”Olen kiitollinen syövälle siitä, että se on näyttänyt minulle miten paljon ympärilläni on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät”, Ilona Jyrkkänen iloitsee. Vierellä aviomies Juha Pelkonen.
”Olen kiitollinen syövälle siitä, että se on näyttänyt minulle miten paljon ympärilläni on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät”, Ilona Jyrkkänen iloitsee. Vierellä aviomies Juha Pelkonen.

Ilona Jyrkkänen, 50, sairastui syöpään, josta ei pitänyt parantua. Hän ehti hyvästellä elämänsä kahdesti. Sitten tapahtui jotain.

Syksyn 2006 aikana Ilona Jyrkkäseltä katosi ruokahalu. Sitten alkoivat kovat vatsakivut. Tähystystutkimuksessa ei löydetty mitään hälyttävää, epäiltiin anoreksiaa. Vihdoin joulukuussa tuli diagnoosi. Ilona muistaa lääkärin sanat tarkasti:

– Hän sanoi: Sinulla on vatsasyöpä, emmekä tiedä, voidaanko sinua pelastaa, Ilona kertaa.

– Ensimmäinen ajatukseni oli hätä lapsista. Mitä heille tapahtuisi? Miten he pärjäisivät ilman minua? Soitin heti Helsingissä asuvalle ex-miehelleni, lasteni isälle. Hän hyppäsi siltä seisomalta autoon, tuli luoksemme ja otti lapset vastuulleen.

Ilona leikattiin kiireellisesti Joensuussa. Koko vatsalaukku poistettiin ja ruokatorvi yhdistettiin suoraan ohutsuoleen. Sytostaatti- ja sädehoidot olivat rankat, ja Ilonan oli opeteltava syömään uudella tavalla.

Leikkauksen jälkeen Ilona ajatteli kuolemaa päivittäin. Ajatus siitä ei tuntunut pahalta, mutta sen jatkuva läsnäolo oli uuvuttavaa.

– Kuolema oli kuin hyrrä, joka pyöri ympärilläni. Tunsin sen koko ajan olevan hyvin lähellä. Ajatus kuolemasta ei silti pelottanut, sillä minua kiinnosti ihan älyttömästi se, mitä elämän toisella puolella odotti.

Ilona järjesteli käytännon asioita kuolemansa varalta, koska ei halunnut, että ne kaatuisivat lasten harteille.

Syöpä uusiutui vuonna 2009. Ilona joutui taas suureen leikkaukseen, jossa häneltä poistettiin kohtu ja munasarjat. Toivoa selviytymisestä ei annettu.

Hän siis kuolisi pian.

Mitä tapahtui?

Mutta nyt Ilona, 50, kuitenkin istuu kahvilassa aviomiehensä Juha Pelkosen, 55, kanssa. Ilona näyttää terveeltä ja elinvoimaiselta.

Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Ilona alkoi toisen leikkauksen jälkeen voida paremmin. Hänen painonsa alkoi nousta ja olo tervehtyä. Kesällä 2010 syöpää ei enää löytynyt.

– Olen itsekin miettinyt, miksi olen vielä elossa. Uskon, että ainakin yksi syy siihen on nykyinen avioliittoni Juhan kanssa. Tällä liitolla on jokin tarkoitus, Ilona pohtii.

Toipuessaan Ilonan täytyi luopua kuolemasta, ja se ei yllättäen ollutkaan helppoa.

– Ensin petyin, kun en kuollutkaan. Olin ajatellut asiaa päivittäin ja hyväksynyt sen, että tämä oli tässä. Kuolema oli pitkään niin iso osa elämääni, että siitä tuli minulle vähän kuin kaveri.

– Minua ärsytti, etten saanutkaan heti tietää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Ilona on yksi Ylen Viimeiset sanani -dokumenttisarjassa mukana olleista kuolemansairaista ihmisistä, joiden viimeisiä hetkiä oli tarkoitus seurata ohjelmassa kuolemaan asti. Ohjelma esitettiin viime vuonna, kun muut siihen osallistujat olivat menehtyneet.

Ilonan jaksolle kuvattiin uudenlainen loppu.

Lue Ilonan koko tarina Me Naisista 51–52/2014.

Lue myös:

Miltä tuntuu, kun tietää kuolevansa kohta?

Aivosyöpään sairastunut nuori nainen päätti itse kuolinpäivänsä

Äärikikka laiskottelijoille: Merkitse kalenteriin kuolinpäiväsi

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla