Laulaja Manna kadotti veljensä 20 vuodeksi Hollywoodiin ja päihdekierteeseen. Nyt entinen Smack-kitaristi Harri ”Rane Raitsikka” Jäntti on palannut takaisin Suomeen ja sisarusten välit ovat lämmenneet uudelleen.

Mariam ”Manna” Jäntti, 34, muusikko:

"Minulla ja veljelläni on eri isät, emmekä olleet koskaan asuneet yhteisessä kodissa. Minusta ja Harrista tuli kuitenkin läheiset. Vietin taaperoikäni vanhempieni kanssa Ranskassa sekä isäni kotimaassa Algeriassa, mutta kun vanhemmat erosivat ja muutin äidin kanssa Suomeen, veljestä tuli nopeasti tärkeä osa pikkuperhettämme.

Harri soitti bändeissä, mutta se ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Kun Harri lähti maailmalle, ikävöin häntä aikani, mutta sitten hänen poissaoloonsa vain sopeutui. Soittelimme puolin ja toisin ja Hollywoodista tuli kirjeitä ja valokuviakin.

Bändin pojat kuitenkin juhlivat tulevaisuudensuunnitelmansa pilalle. Lopulta Smack-yhtye hajosi, ja Harri jäi asumaan Los Angelesiin. Sitten yhteydenpito hiipui kokonaan, enkä vuosiin kuullut veljestäni mitään.

Hollywoodissa Harri oli alkanut elää rockelämän nurjaa puolta. Minä aavistelin sitä jo paljon ennen äitiäni. Se että veljelleni kävi niin kuin kävi, ei kuitenkaan estänyt minua ryhtymästä musiikkiuralle.

Yhteys perheeseeni syntyi uudelleen, kun aloin odottaa tytärtäni vuonna 2002. Tunsin vahvan tarpeen koota läheiseni maailmalta ja ryhdyin rakentamaan yhteyksiä isääni ja veljeeni.

Tapasin Harrin Hollywoodissa, kun lapseni oli kaksivuotias. Ensikohtaaminen oli tahmea, mutta seuraava päivä sujui jo paremmin. Varmasti Harrillekin oli iso juttu, kun ilmaannuimme hänen kotikaupunkiinsa – minusta oli tullut tahollani aikuinen ja äiti.

Nykyään suhteemme on taas lämmin ja olemme pystyneet rakentamaan vanhan läheisyyden tunnun – sain veljeni takaisin huumevuosien jälkeen. Harrin paluu on merkinnyt suurta muutosta meille kaikille. Minusta on ihanaa myös nähdä, että kaiken kokemansa jälkeenkin veljeni on edelleen se sama ihmisiä rakastava mies."

Harri ”Rane” Jäntti, 46, muusikko:

"Alkuaikoina Hollywoodissa pidin säännöllisesti yhteyttä kotiin. Jossain vaiheessa Smack hajosi, mutta minulla oli vaikka mitä meneillään. Tuntui, että Hollywoodissa juhlat jatkuivat ikuisesti. Olin kuin lapsi jättiläiskarkkikaupassa.

Kun päihteet tulivat kuvioihin, elämä muuttui todella heviksi. Huumeita käyttävän ihmisen arki on sellaista, että sieltä mennään, missä aita on matalin. Olin liian huonossa kunnossa pitääkseni yhteyttä kotiin.

Sitten pääsin ammattimuusikoille tarkoitettuun Map-hoito-ohjelmaan.

On ollut hienoa tutustua Mannaan näin aikuisena. Hän avasi yhteydet uudelleen muutama vuosi sitten lähettämällä e-mailia, sitten tapasimme Losissa ja pian jo soittelimme melkein päivittäin. Hänen kanssaan on helppo jutella rehellisesti.

Pari vuotta sitten tulin keikalle Suomeen silloisen bändini The Hangmenin kanssa. Meidät oli buukattu Turkuun, ja sattumalta Manna esiintyi saman klubin alakerrassa samana iltana. Kun näin hänet lavalla, oli mieletön fiilis tajuta, että toi on mun sisko. Siellä sitä itkettiin, minä ja bändikaverini. Soitin yhden biisin Mannan kanssa, mutta se oli sellaista tunnekuohua, että tuskin näin koko skebaa.

Yllätyin, miten rajusti liikutuin siitä kaikesta. Aloin hiljalleen tajuta, miten kovasti olin kaivannut kotiin ja miten yksinäinen olin. Keikan jälkeen palasin Losiin mutta vain pariksi kuukaudeksi. En kadu, että aikoinani lähdin, mutta tuntuu hyvältä, kun pitkä rundi on tuonut minut himaan."


”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.