Juha on miettinyt Heidin jaksamista, kun tämä on tehnyt töitä syöpähoitojensa lomassa. ”Heidiä ei pidättele mikään, helpompi on vahtia kapallista kirppuja.” Kuvat: Jouni Harala
Juha on miettinyt Heidin jaksamista, kun tämä on tehnyt töitä syöpähoitojensa lomassa. ”Heidiä ei pidättele mikään, helpompi on vahtia kapallista kirppuja.” Kuvat: Jouni Harala

Kun Heidi Sohlberg sairastui rintasyöpään, isä Juha Willman joutui kohtaamaan samat pelot kuin kolmekymmentä vuotta aiemmin. Helena-vaimo menehtyi silloin samaan sairauteen.

Toivakassa Koivujärvi näyttää olevan vielä jäässä, mutta sen pinnan alla tapahtuu. Jäät paukkuvat niin, että Juha Willmanin, 62, mökin rannassa jytinä tuntuu jaloissa asti. Kumina ennakoi jäiden sulamista. Vieressä tytär Heidi Sohlberg, 35, miettii, milloin rannan savusaunasta voi taas pulahtaa järveen. Mökki on perheelle tärkeä paikka.

– Tänne kokoonnutaan juhlimaan ja rantasaunassa parannetaan maailmaa, Heidi esittelee tiluksia.

Parhaimmillaan saunassa on istunut kolmentoista hengen porukka.

– Olemme iskän kanssa niin samanhenkisiä, että pidämme toistemme ystävistäkin. Kun tuon tänne kavereitani, iskä ilmoittaa aina, että hän ei sitten lähde evakkoon.

Mökin seinällä katseen pysäyttää mustavalkoinen valokuva, jossa Heidin tyttäret Josefina ja Sofia pussaavat äitinsä kaljua päätä.

Kuva otettiin syksyllä, kun Heidi oli menettänyt hiuksensa rintasyöpähoitojensa seurauksena.

Juha sai valokuvan joululahjaksi.

– Ensin nauroin, että pussaavatko tytöt jotain ilmapalloa, Juha heittää.

– Mutta näinhän minä heti, mitä kuvassa tapahtuu. Kyllä se kouraisi syvältä. Kuvassa tiivistyy, miten tytöt käsittelevät vaikean asian ja ovat äitinsä tukena. On se niin koskettava kuva että huh heijaa.

Veljellä sama geenivirhe

Kun Heidi reilu vuosi sitten sai tietää kantavansa rintasyövälle altistavaa geenivirhettä, hän kertoi tuloksesta ensin puolisolleen Niklas Sohlbergille ja heti sen jälkeen isälleen. Juha oli aavistellut tietoa kolmekymmentä vuotta, aina siitä asti, kun hänen vaimollaan Helenalla – Heidin ja hänen veljensä Jounin äidillä – oli todettu rintasyöpä.

– Lapsillekin tehtiin geenitestit nuorina, mutta tuloksista ei koskaan kuulunut. Ajattelin, että kaikki on­ hyvin, mutta alitajuntaan jäi aavistus: oliko sittenkään.

Kun Heidin BRCA2-geenimutaatio nyt löydettiin, perhe ei vielä tiennyt, että hän oli jo sairastunut rintasyöpään. Mattomaiset kasvaimet löytyivät vasta magneettikuvissa, jotka otettiin ennaltaehkäisevää leikkausta varten.

– Olin täysin paniikissa, Juha tunnustaa, kun Heidi ei ole kuulolla.

– Puhelimessa kannustin Heidiä, että tästä kyllä toivutaan. Luurin laskettuani hajosin täysin. Menin metsään, potkin puita ja huusin. Johonkin se tuska piti purkaa.

”Enhän minä hajoile lasteni nähden. Kuka vanhempi tekisi niin?”

Isä ei ole vieläkään kertonut tyttärelleen synkimmistä pelonhetkistään. Ehkä sitten joskus.

– Enhän minä hajoile lasteni nähden. Kuka vanhempi tekisi niin? Tehtäväni on olla heidän tukenaan.

Juha ja Heidi juttusilla – katso video!

2962130

Juha puhuu lapsistaan monikossa: myös Jounilla on todettu sama geenivirhe. Miehillä se tarkoittaa kohonnutta riskiä sairastua rinta- tai eturauhassyöpään. Jouni kävi kuulemassa tuloksensa sairaalassa Tampereella.

– Kun Jouni kertoi omasta geenivirheestään, parahdin että voi paska. Hän on kuitenkin viilipytty ja rauhoitteli vuorostaan minua: ei mitään hätää, nytpä tiedetään.

Sama geenivirhe on todettu muutamilla muillakin suvun miehillä. Heidän tapaan Jouni käy tarkistuksessa vuoden välein.

– Aina sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta syövän kanssa on päinvastoin. Tässä tapauksessa tieto lisää turvallisuuden tunnetta, Juha miettii.

– Jounikin tuumi heti, että nythän hän on hyvässä seurannassa. Miesten olisi syytä pitää itsestään huolta, mutta kuka alle nelikymppinen sellaista malttaa?

Vaieta vai puhua?

Jounin geenilöydös ja Heidin sairastuminen palauttivat elävästi Juhan mieleen vaimonsa syöpätaistelun. Aluksi Helena oli tuntenut rinnassaan tiivistymän. Elettiin vuotta 1982.

– Lääkärin mielestä se oli vain rasvakudosmuutos. Että kotiin vaan, Juha muistelee.

Jouni oli silloin kolmevuotias, Heidi vuoden. Perhe rakensi talon Jyväskylän Saarenmaalle, lähelle Juhan lapsuudenkotia. Helena oli fysioterapeuttina omassa yrityksessään, Juha työskenteli ruokapalvelupäällikkönä ja talousopettajana. Yhdessä he pyörittivät vielä omaa tilausravintolaa ja catering-palvelua.

Helenan diagnoosi vuonna 1986 tuli pommina keskelle ruuhkavuosia. Rintasyöpä oli levinnyt laajalle. Pääteltiin, että syöpä oli aktivoitunut Helenan kaatuessa ja lyödessä rintansa vuosia sitten. Jos hänen aiempi epäilyksensä olisi otettu vakavasti, sairaus olisi ehkä löydetty ajoissa. Hoidot pantiin vauhdilla käyntiin, mutta ennuste oli huono.

– Syöpähoidot ovat rankkoja nykyäänkin, mutta silloin oireita ei osattu lievittää kuten nyt. Helena oli välillä hirveän heikossa kunnossa, Juha vertaa.

– Hän oli kuitenkin vahva persoona, kuten Heidi. ­Uskon, että hän venytti jaksamistaan ja vuosiaan sillä voimakkaalla luonteenlujuudellaan.

Helena jatkoi töissä ja pyöritti perheen arkea. Kun hiukset lähtivät, kalju peitettiin vikkelästi peruukilla.

– Helenalle oli tärkeää, ettei sairaudesta kerrottu lapsille eikä perheen ulkopuolelle. Sitä oli raastavaa seurata vierellä. Peloista ei voinut puhua kenellekään, Juhan kaikuva ääni vaimenee.

– Ajattelen, että ystävyyteen kuuluu oikeus olla toisen tukena. Siksi vaikeistakin asioista on reilua kertoa lähimmille. Helenalla oli kuitenkin täysi oikeus sairastaa niin, ja minä kunnioitin hänen valintaansa.

Heidi on käsitellyt omaa sairauttaan toisin. Hän on kertonut hyvistä ja huonoista hetkistä perheelleen, läheisilleen ja julkisuudessa. Avoimuus on ollut hänen ­tapansa sairastaa ja toipua.

– Tässä asiassa olemme vastakkaisia ääripäitä, äiti ja minä, Heidi sanoo.

– Minun on vaikea käsittää, miten äiti on pystynyt ­pitämään kaiken sisällään ja miten rankkaa isälle on varmasti ollut esittää kaiken olevan hyvin.

Juha ymmärtää, että Heidin julkisessa työssä sairauden piilottelu olisi ollut vaikeaa. Silti tyttären ulostulo on synnyttänyt hänessä ristiriitaisia tunnelmia.

– On siinä ollut nieltävää. Kommentoin vieläkin, kuinka usein ja millaisia juttuja Heidin kannattaisi julkaista vaikkapa Facebookissa. Yleensä aloitan viestini ’Älä nyt kimpaannu, mutta’, Juha sanoo.

– Enkä minä kimpaannu – paitsi välillä. Olemme molemmat räjähtäviä tyyppejä, Heidi jatkaa.

– Tämähän syttyy nopeammin kuin Ferrari, Juha nauraa ja viittilöi tyttäreensä.

Siitä Juhakin on ylpeä, miten Heidi esimerkillään on antanut voimaa muille sairastuneille. Hän on nähnyt Heidin saaman palautevyöryn ja miten se on kohottanut tämän fiilistä. Katsellessaan tytärtään Syöpäliiton konsertissa syksyllä Juha ajatteli, miten kaunis nainen voi olla kaljunakin.

– Olen kuitenkin muistuttanut Heidiä, että reippaudella ei saa rehvastella. Syövän kanssa on oltava nöyrä.

Kun taistelu päättyy

Helena sairasti neljä vuotta. Sairaalakäynneistä tuli rutiinia. Hoitopäivinä Juha heitti Helenan lääkäriin ja jatkoi töihinsä.

– Hän nousi kyydistä ja huikkasi aina, että iltapäivällä nähdään, Juha muistaa.

Juhalla ja Heidillä on suorat, välittömät ja avoimet välit.
Juhalla ja Heidillä on suorat, välittömät ja avoimet välit.

Yhtenä päivänä lääkäri soitti Juhalle töihin. Viesti oli koruton: Hoitoja ei enää annettaisi, mitään ei ollut tehtävissä. Juhan olisi syytä tulla sairaalaan, mutta vaimoaan hän ei saisi mukaansa.

– Olin ollut poissa ehkä kolme neljä tuntia, mutta siinä ajassa Helena näytti vanhentuneen 20 vuotta. Kaikista suurin järkytys oli nähdä, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa taistelemasta. Se muistikuva on piirtynyt tarkasti mieleeni.

Jouni oli yhdentoista, Heidi täyttämässä yhdeksän.

– Herrajumala, se oli kova paikka. Päivä oli lähestynyt kuin punainen täppä auton navigaattorissa, mutta kyllä se yllätti silti. Olin nuori kaveri, jolla ei ollut mitään aiempaa kokemusta kuolemasta.

Helena menehtyi kolme päivää myöhemmin, vappuaatonaattona. Kuolemaa oli käsitelty aikuisten kesken, mutta lapsille siitä puhuttiin vasta nyt. Juha haki lapset kesken koulupäivän.

– Minulla oli ollut neljä vuotta aikaa valmistautua, mutta lapsia olimme halunneet säästellä surulta niin pitkään kuin mahdollista, Juha sanoo.

Äidin poismenoa oli vaikea käsittää. Heidillä ei ole siitä tarkkoja muistikuvia. Seuraavana päivänä Heidi ja Jouni menivät vappujuhliin kuten oli sovittu.

– Siinä konkretisoitui ajatus, että muiden elämän on jatkuttava, Juha sanoo.

Sitä Helenakin oli toistellut. Juha kyllä pärjäisi lasten kanssa. Hän oli perillä näiden koulusta ja harrastuksista, osasi laittaa ruokaa ja huushollata. Vain pyykinpesu ontui. Aika nopeasti Willmaneilla oli vain vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia vaatteita.

– Helena muistutti myös, ettei ihmisen kuulu olla yksin. Hän sanoi, että etsit sitten itsellesi uuden. Silloin se tuntui pahalta, mutta myöhemmin ymmärsin, että tottahan hän puhui.

Juha solmi uuden suhteen oltuaan leskenä kaksi vuotta.

Henkisen jumpan aika

Sairastuessaan Heidin ensimmäinen ajatus oli, käykö hänelle samoin kuin äidilleen.

– Minä en saanut kuolemantuomiota kuten äiti. En osaa kuvitella, mitä hän on käynyt läpi tiedostaessaan kohtalonsa ja sen, ettei näe lastensa kasvavan. Yllättävän vähän olen miettinyt kuolemaa.

” Soittelen Heidille riesaksi asti ja tsekkailen hänen vointiaan, mutta en ole paniikissa enää.”

Ei Juhakaan sitä halua pohtia. Hän keskittyy tietoon, että nyt ollaan selvillä vesillä.

– Soittelen Heidille riesaksi asti ja tsekkailen hänen vointiaan, mutta en ole paniikissa enää.

Heidin syksy meni hoidoissa, tsempatessa, kuntoutuessa. Henkisen jumpan aika on vasta nyt.

– Tiesin, että hoitojen jälkeen iskee väsymys. Sen rankkuus kuitenkin yllätti. En ollut masentunut mutta hirmu uupunut, Heidi kuvailee.

– Sairaus kulkee mukana hamaan tulevaisuuteen. Muistan sen aina, kun näen itseni peilissä. Mutta peloista olen päässyt. Mietin enää harvoin syövän uusimista, Heidi sanoo.

Heidi aikoo vielä puhua sairauskokemustaan terapeutille. Ystävät ovat olleet valtava tuki, mutta ammattiauttajan kanssa asioita voisi käsitellä eri vinkkelistä.

– Olen vasta nyt alkanut puhua synkimmistä fiiliksistä ystävillenikin. Esimerkiksi Joanna Kuvaja on ollut mukana kaikissa vaiheissa, mutta vasta hiljattain Tahkon-reissulla ensi kertaa itkimme silmät päästämme.

Samanlaista puhdistavaa läpikäymistä Heidi odottaa isänsäkin kanssa.

– Meillä on tapana puhua toisillemme kaikesta suoraan ja kaunistelematta. Sairaus ei ole tehnyt meistä hyssyttelijöitä, Juha sanoo.

– Mutta olemme esiintyneet hirmu reippaina toisillemme. Tiedän, millainen murehtija isä on, enkä ole raaskinut kertoa niistä paskimmista päivistä, Heidi myöntää.

– Heidi on perinyt minulta pahan tavan heräillä öisin vatvomaan huolia. Sitä makaa sängyllä ja tuntuu kuin katto putoaisi päälle. Aamulla sama aihe on enää pikkumurhe, Juha jatkaa.

– Ehkä sitten kesällä. Otetaan lasilliset cavaa, lämmitetään savusauna ja kiivetään ylälauteille.

Juha Willman

  • 62-vuotias yrittäjä.
  • Asuu nykyään Jyväskylässä, jonne palasi hiljattain vietettyään monta vuotta Espanjan Fuengirolassa.
  • Lapset Jouni Willman, 38, ja Heidi Sohlberg, 35.
  • Isännöi Sun Toive -ravintolaa yhdessä kumppaninsa Esa Sääskilahden ja Eija Koriseva-Ruohomäen kanssa.

 

Heidi Sohlberg

  • 35-vuotias Jyväskylässä syntynyt juontaja, malli ja sisustussuunnittelija.
  • Perheeseen kuuluvat puoliso Niklas Sohlberg ja kaksi tytärtä. Asuvat Espoon Nuuksiossa.
  • Esiintyy Elixir-ohjelmassa sekä Huomenta Suomen Duunikunto-sarjassa. ”Uusia töitä on vireillä, ja kevät on täynnä hyvää energiaa.”

Ei omena kauas puusta putoa – vai miten se nyt meni?

Monilla Putous-näyttelijöillä on kuuluisat vanhemmat. Ja on useilla entisillä Putous-näyttelijöillä myös taiteilijapuoliso.

Pihla Penttinen – isä Pertti Sveholm

Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula
Pertti ja Pihla vuonna 2015. Kuva: Mikko Hannula

Pihla Penttinen, 39, on kokenut näyttelijä, mutta Putouksesta hänet nähdään tällä kaudella ensimmäistä kertaa. Pihlan isä on näyttelijä Pertti Sveholm. Pertti on ollut mukana yli sadassa televisiosarjassa ja elokuvassa, ja hänet on palkittu Jussi-patsaalla kahdesti.


 

Kiti Kokkonen – isä Ere Kokkonen ja äiti Titta Jokinen

Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen
Kiti ja Titta vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuukka Ylönen

Myös Kiti Kokkonen, 43, on mukana Putouksessa ensimmäistä kertaa. Hänen isänsä on vuonna 2008 kuollut ohjaaja Ere Kokkonen, jonka luona Kiti myös vietti lapsuutensa. Kitin äiti on näyttelijä Titta Jokinen.

 

Roope Salminen – isä Eppu Salminen, äidit Minna Turunen, Riitta Havukainen

Roope Salmisen, 28, isä on näyttelijä Eppu Salminen ja biologinen äiti näyttelijä Minna Turunen. Roope vietti lapsuutensa isänsä Eppu Salmisen ja tämän silloisen puolison, näyttelijä Riitta Havukaisen kanssa. Uusperheeseen kuuluivat Riitan aiemmassa suhteessa syntynyt tytär Katariina Havukainen sekä Epun ja Riitan yhteinen lapsi, Santtu.

 

Myös joidenkin vanhojen Putous-näyttelijöiden isä tai äiti on taiteilija. Lisäksi monella ohjelmassa nähdyllä näyttelijällä on taiteilijapuoliso.

Iina ja Minka Kuustonen – isä Mikko Kuustonen

Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto
Mikko ja Iina Kuustonen vuonna 2011. Kuva: Sanoma-arkisto

Sekä Iina että Minka Kuustonen ovat molemmat vanhoja Putous-näyttelijöitä. Heidän isänsä on muusikko, tv-kasvo Mikko Kuustonen. Iinan ja Minkan serkku on stand up -koomikko Sami Hedberg.

 

Näillä vanhoilla Putous-näyttelijöillä on näyttelijä- tai ohjaajapuolisot:

Pirjo Lonka (1. kausi) on naimisissa näyttelijä-ohjaaja Jani Volasen kanssa. Jani on Putouksen entinen pääkäsikirjoittaja ja ohjaaja. Jani on ollut naimisissa myös Mari Perankosken kanssa. Mari oli mukana Putouksessa 

Elina Knihtilä (1. kausi) on naimisissa näyttelijä Tommi Korpelan kanssa.

Krista Kososen (1., 2., 3. ja 4. kausi) avopuoliso on ohjaaja Antti Jokinen.

Joanna Haartti (2. kausi) seurustelee näyttelijä Minna Haapkylän kanssa.

Ville Tiihosen kumppani on näyttelijä Kreeta Salminen. Kreetan isä on puolestaan Esko Salminen.

Kaisa Hela (o.s. Mattila) (8. kausi) aviopuoliso on muusikko-näyttelijä Heikki Hela.

Minka Kuustosen (8. kausi) avopuoliso on näyttelijä Aku Sipola.

Essi Hellén (6. kausi) aviopuoliso on näyttelijä Mikko Virtanen.

 

 

Ewan McGregorin huhutaan jättäneen vaimonsa kanssanäyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin vuoksi. 

Skottinäyttelijä Ewan McGregor on yhysvaltalaisen viihdesivusto TMZ:n mukaan jättänyt avioerohakemuksen. McGregor on ollut vaimonsa Eve Mavrakisin kanssa naimisissa vuodesta 1996.

Avioerohakemus ei ole suoranainen yllätys, sillä McGregor ja Mavrakis ilmoittivat jo viime vuoden lokakuussa eronneensa. Avioerohakemuksessa on TMZ:n mukaan vielä sitäkin aikaisempi eropäivämäärä, 28.5.2017. 

Lokakuun 2017 eroilmoituksen aikoihin McGregorin ja näyttelijä Mary Elizabeth Winsteadin nähtiin suutelevan toisiaan lontoolaisessa kahvilassa ja poistuvan sen jälkeen McGregorin moottoripyörällä. Winstead, 33, ja McGregor, 46, näyttelevät yhdessä Fargo-sarjassa.

Winstead on eronnut entisestä aviomiehestään toukokuussa 2017, siis samaan aikaan kuin Ewan McGregor ja Eve Mavrakis, 51, ovat avioerohakemuksen mukaan tehneet eropäätöksen.

Rikosdraama Fargon näyttelijät Carrie Coon, Olivia Sandoval, Ewan McGregor ja Mary Elizabeth Winstead poseeraavat viime toukokuussa otetussa kuvassa yhdessä. 

Vaikuttaa siltä, että McGregorin ja Winsteadin suhde ei jäänyt vain lokakuiseen suuteloon Lontoossa. People-lehden mukaan pariskunta nähtiin kävelemässä käsi kädessä Los Angelesissa marraskuussa. 

Golden Globe -gaalan palkintopuheessaan McGregor kiitti sekä vaimoaan että Winsteadia – tosin hän jakoi kiitosta myös muille kanssanäyttelijöilleen. 

Ewan McGregorilla ja Eve Mavrakisilla on neljä yhteistä lasta, joista yksi on jo aikuinen. TMZ:n mukaan McGregor on hakenut yhteishuoltajuutta, ja Mavrakis puolestaan toivoo saavansa lapset itselleen niin, että McGregorilla säilyisi tapaamisoikeus.