Kehitysministeri Heidi Hautala kaipaa miestä puutarhakoneiden kokoajiksi mutta pärjää hiirentappopuuhissa itsenäisesti.

Kuva Milka Alanen

Nainen etsii isänsä kaltaista miestä.
Olen kyllä joskus nähnyt unen, jossa edesmennyt isäni neuvoi miesasioissa, mutta en tunnista piirrettä itsessäni. Turvallisuushakuisuus on pettävää – siis sellainen, että etsii itselleen suojelijaa. Olen itse tehnyt pikemminkin päinvastaisia virheitä: ryhtynyt suojelemaan miestä.  Täytyisi vain kasvaa aikuiseksi ja antaa toisenkin olla aikuinen.

Nainen on ikuisella laihdutuskuurilla.
Näinhän se on. Tai ei kuurilla, mutta yliminä tarkkailee syömisiä jatkuvasti. Jos vyö alkaa kiristää, täytyy ottaa vinkistä vaarin ja jättää seuraava teksaspulla syömättä. Laihdutuskuurit eivät auta.

Nainen inhoaa formulakisoja.
Syytä ainakin olisi. Ei esimerkiksi Bahrain, joka ampuu rauhanomaisia mielenosoittajiaan, ansaitsisi formulakisoja. Jos kisoissa näkyisi jonkinlaista eettisyyttä, mikä ettei, mutta ympäristösyistä kannatan neppauskisoja.

Nainen ajattelee seksiä vähemmän kuin mies.
Ei ajattele. Luulen, että nainen ajattelee paljon sitä, ajatteleeko mies seksiä, jolloin hän tavallaan ajattelee itsekin seksiä. Ei siinä ole paljoa eroa, ehkä ajatellaan vain eri tavalla. Sitä paitsi miehetkin ovat nykyään niin uupuneita, että seksiajatukset lopahtavat valitettavan pian ja he alkavat ajatella seuraavaa kokousta.

Naisella on luontainen hoivavietti.
Olisiko se kuitenkin kulttuurista? Sitä mukaa, kun miesten hoivavietti kasvaa, naiset voivat ottaa rennommin. Lisää isäpäiviä vain! Niin ne yhteiskunnan tasa-arvo-ongelmat alkavat purkautua. Ja niiden päivien pitää olla pakollisia, ei mitään vapaaehtoisuutta tai valinnanvaraa.

Nainen ostaa koko perheen vaatteet.
Pahimmillaan kyllä, ja valitsee värit. Minäkin ihmettelen, miksi minulla on aina sinistä päällä, mutta äitihän sen aloitti. Hän puki minua jostain syystä aina siniseen. Omalle pojalleni en enää osta vaatteita. Kannattaa opettaa riittävän varhain perhe käymään kirppareilla, niin ei tarvitse huolehtia budjetistakaan. Käyn itsekin vielä silloin tällöin Fidan kirpparilla vaateostoksilla.

Naista ei kiinnosta tekniikka.
Kiinnostaa huomattavan paljon, jos tekniikasta on käytännön hyötyä. Minua kiinnostavat kaikki mekaaniset puutarhanhoitovälineet, siis hyvin vanhanaikainen tekniikka, mutta siinäkin on kunnossapitämistä. Yritin juuri koota marketista ostamaani kottikärryä ja huomasin, ettei minulla ollut oikeanlaista pumppua. Tuli miestä ikävä.

Naiset ovat parempia johtajia kuin miehet.
Usein ovat. Naisilla on kykyä nähdä, miten eri ihmiset kokevat asioita ja mitkä ovat kunkin hyvät puolet. Uskon, että maailmasta tulee parempi paikka, kun naisia nousee enemmän johtopaikoille.

Nainen ei halua rehellisiä kommentteja painostaan ja ulkonäöstään.
Olin kerran työasioissa Oslossa, ja suurlähettiläs saattoi minut bussipysäkille. Sanoimme hyvästit, hän lähti, ja vähän ajan päästä joku mies tuli sanomaan, että anteeksi rouva, teiltä on jäänyt hame sukkahousujen vyötärön alle kiinni. Että toisinaan rehellinen kommentti on ihan hyvä – suurlähettiläänkään ei olisi tarvinnut olla niin diplomaattinen.

Hiiret ja hämähäkit saavat naisen hysteeriseksi.
Hämähäkit ovat naisen parhaita ystäviä. Ne siivoavat talosta tuhohyönteisiä ja ovat merkki siitä, että talo on terve. Hiirikin on positiivinen signaali: rotat olisivat pahempia. Jos hiiriä haluaa pitää aisoissa, sellainen kolmen euron heti tappava giljotiini on erittäin hyvä.

Nainen rakastuu aina renttuihin.
En ole itse retkahtanut renttuun, ainakaan vuosikymmeniin. Johonkin taiteilijaan ehkä joskus, mutta on siinä ero renttuun. Tasavertainen kumppanuus on parempaa.

Nainen nauttii juoruilusta.
Kyllä se keventää asiapitoisia kokouksia ja antaa aivoille lepotauon. Auttaa ratkaisemaan älyllisiä ongelmia, kun välillä juoruilee. Sitä voi tosin tehdä vain naisporukassa – kun miehiä on läsnä, pitää varoa mainettaan.

Nainen yrittää kouluttaa miehensä sellaiseksi kuin haluaa.
Yrityksille voi toivottaa onnea, mutta ne taitavat olla tuomittuja epäonnistumaan. Itseään voi tietysti kouluttaa sietämään enemmän tai sitten voi miettiä, tuliko valittua oikein.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla