Äiti, isi, iskä ja Alice-tytär asuvat yhdessä. ”Aikanaan yhteenmuutto poikien kanssa jännitti kovasti, mutta hyvä kun tuli tehtyä”, Isabella Anderson sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen
Äiti, isi, iskä ja Alice-tytär asuvat yhdessä. ”Aikanaan yhteenmuutto poikien kanssa jännitti kovasti, mutta hyvä kun tuli tehtyä”, Isabella Anderson sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen

"Perheemme ei ole enää tabu", Isabella Anderson uskoo.

Helsinkiläisen rivitalon olohuoneessa pyörii kaksivuotissyntymäpäiväjuhlien jäljiltä vielä ilmapalloja. Lahjaksi saatuja leluja lojuu siellä täällä. Lelujen omistaja Alice kantaa niitä päättäväisesti äidilleen Isabella Andersonille. Designhuonekaluilla sisustetun kodin tunnelma on kotoisa; tiskit ovat jääneet keittiönpöydälle, ja kaksi kissaa pyörii äidin, tyttären ja lapsenvahdiksi tulleen isoäidin jaloissa.

Isabellan ja Alicen lisäksi tässä kodissa asuvat myös tyttären isi ja iskä. Isät ovat keskenään kihloissa, Isabella on heidän ystävänsä. Isät nukkuvat yhdessä makuuhuoneessa ja Isabella toisessa. Alice nukkuu vuorotellen molemmissa.

Isabella, 40, päätyi hankkimaan lapsen homoparin kanssa, kun biologinen kello tikitti eikä isäksi haluavaa kumppania löytynyt.

– Olen aina tiennyt haluavani äidiksi. Miessuhteissani on kuitenkin ollut epäonnea. Viimeisin parisuhteeni päättyi reilu viisi vuotta sitten, jolloin heräsin siihen, että ikää alkaa jo olla. Halusin lasta niin paljon, että se meni parisuhteenkin ohi, Isabella kertoo.

”Halusin lasta niin paljon, että se meni parisuhteenkin ohi.”

Aluksi Isabella suunnitteli hankkivansa lapsen yksin. Hän otti selvää hedelmöityshoidoista ja meni klinikalle keskustelemaan niistä, mutta useiden tuhansien eurojen toimenpiteet osoittautuivat Isabellalle liian kalliiksi.

– Se oli pettymys. Hetken aikaa ihmettelin, että mitähän tässä nyt keksisi.

Isabellalla oli ystävinään homoja, joista muutaman kanssa hän otti lapsihaaveensa puheeksi. Miehet olivat valmiita luovuttajiksi, mutta he eivät halunneet ottaa vastuuta lapsesta.

Alicen isät Isabella tiesi yhteisten ystävien kautta. Eräissä illanistujaisissa Isabella päätyi puhumaan heidän kanssaan lapsihaaveista. Miehetkin halusivat lapsen – ja olivat valmiita myös vastuuseen.

Muumimuki käyttöön

Isabella ja ”pojat”, kuten Isabella heitä kutsuu, alkoivat tutustua toisiinsa paremmin. Vuoden ajan he kävivät yhdessä ulkona ja keskustelivat niin lapsenkasvatuksesta kuin kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Miehet olisivat olleet Isabellaa nopeammin valmiita tositoimiin, mutta Isabella jarrutteli päätöstä, koska haki samaan aikaan töitä.

Eräänä elokuisena päivänä vuonna 2013 kolmikko istui Helsingin Munkkiniemenrannassa kahvilassa, kun Isabella teki päätöksensä.

– Sanoin pojille, etten tästä enää nuorru. Jos te olette valmiita tähän, olen minäkin. Ja he olivat.

Miten lapsi käytännössä hankittiin? Se on kysymys, jonka Isabella kuulee useimmiten. Osaa sateenkaariperheistä tällaiset kysymykset loukkaavat, mutta Isabellaa ne eivät haittaa. Kolmikko noudatti ”muumimukimenetelmää” eli kotikeinosiemennystä, johon tarvitaan astia, ruisku ja sopiva ajoitus.

– Ensimmäinen kerta nauratti ja vähän nolottikin: ensin miehet kävivät kylppärissä, sen jälkeen oli minun vuoroni. Heteroparit voivat sentään ajatella, että lapsi tulee jos on tullakseen, mutta Alice on tekemällä tehty.

Saman katon alle Isabella ja pojat päättivät muuttaa jo ennen kuin Alice sai alkunsa. Miehet ostivat yhdessä nykyisen asuntonsa, jossa oli huone myös Isabellalle. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi.

”Olimme vakaasti päättäneet, että lapsi hankitaan, joten yhteenmuutto tuntui luonnolliselta.”

– Olimme vakaasti päättäneet, että lapsi hankitaan, joten yhteenmuutto tuntui luonnolliselta. Mutta olihan se iso päätös. Jännitin, miten kolme aikuista pärjää saman katon alla. Mietin, tulemmeko toimeen, millaista arjestamme muodostuu ja tulenko ylipäätään raskaaksi.

Alkuun yhteiselo vaatikin särmien hiomista. Eniten kolmikko väitteli kodin siisteydestä ja joutui sopimaan yhdessä senkin, miten päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen.

– Näin jälkikäteen ajateltuna oli erittäin hyvä ratkaisu testata yhdessä asumista jo ennen lasta. Jos emme olisi tulleetkaan toimeen, kaiken peruminen olisi ollut myöhäistä siinä vaiheessa, kun olin jo raskaana.

Viralliset vanhemmat

Isabella ja pojat halusivat jättää isyyden sattuman varaan, mutta ottivat siitä selvää lapsen synnyttyä DNA-testin avulla. Erityisen tärkeä tämä tieto oli miehelle, joka osoittautui lopulta biologiseksi isäksi.

Virallisissa dokumenteissa Alicella on kaksi vanhempaa, Isabella ja biologinen isä. Isyydentunnustuksen yhteydessä kolmikko kyseli viranomaisilta, voisivatko he hakea huoltajuutta myös biologisen isän kumppanille. Vastaus oli selkeä: ei kannata, perusteita ei ole riittävästi.

Tulevaisuudessa toisella isällä saattaa silti olla mahdollisuus Alicen viralliseen huoltajuuteen. Kolmikko on jo suunnitellut toista lasta. Jos he päättävät hankkia vielä lapsen, on toisen miehen vuoro alkaa biologiseksi isäksi. Silloin miehet voisivat hakea toistensa lasten huoltajuutta.

– Koska asumme kaikki yhdessä, perusteet molempien lasten huoltajuuden jakamiselle myös kolmisin ovat olemassa, Isabella uskoo.

Lainsäädäntö on erikoinen myös isyysvapaiden suhteen. Koska isät ovat keskenään vain kihloissa, Alicen biologinen isä sai normaalisti isyysvapaat ja niihin liittyvät Kela-korvaukset. Jos isät sen sijaan olisivat olleet rekisteröidyssä parisuhteessa, oikeutta isyysvapaakorvauksiin ei olisi ollut.

”Asenteet muuttuvat koko ajan avoimemmiksi.”

Isabella on silti kohdannut vähän ennakkoluuloja perheratkaisunsa suhteen.

Neuvolan suhtautumista hän jännitti, mutta terveydenhoitaja oli alusta asti kannustava. Ystävät ja tuttavat ottivat uutisen vastaan iloisella ihmetyksellä.

Alicen päiväkodissa on toinenkin lapsi, jolla on samankaltainen perhetilanne.

– Asenteet muuttuvat koko ajan avoimemmiksi. Kun Alice menee kouluun, uskon kuviomme olevan jo niin tätä päivää, ettei se enää herätä ihmetystä. Tällaiset perheet eivät ole enää tabu.

"Lapsenhankinta on ollut elämäni suurin päätös. Olen tyttärestäni äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen”, Isabella iloitsee.
"Lapsenhankinta on ollut elämäni suurin päätös. Olen tyttärestäni äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen”, Isabella iloitsee.

Mummin piti sulatella

Alicea hoitaa äidin ja isien lisäksi usein myös Isabellan äiti. Tyttärentytär on hänen ainoa lapsenlapsensa, ”aarre”. Isabellan päätös hankkia lapsi homoparin kanssa oli 70-vuotiaalle äidille silti yllättävä, aluksi hämmentäväkin.

– Olen vanhanaikainen ja ajattelen, että ensisijaisesti lapset hankitaan avioliitossa. Olisi kuitenkin ollut kamalaa ruveta kovistelemaan omaa lastaan, se olisi voinut kääntyä minua vastaan. Maailma muuttuu ja sen mukana pitäisi osata muuttua, ja tärkeintä elämässä on onnellisuus. Pojista tykkään kovasti, he ovat hienoja nuoria miehiä, Isabellan äiti sanoo.

Nuorempana Isabella itsekin ajatteli hankkivansa lapset perinteisemmän kaavan mukaan, mutta elämä ei mennytkään niin.

– Nykyinen elämäntilanteeni tuntuu minulle itselleni normaalilta, enhän ole muunlaista perhe-elämää edes kokenut.

Alicen isät ovat Isabellaa kymmenisen vuotta nuorempia. Välit heidän kanssaan ovat veljelliset. Kolmikon arki on Isabellan mukaan ihan tavallista: välillä nahistellaan tiskikoneen tyhjentämisestä tai tyttären ruokailuista. Kasvatukseen liittyvistä päätöksistä keskustellaan aina yhdessä.

– Kun Alice on vanhempi, aiomme puhua hänelle asioista juuri niin kuin ne ovat. Meidän ei tarvitse häpeillä tai peitellä mitään. Perheitä on erilaisia.

Perhemuodon voisi kuitenkin kuvitella aiheuttavan myös ristiriitoja, mutta Isabella joutuu miettimään päänsä puhki, onko niitä ollut.

– En millään keksi mitään ihmeempää. Viranomaisten kanssa kaikki on sujunut niin kuin pitää. Minulla ja toisella miehistä on molemmilla kyllä temperamenttia, mikä johtaa välillä nokkapokkaan, mutta se unohtuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Elämme, kuten mikä tahansa muukin perhe – meillä nyt vain sattuu olemaan yksi ratas enemmän koneistossa, Isabella sanoo.

”En pelkää muiden arvostelua. Tämä on minun valintani ja elämäni.”

Isabella tietää, etteivät kaikki välttämättä ajattele heidän elämäntyylistään samalla tavalla.

– En pelkää muiden arvostelua. Tämä on minun valintani ja elämäni. Kasvokkain en ole kohdannut kritiikkiä valinnastani, mutta jos kohtaisin, minun kävisi sellaista suvaitsemattomuutta vain sääliksi.

Mitä jos äiti rakastuu?

Isabella on tällä hetkellä sinkku, eikä hän osaa oikein edes ajatella parisuhdetta tällä hetkellä. Ajatukset voivat kuitenkin muuttua.

– Nykyinen asumisratkaisumme tuskin on pysyvä. Jos tapaan jonkun, muutamme todennäköisesti erillemme. Sitten Alicella olisi kaksi kotia – ja tavallaan kolme isää. Mutta se ajatus tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta.

Jos taas isät päättäisivät erota, Alicella olisi kenties kolme kotia.

– Varmaa on, että häntä rakastettaisiin yhtä paljon kuin nytkin. Elämme lapsi edellä: hän tulee ensin ja me muut perässä. En osaa enää kuvitella toisenlaista elämää.

Isabella Anderson

Syntynyt 30.5.1976 Helsingissä, jossa asuu. 2-vuotiaan Alicen äiti.

Ammatiltaan markkinointiassistentti ja digitaalinen suunnittelija.

Äidinkielet suomi ja ruotsi.

Harrastaa käsitöitä, laulamista ja lukemista.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...