Me Naisissa vuonna 2005: Korsettia käyttävä feministi. Arvostelee ulkonäkökeskeisyyttä, mutta ei poistu kotoa ilman vahvaa meikkiä. Sairastui bulimiaan liian huomion vuoksi, mutta vähät välittää tuijotuksesta. Kirjailija Sofi Oksasen elämästä jokaiselle ristiriidalle löytyy selitys.

Kuva Andreas Janett

"Olen virolaisen äidin ja suomalaisen isän ainoa lapsi, mutta en ole koskaan kaivannut sisaruksia. Päinvastoin – yksin sain vanhemmiltani enemmän aikaa ja huomiota. En koskaan joutunut jakamaan mitään kenenkään kanssa. Ja jos läheisiäni on uskominen, se näkyy minussa tänä päivänäkin.

Olin ja olen edelleen läheinen äidin kanssa, ja virolaiseen tapaan höpötämme keskenämme ties mistä. Isäni taas ei ole kovin puhelias, siinä mielessä oikein perussuomalainen mies.

Vanhempieni elämänkatsomukset ovat olleet aina kaukana omistani ja siitä on nuorempana seurannut riitoja. Vanhempana en ole enää yrittänyt muuttaa heitä – enkä pitäisi sitä enää oikeanakaan. Me olemme aina eläneet täysin erilaisissa maailmoissa.

Eihän kaikista voi tulla kirjailijoita?

Olin lapsena onnellinen, kun soitin pianoa tai kirjoitin. Tai kun ystävien kanssa sattui jotain hauskaa. Minulla oli Jyväskylässä kolme neljä läheistä ystävää, joiden kanssa tunsin oloni turvalliseksi.

Isomman kakaralauman keskellä ahdistuin. En ole koskaan ollut laumaeläin, joten koulu oli minusta epämiellyttävää. Siellä lässytettiin liikaa ja yritettiin tasapäistää kaikki, saada etenemään samassa tahdissa. Sen takia lintsasin paljon. Minulla oli kuitenkin hyvä kielipää ja muisti, joten pärjäsin hyvin.

Halusin pienestä asti kirjailijaksi, mutta en koskaan pitänyt sitä kovin realistisena haaveena. Muistan, että Kultapossukerhon lehdessä oli listattu koululaisten unelmatyöt. Jostain syystä listan ensimmäisenä oli kirjailija, ja ihmettelin, miten meistä kaikista muka voisi tulla kirjoittajia. Kuka tekisi kaiken muun?

Olin hyvin varhaiskypsä ja venähdin 163-senttiseksi jo viidennellä luokalla. Olin luokan pisin ja isoin tyttö iässä, jolloin kukaan ei halua erottua muista. Lisäksi minulle kasvoi luokan ensimmäisenä rinnat.

Yläasteikäisten suhtautuminen seksuaalisuuteen on muutenkin keskenkasvuista, joten sain pojilta kohtuuttomasti huomiota. Ei-toivottu huomio tuntui kauhealta iässä, jolloin olin vielä henkisesti lapsi.

Ehkä pelkäsin myös kasvavani loputtomiin.

En hakannut poikia, vaan kohdistin vihan itseeni – niinhän tytöt yleensä tekevät. Siitä alkoi bulimiani. Olin laihdutuksen suhteen määrätietoinen: luin siitä kaiken kirjallisuuden minkä löysin ja opettelin kaloritaulukot ulkoa desimaalilleen. Ahmin ja oksensin melkein tieteellisellä tarkkuudella.

Kuten monet muutkin bulimikot, olin äärettömän hyvä salaamaan sairauteni. Kukaan lähipiirissäni ei huomannut mitään kummallista.

Kaupungin yksinäinen gootti

Ala-asteella aloin pukeutua mustaan. Sain niihin aikoihin ensimmäisen Kiss-levyni, ja siitä se lähti.

Kavereillani oli vanhempia sisaruksia, joiden ansiosta heillä oli hyvä tuntuma popkulttuuriin ja siihen, mikä oli in ja mikä out. Minulla ei, joten ihastuin punkkiin ja heviin, niin epämuodikasta kuin se olikin. Metallica, Megadeth, Mötley Crue...Hanoi Rocks oli vanhempien puuhaa, joten meille nuoremmille jäi jäljelle vain hevaripuoli.

Äitini ei kommentoinut uutta tyyliäni mitenkään vaan antoi minun laittaa päälleni mitä lystäsin.

Olin Jyväskylässä mustissani aikamoisessa paitsiossa. Siellä ei 1980-luvulla ollut goottiryhmittymää, tai ainakaan minä en sitä löytänyt. En pitänyt Jyväskylästä ollenkaan. Se oli ahdasmielinen pikkukaupunki, jossa parasta oli Helsinkiin vievä tie.

Siksi koulunkäyntini oli päämäärätietoista, pois pääsemiseen tähtäävää. Halusin Kallion taidelukioon, mutta vanhempani eivät päästäneet minua siinä iässä kauas kotoa Helsinkiin. Menin urheilulukioon vain siksi, että siellä sain tenttiä suuren osan kursseista. Itse liikuntaa inhosin.

Kun pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta, tunsin heti olevani kotona. Täällä oli happea, tilaa ja monenlaisia ihmisiä. Helsingissä tuntui siltä kuin pitkä odotus olisi päättynyt. Elämä oli vihdoin nyt, eikä sitten kun.

Bulimia vaihtuu paniikkihäiriöön

Kirjallisuuden opiskelu oli kuitenkin epätyydyttävää ja turhauttavaa. Halusin edelleen kirjailijaksi, mutta sitä ei yliopistolla kannattanut toitottaa. Yleinen asenne oli, että olimme siellä opiskelemassa suuria klassikoita – ei kai joukossamme vaan ollut ketään, joka kuvitteli itse voivansa kirjoittaa?

Kun pääsin Teatterikorkeakouluun opiskelemaan dramaturgiaa, vapauduin. Teatterikoulussa ei uskottu auktoriteetteihin, ja oppilaille annettiin vastuuta. Nuo opinnot selkeyttivät mieltäni ja auttoivat tajuamaan, että minulla oli sittenkin lupa kirjoittaa.

Suurin tekijä bulimiasta parantumisessani oli se, että vapauduin auktoriteeteista. Pääsin oikeaan paikkaan asumaan, ja aloin elää itseni näköistä elämää. Aloin kirjoittaa syömishäiriöistä,
seksuaalisuudesta, suomalaisten ja virolaisten suhteesta. Stalinin lehmät -kirja vei lopulta kaksi vuotta.

Kirjoitan yleensä asioista, joita olen kokenut omassa elämässäni. Viimeksi olen saanut valmiiksi kirjan, jossa käsittelen paniikkihäiriötä. Olen seurustellut usean paniikkihäiriöisen kanssa, ja ystävieni joukossa on paniikkihäiriöstä kärsiviä.

Baby Janessa paniikkihäiriö invalidisoi toisen päähenkilöistä niin pahasti, että hän turvautuu päihteisiin ja sekaantuu seksikauppaan. Paniikkihäiriöistä ei ole aikaisemmin kirjoitettu paljonkaan.

Elämäntapana fetisismi

Lapsena vietin paljon aikaa Neuvostoliitossa ja Virossa, ja herätin siellä länsimaalaisena paljon huomiota. Huomio, jota saan ulkonäköni takia nyt, ei häiritse minua – minua on elämäni aikana tuijotettu niin paljon, ettei nykytilanne tunnu oikein missään.

Nuorempana negatiiviset reaktiot, huutelu tai aggressiivisuus, tuntuivat ahdistavilta. Nyt koen, että näytän siltä miltä olen aina halunnutkin. En oikeastaan lähde kotoa ilman meikkiä. Minulle meikki on kuin vaatteet: jos puen, meikkaan. Meikkaaminen on sitä paitsi hyvin meditatiivista. Se on tyhjä hetki, jolloin ei tarvitse miettiä töitä tai ihmissuhteita. Sellaiset hetket ovat elämässäni harvinaisia.

Goottilaisuus on alakulttuuri, joka sallii hyvin erilaisia ihmisiä, elämänmuotoja ja seksuaalisia identiteettejä. Se on vapauttavaa. Goottilaisuuteen liittyy usein fetisistinen estetiikka. Itse pidän erityisesti asioista, jotka rajoittavat ruumiillista liikkuvuutta – korseteista, korkokengistä ja nyörisaappaista. Pienenä leikin prinsessaleikkejä juuri korsettien takia.

Käytän korsetteja usein. Miksi – yksinkertaisesti ilmaistuna koska ne ovat kauniita ja kivoja. Mutta myös siksi, että minulle korsetti symboloi naisen valtaa. Korsetilla on monia merkityksiä, esimerkiksi sadomasokismissa se voi olla sekä alistetun että alistajan vaate. Siinä mielessä se on harvinainen feminiininen asuste.

Tutkija Valerie Steelen mielestä korsetti ei ole kadonnut nykymaailmasta mihinkään. Siitä on vaan tullut näkymätön, lihaskorsetti. Urheilijoita lukuun ottamatta kenelläkään ei ole luonnostaan pyykkilautavatsaa, mutta silti on tarkoitus käyttäytyä kuin se olisi jotenkin selviö: "Kyllä tämä on luonnostaan tällainen, vaikka käynkin kymmenen kertaa päivässä punttisalilla".

Ihmiset kuluttavat tunteja ulkomuotoonsa näyttääkseen "luonnonkauniilta". Minusta sellainen pseudoluonnollisuus
on rankka vankila.

Yhteiskunnan arvot ovat vinksallaan, ja ihmettelen usein, miten tällaisessa maailmassa kukaan kykenee kasvattamaan henkisesti terveen lapsen.

Ahdistava paine aikuistua

Haluan lapsia, mutta tällä hetkellä en pidä sitä ajankohtaisena asiana. Ennen lastensaantia haluan tehdä vielä monia asioita, kuten matkustella, ja on pakko pitää mielessä, ettei vauvan kanssa voi spontaanisti lähteä maailmalle.

Haluaisin lähteä Siperiaan, sillä siellä on maailman suurimmat keskitysleirit, jotka ovat häviämässä. Haluan nähdä ne vielä kun se on mahdollista.

Teen työtä kotona, joten työ pyörii paljon mielessäni. Minulle tärkeä nollauskeino on käydä ulkona, klubeilla ja baareissa.

Minulla on aika vähän heteroystäviä. Ystäväni ovat eri aloilta, mutta kaikki ovat jollain tavalla kiinnostuneita taiteesta ja samanlaisesta musiikista. Itse olen biseksuaali. Olen nyt vuoden
verran seurustellut miehen kanssa, joka työskentelee it-alalla.

Olen aina kokenut heteronormatiivisen maailman ja siihen liittyvät paineet "asettua aloilleen" ahdistavana, ja olen tietoisesti taistellut noista oletuksista eroon. En usko, että tulevaisuudessa löydän itseni tilanteesta jossa kaikki kaverini ovat naimisissa, hankkineet lapsia ja muuttaneet lähiöön. Ja se tuntuu hyvin vapauttavalta."

Apocalyptica-yhtyeen Eicca Toppinen ja vaimo Kirsi Ylijoki viihtyvät hyvin yhdessä. Toisaalta myös itsenäinen aika tekee kummallekin hyvää.

Muusikko Eicca Toppinen suuntaa ensi viikolla yhtyeensä Apocalyptican kanssa Amerikan-kiertueelle. Yli 20 vuotta keikoilla kiertänyt Eicca on tottunut olemaan tien päällä. Nykyisellä, vuoden kestäneellä kiertueella keikkoja on ollut 130 eri puolilla maailmaa.

– Kyllä ikä välillä alkaa tuntua. Kiertueella jaksan painaa, mutta kotona palautuminen kestää pitempään. Juuri tulin Venäjältä, ja palautumiseen meni neljä viikkoa.

Eicca on ollut vaimonsa, näyttelijä Kirsi Ylijoen kanssa yhdessä 21 vuotta. Eican kiertue-elämä on ollut aina parin arkea.

– On toista aina ollut kauhea ikävä. Olemme ja viihdymme tosi paljon yhdessä. Vapaallakin lähdemme mielellämme ulos juuri yhdessä. Meillä on niin vahva symbioosi, joten on ihan hyvä, että meillä on myös nämä itsenäiset ajat. Homma on toiminut hyvin ja toimii edelleen.

”On toista aina ollut kauhea ikävä.”

Parilla on 16- ja 19-vuotiaat pojat. Joitakin vuosia sitten kiertue-elämä oli haastavampaa.

– Kun pojat olivat pienempiä, piti tehdä töitä, että sain oman paikkani takaisin. Pienille kuukausi on elämän pituinen aika.

– Tunnen yhä palatessani olevani vähän velvollinen korvaamaan menetettyä aikaa. Jos jet lag on tulossa, pusken vastaan. Kun tulen himaan, en oleta, että minua kohdellaan mitenkään eri lailla. Päinvastoin. Kun tulen kotiin, yritän olla häiritsemättä heidän arkeaan. Alan tehdä ruokaa ja kuskata lapsia ihan normaalisti.

Laatuaikaa kotona

Muusikko on pitänyt myös reissuvapaan vuoden. Sen aikana hän huomasi, että viihtyy hyvin kotona.

– Ei minulle tullut silloin oloa, että on pakko päästä kiertämään. Onneksi Kirsikään ei sanonut, että lähde siitä jo hemmettiin.

Eicalla on läheiset välit poikiensa kanssa.

– En ajattele niinkään, että miten usein näemme, vaan sitä, miten ja millä tasolla kohtaamme, Eicca kertoi tiistaina Red Carpet -elokuvafestivaalin tiedotustilaisuudessa. Apocalyptica yksi elo-syyskuun vaihteessa Hyvinkäällä pidettävän tapahtuman esiintyjistä.

Tuomas Enbusken naisystävä Sarian Antila kehuu rakastaan Instagramissa.

Toimittaja Tuomas Enbusken, 40, naisystävä Sarian Antila kertoo julkisella Instagram-tilillään, mihin ihastui Tuomaksessa. Sarian on julkaissut kuvan viikko sitten ja kertoo kuvatekstissä myös, miten parin suhde sai alkunsa. Tuomas on kertonut aikaisemmin tv:ssä, että pari on seurustellut vuoden. 

”Maailman ihanin ja ihmeellisin friikki.”

– Vuosi sitten tapasin Tavastialla tyypin, joka hilautui koko ajan viereen ja kertoi rakastavansa Itä-Pasilaa ja monia muita asioita, joita minäkin. Tyypistä paljastui maailman ihanin ja ihmeellisin friikki, joka saa mut nauramaan pelkällä olemassaolollaan ja jonka kanssa kaikki on mahdollista. Onnea elämäsi parhaasta vuodesta @tuomasenbuske, Sarian on kirjoittanut. Häshtageiksi hän on lisännyt #loveu #anniversary #stockholmsyndrome.

Sarian on työskennellyt muun muassa Autismisäätiön tiedottajana. Twitterissä hän esittelee itsensä termeillä egoisti, marttyyri ja Itä-Pasilan Äiti Amma. Tuomas ja Sarian ovat molemmat mukana uudessa poliittisessa liikkeessa Liike Nyt. Heidän lisäkseen liikkeessä ovat mukana kansanedustaja ja yrittäjä Hjallis Harkimo, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner, yrittäjä Alex Nieminen, väitöskirjatutkija Karoliina Kähönen ja kasvuyritystapahtuma Slushin perustajiin lukeutuva Helene Auramo.

Tuomaksella on kaksi lasta suhteestaan Hannah Norrenan kanssa.

 

@sall1a pääsi myös fanikuvaan Uniikin kanssa. #keppuligaala

Henkilön TuomasEnbuske (@tuomasenbuske) jakama julkaisu

Myös Tuomas on julkaissut Instagram-tilillään useita yhteiskuvia Sarianin kanssa. Tämä kuva on julkaistu tämän viikon maanantaina.