Äiti, isi, iskä ja Alice-tytär asuvat yhdessä. ”Aikanaan yhteenmuutto poikien kanssa jännitti kovasti, mutta hyvä kun tuli tehtyä”, Isabella Anderson sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen
Äiti, isi, iskä ja Alice-tytär asuvat yhdessä. ”Aikanaan yhteenmuutto poikien kanssa jännitti kovasti, mutta hyvä kun tuli tehtyä”, Isabella Anderson sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen

"Perheemme ei ole enää tabu", Isabella Anderson uskoo.

Helsinkiläisen rivitalon olohuoneessa pyörii kaksivuotissyntymäpäiväjuhlien jäljiltä vielä ilmapalloja. Lahjaksi saatuja leluja lojuu siellä täällä. Lelujen omistaja Alice kantaa niitä päättäväisesti äidilleen Isabella Andersonille. Designhuonekaluilla sisustetun kodin tunnelma on kotoisa; tiskit ovat jääneet keittiönpöydälle, ja kaksi kissaa pyörii äidin, tyttären ja lapsenvahdiksi tulleen isoäidin jaloissa.

Isabellan ja Alicen lisäksi tässä kodissa asuvat myös tyttären isi ja iskä. Isät ovat keskenään kihloissa, Isabella on heidän ystävänsä. Isät nukkuvat yhdessä makuuhuoneessa ja Isabella toisessa. Alice nukkuu vuorotellen molemmissa.

Isabella, 40, päätyi hankkimaan lapsen homoparin kanssa, kun biologinen kello tikitti eikä isäksi haluavaa kumppania löytynyt.

– Olen aina tiennyt haluavani äidiksi. Miessuhteissani on kuitenkin ollut epäonnea. Viimeisin parisuhteeni päättyi reilu viisi vuotta sitten, jolloin heräsin siihen, että ikää alkaa jo olla. Halusin lasta niin paljon, että se meni parisuhteenkin ohi, Isabella kertoo.

”Halusin lasta niin paljon, että se meni parisuhteenkin ohi.”

Aluksi Isabella suunnitteli hankkivansa lapsen yksin. Hän otti selvää hedelmöityshoidoista ja meni klinikalle keskustelemaan niistä, mutta useiden tuhansien eurojen toimenpiteet osoittautuivat Isabellalle liian kalliiksi.

– Se oli pettymys. Hetken aikaa ihmettelin, että mitähän tässä nyt keksisi.

Isabellalla oli ystävinään homoja, joista muutaman kanssa hän otti lapsihaaveensa puheeksi. Miehet olivat valmiita luovuttajiksi, mutta he eivät halunneet ottaa vastuuta lapsesta.

Alicen isät Isabella tiesi yhteisten ystävien kautta. Eräissä illanistujaisissa Isabella päätyi puhumaan heidän kanssaan lapsihaaveista. Miehetkin halusivat lapsen – ja olivat valmiita myös vastuuseen.

Muumimuki käyttöön

Isabella ja ”pojat”, kuten Isabella heitä kutsuu, alkoivat tutustua toisiinsa paremmin. Vuoden ajan he kävivät yhdessä ulkona ja keskustelivat niin lapsenkasvatuksesta kuin kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Miehet olisivat olleet Isabellaa nopeammin valmiita tositoimiin, mutta Isabella jarrutteli päätöstä, koska haki samaan aikaan töitä.

Eräänä elokuisena päivänä vuonna 2013 kolmikko istui Helsingin Munkkiniemenrannassa kahvilassa, kun Isabella teki päätöksensä.

– Sanoin pojille, etten tästä enää nuorru. Jos te olette valmiita tähän, olen minäkin. Ja he olivat.

Miten lapsi käytännössä hankittiin? Se on kysymys, jonka Isabella kuulee useimmiten. Osaa sateenkaariperheistä tällaiset kysymykset loukkaavat, mutta Isabellaa ne eivät haittaa. Kolmikko noudatti ”muumimukimenetelmää” eli kotikeinosiemennystä, johon tarvitaan astia, ruisku ja sopiva ajoitus.

– Ensimmäinen kerta nauratti ja vähän nolottikin: ensin miehet kävivät kylppärissä, sen jälkeen oli minun vuoroni. Heteroparit voivat sentään ajatella, että lapsi tulee jos on tullakseen, mutta Alice on tekemällä tehty.

Saman katon alle Isabella ja pojat päättivät muuttaa jo ennen kuin Alice sai alkunsa. Miehet ostivat yhdessä nykyisen asuntonsa, jossa oli huone myös Isabellalle. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi.

”Olimme vakaasti päättäneet, että lapsi hankitaan, joten yhteenmuutto tuntui luonnolliselta.”

– Olimme vakaasti päättäneet, että lapsi hankitaan, joten yhteenmuutto tuntui luonnolliselta. Mutta olihan se iso päätös. Jännitin, miten kolme aikuista pärjää saman katon alla. Mietin, tulemmeko toimeen, millaista arjestamme muodostuu ja tulenko ylipäätään raskaaksi.

Alkuun yhteiselo vaatikin särmien hiomista. Eniten kolmikko väitteli kodin siisteydestä ja joutui sopimaan yhdessä senkin, miten päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen.

– Näin jälkikäteen ajateltuna oli erittäin hyvä ratkaisu testata yhdessä asumista jo ennen lasta. Jos emme olisi tulleetkaan toimeen, kaiken peruminen olisi ollut myöhäistä siinä vaiheessa, kun olin jo raskaana.

Viralliset vanhemmat

Isabella ja pojat halusivat jättää isyyden sattuman varaan, mutta ottivat siitä selvää lapsen synnyttyä DNA-testin avulla. Erityisen tärkeä tämä tieto oli miehelle, joka osoittautui lopulta biologiseksi isäksi.

Virallisissa dokumenteissa Alicella on kaksi vanhempaa, Isabella ja biologinen isä. Isyydentunnustuksen yhteydessä kolmikko kyseli viranomaisilta, voisivatko he hakea huoltajuutta myös biologisen isän kumppanille. Vastaus oli selkeä: ei kannata, perusteita ei ole riittävästi.

Tulevaisuudessa toisella isällä saattaa silti olla mahdollisuus Alicen viralliseen huoltajuuteen. Kolmikko on jo suunnitellut toista lasta. Jos he päättävät hankkia vielä lapsen, on toisen miehen vuoro alkaa biologiseksi isäksi. Silloin miehet voisivat hakea toistensa lasten huoltajuutta.

– Koska asumme kaikki yhdessä, perusteet molempien lasten huoltajuuden jakamiselle myös kolmisin ovat olemassa, Isabella uskoo.

Lainsäädäntö on erikoinen myös isyysvapaiden suhteen. Koska isät ovat keskenään vain kihloissa, Alicen biologinen isä sai normaalisti isyysvapaat ja niihin liittyvät Kela-korvaukset. Jos isät sen sijaan olisivat olleet rekisteröidyssä parisuhteessa, oikeutta isyysvapaakorvauksiin ei olisi ollut.

”Asenteet muuttuvat koko ajan avoimemmiksi.”

Isabella on silti kohdannut vähän ennakkoluuloja perheratkaisunsa suhteen.

Neuvolan suhtautumista hän jännitti, mutta terveydenhoitaja oli alusta asti kannustava. Ystävät ja tuttavat ottivat uutisen vastaan iloisella ihmetyksellä.

Alicen päiväkodissa on toinenkin lapsi, jolla on samankaltainen perhetilanne.

– Asenteet muuttuvat koko ajan avoimemmiksi. Kun Alice menee kouluun, uskon kuviomme olevan jo niin tätä päivää, ettei se enää herätä ihmetystä. Tällaiset perheet eivät ole enää tabu.

"Lapsenhankinta on ollut elämäni suurin päätös. Olen tyttärestäni äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen”, Isabella iloitsee.
"Lapsenhankinta on ollut elämäni suurin päätös. Olen tyttärestäni äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen”, Isabella iloitsee.

Mummin piti sulatella

Alicea hoitaa äidin ja isien lisäksi usein myös Isabellan äiti. Tyttärentytär on hänen ainoa lapsenlapsensa, ”aarre”. Isabellan päätös hankkia lapsi homoparin kanssa oli 70-vuotiaalle äidille silti yllättävä, aluksi hämmentäväkin.

– Olen vanhanaikainen ja ajattelen, että ensisijaisesti lapset hankitaan avioliitossa. Olisi kuitenkin ollut kamalaa ruveta kovistelemaan omaa lastaan, se olisi voinut kääntyä minua vastaan. Maailma muuttuu ja sen mukana pitäisi osata muuttua, ja tärkeintä elämässä on onnellisuus. Pojista tykkään kovasti, he ovat hienoja nuoria miehiä, Isabellan äiti sanoo.

Nuorempana Isabella itsekin ajatteli hankkivansa lapset perinteisemmän kaavan mukaan, mutta elämä ei mennytkään niin.

– Nykyinen elämäntilanteeni tuntuu minulle itselleni normaalilta, enhän ole muunlaista perhe-elämää edes kokenut.

Alicen isät ovat Isabellaa kymmenisen vuotta nuorempia. Välit heidän kanssaan ovat veljelliset. Kolmikon arki on Isabellan mukaan ihan tavallista: välillä nahistellaan tiskikoneen tyhjentämisestä tai tyttären ruokailuista. Kasvatukseen liittyvistä päätöksistä keskustellaan aina yhdessä.

– Kun Alice on vanhempi, aiomme puhua hänelle asioista juuri niin kuin ne ovat. Meidän ei tarvitse häpeillä tai peitellä mitään. Perheitä on erilaisia.

Perhemuodon voisi kuitenkin kuvitella aiheuttavan myös ristiriitoja, mutta Isabella joutuu miettimään päänsä puhki, onko niitä ollut.

– En millään keksi mitään ihmeempää. Viranomaisten kanssa kaikki on sujunut niin kuin pitää. Minulla ja toisella miehistä on molemmilla kyllä temperamenttia, mikä johtaa välillä nokkapokkaan, mutta se unohtuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Elämme, kuten mikä tahansa muukin perhe – meillä nyt vain sattuu olemaan yksi ratas enemmän koneistossa, Isabella sanoo.

”En pelkää muiden arvostelua. Tämä on minun valintani ja elämäni.”

Isabella tietää, etteivät kaikki välttämättä ajattele heidän elämäntyylistään samalla tavalla.

– En pelkää muiden arvostelua. Tämä on minun valintani ja elämäni. Kasvokkain en ole kohdannut kritiikkiä valinnastani, mutta jos kohtaisin, minun kävisi sellaista suvaitsemattomuutta vain sääliksi.

Mitä jos äiti rakastuu?

Isabella on tällä hetkellä sinkku, eikä hän osaa oikein edes ajatella parisuhdetta tällä hetkellä. Ajatukset voivat kuitenkin muuttua.

– Nykyinen asumisratkaisumme tuskin on pysyvä. Jos tapaan jonkun, muutamme todennäköisesti erillemme. Sitten Alicella olisi kaksi kotia – ja tavallaan kolme isää. Mutta se ajatus tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta.

Jos taas isät päättäisivät erota, Alicella olisi kenties kolme kotia.

– Varmaa on, että häntä rakastettaisiin yhtä paljon kuin nytkin. Elämme lapsi edellä: hän tulee ensin ja me muut perässä. En osaa enää kuvitella toisenlaista elämää.

Isabella Anderson

Syntynyt 30.5.1976 Helsingissä, jossa asuu. 2-vuotiaan Alicen äiti.

Ammatiltaan markkinointiassistentti ja digitaalinen suunnittelija.

Äidinkielet suomi ja ruotsi.

Harrastaa käsitöitä, laulamista ja lukemista.

Isäksi tuleminen ja omista tunteista vaikeneminen ajoivat Pete Parkkosen etsimään itseään. – Kävin terapiassa läpi parisuhteet,
erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut.

Pete Parkkosella, 27, on tilanne päällä. Artistikollega on sairastunut, ja keikkamyyjä kyselee Peteä paikkaamaan illan laivakeikkaa.

Pete näppäilee silmälasiensa takaa kännykällä mietteliään näköisenä kohteliasta kieltäytymistä. Laivan lähtöön olisi aikaa viisi tuntia, mutta talvirenkaiden vaihto on varattu alkuillalle. Lähtö keikoille on seuraavana päivänä, ja poikaakin olisi hyvä nähdä ennen sitä.

Vielä muutama vuosi sitten Pete olisi sen enempää miettimättä lupautunut. Mutta kaksi vuotta sitten hänestä tuli pienen pojan isä, ja sen jälkeen hän on oppinut itsestään paljon. Kuten sen, että kieltäytyminen on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Pete jättäisi mieluummin epämiellyttävät asiat sanomatta ja antaisi niiden kasvaa sisällään purkausta odottavaksi tulivuoreksi.

Kaksi vuotta sitten, kuusi kuukautta pojan syntymän jälkeen, näin lopulta tapahtui.

– Siinä oli monta asiaa yhtä aikaa käsiteltävänä. En halunnut kohdata ongelmia ja menin lopulta jumiin. Vierestä tilannetta seurannut kaverini iski käteeni terapeuttinsa numeron.

Siitä alkoi matka, jonka aikana Pete oppi tuntemaan itsensä paremmin ja tasapainottelemaan elämän eri osa-alueilla: artistina, isänä, ystävänä, kumppanina ja seksisymbolina.

Vaikenemisen kulttuuri

Yhdeksän vuotta sitten 18-vuotiaasta Petestä tuli koko kansan tuttu, kun hän sijoittui Idols-ohjelmassa kolmanneksi. Pete muutti menestyksen myötä lapsuudenkodistaan Pihtiputaalta Helsinkiin. Kun ohjelma loppui, katosi myös viikoittainen miljoonayleisö.

– Hain artistina pitkään paikkaani ja tavallaan haen varmaan vieläkin. Vuosien aikana olen saanut tehdä töitä itseni kanssa ja opetella kärsivällisyyttä, kun kaikki ei tapahdu heti.

”Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy.”

Vuonna 2015 alkoi viimein tapahtua. Peten sooloura lähti nousuun, ja hän kiersi omien keikkojensa lisäksi feataamassa JVG:n festarikeikoilla, eli kiertue-elämää, jollaisesta oli teini-ikäisestä asti haaveillut.

Samana kesänä Peten elämä mullistui, kun hänestä tuli yllättäen isä.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaista isyys käytännössä on. Kaikki vastasyntyneen kanssa oli uutta. Pelkäsin aluksi, toiminko oikein ja mietin, mitä tälle käärölle pitää nyt tehdä.

Pete teki parhaansa lapsen kanssa. Samaan aikaan artisti Pete Parkkosella meni lujaa ja keikkoja oli paljon.

– Olin vielä silloin ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään. Asiat kuitenkin kasaantuivat, ja parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa tuli ongelmia.

Pete ei tuolloin tiedostanut, että osasyy ongelmiin oli vaikeneminen.

– Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy. Sen sijaan olemme molemmat kohteliaita, auttavaisia ja super­aktiivisia. Kaikkea pitää kokeilla ja tehdä. Asiat ovat meillä järjestyneet aina ilon kautta. Olin varmaan hämilläni, kun näin ei enää tapahtunutkaan.

Jumissa pään sisällä

Ensimmäisenä muutoksen Petessä huomasivat ystävät. Yleensä positiivisesta kaverista oli veto poissa.

– Olin jumissa pääni sisällä, energiatasoni laski. Samalla sivuutin ikävät asiat, koska en osannut ja jaksanut kohdata niitä, Pete kertoo.

– Tilannetta ehti kestää muutaman kuukauden, kunnes hain ystäväni vinkistä ammattiapua. En halua edes ajatella, miten olisi käynyt, jos tilanne olisi pitkittynyt. En ole koskaan totaalisesti romahtanut, mutta niin olisi ennen pitkää käynyt.

"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."
"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."

Terapiassa puhuminen tuntui alkuun vaikealta, mutta jokaisen kerran jälkeen Pete löysi lisää uskallusta avata elämäänsä enemmän.

– Kävin siellä lopulta läpi parisuhteet, erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut. Löysin avaimia lukkoihin, joihin en ollut ikinä koskenut.

Hän ymmärsi myös, että isän ja artistin roolit olivat monella tapaa ristiriidassa.

– Oli uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Tasapainoilin isyyden ja muun yksityiselämän sekä artistiuden välillä. Onneksi lähipiirini piti tiukoissakin paikoissa pääni kasassa ja jalkani maan pinnalla.

Pete vertaa terapeutille puhumista peiliin katsomiseen.

– Ymmärsin paremmin, miksi olin toiminut niin kuin olin toiminut. Opin tuntemaan itseäni paremmin. En todellakaan väitä, että olisin nyt ihmisenä mitenkään valmis, ja opettelen edelleen puhumisen kulttuuria. Mutta minun elämääni avoimuus on helpottanut. Enää ei tarvitse lukita asioita sisälle.

Isät ja pojat

Toinen tärkeä peili Peten elämässä on hänen poikansa.

Pete ei elä parisuhteessa lapsen äidin kanssa, mutta tapaa 2,5-vuotiasta poikaansa usein.

”On jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.”

– Meille kummallekin oli aina itsestään selvää, että tapaan lasta paljon. Kun miettisin omaa elämääni ilman isääni, se tuntuisi mahdottomalta. En haluaisi sellaista tilannetta omalle lapselleni. Vaikka lapsi ei asu kanssani, en ajattele, että olen tehnyt isänä mitään väärin. Olen toiminut kaikissa tilanteissa parhaaksi näkemälläni tavalla.

Pete arvelee olevansa isänä leikkisä. Hän esimerkiksi ulkoilee, leikkii ja musisoi pojan kanssa.

– On ollut siistiä, että lapsen kanssa kasvaa siinä sivussa itsekin. On myös jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.

Petellä on aina ollut läheiset välit Pihtiputaalla asuviin vanhempiinsa. Hän käy vanhassa lapsuudenkodissaan silloin tällöin, ja eläkkeellä olevat vanhemmat käyvät Helsingissä kerran kuussa katsomassa poikaa ja pojanpoikaa.

Luvatonta koskettelua

Parempi itsetuntemus auttoi Peteä suhtautumaan myös seksisymbolin roolin, joka hänelle lankesi Kohta sataa -videon myötä. Videolla alastomana kiemurtelevan Peten vartalo on sivelty öljyllä. Strategisen paikan peittona on samppanjapullo.

– Tiesin tasan tarkkaa, mihin videota tehdessämme ryhdyin. Olen aina ollut hullu heittäytyjä, ja videon tekeminen oli helppoa. Olen aina pitänyt itseäni hyvännäköisenä ja pitänyt itsestäni huolta urheilemalla. Sinällään seksisymbolin rooli tuntui luonnolliselta.

Roolissa on ollut myös varjopuolensa. Pete sanoo, että videon jälkeen hänestä tuli seksiobjekti, jota sai lähennellä luvatta.

– Varsinkin keikoilla tai niiden jälkeen, kun on alkoholia mukana kuvioissa, meininki saattaa olla tosi härskiä. Oletusarvo on myös , että keikalla paita lähtee aina pois.

"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."
"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."

Tänään kuuluisa kiharapilvi on vedetty huomaamattomasti ponnarille, joka uppoaa hupparin uumeniin. Silmälaseissaan ja hiukset kiinni Pete saa kulkea rauhassa. Keikoilla tai baareissa tilanne on toinen. Kun Me too -kampanja alkoi sosiaalisessa mediassa, Peten teki mieli kirjoittaa omista kokemuksistaan.

– Vaikka kuinka olisi seksisymboli, niin luvaton koskettelu on seksuaalista häirintää. Enhän minäkään sano kaupan kassalle, että ottaisitko paidan pois, Pete vertaa.

– Yleensä jos joku koskettelee luvattomasti, sanon tiukasti ja ystävällisesti: älä koske. Paras vaihtoehto on lähteä pois paikalta.

Pete painottaa, että ei ole tehnyt tästä isompaa numeroa, koska on pystynyt käsittelemään asiaa.

– Onneksi tämä tapahtui nyt eikä vaikka urani alussa. Tunnen itseni paremmin ja ymmärrän asioiden suhteellisuuden. Jos ahdistelu menisi vakavammaksi ja alkaisi satuttaa henkisesti, sitten minun pitäisi miettiä sitä uudestaan.

Parisuhdestatus

Tällä hetkellä Pete elää kämppiksinä parhaan ystävänsä kanssa. Järjestely on herättänyt puhetta sen jälkeen, kun Pete kertoi haastattelussa, että voi ihastua yhtä lailla miehiin kuin naisiin.

– En halua pistää itseltäni mitään ovia kiinni enkä ala määritellä 27-vuotiaana, millainen olen ja miten elän viisikymppisenä, hän sanoo.

– Sain sanomisestani todella paljon palautetta. Hyvä jos pystyin olemaan jollekin avuksi, mutta samalla mietin, onko tällainen asia todella uutinen vielä vuonna 2017.

”Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä.”

Parisuhteessa Pete kertoo eläneensä vain naisten kanssa.

– Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin. Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun itse etsii itseään. Toisen itsevarmuus saa ajattelemaan, että minäkin haluan elää noin ja haluan mukaan hänen menoonsa. Positiivisuus on yhdistänyt minua ja kumppaneitani, Pete kertoo.

– Myönnän, että ihastun helposti. Ihastus saattaa kestää vain viikon, kuukauden, joskus pitempäänkin. Ihastuminen ei tarkoita sitä, että ryhtyisin kohteen kanssa parisuhteeseen.

Kämppiksen kanssa asuminen sopii Petelle, sillä hän ei viihdy kovin hyvin yksin.

– En ole keksinyt terapiassakaan siihen kummempaa vastausta, minusta yksinolo vain on perseestä. Jaan ja teen mieluummin asioita yhdessä, hän sanoo.

"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."
"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."

– Nykyisen kämppiksen kanssa meillä oli törkeen kivaa, joten oli itsestään selvää, että voisimme muuttaa samaan asuntoon. Kämppikseni on yksi siisteimpiä tuntemiani tyyppejä. Vaikka olen itse vielä ihan kakara, niin välillä on kiva tehdä aikuisjuttuja. Yksi ilta juotiin viiniä, syötiin juustoja, katsottiin Frasieria ja kuunneltiin jazzia.

Pete arvostaa vanhempiensa pitkää liittoa, mutta ei usko, että sellainen on häntä varten.

– Vanhempieni suhteen kaltaisia parisuhteita, joissa ollaan 16-vuotiaasta eläkepäiville, ei varmaan synny tulevaisuudessa enää kauheasti. En ehkä näe sellaista itselläni, mutta arvostan heidän välistään luottamusta ja omistautumista perheelle, Pete pohtii.

– Isältä olen oppinut herrasmiesmäisyyden naisia kohtaan. Olen samanlainen ovien avaaja.

Pete on oppinut itsestään myös ystävyyssuhteissa. Kaveriporukka koostuu pitkälti taiteilijoista. Ystävät ovat hänelle elämän suola.

– Välitän ystävistäni usein enemmän kuin itsestäni. Huolehdin, että kaikilla on aina kaikki hyvin ja autan usein pyytämättä. Siinäkin minun on pitänyt opetella rajojen vetämistä, että jaksaisin itsekin.

Hyvästit tuppisuulle

Tällä hetkellä Pete elää monella tavalla unelmaansa, koska pystyy elättämään itsensä musiikilla. Tekstejä hän tekee parhaiten uudessa ympäristössä, ja joka vuosi hän matkustaa vähintään yhteen uuteen maahan lomailemaan ja tekemään kappaleita.

– Yksi unelmistani on se, että olisin jonain päivänä käynyt maailman jokaisessa maassa. Tällä hetkellä käytyjä maita on 37. Matkustan nykyään aina yksin, sillä reissussa joudun kohtaamaan itseni, ja se tekee hyvää.

Pete on onnellinen, että on itsensä kanssa nykyisessä pisteessä.

– Olen päässyt pois tuppisuun roolista, vaikka tunneasioissa minulla on siihen yhä taipumusta. Olen myös oppinut, että kaikesta selviää puhumalla. Rohkaisen itseäni usein sanomaan asioita, joista olisin aikaisemmin vaiennut.

Tekstittäjänä ja musiikintekijänä Pete uskoo olevansa vielä ihan alussa.

– Haen siinä roolissa itsevarmuutta ja tyyliäni. On ihan kivakin ajatella, että kaikki on vielä edessä.

– Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin.

Pete Parkkonen

27-vuotias laulaja tuli tutuksi neljännen kauden Idolsista, jossa sijoittui kolmanneksi.

Tehnyt kolme albumia, neljäs ilmestyy ensi vuonna. Uusi sinkku julkaistaan loppuvuodesta.

Voitti viime vuonna Tähdet tähdet -musiikkiohjelman ja vuonna 2014 Tanssii tähtien kanssa -ohjelman.
Asuu kämppiksen kanssa Helsingissä, 2-vuotias poika.

Antti Lindtman hehkuttaa vauvaonnea sosiaalisessa mediassa.

SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman, 35, ja hänen puolisonsa Kaija Stormbom, 54, ovat saaneet esikoistytön. Antti kertoo asiasta sosiaalisessa mediassa. Instagramissa hän julkaisi kuvan, jossa näkyy hänen oma kätensä ja pikkuinen lapsen käsi.

– Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin, Antti kirjoittaa.

 

Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin❤️

A post shared by Antti Lindtman (@anttilindtman) on

Kuvan paikkasijainniksi Antti on lisännyt Helsingin Naistenklinikan.

Myös Facebookissa Antti hehkuttaa pienen vauvan synnyttämää onnea.

– Tyttö tuli, 3440g/50cm. Kaikki hyvin <3 Elämä on tässä ja nyt, Antti kirjoittaa.

Antti ja Kaija ovat kertoneet avoimesti siitä, kuinka vaikeaa lapsen saaminen on heille ollut. Kesällä Antti kirjoitti Facebookissaan, että he ovat toivoneet perheenlisäystä jo kymmenen vuotta.

– Se haave on ollut mielessä joka päivä, viimeisenä illalla ja aamulla ensimmäisenä, yli kymmenen vuoden ajan. Toivon liekki ehti kynttilässä jo välillä lepattaakin, hän kirjoitti.

Samassa päivityksessä hän ilmoitti, että pariskunta odottaa vihdoin lasta.