Pinja (vas.) ja Carita Hopeakaresta (oik.) tehtiin dokumentti Piripäiväkirja. Äiti ja tytär toivovat päihteentöntä tulevaisuutta. Kuva: Jussi Vierimaa
Pinja (vas.) ja Carita Hopeakaresta (oik.) tehtiin dokumentti Piripäiväkirja. Äiti ja tytär toivovat päihteentöntä tulevaisuutta. Kuva: Jussi Vierimaa

Carita Hopeakari pakeni parikymppisenä raskasta yksinhuoltaja-arkeaan huumeisiin. Pinja-tytär seurasi äitiään päihteiden maailmaan jo alaikäisenä.

Carita ja Pinja Hopeakarin elämä on ollut vuosia taistelua irti koukusta. Ensin huumeita alkoi käyttää Carita, jolloin Pinja-tytär sijoitettiin sijaisperheeseen. Myöhemmin huumeet tarjosivat Pinjalle yhteyden äitiin, jonka hän oli pienenä menettänyt.

Carita oli 24-vuotiaana ollut vuosia ”kiltti kotiäiti”, kun arki alkoi tuntua liian rankalta. Mistä hän sai päähänsä alkaa käyttää huumeita, sitä Carita ei oikein osaa tai halua enää sanoa. Taustalla oli tuolloin ero lasten isästä, neljän lapsen yksinhuoltajuus, rakkaan veljen itsemurha ja oma masennus. Lapsuutensa hän oli viettänyt laitoksissa ja teini-ikänsä koulukodissa.

– Olin kokeillut huumeita nuorena, mutta en ollut koskaan käyttänyt mitään. Huumeet tarjosivat minulle pakopaikan todellisuudesta.

Carita painottaa, että ennen kuin hän alkoi käyttää, hän halusi varmistaa, että lapsilla olisi kaikki hyvin. Hän järjesti lapset itse huostaan.

Vuodet kuluivat huurussa, eikä Carita juurikaan nähnyt lapsiaan.

– Olin vuosikausia niin sekaisin, etten tosiaan paljon yhteyksiä pidellyt.

Myös Pinja-tytär voi pahoin eikä viihtynyt sijaisperheessään. Pinja halusi kokeilla aineita, koska äitikin käytti.

– Olin aina ihaillut äitiä. Musta oli siistiä, että se käytti huumeita. Se oli erilainen kuin muut äidit.

Pinja oli ehtinyt käyttää huumeita jo muutaman vuoden, ennen kuin Carita sai tietää. Äiti ei suuttunut tai yllättynyt.

– Huolissani olin silti. Soittelin Pinjalle jatkuvasti ja ahdistelin häntä.

Pinja muutti Caritan luokse, ja äiti ja tytär käyttivät huumeita toisinaan myös yhdessä. Lopulta Pinjan huumeriippuvuuden katseleminen herätti Caritan.

Nyt Carita toivoo, että Pinjakin lopettaisi käyttämisen, ihan oikeasti ja lopullisesti, mutta hän myös tietää, että painostaminen on turhaa. Lopettamista on haluttava itse. Eikä se sittenkään ole helppoa.

Lue Caritan ja Pinjan koko tarina Me Naisten numerosta 35/2014, joka ilmestyy torstaina 28.8.

TV1 esittää Caritan ja Pinjan elämästä Piripäiväkirja-dokumentin 1.9. klo 21.30.

Lue myös:

Maisteriksi 22 vuoden huumekierteen jälkeen

Kannabiksen kotikasvattaja: "Menettäisin työpaikkani, jos toimintani paljastuisi"

Veeti Kallio: "Vedin kovia aineita selviytyäkseni keikoista"

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.

Tilaajille
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen

Marjo Vilkko, 52, rakastui itseään 11 vuotta nuorempaan mieheen ja elää nyt avoimessa liitossa. Koska Marjo ei voi saada enää lapsia, hän antoi miehelleen luvan perustaa perheen toisen naisen kanssa.

Kun kirjailija Marjo Vilkko, 52, oli lapsi, hän ahmi tyttökirjoja ja haaveili rakkaudesta, joka olisi yhtä suuri kuin Vihervaaran Annan rakkaus Gilbertiä kohtaan.

Nuorena aikuisena hän kuunteli postpunkia, kieriskeli melodramaattisten sointukuvioiden syövereissä ja...