Vuosia jatkunut pääkipu sai Sara Siepin pelkäämään aivokasvainta. Vasta kun kohtaus iski teatterissa, Sara uskoi avopuolisoaan Roope Salmista ja  meni lääkäriin. – Viime vuosi oli raskain vuoteni.

Kesken teatteri-illan silmissä sumeni ja päätä alkoi vihloa. Sara Sieppi, 26, oli kärsinyt jatkuvasta päänsärystä jo pitkään, mutta viime aikoina kivut olivat pahentuneet.

Välähdys säikäytti, vaikka muuten kipu olikin jo niin tuttua, että se oli muuttunut osaksi arkea.

Ja juuri siksi se ei ole normaalia. Sara varasi ajan yksityiselle lääkäriasemalle heti seuraavaksi maanantaiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olin pitkittänyt lääkäriin menoa. Pelkäsin, että minulla on aivokasvain tai jotain muuta vakavaa. Se muutaman sekunnin kohtaus oli kuitenkin viimeinen niitti, ja Roope patisti, että nyt menet lääkäriin, Sara viittaa avomieheensä Roope Salmiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pelko aivokasvaimesta ei ollut tuulesta temmattu. Juontajana ja meikkaajana työskentelevän Saran päätä oli jäytänyt päivittäin vuosia. Hän muistaa kivun jo lukioajoiltaan.

Välillä Sara oli lähtenyt kotiin illalliselta kivun vuoksi, joskus jopa joutunut perumaan keikkatöitään. Burana ”kaameina määrinä” oli ollut hänellä pitkään lähes päivittäinen apu.

– Se on ihan todellista kipua, välillä pahempaa, välillä lievempää, vaikka päänsärky sinänsä voi kuulostaa pieneltä vaivalta. Se on sellaista, että olen ärtynyt ja haluan vain mennä yksin pimeään, Sara kuvailee.

”Kivi vierähti sydämeltäni, olin pelännyt niin paljon.”

Kun Sara kuvasi televisioon paluuta tekevää Onnenpyörä-ohjelmaa, hän teki kahden viikon ajan 14–15-tuntisia päiviä. Kuvauksissa piti olla terävänä ja pirteänä, vaikka kipu oli läsnä koko ajan. Kun kamerat sammuivat, kipu puski kovemmin.

Taustalla pelotti sekin, mitä isoäidille oli käynyt. Hän kuoli aivokasvaimeen Saran ollessa pieni.

– Ennen sairastumistaan mummo oli asunut yksin ja pilkkonut itse puunsa. Loppuvaiheessa hän muutti meille. Hän menehtyi tosi nopeasti.

Yksityinen lääkäri otti Saran oireet vakavasti ja antoi lähetteen magneettikuvaukseen. Sinne meno kannatti, sillä tulos oli helpotus: ei kasvainta.

– Kivi vierähti sydämeltäni, olin pelännyt niin paljon. Kun pyörittelin asiaa omassa päässäni pitkään, se oli jo saanut aikamoiset mittasuhteet, Sara sanoo.

Mutta tieto ei vienyt päänsärkyä. Mistä se saattoi johtua, ja miten sen kanssa voi elää?

Pelko kasvaa vaikenemalla

Sara summasi joulukuussa Thaimaan-lomalla viime vuottaan. Vasta kirjoittaessaan ajatuksiaan ylös hän tajusi, miten vaikean ajanjakson oli elänyt. Saralla ei ole yleensä tapana jäädä märehtimään vastoinkäymisiä, mutta nyt hän ymmärsi, että keho voi olla eri mieltä.

Päätä tutkinut lääkäri kysyikin, voisiko kivun takana olla stressi. Lääkäri huomasi, että Saran koko kroppa oli jännittynyt, ja kipu saattoi johtua yksinkertaisesti siitä.

– Jännää on, etten ole tuntenut itseäni stressaantuneeksi. Mutta mietin kyllä, että onkohan jatkuva kipuni johtunut siitä, että olen miettinyt aivokasvainta liikaa ja kuluttanut energiani siihen. Toisaalta tuskin siitä oli kyse, koska kipu jatkuu edelleen, Sara pohtii.

– Mutta kaipa kaikki muukin, mitä viime vuonna on ollut mielen päällä, on vaikuttanut kehooni. Viime vuosi oli raskain vuoteni.

Vastoinkäymisiä oli useammallakin elämänalueella. Kesän alussa Sara sai pääkipuakin konkreettisemman terveyshuolen: hän huomasi selvän kyhmyn rinnassaan.

– Olin, että apua, ei voi olla totta, voinko saada näin nuorena rintasyövän.

Sara puhui peloistaan perheelleen, mutta ei kesälläkään uskaltautunut heti lääkäriin, vaikka kyhmy tuntui helposti tunnustelemalla. Syöpää vastaan puhui ”järkeily”: suvussa ei esiinny syöpää, eikä Saran ikäinen sairastu rintasyöpään, eihän?

"Niin, miksi ihmiset vetkuttavat? Minunkin olisi pitänyt mennä heti lääkäriin selvittämään asia", Sara sanoo nyt.
"Niin, miksi ihmiset vetkuttavat? Minunkin olisi pitänyt mennä heti lääkäriin selvittämään asia", Sara sanoo nyt.

Saraa pelotti sama kuin pääkivun kanssa: mahdollinen tieto kasvaimesta oli hänestä pahempi kuin pelkkä pelko siitä.

– Niin, miksi ihmiset vetkuttavat? Se on tyhmää, ja minunkin olisi pitänyt mennä heti selvittämään asia lääkäriin. Mutta ajatus on niin epämiellyttävä, että sen haluaa sulkea mielestään. Oli helpompaa elää sen kanssa, etten tiedä, mikä minulla on, kuin sen kanssa, että minulla todella on rintasyöpä.

Pelon ongelma on kuitenkin se, että jos sitä ei selätä, se kasvaa. Se taas viivyttää asian selvittämistä entisestään. Niin kävi Sarallekin.

– Ensin pelotti syöpä, sitten se, että jos se on ollut minulla jo kuukausia, sehän on ehtinyt levitä. Sitten aloin pelätä, että mitä jos sille ei voi tehdä enää mitään.

Lopulta Roope patisti avovaimonsa lääkäriin. Saran rinta tutkittiin mammografiassa, ja rinnasta otettiin koepala. Sen tuloksia Sara jännitti neljä päivää.

Helpotus oli valtava, kun selvisi, ettei kyse ole syöpäkasvaimesta. Rinnassa kuitenkin on edelleen kyhmy, ja se täytyy tutkituttaa vuosittain. Niin Sara aikoo tehdä jatkossa, sillä nyt hän on oppinut, että kolmatta kertaa hän ei voi enää odottaa.

– Kerron peloistani ääneen juuri siksi, että joku toinen samaa miettivä menisi lääkäriin ajoissa, Sara selittää.

– Jos sairautta ei ole, mieli kevenee, ja jos onkin, hoitoa saa heti.

Kaikki liittyy kaikkeen

Sara ja näyttelijä-muusikko Roope Salminen ovat seurustelleet kaksi vuotta ja asuneet yhdessä melkein yhtä kauan. He ovat tuttu näky niin toistensa sometileillä kuin seurapiiritapahtumissa.

Viime kesänä Saran terveyshuolien aikaan julkista painetta elämään aiheutti parisuhdeuutisointi.

Sara ei halua enää palata kohuun, mutta myöntää, että se oli ”vaikeaa ja sekavaa aikaa”.

– Toki myös se on ollut mielen päällä. On tosi kurjaa lukea lehdistä asioita, jotka kuuluvat vain meille kahdelle. Ei niiden väitettyjen asioiden ole tarvinnut edes tapahtua, mutta jo pelkkä se, että niin lukee lehdessä, on kauhea tilanne.

”Meillä menee oikein hyvin. En jäisi huonoon suhteeseen.”

Sarasta harmillista oli myös se, että kahden ihmisen asioita piti puida keskustelupalstoilla. Siellä sävy ei ole kannustava, päinvastoin.

– Tuntui, että olimme joutuneet Roopen kanssa silmätikuiksi. Se keskustelu meni ihan käsittämättömiin sfääreihin.

Nyt kaikki on suhteessa hyvin, Sara sanoo.

– Meillä menee oikein hyvin. En jäisi huonoon suhteeseen.

Vaikka Roope on tukenut Saraa paljon terveyshuolissa ja kannustanut aina hakemaan selvyyttä, näin jälkikäteen Sara miettii, että terveys on saattanut vaikuttaa myös kodin ilmapiiriin. Kivat, kevyet keskustelut ovat vähentyneet, kun Sara on ennemmin sanonut, miten paljon sattuu.

– Ne positiiviset asiat ovat voineet jäädä kivun alle. En ole sanonut, että onpa ollut ihana päivä, vaan ennemmin, että taas sattuu. Olen myös joutunut miettimään menemisiämme sen kautta, onko pää kipeä ja minne voin mennä.

– Nyt vasta alan käsittää, miten isoja juttuja olenkaan käynyt viime vuoden aikana läpi ja miten ne kaikki liittyvät toisiinsa.

ILKEILYÄ SOMESSA

Sara huomasi, että suhdekiemuroista alkoi myös toinen kurja asia: ilkeily. Sarasta tuntuu, että sanoo tai tekee hän mitä tahansa, hän on jatkuvan arvostelun kohteena. Kyse ei ole yksittäisistä kommenteista vaan kokonaisuudesta.

– En tiedä, mistä ilkeily kumpuaa ja mitä olen tehnyt sen eteen. Olen arvostelijoideni mukaan huono joka asiassa.

Pahin Sarasta on nuorten suosima Jodel-sovellus, jossa kommentteja voi antaa nimettömästi. Sovellus perustuu siihen, että käyttäjät päättävät, millaisia uutisia he haluavat lukea. Negatiiviset nousevat listoilla, ja positiiviset katoavat.

– Se on kuin nykyajan Suomi24: siellä voi haukkua nimettömästi. Mikä ihme ajaa siihen, että halutaan velloa negatiivisuudessa?

Sara sanoo, että ilkeilyä on ollut myös nätteihin kuviin perustuvassa Instagramissa, vaikka siellä ihmiset esiintyvät omilla profiileillaan. Kun Sara esimerkiksi laittoi palveluun kuvan, jossa kertoi olevansa ilman meikkiä, seurasi arvosteluryöppy.

– Minulla oli kuvassa kestoripset. Siitä tuli ihan hirveä keskustelu, että miten voin antaa nuorille tällaista esimerkkiä. En ollut edes ajatellut asiaa sitä kautta. Laitoin vain yksinkertaisesti itsestäni kuvan, kun olin tullut suihkusta.

"Minulla on tällä hetkellä kivat työ, kiva mies ja kivat ystävät."
"Minulla on tällä hetkellä kivat työ, kiva mies ja kivat ystävät."

Kun Sara esitteli uutta tekoturkistaan, joku kysyi, miksi tämä käyttää turkkia. Sara vastasi, ettei kyse ole oikeasta turkista, mutta silti alkoi keskustelu turkisten eettisyydestä.

– Mikään ei ole ikinä kenellekään hyvin. Instagram on minulle päiväkirja, jossa kerron itsestäni. Tosin enhän minä kerro kurjista asioistani vaan kivoista, mutta en ymmärrä, miksi sitä vastaan hyökätään.

Pahimmalta tuntui, kun arvostelu tuli kotitaloon. Kun Sara ja Roope olivat muuttaneet uuteen kotiinsa, kuukauden kuluttua porttikongissa oli lappu, jossa luki ”Sieppo pois tästä talosta”.

– Nauroin asialle Facebookissa, mutta todellisuudessa ajattelin, että mitä helvettiä. Mietin, kuka on tuonut lapun ja että onhan ovi varmasti lukossa.

Sara sanoo, että jatkuva pilkka on kovettanut kuorta. Enää se ei tunnu niin pahalta – ainakaan tietoisesti.

Helppo ratkaisu olisi lopettaa somettaminen ja kommenttien lukeminen. Se ei ole kuitenkaan realismia: Sara tykkää sosiaalisen median maailmasta, ja se on myös osa hänen työtään. Esimerkiksi Instagramissa Sara saa palkkaa siitä, että tekee yhteistyöpostauksia eli kertoo, mitä hänellä on päällään tai kehuu jotakin paikkaa tai palvelua. Hän on yrityksille kannattava yhteistyökumppani, sillä hänellä on esimerkiksi Instagramissa yli 100 000 seuraajaa.

Se on massa, johon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

– Useimmat kommentit ovat kannustavia, mutta kymmenien kommenttien joukkoon mahtuu aina joku arvostelevakin kommentti. Se on se, jonka muistan. Se on myös se, johon vastaan napakasti. Kun kettuilen takasin, saan taas palautetta, että olen kiusaaja. Ihan kuin minulle saisi sanoa mitä vain, mutta minä en saisi sanoa takaisin.

Saran työhön kuuluu myös bloggaaminen. Blogissaankin Sara joutuu miettimään, mitä kertoo itsestään ja elämästään Roopen kanssa. Toisaalta juttujen on oltava kiinnostavia, jotta ne saavat lukijoita, joilla on arvoa yhteistyökumppaneille, toisaalta hän ei halua jakaa koko elämäänsä arvostelijoille.

– En kuitenkaan voi kirjoittaa miettien, mitä muut sanovat, sillä se rajoittaisi elämääni aika paljon. Siksi en anna arvostelun vaikuttaa.

Ei mikään joogaihminen

Rentoudu. Niin lääkäri totesi. Koska kivuille ei ole löytynyt lääketieteellistä syytä, jäljelle jää stressin purku ja rentoutuminen.

Saralle rentoutuminen on tarkoittanut pitkää illallista ystävien, Roopen tai perheen seurassa. Lääkäri ehdotti joogaa, kehoa avaavia harjoituksia ja hierontaa. Neuvot lähinnä naurattivat Saraa.

– En ole yhtään sellainen. Tykkään käydä salilla, mutten ole mikään joogaihminen.

Sara on saanut myös lihaksia rentouttavia lääkkeitä. Ne eivät kuitenkaan sopineet hänelle, vaan tekivät olosta sekavan.

– Koska päässäni ei ole lääketieteellistä vikaa, nyt minun pitää tehdä valintoja arjessani.

– Toisaalta olen tähänkin mennessä testannut kaikkea: juonut vettä, syönyt kunnolla, mennyt lenkille ja haukannut raitista ilmaa. Ja silti kivut ovat jatkuneet.

Sara korostaa, että kaikesta huolimatta hän nauttii elämästään niin kuin 26-vuotiaana kuuluukin. Ja vaikka kipuja on edelleen, hän kertoo olevansa nyt huoleton.

– Minulla on tällä hetkellä kiva työ, kiva mies ja kivat ystävät. Minulla on kiva elämä, ja olen siitä kiitollinen ja onnellinen.

Sara Sieppi

26-vuotias meikkitaiteilija, malli ja tv-juontaja.

Juontanut muun muassa Ummikoita ulkomailla ja Paratiisihotellia. Esiintyy uudessa Onnenpyörässä.

Miss Suomi vuodelta 2011.

Asuu Helsingin keskustassa avomiehensä, näyttelijä-muusikko Roope Salmisen kanssa.

Harrastaa lenkkeilyä ja kuntosalia.

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Ja taas negatiivista? Onko tämä kateutta Saraa kohtaan / kauneudesta/ töistä/ Roopesta? Yrittäkää nyt hyvät ihmiset olla hieman sydämmellisempiä

Vierailija

Hieronta, jäsenkorjaus, vyöhyketerapia ja varmasti moni muu kehon käsittely oikeasti auttaa purkamaan ja löysäämään stressin ja ahdistuksen tuomaa kehon jännitystilaa! Ei lääkäri turhia oo Saralle puhunut. Itsellä älyttömän hyvät kokemukset moisesta, keho ja mieli kulkee käsikkäin ja heijastuvat toisiinsa.. kireä, stressaantunut, ahdistunut mieli tekee pitkään jatkuessaan koko kropasta TODELLA kireän! Suosittelen kokeilemaan, pieni raha kokeilla siihen nähden jos sattuukin saamaan apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla