Hanna Pakarinen ei ole ihan varma, onko hänellä kolmenkympin kriisi.

Olet nyt ensimmäistä kertaa itse sanoittanut kappaleesi. Samalla vaihdoit kielen suomeen. Miksi?

Olin aina ajatellut, että alan laulaa suomeksi vasta, kun kappaleet ovat omiani.

Viime syksynä päätin, että nyt mie sen oman levyn teen. En tiennyt miten, mutta jotakin oli tehtävä, koska miulle oli tullut pakottava tarve sanoa asioita. Ja halusin sanoa niitä nimenomaan naisille. Tästä tuli naisten levy. Otin yhteyttä tuottaja Markus Koskiseen, ja hän kädestä pitäen opetti, miten biisejä tehdään.

Olet siis toteuttanut yhden haaveistasi. Mitä vielä on jäljellä?

Pelkään, että haaveet eivät toteudu, jos niitä puhuu ääneen! Lapsena haaveilin ravintolaruuasta, koska perheemme ei ikinä syönyt ulkona. Päätin, että isona olen ammatissa, jossa voin käydä yksin lounaalla ravintolassa. Vasta nyt voin sanoa tämän ääneen, koska toive on toteutunut.

Olet ollut vaitonainen yksityiselämästäsi, mutta nyt biisisi käsittelevät rakkautta ja parisuhdetta. Kertovatko ne omasta elämästäsi?

Eh, ääh, hmm, mitähän tuohon nyt sanoisi. Eivät ne kaikki suoraan omasta elämästäni ole, mutta onhan tässä tullut jo elettyä aika pitkään ja kaikenlaista olen ehtinyt kokea. En lähtisi laulamaan asioista, joista en tiedä mitään. Mutta en mie edelleenkään halua avautua yksityiselämästäni. Levy-yhtiössä kommentoitiin sanoituksiani, että ootpas sie rohkea! Miusta ei kyllä tunnu tällä hetkellä yhtään siltä.

Täytät ensi vuonna 30. Pukkaako kriisiä? Tikittääkö biologinen kello?

Mie en vielä tiedä. Ehkä. Ehkä tämä levykin on jotain kriisiterapiaa. Tekstit ovat ikäiseni naisen näköisiä. En odota vanhenemista mutta kasvamista. Olen aina nähnyt itseni äitinä, mutta toistaiseksi miulla on ollut vasta mopsikuume.

Hanna Pakarinen
* Vuonna 1981 syntynyt laulaja. Kotoisin Lappeenrannasta, asuu nykyään Helsingin Töölössä.
* Suomen ensimmäinen Idols-voittaja vuodelta 2004. Työskenteli aiemmin trukkikuskina.
* Edusti Suomea ­euroviisuissa Helsingissä 2007.