Runoilija Heli Laaksonen suunnittelee tulevaisuuttaan korkeintaan viikon kerrallaan.

Runoilija Heli Laaksosen, 38, edellisestä runokirjasta Sulavoi on ehtinyt kulua viisi vuotta. Uuden kokoelman teko otti aikansa, sillä runot eivät suostuneet soljumaan paperille aiemmin.

– Runot ovat ehdottomia, sillä niitä ei voi vähääkään pakottaa. En silti pelännyt runosuonen ehtymistä, vaan luotin siihen, että runot ovat kuin unet: ne tulevat pyytämättä ja itsestään sitten, kun ovat tullakseen.

Helin huippusuosittuja, Lounais-Suomen murteella kirjoitettuja runoja on julkaistu kymmenen vuotta ja kokoelmia myyty yhteensä lähes 300 000 kappaletta. Se on Suomessa ainutlaatuista. Maaliskuussa ilmestyy teos Peippo vei. Siinä Heli käsittelee jälleen arjen iloja ja suruja pilke silmäkulmassa.

Kirjoittamisen lisäksi Heli luennoi ja opastaa ihmisiä niin murteissa kuin esiintymisessäkin.

Kaksisuuntainen nainen

Jos Helin haluaa kiteyttää yhteen sanaan, termi luonnonlapsi olisi varsin osuva. Mutta sekään ei aivan pidä paikkaansa. Heli kuvaileekin itseään sanalla alkeellinen.

– Olen vähän niin kuin alkuperäiskansaa, sillä sivistystasoni on aika ohut. Viihdyn parhaiten erakkona tai eskimona luonnon keskellä, enkä ole yhtään cool. Olen tosi huono small talkissa ja välttelen kokkareita viimeiseen asti. Kerran eräs kirjailija kätteli ja sanoi, että kiva tavata. Vastaukseni oli lakonisesti: niin. En kerta kaikkiaan osaa lähteä siihen leikkiin mukaan.

Heli kutsuu persoonansa eri puolia kaksisuuntaisuudeksi. Vaikka hän innostuessaan hihkuu, hyppii ja heiluttelee käsiään kuin pikkutyttö, hän kuvailee silti itseään synkäksi ihmiseksi.

– Minulla on epätoivoon taipuva mielenlaatu, eikä oloni ole koskaan normaali. Olen aina raivoissani, riemuissani tai uninen. Kaikki se näkyy heti myös naamastani, mikä on aika noloa.

Epätoivo on perua varsinaissuomalaisesta mielenlaadusta, jossa Helin mukaan kannattaa olla varmuudeksi synkkämielinen. ¬Kadulla ei esimerkiksi saisi hymyillä, koska jollain vastaantulijalla saattaa olla suruaika.

Helin synkästä luonteesta löytyy tosin myös valonpilkahduksia. Ne hän laittaa isänsä ”geenivirheen” eli iloisen asenteen piikkiin.

Ennen kaikki oli paremmin

Heli kasvoi naisten keskellä, mikä on opettanut ottamaan ihmiset vastaan ihmisinä, ei miehinä tai naisina.

– Naiseus on minulle neutraali asia ja sivuseikka elämässä. Jos mies ei ymmärrä auttaa kotitöissä, hänet on huonosti kasvatettu. Ei siitä tarvitse tehdä sukupuolikysymystä. Yhteiselämän sujuminen on kiinni siitä, että ymmärtää toista ennen kaikkea ihmisenä.

Seurustelukuvioistaan Heli ei erityisemmin välitä puhua. Hän tosin myöntää kattavansa pöydän kahdelle. Lapsia hänellä ei ole ja tuskin tulee koskaan olemaankaan.

– Lasten hankkiminen on minulle yhtä kaukainen ajatus kuin laamatarhan perustaminen. En muista koskaan kaivanneeni lapsia. En suunnittele tulevaisuuttani kuin korkeintaan viikkoa pidemmälle, eikä tuollainen ajatusmaailma oikein sovi lasten hankkimiseen. Keskityn mieluiten menneisiin asioihin, sillä olen jo viisivuotiaasta ollut sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin.

Irrallisuutta ja epävarmuutta

Heli haluaa tehdä työnsä yksin. Se on johtanut välillä vaikeuksiin.

– Teen koko ajan virheitä, mutta en tahallani. En vain oikein kerkiä ajattelemaan, kun hermo menee niin nopeasti. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa toisten mieltä.

Tästä huolimatta Heli ei halua muokata itseään muiden mielipiteiden mukaan. Hän tietää, että itsepäisyys ei kaikkia miellytä, mutta hän on hyväksynyt sen.

– Pyrin elämässäni siihen, että saisin ihmiset hyvälle päälle. Mutta äkkipikainen ja tuulellakäyvä luonteeni ei vain aina tuota kovin hyviä tuloksia. En silti halua kehittää itselleni kuorta, sillä sitten en saa enää ytimeeni yhteyttä.

Heli Laaksonen

  • ?Murrerunoilija syntyi 28.9.1972 Turussa. Asuu Laitilassa.
  • Esikoisrunokirja Pulu uis vuonna 2000. Julkaissut yhteiskirjoja ja bändikirjan Lauri Tähkästä. Vetää sanatoimisto Hulimaata.
  • Runokokoelma Peippo vei ilmestyy 3.3. ”Peippo vei o yht aikka uus ja entine. Siin taita olla enemmä myyttissi runoi ko aikasemmis kirjois, see on mun pikimust lehm, mikä hymyile aamusumus.”
  • Runokiertue Tervessi peippometäst alkaa 7.3. Turusta. Kesällä Laitilassa näytelmä Tääl tänäp tähthousu.

Oman äidin neuvo siitä, että työ on paras lääke, auttaa Aira Samulinia surussa.

Aira Samulinin, 91, tytär on kuollut.

– Tyttäreni Pirjo on kuollut. Kaikki on kesken, hautajaiset ja muut, Aira kertoo.

Pirjo-tytär sairasti pitkään skitsofreniaa. Hän menehtyi muutama viikko sitten. Tuolloin Aira ei päässyt paikalle, koska oli matkoilla. 

– Me elettiin yhdessä 71 vuotta, hän kuitenkin sanoo.

Tytär sai skitsofreniadiagnoosin teini-iässä ja oli laitoshoidossa 50 vuotta. Vuosien aikana Aira vieraili hänen luonaan aktiivisesti. Kuukausittaisista visiiteistä kertyi ainakin 500, ehkä jopa tuhat kertaa, Aira laskee.

Työ jatkuu

Hiljattaisen suru-uutisen johdosta tunteet ovat vielä sekavat.

– Turha yrittää muutamalla sanalla kuvailla.

”Äiti sanoi aina, että työ on paras lääke.”

Menetys ei ole vierasta Airalle. Hänen oman äitinsä kahdeksasta lapsesta vain kolme kasvoi aikuisiksi.

– Äiti sanoi aina, että työ on paras lääke. Hoidan työni ja käyn tilaisuuksissa, Aira toteaa Specsaversin tilaisuudessa.

Hänen kesänsä on kulunut Hyrsylänmutkassa sijaitsevan matkailuyrityksen parissa.

Tanssikoulu pystyyn yhdessä

Aira kertoo, että Pirjo-tytär oli hänen elämässään ”mahdottoman vaikuttava” henkilö.

– Hän viitoitti mun tieni. Läksin tekemään töitä hänen kanssaan, ja sitten hänen mielensä murtui. Minä olen jatkanut, Aira viittaa tanssikouluunsa.

Airalla on myös poika Jari, joka hänkin on kärsinyt mielenterveyden ongelmista.

Huomio! Juttu sisältää paljastuksen Vain elämää -sarjan tulevan jakson biisikattauksesta.

Tällä viikolla Vain elämää -ohjelmassa vietetään Anne Mattilan päivää. Annen päivänä muusikkojoukko versioi yli 20 vuotta uraa tehneen iskelmätähden kappaleita, joilla on vahva asema suomalaisen musiikin kaanonissa.

Päivän hauskimman version Annen kappaleesta tekee räppäri Pyhimys eli Mikko Kuoppala. Hän esittää oman versionsa Annen hittikappaleesta Perutaan häät.

Anne on innoissaan Pyhimyksen biisivalinnasta. Jo jakson alkupuoliskolla hän toteaa odottavansa, että joku vetää kyseisen kappaleen.

– Minulla on ollut viha–rakkaus-suhde tähän biisiin. Tämä on todella bilebiisi! Mihin vain menen ja tuo biisi tulee, kaikki osaavat sen ulkoa. Se on biisi, josta en pääse eroon, enkä haluakaan, Anne kertoo.

Pyhimyksen kanssa biisin tulee vetämään räppärit Heikki Kuula ja Voli. Kolmikko muodostaa yhdessä Teflon Brothers -rap-yhtyeen.

– Teflonit on Suomen keski-ikäisin poikabändi. Heti, kun kuulin, että Anne on tässä, tämä oli mulle ihan selkeä, että tämä biisi pitää tehdä ja nimenomaan Tefloneilla, Pyhimys kertoo.

”Teflonit on Suomen keski-ikäisin poikabändi.”

Teflon Brothersin versiota varten Pyhimys on laittanut Annen kappaleen sanoitukset uusiksi. Kaikista hauskin uudelleenversiointi löytyy tarttuvasta kertosäkeestä, joka menee alkuperäisversiossa näin: 

Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka

Perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa

Perutaan häät, perutaan kakku ja veljesi bändi

Tefloneiden versiossa suurin osa sanoista vastaa alkuperäistä, mutta veljen bändin sijasta perutaan ”mikä lie Anneli Mattila onkaan, kun ei meistä ollutkaan siihen hommaan.”

Säkeistö on selkeä silmänisku Annen siskoja Annelia, Anniinaa ja Anittaa kohtaan. Hekin tekevät musiikkiuraa, ja jaksossa Anne myös kertoo, että hänet toisinaan sekoitetaan siskoihinsa. Jaksossa Anne myöntää, että se on ärsyttävää.

Katso Tefloneiden hulvaton versio Annen biisistä jutun yläpuolelta!

Vain elämää -ohjelma Nelosella perjantaisin klo 20.00. Nelonen ja Me Naiset kuuluu samaan Sanoma-konserniin.