Turussa asuva kirjailija Tommi Kinnunen on alkanut keski-iässä tuntea kaipuuta synnyinseudulleen Kuusamoon. Kuva: Katri Lehtola
Turussa asuva kirjailija Tommi Kinnunen on alkanut keski-iässä tuntea kaipuuta synnyinseudulleen Kuusamoon. Kuva: Katri Lehtola

– Tuntuu, että nykypäivänä elämän pitäisi olla sellaista kuin Facebook-kuvissa. Kaunista, hienoa, sliipattua, kirjailija Tommi Kinnunen sanoo.

Kirjailija Tommi Kinnunen, 42, saattaa olla väärinymmärretty mies. Moni on nimittäin erehtynyt pitämään häntä synkkien vesien soutelijana, joka kirjoittaa romaaneja surullisista ihmiskohtaloista. Uutuusromaani Lopotti jatkaa ylistetyn Neljäntienristeyksen sukutarinaa, jossa edellisten sukupolvien traumat vaikuttavat tuleviin. Lukijat voivat sääliä päähenkilöitä, mutta Kinnunen itse ei ajattele heidän olevan onnettomia.

– En missään nimessä, herranjumala! Jokaisen meidän elämässähän on vastoinkäymisiä. Elämä menee niin kuin menee, ja sellaisena se pitää ottaa.

On huonoja päiviä ja hyviä päiviä, eivätkä pelkästään huonot määritä elämää.

Kinnunen uskoo, että ihmiset olisivat onnellisempia, jos pohtisivat onnellisuuttaan vähemmän. Hänen mielestään onnellisuudesta vouhotetaan aivan liikaa. Jopa niin, että jatkuva onnellisuuden vaatimus on Kinnusen mielestä yksi lisääntyneiden mielenterveysongelmien syy. Jos ja kun ei sitten saavutakaan kuviteltua täydellisyyttä, tuntee itsensä epäonnistuneeksi, luuseriksi.

– Tuntuu, että nykypäivänä elämän pitäisi olla sellaista kuin Facebook-kuvissa. Kaunista, hienoa, sliipattua. Tehdään täydellisiä ruokia, joita haudutetaan viisi tuntia, ja puoliso on käynyt hakemassa keskitäyteläistä punaviiniä. Kenen elämä on aina sellaista? Ainakin minun elämääni mahtuu sekä vastoinkäymisiä että ihan tavallisia arkipäivän juttuja. Eihän hyvää hetkeä huomaa, jos rinnalla ei ole huonoja.

Onnellisuusguruna isoäiti

Vaikuttaa siltä, että nykyihminen kestää huonosti vastoinkäymisiä, arkea ja epävarmuutta, vaikka ne kuuluvat elämän perusluonteeseen.

Onnellisen sijaan Kinnunen määrittelee itsensä tyytyväiseksi. Kaikesta päätellen hän on elämäänsä tyytyväinen mies. Sen hän uskoo olevan kuusamolaisen kodin perintöä. Kinnusen perheessä vastoinkäymisiin on tavattu suhtautua turhia dramatisoimatta: Se nyt on semmosta. Se menee ohi.

Hyvää elämää tavoitellessaan moni yrittää haalia mahdollisimman paljon kaikkea – tavaraa, elämyksiä, saavutuksia. 

–  Välillä tuntuu, että haluamme aina vain isompaa ja rajumpaa, matkustaa pidemmälle ja elää täydemmin, mikä on surullista. Jos aina tavoittelee isompaa, niin sitä peliähän ei koskaan voita. Silloin mikään ei riitä, mihinkään maisemaan ei ole tyytyväinen.

–  Väittäisin, että nelikymppinen, jonka päätoimi on tahtoa ja haluta erilaisia asioita ja juosta niiden perässä, elää kyllä aika ruuhkaisen ja surullisen elämän.

Kinnusen mielestä onnelliseksi tullaan pikemminkin päinvastoin: luopumalla. Hänen onnellisuusgurunsa on oma isoäiti.

– Äidinäitini alkoi vanhemmuuttaan huomata kaiken turhuuden. Hän eli vanhassa talossa yksinänsä pitkään paapan kuoleman jälkeen. Hän oli hirvittävän tyytyväinen, kun laittoi puuhellaan tulta ja teki ruokaa, kutoi villasukkaa tai katsoi Dallasia. Hän ei kaivannut elämäänsä muuta: se mitä oli, oli riittävästi. Ja silloinpa se nainen ilahtui pienistä asioista.

– Minusta se oli hienoa. Olen halunnut omaksua tuon luopumisen ajatuksen.

Vaikka olisi millainen klisee, niin viisaus piilee epäilemättä tässä: onni ja ilo elävät pienissä hetkissä. Esimerkiksi siinä, kun kävelee rannalla jäidenlähdön aikaan, pääsee kirjoittaessa flow-tilaan tai opettaa lapselle mandariinin kuorimista.

Kirjailija Tommi Kinnunen hautasi tammikuussa isänsä. Lue Me Naisista 9/2016 tai MN+-palvelusta, millaiset eväät isä antoi pojalleen ja minkä perinnön hän haluaa nyt siirtää omalle lapselleen.

Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg
Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyrkkeilijäpari Eva Wahlström ja Niklas Räsänen ovat yksi Urheilugaalan näyttävimpiä pariskuntia. 

Glamour ja sporttisuus yhdistyivät Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen asuissa. Evan Björn Borgin hameita on valmistettu vain kaksi.

– Toinen niistä on ollut Lady Gagalla! Näin tämän Tukholmassa Borgin muotinäytöksessä ja kysyin, voinko saada tämän Urheilugaalaan. Se meni aika helposti, Eva kertoi tänään gaalaan saapuessa.

Parin gaalaan valmistautuminen ei sujunut ongelmitta. Tiistaina Niklas joutui sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

– Kyseessä on flimmeri, eli kammion eteisvärinä. Siinä sydän veti omaa rallia. Ensi viikolla tutkitaan lisään. Odotan lääkäriltä vihreää valoa, että saisin aloittaa treenaamisen.

Eva suhtautui aviomiehen vaivaan maltillisesti. 

– En ollut paniikisissa, ennemmin pettynyt. Niklaksen piti lähteä sunnuntaina treenileirille Iso-Britanniaan. Meille on urheiljoina aika normaalia, että joudutaan tutkailemaan omaa kehoa.

Nyrkkeily on kova laji, mutta molemmat aikovat jatkaa niin kauan kuin mieli kestää.

– Nuoruuden innokkuudesta usein rokotetaan kehässä. Siellä tarvitaan myös viisautta. Uskon olevani nyt 37-vuotiaana lajissa parempi kuin koskaan, Eva sanoo.

Keskenään pari ei nyrkkeile.

– Ei siis täysillä. Minulle kävisi siinä huonosti. Fysiikkaero miehen ja naisen välillä on tässä lajissa niin suuri.

Pari haluaa jatkossa järjestää Suomessa kovatasoisempia otteluita. He ovat mukana yrityksessä, joka järjestää isoja nyrkkeilyiltoja Suomessa.

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...