Kuva Milka Alanen
Kuva Milka Alanen

Muusikko Herra Ylppö on yksinäinen susi ja sarjarakastuja. – Ihastuneena olen fanaattinen, lähes stalkkeri. Kaikki naiseni ovat olleet minulle tärkeitä käännekohtia elämässä.

Herra Ylppö, 38, Maj Karma ja Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen solisti, on asunut Porvoossa viime keväästä lähtien. Muuttopäätös syntyi spontaanisti ja nopeasti, sillä hän ei tuntenut Porvoota entuudestaan, mitä nyt oli käynyt joitakin kertoja kaupungissa ystäviensä A.W. Yrjänän ja tämän vaimon Kikke Heikkisen luona.

Porvoon tarjoama rauha sopii täydellisesti Ylpön suunnitelmaan viettää vuosi hiljaiseloa säveltäen. Keikkatauosta tuloksena on tammikuussa julkaistu kolmas soololevy Mies ja nainen. Levy käsittelee nimensä mukaisesti miehen ja naisen suhdetta. Omakohtaisia sanoituksia Ylppö vähättelee "samaksi paskaksi, mitä olen aina kirjoittanut", mutta uusista sävellyksistään hän on ylpeä. Mies kuvailee uutukaista kypsimmäksi ja yhtenäisimmäksi hänen levyistään.

Kuin helvettiä

"En ole koskaan tuntenut yksinäisyyttä. Viihdyn todella hyvin yksin ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Se on luonteenpiirre, mikä määrittelee minua eniten. Ihan lapsena minulla oli vain yksi ystävä, mutta monta mielikuvituskaveria. Miekkailin koiranputkilla, ja puu oli vastustajani.

Varhaislapsuus oli onnellista, mutta kun menin kouluun, elämä muuttui helvetiksi. En tiedä mikä meni vikaan. Ehkä jengiä oli niin paljon ympärillä, etten kestänyt. Opettajakin oli jo vanha. Elimme ihan eri aikakausilla. Olen kuullut, että kun opettaja menee uuden luokan eteen, hän muodostaa käsityksen kustakin oppilaasta kahdeksassa sekunnissa. Minun kahdeksan sekuntiani ei ollut mikään suksee, sillä opettaja vihasi minua ensihetkestä alkaen.

Aika nopeasti minut siirrettiin tarkkailuluokalle muiden sopeutumattomien joukkoon. Se oli suuri virhe, sillä tarkkiksella opin vain lisää pahoja tapoja. Kapinointi oli arkipäiväistä ja kaikki niin villejä, ettei kukaan pystynyt keskittymään opiskeluun. Ehkä tarkkiksellakin oli jotain sääntöjä, mutta ei niitä kukaan noudattanut. Kun yläasteella palasin normaaliluokalle, en osannut edes viitata."

Nollaa enemmän

"Yhtenä aamuna – tässä jokin aika sitten – heräsin ja aloin miettiä, miksi minun pitää olla aina niin negatiivinen. Varsinkin kun miettii, mitä negatiivinen tarkoittaa: sehän on nollaa vähemmän. Päätin, etten halua elää elämääni olemalla nollaa pienempi. Siksi yritän nykyään löytää asioista positiivisen kulman.

Tarkkiksessa oli se hyvä puoli, että se sai tietynlaisen kansalaistottelemattomuuden heräämään minussa. Ilman sitä en ehkä nyt olisi tässä ammatissa. Ja olihan se myös statussymboli: tarkkislaiset olivat pelättyjä koviksia, muut mamiksia. Se sopi minulle, koska olin jo kahdeksanvuotiaana päättänyt, että minusta tulee isona rocklaulaja.

Maj Karma perustettiin, koska tyttö­ystäväni jätti minut. Oli vuosi 1992 ja olin 19-vuotias. Samaan aikaan elämääni käveli Häiriö Piirinen. Sanoin hänelle, että nyt on pakko keksiä jotain tai en kestä. Olin ihaillut Häiriötä jo peruskoulusta lähtien. Hän esitti koulun näytelmässä pillipiiparia, mutta pillin sijasta hänellä olikin sähkökitara. Olin myyty: vau miten kova jätkä!

Taiteen tekeminen ja kuluttaminen tuottaa minulle suunnatonta iloa. Soittaminen, säveltäminen, valokuvaaminen, piirtäminen, maalaaminen – oikeastaan kaikki muu paitsi kirjoittaminen. En jaksa miettiä biisien sanoituksia hirveästi, vaan laitan paperille mitä mieleen tulee. Olen jo vuosia sitten saanut kustannussopimuksen kirjasta, mutta kirjoittaminen on ollut niin vastenmielistä etten ole edes saanut allekirjoitettua sopimusta."

Monia naisia

"Kaikki naiseni ovat olleet haastavia ja älykkäitä ihmisiä. Haluan olla suhteessa se tyhmempi osapuoli. Minulle tulee turvallinen olo, kun häviän väittelyssä.

Ihastuneena olen fanaattinen, lähes stalkkeri. Mutta olen kaikkien muidenkin asioiden suhteen yhtä malttamaton.  Olen sarjaihastuja. Minulla on ollut aika paljon suhteita, pisimmät ovat kestäneet viisi vuotta. Kaikki naiseni ovat olleet minulle tärkeitä käännekohtia elämässä, vaikka en minä niistä mitään ole oppinut – muuta kuin sen, ettei ihmissuhdeasioita voi oppia. Uuden ihmisen kanssa tulee aina uudet ongelmat, mutta tietysti myös uudet ilot ja onnenhetket.

Moni suhteista on kaatunut siihen, että olen ihastunut toiseen tai vain kyllästynyt. Kanssani on raskasta elää. Saatan olla palavasti ihastunut, mutta sitten on kausia, jolloin voin olla todella etäinen, haluan vain olla omissa oloissani ja keskittyä omiin juttuihini täysillä. Etäinen, se on se oikea sana. Tulen siinä isääni. Minun pitäisikin varmasti tehdä korjausliike.

Olen hyvissä väleissä eksieni kanssa. He olleet minulle tärkeitä ihmisiä ja antaneet paljon. Joistakin entisistä on tullut jopa ystäviä keskenään, koska kun olen jo seurustellut uuden kanssa, eksä on saattanut tulla luokseni tekemään lämpimiä voileipiä.

Kolmenkympin korvilla minulla oli rakkaudeton ajankohta, jota kutsun tuhannen päivän yksinäisyydekseni. Halusin irti rakkaudesta sekä käsitteenä että käytännössä. Päätin harrastaa pelkkiä irtosuhteita. Saatoin tehdä mitä huvitti, milloin huvitti. Samaan aikaan olin kuitenkin rajattomien vaihtoehtojen vanki. Se ahdisti. Kylmetin sydämeni ja se oli tuhota minut.

Lopulta tapasin naisen, joka repi minut pois. Vaikka rakastuin voimakkaasti, en kuitenkaan ollut vielä valmis parisuhteeseen ja elämänvaihe maksoi minulle tuon ihmissuhteen.

Tajusin, että parisuhteen rajat ovatkin itse asiassa vapauttava, ei vangitseva asia. Suhteessa tietää, mitkä asiat kuuluvat omaan elämään ja mitkä eivät. Arvostan nykyään tavallista elämää paljon."


Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Minna Kauppi

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.

Laulaja Nelli Matula vihaa kiristäviä housuja ja löytää suosikkinsa nopeammin astiahyllystä kuin vaatekaapista.

Tähdet tähdet -ohjelmassa hänet näki puoli miljoonaa suomalaista viikoittain. Ääni on tuttu Robinin Hula hula -hitistä, Kesäkumi-kampanjasta sekä fiittaamasta Cheekin ja Elastisen yhteisessä Profeetat-projektissa. Nelli Matulan omaa Lemmikki-musiikkivideota on katsottu Youtubessa yli 3,4 miljoonaa kertaa, ja nyt hänen nimensä nostettiin Vuoden tulokas -ehdokkaaksi Emma-gaalassa.
Silti laulaja kainosti jännittää torstaina julkaistun uuden kappaleensa, Tää ei oo ohi, vastaanottoa.

– Mä olen niin nobody vielä, kyllä tässä ramppikuumetta pukkaa!

Pöksytön kotihiiri

21-vuotias Nelli on hip hopiin ja R&B-musiikkiin keskittyneen Rähinä Recordsin ainoa naisartisti. Asema äijäporukassa ei silti hätkäytä.

– Vaikka olen vasta aloittelija, minulla on vahva oma visio siitä, mitä olen tekemässä. Seison kaiken tekemisteni takana musiikin kirjoittamisesta videoiden suunnitteluun.

Sama pätee Nellin tyyliinkin: pintaa paljastava look on oma valinta. Beyoncén kaltaisten jenkkidiivaesikuviensa tapaan Nelli poseeraa usein pelkässä bodyssa tai superlyhyissä shortseissa ja hameissa. 

– En todellakaan pukeudu hot pantseihin siksi, että levy-yhtiön sedät olisivat käskeneet niin. Käytän sellaisia vaatteita, jotka koen voimauttaviksi ja joista saan hyvää fiilistä, Nelli sanoo.

– Urbaanimusassa tällainen pukeutuminen on osa kulttuuria ja luontainen osa genreä. Tanssijana olen tottunut ajattelemaan kroppaani työvälineenä. Ei sen esitteleminen ole minusta kohahduttavaa tai erityisesti ilmennä seksikkyyttä tai uhmakkuutta.

Ja vielä: eipä unohdeta housuttomuuden mukavuutta!

– Olen kotihiiri ja parhaiten rentoudun kotona, löhöämällä lattialla meritähtiasennossa, päälläni iso huppari ja pantsit. Housut tuntuvat vain kiristäviltä – housut pois ja boikottiin! Nelli tuulettaa.

Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records
Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records

Muotia enemmän Nelli on kiinnostuneempi sisustuksesta ja sekoaa ennemmin astiahyllyllä kuin vaatekaupassa.

– Ymmärrän, että look on iso osa brändiäni, mutta en suhtaudu vaatteisiin superintohimoisesti. Mieluummin pukeutuisin lautasiin, niistä suosikin valinta sujuu paljon helpommin kuin vaatekaapilla.

Skarppi taiteilija

Musiikkiuran rinnalla Nelli opiskelee liiketaloutta Haaga-Helia -ammattikorkeassa. Liiketaloutta siksi, että olisi artisti-yrittäjänä kartalla myös uransa numeropuolesta.

– En haluaisi olla se taiteilija, jolle pitää tulkata kaikki bisnespuolen asiat. Olen suorittajaluonne, mutta opiskelu ei ole ollut ihan helppoa lievän kirjoitus- ja lukihäiriöni vuoksi.

Kallion ilmaistaidelukiosta kirjoittaneen ylioppilaan kouluvuosiin kuuluu myös vaihto-oppilasvuosi Sveitsin ranskankielisessä osassa.

”Stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani.”

– Vanhempani olivat käyneet vaihtareina ja kannustivat lähtemään. Vuosi oli supermagea mutta myös superrankka. Halusin hoitaa kaiken tip top, ja jossain vaiheessa stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani. Tukkaa lähti ihan nyrkeittäin, Nelli kertoo.

– Suosittelen vaihtarivuotta silti, se oli ainutlaatuinen kokemus itsenäistymisestä ja aikuistumisesta.

Matulan harvinainen sukunimi on puolalaisen lasinpuhaltaja-esi-isän peruja. Joskus Nelli heittää vitsiä sukunimikaimastaan Josef Matulasta, joka oli saksalaisen Kahden keikka -tv-dekkarin särmikäs etsivä. Sarjaa tehtiin 30 vuotta.

– Harmi vain, ettei moni ikäisistäni kavereista ole nähnyt koko sarjaa. Kun yritän heittää siitä läppää, seuraakin vain vaivautunutta hiljaisuutta, Nelli paljastaa nauraen.

Nelli Matula

  • 18.12.1995 syntynyt espoolainen laulaja.
  • Julkaisi Tää ei oo ohi -sinkun 14.12. (Rähinä Records).
  • Ollut mukana Tähdet tähdet -kisassa, Robinin Hula hula -biisillä sekä Kesäkumi-kampanjassa 2017.
  • Soittaa poikkihuilua.