Meryl Streep on nyt, 67-vuotiaana, yksi Hollywoodin arvostetuimpia näyttelijöitä. Kuva: Reuters
Meryl Streep on nyt, 67-vuotiaana, yksi Hollywoodin arvostetuimpia näyttelijöitä. Kuva: Reuters

Meryl Streep uskoi vahvasti, että hän joutuu Hollywoodin vaihtopenkille täytettyään 40. Onneksi näin ei käynyt.

Hollywoodia on vaikea kuvitella ilman Meryl Streepin pehmeää ääntä ja pientä, toiseen suupieleen kaartuvaa hymyä. Vaikka Streep on nykyään yksi Hollywoodin arvostetuimpia näyttelijöitä, hän myöntää Huffington Postille ajatelleensa, että asiat olisivat voineet mennä toisinkin.

– Meillä kaikilla on synkät hetkemme. Muistan, että kun itse häilyin 40 ikävuoden tienoilla, luulin jokaisen elokuvan olevan viimeiseni. Todella, Streep paljastaa.

Tuolloin hänet sai epäröimään muiden yli 40-vuotiaiden näyttelijöiden kohtalo: ikärasismi kun on Hollywoodissa yleinen ilmiö. Esimerkiksi näyttelijä Maggie Gyllenhaal on nostanut aiheen pöydälle.

Mutta Meryl Streep on tunnetusti omaa luokkaansa. Hän ohitti tyylillä 40 vuoden pelätyn rajapyykin ja on tehnyt kaikki uskomattomimmat roolinsa nimenomaan sen jälkeen.

Gyllenhaal oli erästä roolia hakiessaan saanut kuulla olevansa 37-vuotiaana liian vanha esittämään 55-vuotiaan miehen rakastajaa. Asiasta kertoi tuolloin muun muassa The Guardian.

Samasta aiheesta on puhunut myös Greyn Anatomia -sarjan tähti Ellen Pompeo, joka kertoi hiljattain jääneensä sarjaan, koska ei uskonut työllistyvänsä näyttelijänä enää muualle.

Lue lisää aiheesta: Greyn anatomian suosikkinäyttelijä paljastaa: ikä oli syy jäädä sarjaan

Meryl Streep vuonna 1995 Hiljaiset sillat -elokuvassa. Kuva: Reuters.
Meryl Streep vuonna 1995 Hiljaiset sillat -elokuvassa. Kuva: Reuters.

Mutta Meryl Streep on tunnetusti omaa luokkaansa. Hän ohitti tyylillä 40 vuoden pelätyn rajapyykin ja on tehnyt kaikki uskomattomimmat roolinsa nimenomaan sen jälkeen. Tehtyään pari menestyksekästä sivuroolia 70-luvulla Streep alkoi saada 1980-luvun alussa elokuvien pääosia.

Ensimmäinen niistä oli vuonna 1981 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Ranskalaisen luutnantin nainen.

Sen jälkeen suunta on ollut nousukiitoa ylöspäin.

Osaisitko kuvitella näitä elokuvia ilman häntä:

Kukaan toinen tuskin olisi säteillyt Mamma Mia! -musikaalissa Pierce Brosnanin rinnalla kuten Meryl. Vuonna 2008 ensi-iltansa saanut musikaali oli Streepin siihen astisen uransa kaupallisesti menestynein elokuva. Hän sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Kuva: Reuters.
Kukaan toinen tuskin olisi säteillyt Mamma Mia! -musikaalissa Pierce Brosnanin rinnalla kuten Meryl. Vuonna 2008 ensi-iltansa saanut musikaali oli Streepin siihen astisen uransa kaupallisesti menestynein elokuva. Hän sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Kuva: Reuters.

Vuonna 2009 Meryl näytteli Amy Adamsin kanssa ruokaelokuvassa Julie & Julia. Streep sai roolistaan parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Kuva: Reuters.
Vuonna 2009 Meryl näytteli Amy Adamsin kanssa ruokaelokuvassa Julie & Julia. Streep sai roolistaan parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Kuva: Reuters.

Vuosi 2009 oli Streepille tuottoisa, sillä Julien & Julien lisäksi hän teki hittileffan Pientä säätöä. Siinä Streepin näytteli Alec Baldwinin ja Steve Martinin kanssa ja sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Kuva: Reuters
Vuosi 2009 oli Streepille tuottoisa, sillä Julien & Julien lisäksi hän teki hittileffan Pientä säätöä. Siinä Streepin näytteli Alec Baldwinin ja Steve Martinin kanssa ja sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden. Kuva: Reuters

Streepin 2010-luvun ensimmäinen elokuva oli Phyllida Lloydin ohjaama Rautarouva. Viimeistään Ison-Britannian pääministerin Margaret Thatcherin roolissa Streep osoitti Hollywoodille, että ikä toimii toiseenkin suuntaan: joihinkin rooleihin saa puhallettua eloa vain elämänkokemuksen kautta. Näyttelijä palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla, Golden Globella ja Baftalla. Kuva: Reuters.
Streepin 2010-luvun ensimmäinen elokuva oli Phyllida Lloydin ohjaama Rautarouva. Viimeistään Ison-Britannian pääministerin Margaret Thatcherin roolissa Streep osoitti Hollywoodille, että ikä toimii toiseenkin suuntaan: joihinkin rooleihin saa puhallettua eloa vain elämänkokemuksen kautta. Näyttelijä palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla, Golden Globella ja Baftalla. Kuva: Reuters.

Kaikista Streepin rooleista monen suosikki on ehdottomasti elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Näyttelijän roolisuoritus Runway-lehden pelättynä päätoimittajana Miranda Priestlynä on kerrassaan hyytävä. Streep palkittiinkin roolistaan parhaan naispääosan Golden Globella. Hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Kansainvälisesti elokuva oli valtava kassamenestys. Kuva: Reuters.
Kaikista Streepin rooleista monen suosikki on ehdottomasti elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Näyttelijän roolisuoritus Runway-lehden pelättynä päätoimittajana Miranda Priestlynä on kerrassaan hyytävä. Streep palkittiinkin roolistaan parhaan naispääosan Golden Globella. Hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Kansainvälisesti elokuva oli valtava kassamenestys. Kuva: Reuters.

Jos olet onnekas, saat jatkaa työskentelyä.

Elokuvassa Doubt Meryl Streep sai kahdeksannentoista ehdokkuutensa parhaan naispääosan Oscarista. Kuva: Reuters.
Elokuvassa Doubt Meryl Streep sai kahdeksannentoista ehdokkuutensa parhaan naispääosan Oscarista. Kuva: Reuters.

Nyt, 67-vuotiaana ja kaikkien palkintojensa ja ehdokkuuksiensa jälkeen Streep tiivistää uransa yhteen simppeliin lauseeseen:

– Tietyssä vaiheessa sinulla ei ole enää muita vaihtoehtoja. Olet onneton, jos et tee sitä (näyttele), joten olet tietyllä tavalla pakotettu. Jos olet onnekas, saat jatkaa työskentelyä, hän toteaa Huffington Postin haastattelussa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Toni Toivanen on työskennellyt esimerkiksi Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa ja kansainvälisesti arvostetussa kööpenhaminalaisessa Noma-ravintolassa. Kuva vuodelta 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Kokki Toni Toivasen mukaan ravintola-alalla seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat arkipäivää. ”Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.”

”Monien ravintoloiden keittiöt ovat poikien klubeja, joissa dominoidaan machoilulla ja veitsen nopeudella. Monet naiset joutuvat miellyttämään miespuolisia asiakkaitaan ja esimiehiään tippien ja parempien vuorojen toivossa.

Henkilöstöosastoa ei ole tai se ei puutu asioihin. Ravintoloiden henkilökunnat ovat villisti juhlivia joukkoja, joissa ammattimaisuuden rajat häipyvät olemattomiin.”

Näin kuvaili arvostettu The Washington Post -lehti amerikkalaisen ravintola-alan menoa. Viime perjantaina julkaistussa jutussa lukuisat kokkeina ja tarjoilijoina työskentelevät naiset kertoivat seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta, jota ovat joutuneet kokemaan työssään.

Onko ravintolamaailma todella niin hurja paikka työskennellä? Kööpenhaminassa asuvan suomalaisen kokin Toni Toivasen, 27, mukaan on. Hän jakoi artikkeli viikonloppuna Facebook-sivullaan sanoilla ”tämä on ihan totta”.

– Oman kokemukseni mukaan kuvailu ei ole ainoastaan maakohtainen, vaan se kuvaa koko ravintola-alaa, myös Suomessa, hän kertoo Me Naisille.

– Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat valitettavasti osa työtä. Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.

”Minullakin on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.”

Kuumenevia tunteita, hurttia huumoria ja liian pitkälle meneviä vitsejä. Sellaista ravintolassa työskentelevän arki yksinkertaisesti on, Toivanen kertoo.

– Jostain syystä ravintola-alalla pidetään normaalina sitä, että vitsaillaan ihan kaikesta ja kosketetaan toisia. Keittiössä läpsitään takapuolelle ja kysellään arkaluontoisia kysymyksiä, koska ajatellaan, että se on kaikille huumoria. Minulla on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.

– Mutta jos ei osaa ottaa kaikkea vitsinä – eikä kenenkään ole todellakaan pakko tehdä niin – käytös voi olla todella häiritsevää. Sellaista ei voisi kutsua esimerkiksi toimistoympäristössä millään tavalla hyväksyttäväksi. Normaalin käytöksen raja on alalla selkeästi hämärtynyt, se on osa kulttuuria.

Pitkiä päiviä poikien leikkikentällä

Toivasen mukaan häirintäkulttuurille on lukuisia syitä: pitkät työpäivät, alan miesvaltaisuus ja se, että keittiöihin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.

– Kokin paperit eivät paljoa vaadi, ja siksi keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse. Onneksi tilanne on muuttumassa, Toivanen kertoo.

Myös pitkät päivät vaativat veronsa. Moni ravintola-alalla työskentelevä saattaa tehdä töitä huomattavasti yli 10 tuntia päivässä, ja kiireessä pinna kiristyy helposti jokaisella.

– Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti ylilyöntejä. Tilannetta ei helpota se, että alkoholin käyttäminen kuuluu monen alalla pidempään työskennelleen elämään.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miksi naisia ei näy huippukokkeina yhtä paljon kuin miehiä. Muutama viikko sitten huippukokki Kari Aihinen sai monet pudistelemaan päitään, kun hän sanoi, ettei naisia ole huippukokkeina, koska ”se on fysiikan laki”.

”Keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse.”

Toivasen mielestä on väärin sanoa, ettei naisia ole huippukokkeina. Hänen mielestään heitä kyllä löytyy, mutta usein miespuoliset kokit vain nousevat valokeilaan. Samaan aikaan hän toteaa, että alan miesvaltaisuus ja machokulttuuri voivat olla syitä siihen, miksi naiset eivät etene urallaan. Se on samalla yksi syy häiriköintikulttuuriin.

– Kyllä se on monessa mielessä poikien leikkikenttä. Moni saattaa ajatella, että pojat vain keskenään vitsailevat – vähän kuin lätkäpukkarissa. Sen ei tietenkään kuuluisi mennä niin.

Lisää puhetta, vähemmän pelkoa

Myös Palvelualojen ammattiliitto PAM on todennut, että seksuaalinen häirintä on ravintola-alalla arkipäivää. Siitä huolimatta aiheesta on vaikea puhua. 

Ravintolakokki Marko Pyy kertoi viikonloppuna Ylen haastattelussa saaneensa tietoonsa lukuisia häirintätapauksista kollegoiltaan, mutta virallisia ilmoituksia vain harva haluaa tehdä.

Miksi häirinnästä vaietaan alalla niin visusti?

Toivasen mukaan syy on yksinkertainen: ihmiset pelkäävät uransa puolesta. Toivasen mukaan vaikeista asioista suoraan puhuvaa aletaan pitää helposti ”hankalana tyyppinä”. Eikä se maine houkuta ketään.

”On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa häirinnästä suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. ”

– Erityisesti fine dining -maailmassa piirit ovat pienet. Tietty leima saattaa hankaloittaa uraa todella paljon, Toivanen kertoo.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteen pitäisi mennä niin. On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa asioista suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Siitä syntyy oravanpyörä: kun ei uskalleta puhua, myös häiriköintiä on enemmän.

Jokaiselle pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei kosketa tai mennä henkilökohtaisuuksiin ilman lupaa, Toivanen painottaa. Hänen mielestään asiaan pitäisi saada ravintola-alalla pikainen muutos. Parhaiten se onnistuu hänen mielestään sillä, että jokainen alalla työskentelevä katsoo peiliin.

– Yksittäisten syyllisten etsiminen on turhaa, koska alalla epäasiallista käytöstä on niin paljon. Jokaisen pitäisi miettiä asiaa omalta kohdalta ja tajuta, että on todennäköisesti itsekin ollut mukana rakentamassa haitallista kulttuuria.

Toivanen toivoo myös entistä enemmän avointa puhetta aiheesta.

– Parhaimmillaan saamme nyt kerralla keskustelun siihen tilaan, ettei sitä tarvitse enää käydä samalla tavalla viiden vuoden päästä.

Työskenteletkö ravintola-alalla? Osallistu kyselyymme!

Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

1980-luvun kulutusjuhlissa mällättiin ökyautoja ja isoja rannekelloja. Tällä nousukaudella maksetaan vapaa-ajasta, hyvästä olosta ja kotimaisuudesta.

Muistatko vielä 1980-luvun kulutusjuhlat? Talous nousi kohisten, rahaa sai suoraan seinästä, kotona nukuttiin vesisängyssä ja varallisuudesta viestittiin tasaisella solarium-rusketuksella. Pankit kauppasivat luottoja sivun kokoisilla lehti-ilmoituksilla, eikä velkaantumisen riskeistä ei juuri puhuttu.

Nousua seurasi krapula, kun Suomi vajosi lamaan. Menestystarinat katosivat lehdistä. Tilalle tulivat surulliset uutiset siitä, miten lama tuhosi tavallisen ihmisen elämän.

Nyt nousukausi on täällä taas! Kaikki mittarit Suomen taloudessa sojottavat parempaan suuntaan: työllisyys nousee, työtunnit lisääntyvät ja bruttokansantuote paranee – jopa kolme prosenttia viime vuoteen verrattuna.

– Se on superhyvä luku, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.

Mutta myös varoituksen sana on paikallaan: tällä nousukaudella hummataan velaksi. Suomalaisilla kotitalouksilla on velkaa jo yli 65 prosenttia vuotuisesta BKT:sta, mitä pidetään kansainvälisesti vaarallisena tasona. Kangasharju suhtautuukin nousuun varauksella.

– Palkat eivät ole vielä juurikaan nousseet. Kulutuksen kasvu tarkoittaa, että syödään enemmän kuin tienataan, hän sanoo.

Neljä arjen ammattilaista kertoo, miltä näyttää nousukauden Suomessa 2017.

Mielihyvää ostetaan velaksi

Marianne Vilppola, sisustus suunnittelija ja huonekalumyyjä, Vepsäläinen

Marianne Vilppola näkee tuoreen nousukauden omalla työpaikallaan joka päivä. Ihmiset uskaltavat ottaa velkaa, myös huonekaluihin. Optimismi näkyy Mariannen kaveripiirissäkin.

– Ihmiset ovat hirveän luottavaisia.

Etenkin kolmikymppiset rohkaistuvat heti, kun saavat ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Vakityö tuntuu turvasatamalta, kun on rimpuillut vuosia pätkätöissä.

Mariannen myymistä huonekaluista jo joka neljäs maksetaan liikkeen markkinoiman Nousukausi-rahoituksen avulla, ja luoton kysyntä kasvaa. Asiakas lyhentää sohvaansa tai ruokaryhmäänsä esimerkiksi 100 eurolla kuukaudessa.

– Se ei tunnu monestakaan suurelta lisäkululta. Huonekalut ovat vähän kuin vuokralla.

Ruokapöytiä ja sohvia ostavat velaksi kaikenikäiset, myös iäkkäämmät parit, jotka vaihtavat suuren perheasunnon kerrostalohuoneistoon. Vuosikymmeniä palvellut ruoka- tai sohvaryhmä ei mahdu pieneen kaksioon tai kolmioon.

”Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta.”

– Ihanimpia ovat asiakkaat, jotka tulevat ostamaan pienen klassikkopöydän ja lahjoittavat oman suuren pöytänsä lapsilleen.

1980-luvulla koteihin hankittiin elektroniikkaa, kromia, seinille ripustettavia viuhkoja ja kuntolaitteita. Nyt varallisuutta näytetään hankkimalla luonnonmateriaaleja ja kotimaista designia.

– Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta, Marianne luettelee.

– Statustavaroita tietysti on on aina. Mutta nykyään tuotteiden alkuperästä esitetään tarkkoja kysymyksiä.

Myös huonekaluliikkeen kuljetuspalvelu on erittäin kysytty. Mariannen mukaan nuoret aikuiset käyttävät rahansa mieluummin spa-hetkiin kuin auton huoltoon.

– Muutenkin hetken nautinnot ovat tärkeitä. Jos ennen otettiin luottoa rikkoutuneen kodinkoneen vaihtoon, nyt ostetaan velaksi myös mielihyvää.

Marianne toivoo, etteivät ihmiset olisi kuitenkaan uhkarohkeita. Velka ei katoa sairastumisen tai työttömyyden sattuessa.

Välillä hän joutuu kysymään, jaksaako ostaja huolehtia valkoisesta pellavasohvasta myöhemminkin. Sohva ei osaa pestä itse itseään.

– Olen lamavuosien lapsi ja ajattelen, että olisi hienoa, jos esineistä tulisi aidosti pitkäikäisiä.

Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.
Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.

Kaikki koiran parhaaksi

Laura Ahmala, koirahieroja

Laura Ahmala on ammatiltaan koirahieroja. Sellaisesta työstä ei 1980-luvulla ollut kuultukaan.

Laura on kiertänyt viisi vuotta koiraihmisten kodeissa, mutta viime kesänä hän uskalsi avata oman hoitolan. Siellä koirat saavat apua esimerkiksi nivelrikkojen aiheuttamiin lihaskipuihin. Laura hieroo myös metsästys- ja agilitykoiria, joiden lihakset kaipaavat huoltoa.

Palvelu on tarkkaa käsityötä, josta Laura laskuttaa 40 euroa kerralta.

Koirien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut 1980-lukuun verrattuna. Kennelliiton mukaan rekisteröityjä rotukoiria on nyt reilut 500 000. Rekisteröimättömät koirat mukaan luettuna koiria arvellaan olevan Suomessa noin 800 000.

Koirien ympärillä pyörii miljoonabisnes: nousukaudella koiriin on alettu satsata entistä enemmän, ja kaikenlaiset koirien hyvinvointipalvelut menestyvät.

Sen on huomannut myös Laura: hänen yrityksensä on ollut kannattava viimeiset kaksi vuotta.

”Koirakosmetologia täällä ei sentään ole.”

– Nostin jo kerran hintaani, ja se riittää. Joustan kuitenkin mielelläni maksuajoissa, jotta koiran ei tarvitsisi odottaa hierontaa, jos tarvetta on, Laura sanoo.

Laura tuntee hyvin asiakkaansa. Hän on huomannut, että koirien tarpeet menevät toisinaan omistajan tarpeiden edelle: omistajat syövät vaikka makaronia, jos eläinlääkärilasku on suuri. Rahaa myös käytetään empimättä, kun kyseessä on koiran hyvinvointi.

Jos 1980-luvun kulutusjuhlien nautiskelija syötti koiralle nappuloita ja paineli kylpylähotelliin nauttimaan elämästä, nyt kylplään viedään rakas lemmikki. Ruuaksi sille valmistetaan raakaruokaa rakkaudella ja suurella vaivalla. Tämän Laura ymmärtää.

– Raakaruoka on yleistynyt tosi paljon, kun on ymmärretty, miten paljon ruokinta vaikuttaa koiran terveyteen ja lihaskuntoon.

– Mutta koirakosmetologia täällä ei sentään ole, ja toivon, ettei kukaan keksikään tarvetta sellaiselle.

Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.
Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.

Kiksejä kiiltävästä tiskipöydästä

Mira Karjalainen, siivooja, Helpmax

Tällä nousukaudella arjen luksusta on ostaa siivous ja tehdä itse jotain hauskempaa – touhuta lasten kanssa tai löhötä vain. Etenkin työssäkäyvät perheelliset ovat halukkaita maksamaan kodinhoidosta.

1980-luvulla painettiin töitä niska limassa, jotta päästiin Kanarialle kerran vuodessa. Nyt ihmiset saavat kiksejä kiiltävästä
tiskipöydästä, joka odottaa töistä kotiin tullessa.

Onneksi on Mira Karjalainen ja hänen työkaverinsa.

– Tykkään jynssätä tarkasti, ettei jälkiä ja tahroja näy varmasti missään, Mira sanoo.

Kotoilutrendi ja kiireinen arki ovat yhdistelmä, joka tuottaa kysyntää siivoojille. Perussiivouksen saa kahdesti kuussa yhteensä noin 200–300 eurolla kodin neliömääristä riippuen.

”Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani.”

Ihmiset ostavat siivousta kotiin niin innokkaasti, että Miran työnantaja etsii lisää siivoajia nykyisen 45 henkilön lisäksi. Töihin pääsee kiinni heti, eikä pohjakoulutusta kysellä, koska perehdytys annetaan firman puolesta.

Tavallisin kotikeikka on muutaman tunnin mittainen. Siinä ehtii imuroida, pyyhkiä pinnat ja pestä wc:n sekä kylpyhuoneen. Kaikki paikat siivotaan joka kerta perusteellisesti.

– Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani, Mira kertoo.

Ovatko asiakkaat rikkaita?

– Eivät välttämättä. Mutta yleinen taloudellinen hyvinvointi näkyy esineiden määrässä. Lapsilla on tavaraa tosi paljon, Mira sanoo.

Tällä nousukaudella on velaksi elämisen lisäksi toinenkin erityispiirre: inflaatio ei juurikaan kiihdy – tai ainakin se jakautuu epätasaisesti. Termillä tarkoitetaan hintojen nousemista ja vastaavasti rahan arvon alenemista.

Inflaatiota pidetään talouden kiihdyttäjänä. Tavalliselle ihmiselle se onkin toinen juttu, sillä inflaatio näyttää kohtelevan eri ihmisiä eri tavalla.

Henkilökohtainen inflaatio riippuu kulutuskorin sisällöstä: esimerkiksi viime vuosina vuokralla asuvien inflaatio on ollut nopeampaa kuin omistusasujilla. Inflaatiosta kärsivätkin nyt erityisesti opiskelijat ja työttömät, jotka asuvat muita useammin vuokralla ja myös käyttävät vuokriin suuren osan kuukausituloistaan. Vuokrat ovat nousseet tällä vuosituhannella lähes 60 prosenttia, ja samaan aikaan omistusasumisen kustannukset ovat nousseet vain prosentin.

Myös eläkeläisten rahoja syö suurempi inflaatio kuin työssäkäyvien. Heidän kulutuksestaan keskimääräistä suurempi osa menee terveyspalveluihin, elintarvikkeisiin, sähköön ja veteen. Niiden hinnat ovat nousseet nopeammin kuin inflaatio.

Lähde: Yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen Nordeasta.