jopa kiristää ja uhkailla­ tyttäriään, jotta he eivät olisi tekemisissä äitipuolensa kanssa. Anu suivaantui komentelusta niin, että soitti isälleen ja pui läpi asiat, jotka ahdistivat­ häntä. Puhelu kesti kaksi tuntia.

– Minua itketti koko puhelun ajan, mutta jouduin nielemään kyyneleni. Isä ei sietänyt itkemistä, hänestä se oli manipuloimista.­ Minulle jäi puhelusta silti hyvä fiilis. Sanoin isälle, että rakastan häntä ja sovimme pian näkevämme.

Niin ei koskaan tapahtunut – he näkivät vain ohimennen kirjakaupassa.

Kuolema joulun alla

Matti Yrjänä menehtyi yllättäen 63-vuotiaana.

– Heti kuoleman jälkeen tuli ahdistus, sitten paniikki ja suru ja lopuksi viha. Ei isä voinut jättää minua näin! Päällimmäisenä painoi tunne, ettemme ehtineet sopia välejämme.

Anu syyllisti pitkään itseään. Miksi hän ei soittanut isälleen tai vastannut tämän kirjeisiin?

Ja syyllisti Anu isäänsäkin.

– En tänä päivänäkään ymmärrä, miten­ vanhempi voi hylätä omat lapsensa, aikuisinakaan. En voi käsittää, miten isä saattoi tehdä niin. Samalla tiedän, etten olisi voinut muuttaa isääni. Eihän ketään voi.

Välirikko isän kanssa on vaikuttanut Anuun.

– Suurin pelkoni on yhä hylätyksi tuleminen.­ Se, että minut jätetään, koska en kelpaa tai riitä, Anu sanoo hiljaa.

– Isä ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Olen surullinen ja katkera, ettei hän halunnut tuntea minua. Olen myös pahoillani, ettei hän ehtinyt tutustua lapsenlapsiinsa kunnolla.

Lue Anun koko tarina ja manageri Tommi Liimataisen haastattelu välirikosta isän kanssa Me Naisten numerosta 27/2013.

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.