"Suomalaiset eivät halua pois Suomesta, ja siitä tulee akateemisella uralla ongelma. Minun oli helppo lähteä, kun olin sen verran nuori, ettei ollut vielä perhettä tai muuta", miettii Miro Erkintalo. Kuva: Sebastian Magnani
"Suomalaiset eivät halua pois Suomesta, ja siitä tulee akateemisella uralla ongelma. Minun oli helppo lähteä, kun olin sen verran nuori, ettei ollut vielä perhettä tai muuta", miettii Miro Erkintalo. Kuva: Sebastian Magnani

Valon ja ­aineen vuorovaikutusta sekä laser­fysiikkaa tutkiva Miro Erkintalo tekee töitä seitsemänä päivänä viikolla – ja tykkää siitä.

Tiedättekö ne ihmiset, jotka kirjoittavat graduaan vuosia? No, Miro Erkintalo, 28, ei ole niitä. Kun muut vasta keräilivät motivaatiota, Mirolla oli diplomityön lisäksi väitöskirjakin valmiina. 25-vuotiaana hän oli Tampereen teknillisen yliopiston historian nuorin fysiikan tohtori.

Kun väitöskirjan jälkeen ovet maailman parhaisiin tutkimusryhmiin olivat auki, mitä teki Miro? Muutti Uuteen-Seelantiin, maahan, jossa otetaan rennosti.

– Halusin kehittää itse huippuryhmän. Täällä oli hyviä tutkijoita, mutta ei ihan huipputuloksia, ja päätin ottaa riskin.

Nyt laitos on nousukiidossa, ja Mirosta hänen tiiminsä on paras, mitä voi olla.

– Se toimii, että muut ovat rentoja ja minä en todellakaan ole! Teen työtä seitsemänä päivänä viikossa ja tykkään siitä. Kyllä nämäkin kai tykkäävät minusta.

Tiedettä, tutkimusta ja tuuria

Epälineaarista optiikkaa eli valon ja ­aineen vuorovaikutusta. Lisäksi laser­fysiikkaa. Miron tutkimuskohteet kuulostavat jännittäviltä.

– Ei minulle ollut selvää lukiossa, mitä haluan tehdä – eikä ole vieläkään. Fysiikka on mukavan objektiivista. Siinä luonto kertoo, miten maailma toimii.

Miro koordinoi tutkimusta, kirjoittaa julkaisuja ja tekee vertaisarviointeja. Hän luennoi perusfysiikkaa opiskelijoille, jotka eivät vielä tiedä siitä mitään.

– Nyt havainnollistin inertian käsitettä klassisella kokeella, jossa nykäistään pöytä­liina kattauksen alta. Jospa ensi ­viikolla tekisin lehtipuhaltimesta ilmatyyny­aluksen...

Yliopistomaailmassa menestyjä on se, jonka tutkimuksiin viitataan usein. ­Miron väitöstutkimukseen viitattiin heti, koska aihe oli kiinnostava ja vähän tutkittu.

– Minulla oli myös tuuria. Olisin saattanut myös valita aiheen, josta toinen olisi saanut tutkimuksen valmiiksi ensin.

Systeemi uusiksi

– Oletko käynyt täällä? Mukava maa! ­Jokainen asia toimii huonommin kuin Suomessa, Miro luettelee: kaupoissa on vaatimattomampi valikoima, nettiyhteydet ovat huonot, asunnoissa ei ole eristeitä, julkinen liikenne ei toimi.

– Silti asun mieluummin täällä. Jengi on niin avointa ja onnellista. Jos ei bussi tule, mennään rannalle.

Ei sillä, että Miro juuri kävisi rannalla – hän saa kuulla siitä, ettei ole kolmessa vuodessa käynyt Aucklandin ulkopuolella muuten kuin työmatkoilla.

Ensi vuonna edessä on muutto Princetoniin Yhdysvaltoihin. Uran jatko on vielä auki, mutta luultavasti se ei ole epälineaarista optiikkaa tästä ikuisuuteen.

– Haluan tehdä jotain, millä on arvoa tuleville sukupolville. En tiedä vielä, ­mikä olisi arvokasta, mutta minusta kaikkien pitäisi miettiä sitä.

Miron mukaan akateemisessa järjestelmässä olisi parantamista, jotta maailmassa tehtäisiin merkityksellistä tutkimusta. Jonkun pitäisi uudistaa systeemi. Miroa vähän kiinnostaisi yrittää.

– En pidä itseäni erityisen lahjakkaana. Teen vain paljon töitä.

Lisää nuorista, lahjakkaista suomalaisista maailmalla:

Anna-Julia Kontio, 23, elää hevostytön unelmaa Sveitsissä: "Tarvitaan tuuria ja rahaa"

Unelmaelämää Pariisissa ja New Yorkissa: miten Liisa ja Lotta Nieminen sen tekivät?