Harva suomalainen jaksaa kääriä sushirullia edes itselleen, mutta Helsingistä löytyy koira, Angus, jolle sen omistaja valmistaa sushia – ja muita herkkuaterioita. Kuvat: Keiko Mashiman kotialbumi.
Harva suomalainen jaksaa kääriä sushirullia edes itselleen, mutta Helsingistä löytyy koira, Angus, jolle sen omistaja valmistaa sushia – ja muita herkkuaterioita. Kuvat: Keiko Mashiman kotialbumi.

Synttärikakkua. Pannaria. Fileetä. Anguksen omistajalla eivät ruokaideat lopu kesken. Entäpä sinulla? Lähetä kuva, millaisilla herkuilla sinä hemmottelet koiraasi.

Koirapuistossa viilettää kovaa vauhtia pitkäjalkainen ruskea koira. ”Angus”-sanan kuultuaan se tulee omistajansa Keiko Mashiman luokse salamana ja katsoo palvovasti silmiin.

Angus on espanjalainen rescuekoira, joka päätyi Keikolle Helsinkiin aikoinaan kovan työn kautta. 

Elämä Anguksen kanssa alkoi Keikon mukaan sillä hetkellä, kun hän selasi Facebookia ja näki pikkupodencon kuvia espanjalaisen eläinsuojeluyhdistyksen sivulla.

– Angus löydettiin roskalaatikosta Madridista veljensä ja kolmen siskonsa kanssa. Pennut olivat neljän kuukauden ikäisiä ja rakastuin niihin heti, myöntää Keiko.

Koiranpennun matka japanilais-suomalaiseen perheeseen oli täynnä erilaisia käänteitä. Keiko halusi adoptoida koiran, mutta eläinsuojeluyhdistyksestä sanottiin, etteivät he ole koskaan antaneet koiriaan Espanjan ulkopuolelle. Hän alkoi etsiä espanjalaisia auttajia, ja onneksi sellaisia löytyi.

– Lopulta Angus pääsi lentämään Madridista Malagaan. Hän odotti siellä noin viikon, että saa passin ja mikrosirun sekä tarvittavat tarkistukset. Viiden kuukauden ikäisenä Angus saapui vihdoin lentokoneella Helsinkiin ja siitä saakka olemme olleet yhdessä.

”Koiran ja omistajan ihannesuhde”

Keikon, hänen miehensä ja Anguksen elämään kuuluu muun muassa monen tunnin ulkoiluja sekä kokkaushetkiä. Keittiössään Keiko taikoo herkkuaterioita, joista riittää syötävää heille kaikille. Angus syö sekä lihapullia että pannukakkuja siinä missä omistajansakin, ja se saa välillä omiakin herkkuaterioita.

Anguksella on syntymäpäivä 15. toukokuuta. 5-vuotisateriaansa se malttoi hyvin odottaa kuvaamisen ajan. Sen jälkeen se hotki lautasen tyhjäksi noin minuutissa.
Anguksella on syntymäpäivä 15. toukokuuta. 5-vuotisateriaansa se malttoi hyvin odottaa kuvaamisen ajan. Sen jälkeen se hotki lautasen tyhjäksi noin minuutissa.

Japanin Osakasta kotoisin oleva Keiko kertoo, että hän tekee vain harvoin ruokaa pelkästään koiralleen, mutta esimerkiksi sushista Angus saa oman versionsa. Näin tapahtuu varsinkin juhlapäivinä, esimerkiksi Setsubunin aikaan. Se on perinteinen japanilainen juhla, jossa nostetaan malja keväälle ja talven loppumiselle, Keiko selvittää.

– Yleensä teen sushia Angukselle noin kerran kuukaudessa. Emme me japanilaiset kuitenkaan syö sushia niin usein kuin muiden maiden kansalaiset luulevat, Keiko kertoo.

”Emme me japanilaiset syö sushia niin usein kuin muut luulevat.”

Mitä Anguksen sushi sisältää?

– Koiran sushiin parhaat ainekset ovat kananmuna ja lohi, jos ei ole mitään allergioita. Nämä ovat ainakin Anguksen suosikkeja. Niissä on hyviä rasvoja, proteiinia, vitamiineja sekä hivenaineita. 

Katso myös! 100 onnellista suomalaiskoiraa minuutissa – söpö video

Keiko on elänyt pitkään opiskelijabudjetilla, joten herkulliset koiranateriat valmistuvat edullisesti – mutta ne näyttävät superherkullisilta senkin vuoksi, että hän sommittelee Anguksenkin ruuat usein lautaselle kauniiksi annokseksi.

– Kun kokkaan itselleni ja miehelleni, laitan jotain aineksia sivuun. Niistä teen ruokaa sitten Angukselle. Ideana on aterioiden jakaminen. Se on yksi osa ihanteellista omistajan ja koiran suhdetta.

Sushia, mutta vain koirille!
Sushia, mutta vain koirille!

Kun Angus täytti yhden vuoden, se sai tällaisen täytekakun. Valesuklaakakku sisälsi muun muassa carobjauhetta, kreikkalaista jogurttia ja mustikoita, joten ihmisetkin pystyivät syömään sitä.
Kun Angus täytti yhden vuoden, se sai tällaisen täytekakun. Valesuklaakakku sisälsi muun muassa carobjauhetta, kreikkalaista jogurttia ja mustikoita, joten ihmisetkin pystyivät syömään sitä.

”Haluan pitää hauskaa koirani kanssa”

38-vuotias Keiko on asunut Suomessa nyt kahdeksan vuotta. Osakasta hän muutti aikoinaan ”sen perinteisen syyn vuoksi” eli rakkauden.

– Tapasin Tokion-vierailulla ihanan suomalaisen muusikkomiehen vuonna 2007 ja pari vuotta myöhemmin muutin Helsinkiin, Keiko kertoo.

”Olen miettinyt, että jos olisin koira, en haluaisi syödä samaa ruokaa joka päivä.”

Vaikka Angus on melkein kaikkiruokainen, sokeria ja suolaa sekä muita koirille haitallisia ainesosia se ei saa. Siitä kokkina työskentelevä Keiko pitää huolen.

Samalla hän huolehtii, että koira syö monipuolisesti.

– Saatan syödä päivittäin riisiä, mutta joskus haluan syödä spaghettia ja leipääkin. Ja haluan pitää hauskaa koirani kanssa joka päivä kaikin mahdollisin tavoin. Joten miksipä emme tekisi niin silloinkin, kun syömme? Olen miettinyt, että jos olisin koira, en haluaisi syödä samaa ruokaa joka päivä, vaan haluaisin syödä välillä jotain erilaistakin.

Japanilaisissa eläinkaupoissa myydään koirien leivonnaisia, kakkuja sekä jopa viiniä ja sakea, kertoo Angus-koiran omistaja Keiko.
Japanilaisissa eläinkaupoissa myydään koirien leivonnaisia, kakkuja sekä jopa viiniä ja sakea, kertoo Angus-koiran omistaja Keiko.

Kaksi herkkua yhdellä iskulla! Kumpaankohan tarttuisi kiinni ensin?
Kaksi herkkua yhdellä iskulla! Kumpaankohan tarttuisi kiinni ensin?

Lähetä kuvasi!

Valmistatko sinä koirallesi tai kissallesi erikoisherkkuja tai -aterioita? Esimerkiksi juhlapyhinä tai syntymäpäivänä?
Vai annatko valmiita herkkuja? Millaisia?
Lähetä kuvasi lemmikkisi spesiaaliateriasta alla olevassa kuvagalleriassa. Kerro samalla, mikä eläin ja ruokalaji on kyseessä.

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.