Enää Salla Simukka ei voi ennakoida kaikkia tulevia töitään. ”Jos tarve on, voin olla muutaman kuukauden Yhdysvalloissa. En kuitenkaan aio jäädä sinne pysyvästi. Unelmani on kirjoittaa, ei tehdä töitä Hollywoodissa.”
Enää Salla Simukka ei voi ennakoida kaikkia tulevia töitään. ”Jos tarve on, voin olla muutaman kuukauden Yhdysvalloissa. En kuitenkaan aio jäädä sinne pysyvästi. Unelmani on kirjoittaa, ei tehdä töitä Hollywoodissa.”

Salla Simukan nuortenkirjatrilogia on jo kansainvälinen hitti, ja siitä tehtävästä Hollywood-elokuvasta odotetaan uutta Nälkäpeliä. Samaan aikaan menestyksen kanssa tulivat ero ja väsymys.

Miksikäs ei, ajatteli kirjailija Salla Simukka, kun hän avasi ensimmäistä kertaa uuden kotinsa työhuoneen oven Tampereella.

Edellinen asukas oli maalannut huoneen lähes kokonaan vaaleanpunaiseksi.

– Ajattelin, että minulla ei ollutkaan koskaan ollut prinsessahuonetta, joten miksi sitä ei voisi olla kolmikymppisenä, Salla naurahtaa.

Tarkemmin ajateltuna prinsessahuone on työhuoneeksi ainoa mahdollinen valinta. Onhan Salla tottunut elämään koko ikänsä kahdessa maailmassa yhtä aikaa.

Toinen niistä on oma elämä: kirjailijan kiireinen arki. Toinen maailma rakentuu saduista, tarinoista ja fantasiasta. Se on ihmeellinen ja rohkea, ja toisinaan haikea.

– Tarinoissa minua on aina puhutellut maailmasta toiseen siirtyminen ja maailmojen välillä liikkuminen. Satujen viitekehys on tehnyt ihmeen tunteen, että mitä tahansa voi tapahtua, Salla kuvailee.

Tampereelta Hollywoodiin

Parhaiten Salla Simukka tuntee maailmat, jotka hän on luonut itse. Suurelle yleisölle tutuin niistä on se, jossa asuu Lumikki-trilogian päähenkilö Lumikki Andersson.

Lumikki on 17-vuotias lukiolaistyttö, joka törmää koulunsa pimiössä verisiin seteleihin, pakenee kansainvälisiä huumerikollisia ja pelastaa viattomia ihmisiä uskonnollisen lahkon joukkoitsemurhalta. Samaan aikaan hän yrittää toipua koulukiusaamisesta ja ratkaista lapsuutensa synkkää salaisuutta.

– Maailmat, joita luon, ovat minulle yhtä todellisia ja olemassa kuin tämä, jossa elämme. On ihanaa, kun voi elättää itsensä muita maailmoja keksimällä, Salla sanoo.

”Koko ajatus Hollywood-elokuvasta on hurja ja uskomaton.”

Koska Lumikki Andersson on tamperelainen, hän astelee kirjoissa saman ilmaisutaidon lukion käytäviä ja samoja kadunkulmia kuin Sallakin nuorena.

– Näen kadunkulmissa oman henkilöhistoriani kehyksiä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä merkityksellisemmältä oman elämän vaiheet tuntuvat.

Kolmen viime vuoden aikana Salla Simukka on mennyt sellaista kiitoa, että henkilöhistoria ulottuu Hollywoodiin asti.

Ajankohtaisin asia Sallan elämässä on niin valtava, ettei sitä ihan vielä edes sisäistä. Vai kuinka usein käy niin, että suomalainen nuortenkirja raivaa tiensä Hollywoodiin? Siellä Lumikki Andersson kuitenkin pian nähdään, sillä yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö Zero Gravity aikoo tehdä siitä pitkän elokuvan kansainväliseen levitykseen.

Elokuvaa lähdetään tekemään suurin odotuksin: tavoitteena on haalia samankaltaista yleisöä kuin kassamagneetit Nälkäpeli ja Twilight saivat. Sallalle on kirjattu sopimukseen osatuottajan rooli.

– En ole kyennyt vielä täysin sisäistämään sitä, että Lumikeista tehdään Hollywood-elokuva. Koko ajatus on niin hurja ja uskomaton, Salla sanoo.

Elokuva on vasta suunnitteluasteella, ja yksityiskohdat vielä salaisia.

– Varmasti se näkyy arjessani sitten, kun isot pyörät lähtevät pyörimään. Tässä vaiheessa en ole ajatellut asiaa kovin paljon. Olen yleensäkin opetellut sitä, että keskitän energiani ja ajatukseni niihin asioihin, jotka ovat juuri sillä hetkellä työn alla ja joihin voin vaikuttaa.

Väsymys iski

Menestystarina alkoi keväällä 2013, kun Salla Simukalta ilmestyi Lumikki-trilogian ensimmäinen osa Punainen kuin veri. Kakkososa Valkea kuin lumi ilmestyi vielä saman vuoden syksyllä. Viimeinen osa Musta kuin eebenpuu julkaistiin helmikuussa 2014.

– Pääsiäisenä 2011 frankfurtilaisessa kirjakaupassa panin merkille jännityskirjojen valtavan määrän. Yhtäkkiä näin kirjojen joukossa oman romaanini, jonka nimi olisi Punainen kuin veri. Sitten ajattelin, että täytyy olla myös ne kaksi muuta, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Muutamassa vuodessa Lumikin käsittämätön suosio nosti Sallan tämän hetken kansainvälisesti menestyneimmäksi suomalaiseksi nuortenkirjailijaksi. Trilogian oikeudet on myyty jo 52 kielialueelle, mikä tekee sarjasta yhden kaikkien aikojen käännetyimmistä suomalaisteoksista. Esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen käännökset jäävät alle viidenkymmenen.

Sallasta tuntuu, kuin kuluneeseen kolmeen vuoteen olisi tiivistynyt tapahtumia 15 vuoden edestä. Varsinkin vuoden 2013 syksy oli hurja, kun hän yritti yhtä aikaa kirjoittaa, markkinoida teoksiaan ja käsikirjoittaa Uusi päivä -sarjan jaksoja muun tiimin kanssa.

”Tajusin olevani kierteessä, josta oli päästävä pois.”

– Kaikki oli jossain määrin hallitsematonta, kunnes päätin, että nyt luovun kaikesta muusta ja teen vain kirjaa. Päätös oli iso helpotus, ja se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, nainen kuvailee.

Sallasta tuntui, että elämä karkasi omasta hallinnasta. Vuorokauden tunnit loppuivat koko ajan kesken, ja vapaa-aika hupeni olemattomiin.

– En ehtinyt harrastaa liikuntaa, en tavata ystäviä enkä nukkunut tarpeeksi. Myös iloisista asioista tuli suorittamista. Jokainen pienikin muutos tai yllätys, positiivinenkin, tuntui henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Tuntui, että muut päättivät asioistani, ja olin myös ensimmäistä kertaa avoimesti muiden katseiden kohteena. Pelkäsin, tuleeko elämäni sen kaltaiseksi, mitä en siitä tahtoisi, Salla kuvailee.

Pikkuhiljaa hänen piti oppia tunnistamaan, mistä suuri väsymys johtui.

– Kun aloin herätä yhä aiemmin aamulla, että ehtisin saada tehtyä kaiken, tajusin olevani kierteessä, josta oli päästävä pois.

Nopeasti tullut julkisuus myös pakotti punnitsemaan, mitä antaa muille ja mitä pitää itsellään.

– Minun piti selvittää, miten tasapainoilen julkisuuden kanssa, mutta pidän samalla kiinni omasta ydinminuudestani, johon muilla ei ole pääsyä. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Ystäviä eron jälkeen

Samaan aikaan, kun Lumikki Andersson vuosina 2013−2014 otti isoja menestys­askelia maailmalla, siirteli Salla Simukka kotonaan Tampereella huonekaluja uuteen järjestykseen. Kuuden vuoden avioliitto kirjailija Karo Hämäläisen kanssa oli päättynyt eroon. Koti prinsessa­työhuoneineen jäi Sallalle.

– Koti oli kahden ihmisen yhteinen, ja minulle oli tärkeää, että kun toinen oli muuttanut pois, sain tehtyä siitä omannäköiseni.

Salla ja Karo tapasivat toisensa vuonna 2002 kirjailijaporukassa. Tutustuminen tapahtui hiljakseen seuraavan vuoden aikana.

– Olimme ensin kavereita, sitten hyviä ystäviä, sitten enemmän.

Naimisiin he menivät vuonna 2008. Eron jälkeen he ovat pysyneet hyvinä ystävinä, jotka käyvät lounaalla ja puhuvat keskeneräisistä kirjoituksista. Mukana on edelleen helppous, joka syntyy, kun kaksi ihmistä ovat tunteneet toisensa vuosia.

– Yksi parhaista asioista on kirjoista puhuminen. Avioliitossamme hienoa oli, että toinen ymmärsi kirjoittamisprosessia. Jos puhuin Karolle hankalasta kohdasta kirjoitustyössäni, hän ymmärsi minua.

Säilyneestä ystävyydestä huolimatta Salla sanoo, että aviomiehen lähtö yhteisestä kodista ei ollut helppo.

– Eivät erot koskaan ole. Ne ovat isoja ja rankkoja asioita, joita pitää voida surra. Eihän kukaan mene naimisiin ajatellen, että eroaa. En kuitenkaan kadu eroamme. Kun molemmilla on hyvä tahto, on mahdollista ymmärtää, että on tapahtunut jotain, joka tuo mukanaan hyviä asioita.

Sallan omat vanhemmat erosivat, kun hän oli 9-vuotias. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan.

– Lapsi näkee ja ymmärtää paljon. Itse ymmärsin vanhempieni tilanteesta, että tämä on paras ratkaisu.

Nuoren tytön päivät kuluivat satujen maailmassa kahden parhaan ystävän kanssa.

– Kirjoitimme ja menimme Pyynikin metsiin leikkimään hahmoja, joita olimme luoneet. Jos emme tienneet, miten tarina etenee, totesimme, että se täytyy mennä leikkimään. Sen jälkeen tiesimme.

Ystävysten kirjoituspiiri on keskeinen syy sille, että Sallasta tuli kirjailija.

– Ei tarvinnut kokea erilaisuuden tunnetta, kun oli löytänyt ystäviä, jotka rakastivat kirjoittamista yhtä paljon kuin minäkin. Se motivoi, että näki toisen luovan hienon maailman, jota ei itse ollut keksinyt.

Myös isä vei nuoren tytön fantasian maailmaan, sillä hänellä oli tapana lukea tälle J. R. R. Tolkienin Hobittia. Eron jälkeen Simukka asui äidin kanssa ja näki isää harvemmin.

Vuonna 2009 isä kuoli.

– Ihmisellä on yksi biologinen isä. Monia asioita voi kuvitella, mutta ei läheisen kuolemaa. Se muuttaa tapaa katsoa maailmaa. Kun on nähnyt läheltä, kuinka rajallinen elämä on, yrittää luopua sitten kun -ajattelusta.

Kaikki värit

Kirjoissaan Salla käsittelee seksuaalisuuden heräämistä ja samaa sukupuolta kohtaan koettuja tunteita. Hänen ensimmäinen romaaninsa Kun enkelit katsovat muualle kertoi kahden lukiolaistytön rakkaustarinan avoimemmin kuin aihetta oli koskaan suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa käsitelty.

– Minulta on kysytty, miten uskalsin tarttua niin rohkeaan aiheeseen. Itselläni ei käynyt mielessänikään, että aihe olisi erikoinen. Päinvastoin, koen, että minulla oli velvollisuus kertoa tällainen tarina.

”En rakastu miehiin tai naisiin, rakastun ihmisiin.”

Salla on elänyt maailmassa, jossa kaikki sateenkaaren värit ja seksuaalisuuden monimuotoisuus ovat läsnä.

– Siinä maailmassa oli jopa omituista, ettei tällaista kirjaa oltu aiemmin tehty. Myöhemmin tajusin, että olin elänyt kuplassa. Kun sieltä lähti vanhempien ihmisten pariin, ei mikään ollutkaan enää niin luontevaa.

Myös Lumikki Anderssonilla on suuri rakkaus, joka päättyy, kun hänen rakkautensa käy läpi sukupuolenkorjausprosessia. Rakastettu kokee, ettei voi jatkaa suhdetta Lumikin kanssa. Lumikki ei ymmärrä päätöstä, sillä hän on rakastunut ihmiseen kokonaisuutena, ei tämän sukupuoleen.

Lumikin tapaan Sallakin vierastaa lokerointia.

– En kestä tapaa lokeroida kaikkea ajatuksella, että jos et ole sitä, olet sitten tuota. Itse en rakastu miehiin tai naisiin, rakastun ihmisiin.

Rooli tuli pyytämättä

Kaikista satujen sankarittarista Salla ihailee eniten Astrid Lindgrenin rempseää Ronja Ryövärintytärtä.

– Kun Ronjalle sanotaan, että muista varoa, hän vastaa, että kuinka voi varoa asioita, jos ei ensin mene niiden luo. Kirjailijanakin täytyy voida luottaa siihen, että se mitä tekee, kiinnostaa lukijoita.

Silti hän myöntää, ettei kukaan mene elämän läpi epäilemättä itseään. Sallalla sellainen hetki koitti, kun hän oli kirjoittamassa Tapio ja Moona -sarjan viidettä osaa.

– WSOY ilmoitti, ettei sarjaa jatketa, koska se on myynyt niin huonosti. He tahtoivat tilalle jotain muuta. Kirjoitin kirjan Jäljellä. Sitä tehdessäni yritin todella uudistua kirjailijana, Salla muistelee.

Oli musertavaa, kun sekään ei kelvannut kustantajalle.

– Silloin mietin vakavasti, että pitäisin tauon ja tekisin pari vuotta jotain muuta, Salla sanoo.

Niin pitkälle asiat eivät ehtineet mennä. Jäljellä ilmestyi keväällä 2012 Tammen kustantamana.

– En tiedä, mitä olisi käynyt, jos Tammi olisi hylännyt sen.

Lumikista sen sijaan on ehditty odottaa Narnian kaltaista menestystä, vaikka elokuva on vasta suunnitteilla. Helsingin Sanomat on kutsunut Salla Simukkaa suomalaisen nuortenkirjallisuuden myyntivaltiksi, ja Aamulehti nimesi naisen keväällä uudeksi Stieg Larssoniksi.

– Suomen nuorisokirjallisuuden airueen rooli ei ole se, mihin olisin työhakemusta laittanut. Mutta jos tämä on asia, joka on langennut minulle ja josta minut muistetaan, olkoon sitten niin.

Salla toteaa, että pää pysyy kylmänä, kun muistaa, kuka itse on.

– Pidän kiinni todellisuudesta. On aivan turha miettiä, miten jokin käännös myy, sillä en voi vaikuttaa asiaan. Se mitä voin tehdä, on puhua ulkomailla suomalaisen nuortenkirjallisuuden puolesta, hän toteaa.

Nainen myöntää kuitenkin, että Lumikin menestys on tuonut työhön vapautta.

– Nyt voin tehdä melkeinpä mitä itse haluan ja luottaa siihen, että se kiinnostaa jotakuta.

Työn alla on jo scifi-henkinen romaani, tällä kertaa aikuisille.

– Minulla ei ole painetta luoda uutta Lumikkia, vaan kokeilla ja haastaa, Salla paljastaa.

Sen sijaan hän aikoo tehdä sitä, mitä parhaiten osaa: kulkea kaikkia odotuksia ja käsityksiä vastaan. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Salla Simukka

  • Kirjailija syntyi Tampereella 1981.
  • Työskennellyt kriitikkona, kääntäjänä, Uusi päivä -sarjan käsikirjoittajana ja Lukufiilis-lehden toimitussihteerinä.
  • Opiskeli Turussa pohjoismaisia kieliä, kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. 
  • Esikoisteos Kun enkelit katsovat muualle julkaistiin 2002. Sen jälkeen julkaissut kaksitoista muuta nuortenromaania.
  • Yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö on tuottamassa Lumikki-trilogiasta elokuvaa kansainväliseen levitykseen.
  • Satukirja Sisarla ilmestyy tänä syksynä.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!