Runoilija Heli Laaksonen suunnittelee tulevaisuuttaan korkeintaan viikon kerrallaan.

Runoilija Heli Laaksosen, 38, edellisestä runokirjasta Sulavoi on ehtinyt kulua viisi vuotta. Uuden kokoelman teko otti aikansa, sillä runot eivät suostuneet soljumaan paperille aiemmin.

– Runot ovat ehdottomia, sillä niitä ei voi vähääkään pakottaa. En silti pelännyt runosuonen ehtymistä, vaan luotin siihen, että runot ovat kuin unet: ne tulevat pyytämättä ja itsestään sitten, kun ovat tullakseen.

Helin huippusuosittuja, Lounais-Suomen murteella kirjoitettuja runoja on julkaistu kymmenen vuotta ja kokoelmia myyty yhteensä lähes 300 000 kappaletta. Se on Suomessa ainutlaatuista. Maaliskuussa ilmestyy teos Peippo vei. Siinä Heli käsittelee jälleen arjen iloja ja suruja pilke silmäkulmassa.

Kirjoittamisen lisäksi Heli luennoi ja opastaa ihmisiä niin murteissa kuin esiintymisessäkin.

Kaksisuuntainen nainen

Jos Helin haluaa kiteyttää yhteen sanaan, termi luonnonlapsi olisi varsin osuva. Mutta sekään ei aivan pidä paikkaansa. Heli kuvaileekin itseään sanalla alkeellinen.

– Olen vähän niin kuin alkuperäiskansaa, sillä sivistystasoni on aika ohut. Viihdyn parhaiten erakkona tai eskimona luonnon keskellä, enkä ole yhtään cool. Olen tosi huono small talkissa ja välttelen kokkareita viimeiseen asti. Kerran eräs kirjailija kätteli ja sanoi, että kiva tavata. Vastaukseni oli lakonisesti: niin. En kerta kaikkiaan osaa lähteä siihen leikkiin mukaan.

Heli kutsuu persoonansa eri puolia kaksisuuntaisuudeksi. Vaikka hän innostuessaan hihkuu, hyppii ja heiluttelee käsiään kuin pikkutyttö, hän kuvailee silti itseään synkäksi ihmiseksi.

– Minulla on epätoivoon taipuva mielenlaatu, eikä oloni ole koskaan normaali. Olen aina raivoissani, riemuissani tai uninen. Kaikki se näkyy heti myös naamastani, mikä on aika noloa.

Epätoivo on perua varsinaissuomalaisesta mielenlaadusta, jossa Helin mukaan kannattaa olla varmuudeksi synkkämielinen. ¬Kadulla ei esimerkiksi saisi hymyillä, koska jollain vastaantulijalla saattaa olla suruaika.

Helin synkästä luonteesta löytyy tosin myös valonpilkahduksia. Ne hän laittaa isänsä ”geenivirheen” eli iloisen asenteen piikkiin.

Ennen kaikki oli paremmin

Heli kasvoi naisten keskellä, mikä on opettanut ottamaan ihmiset vastaan ihmisinä, ei miehinä tai naisina.

– Naiseus on minulle neutraali asia ja sivuseikka elämässä. Jos mies ei ymmärrä auttaa kotitöissä, hänet on huonosti kasvatettu. Ei siitä tarvitse tehdä sukupuolikysymystä. Yhteiselämän sujuminen on kiinni siitä, että ymmärtää toista ennen kaikkea ihmisenä.

Seurustelukuvioistaan Heli ei erityisemmin välitä puhua. Hän tosin myöntää kattavansa pöydän kahdelle. Lapsia hänellä ei ole ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.

– Lasten hankkiminen on minulle yhtä kaukainen ajatus kuin laamatarhan perustaminen. En muista koskaan kaivanneeni lapsia. En suunnittele tulevaisuuttani kuin korkeintaan viikkoa pidemmälle, eikä tuollainen ajatusmaailma oikein sovi lasten hankkimiseen. Keskityn mieluiten menneisiin asioihin, sillä olen jo viisivuotiaasta ollut sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin.

Irrallisuutta ja epävarmuutta

Heli haluaa tehdä työnsä yksin. Se on johtanut välillä vaikeuksiin.

– Teen koko ajan virheitä, mutta en tahallani. En vain oikein kerkiä ajattelemaan, kun hermo menee niin nopeasti. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa toisten mieltä.

Tästä huolimatta Heli ei halua muokata itseään muiden mielipiteiden mukaan. Hän tietää, että itsepäisyys ei kaikkia miellytä, mutta hän on hyväksynyt sen.

– Pyrin elämässäni siihen, että saisin ihmiset hyvälle päälle. Mutta äkkipikainen ja tuulellakäyvä luonteeni ei vain aina tuota kovin hyviä tuloksia. En silti halua kehittää itselleni kuorta, sillä sitten en saa enää ytimeeni yhteyttä.

Heli Laaksonen

  • ?Murrerunoilija syntyi 28.9.1972 Turussa. Asuu Laitilassa.
  • Esikoisrunokirja Pulu uis vuonna 2000. Julkaissut yhteiskirjoja ja bändikirjan Lauri Tähkästä. Vetää sanatoimisto Hulimaata.
  • Runokokoelma Peippo vei ilmestyy 3.3. ”Peippo vei o yht aikka uus ja entine. Siin taita olla enemmä myyttissi runoi ko aikasemmis kirjois, see on mun pikimust lehm, mikä hymyile aamusumus.”
  • Runokiertue Tervessi peippometäst alkaa 7.3. Turusta. Kesällä Laitilassa näytelmä Tääl tänäp tähthousu.