Terveys on tärkein, mutta on kiva näyttää myös hyvältä. ”Tykkään nykyään varsinkin hyvästä ryhdistäni ja rinnoistani. Ja siitä, että minulla on paljon lihasta”, Hanna sanoo.
Terveys on tärkein, mutta on kiva näyttää myös hyvältä. ”Tykkään nykyään varsinkin hyvästä ryhdistäni ja rinnoistani. Ja siitä, että minulla on paljon lihasta”, Hanna sanoo.

Hanna Kaske laihtui kolmessa vuodessa 75 kiloa. Samalla muuttui moni muukin asia, ja Hanna karisti miellyttämisen tarpeen. Vielä yhteen muutokseen hänet sysäsi syöpä.

Usein ihmiset uneksivat lentämisestä, mutta Hanna Kaske näki vuosien ajan unia, joissa hän juoksi.

Unissa aurinko lämmitti selkää, ja Hanna oli vapaa, voimakas ja kevyt. Askeleet uhmasivat painovoimaa. Niistä unista hän heräsi haikeana.

Vihdoin neljä vuotta sitten Hanna juoksi, ensimmäistä kertaa sitten varhaisteinivuosien. Leveä metsäpolku myötäili kimaltavan Saimaan rantaa, juoksuaskelia otti umpionnellinen nainen.

– Vapaudentunne oli ihan uskomaton. Juokseminen tuntui mielettömän ihanalta, 37-vuotias Hanna sanoo. Hän ei ollut juossut kahteenkymmeneen vuoteen.

Vasta viikkoja aikaisemmin Hanna oli tuulettanut spinningtunnilla, kun otsalle kihosivat ensimmäiset hikipisarat vuosiin. Samoihin aikoihin hän huomasi olevansa riittävän nopea, että pystyi aloittamaan uudelleen nuoruudenrakkautensa nyrkkeilyn.

”Vasta kun paino alkoi pudota, tajusin, miten paljon se oli rajoittanut elämääni.”

Pitkään nämä kaikki olivat olleet mahdottomuuksia, sillä Hanna painoi 140 kiloa. Hän pelkäsi työpaikan virkistyspäiviä, mietti, jaksaisiko nousta portaita, ja murehti, joutuisiko pyytämään lisäturvavyötä lentokoneessa. Kun kotikaupunki Mikkeliin tuli tivoli, ei sinne ollut järkeä mennä. Hanna ei mahtuisi laitteisiin.

– Vasta kun paino alkoi pudota, tajusin, miten paljon se oli rajoittanut elämääni.

Syy muutokseen löytyy

Minä painan 140 kiloa. Miksei kukaan sano mitään?

Se ajatus välähti kolmikymppisen Hannan mielessä monta kertaa.

Hanna oli ollut pienestä asti pyöreä, kunnes 18-vuotiaana kilot alkoivat tosissaan kertyä. Hän sai ajokortin, mikä pikkukaupungissa merkitsi uudenlaista vapaudentunnetta. Hyötyliikunta vaihtui punaiseen volkkariin, jolla Hanna hurautti työpaikalleen pikaruokaravintolaan.

140 kiloon Hannan paino nousi kolmikymppisenä. Peiliin katsominen ei tuntunut pahalta.

– Olen aina nähnyt itseni kutakuinkin samannäköisenä kuin olen nyt. Se harmitti, että istuvia, muodikkaita vaatteita oli vaikea löytää.

Ja jotta niitä löytäisi paremmin, Hanna monesti päätti muuttaa ulkonäköään mahdollisimman nopeasti. Hän kokeili kuuria toisensa perään: pussikeittodieettiä, kaalikeittodieettiä, Painonvartijoiden pisteitä, kasvissyöntiä. Kun kuuri päättyi, kilot palasivat.

”Minua ei koskaan syrjitty painoni takia. Elämässä ei ollut mitään vikaa.”

Mutta koska elämä oli hyvää, syytä isoon muutokseen ei ollut. Hanna teki pitkiä päiviä markkinointityössään it-yrityksessä ja nautti niistä valtavasti. Hannalla oli todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta siihen oli lääkitys ja satunnaisilla lääkärikäynneillä veriarvot olivat aina hyvät.

– Minulla oli mielettömän kiinnostava työ, hyviä kavereita, poikaystäviä. Minua ei koskaan syrjitty painoni takia. Elämässä ei ollut mitään vikaa.

Muutos käynnistyi, kun ympärillä alkoi rytistä. Vuonna 2011 parisuhde päättyi, ja vesivahinko ajoi Hannan kotoaan evakkoon vanhempiensa luo. Isoisä joutui sairaalaan, jossa hän kuoli viikkoa myöhemmin.

Hanna oli varannut kesän gradun viimeistelyä varten, mutta ohjaaja soittikin ilouutisia: tutkielma oli valmis. Edessä olisi neljän viikon loma vailla velvoitteita. Kotikaupungin satamafestarit olisivat sille täydellinen aloitus. Jääkaapissa jäähtyi viini, ulkona paistoi aurinko.

– Laitoin kulmiani peilin edessä, kun äiti soitti, että iskää elvytetään, tule äkkiä. Isä oli saanut sydänkohtauksen, Hanna kertoo.

– En pystynyt maksamaan taksia: tärisin niin paljon. Puolen tunnin elvytyksen jälkeen isä kuoli.

– Tajusin silloin, että olen ainoa lapsi, kuten äitinikin. Hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet. Olin äidille ainoa läheinen jäljellä. Olisi hirveää, jos minulle tapahtuisi jotakin.

On pysyttävä kunnossa, ettei äiti jäisi yksin. Se on kiltin ihmisen ajatus, sen Hanna tietää itsekin. Mutta se oli riittävän suuri syy muuttaa elintapoja.

 


Nykyisin Hanna työskentelee omalla kuntosalillaan Mikkelissä. "Nautin siitä, että voin auttaa muita.”
Nykyisin Hanna työskentelee omalla kuntosalillaan Mikkelissä. "Nautin siitä, että voin auttaa muita.”

 

Lupaatko, että pärjään?

Elämänmuutos kävi lopulta kevyesti, Hanna sanoo nyt.

– Se oli helppoa, kun löysin oikeanlaisen motivaation ja tajusin, että muutos pitää tehdä pieni askel kerrallaan.

Aluksi Hanna opetteli uuden ruokailurytmin. Tähän asti hän oli malttanut syödä ensimmäisen kerran vasta työpäivän jälkeen. Silloin nälkä oli hirveä ja lautasella jotakin mahdollisimman nopeaa. Illan ruokamaraton vaihtui tiukkaan rytmitykseen: Hanna alkoi syödä kuudesti päivässä.

Hän palkkasi personal trainerin, koska ilman sitä kynnys kuntoiluun oli liian korkea. Hanna halusi tehdä kaiken oikein.

Seuraavaksi Hanna asetti päämääräkseen lapsuudenhaaveensa, Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet.

– Ajattelin, että minulla täytyy olla tosi tiukka tavoite, että liikunta säilyy, hän perustelee.

– Ensimmäiselle kahvakuulatunnille mennessäni kysyin liikuntakeskuksen respasta monta kertaa, pärjäänkö minä, lupaatko, että pärjään. Ensimmäiset puoli vuotta varmistin aina, pärjäänkö varmasti. Jos näin pienenkin vihjeen, että luvassa olisi liian rankka tunti, nousi pala kurkkuun.

Iso merkitys oli lääkärillä, joka uskalsi kuusinkertaistaa Hannan kilpirauhassairauden lääkityksen. Sen ansiosta kehossa alkoi tapahtua. Hannasta tuntui, että hän näki ja kuuli selvemmin, nukkui paremmin, maistoi tarkemmin ja pysyi virkeänä vielä työpäivän jälkeenkin.

– Tuntui kuin olisin herännyt talviunesta. Tältäkö elämän kuului tuntua?

Kilpirauhasen vajaatoiminta oli saanut kropan jumiin niin, ettei aineenvaihdunta ollut toiminut kunnolla vuosiin. Siksi spinning-tunnilla irronnut ensimmäinen hikipisara tuntui vallankumoukselta.

”Aiemmin vartaloni ei tuntunut vartalolta. Se ei ollut oma.”

Poliisikouluun Hanna ei päässyt, mutta uusi elämäntapa säilyi. Ensimmäinen tavoite oli saada paino kaksinumeroiseksi. Siitä hän jatkoi aina kymmenellä kilolla alaspäin. Kehon muuttuessa Hanna alkoi pikkuhiljaa löytää myös itsensä. Kolmen vuoden aikana hän karisti 75 kiloa.

– Hassuinta oli, että olen nähnyt itseni tämän näköisenä aina.

– Aiemmin vartaloni ei tuntunut vartalolta. Se ei ollut oma, vaan jotakin muuta. Jotakin, joka ei toiminut.

Pää ei pysy mukana

Laihtuminen avasi Hannalle uuden maailman monella tavalla. Isoin muutos oli huomata, miten tuntemattomat ihmiset katsoivat häntä nyt eri tavalla.

– Pahinta oli tajuta, miten katseet muuttuivat.

– En ollut ennen tunnistanut säälivää, ivallista tai välttelevää katsetta. Minua alettiin katsoa niin kuin ihmisiä normaalisti katsotaan. Katseet olivat hyväksyviä ja inhimillisiä.

Töissä hän tajusi, että uudet tuttavuudet odottivat häneltä yhtäkkiä enemmän kuin muut olivat aikaisemmin odottaneet.

– Ikään kuin olisin tullut äkkiä fiksummaksi!

Hannan mieli ei pysynyt muutoksessa mukana. Äkkiä hän pystyi ostamaan vaatteensa samoista kaupoista kuin ystävätkin.

– Se lähti käsistä. Rakastin ja rakastan vaatteita, ja ne ennen piti aina tilata netistä tai ostaa jostain hitsin telttakaupasta – ja sitten voikin mennä merkkiliikkeeseen! Ostin hirveät määrät vaatteita, joita en kaikkia edes ehtinyt käyttää, kun paino jatkoi putoamistaan.

”Tuntemattomien ihmisten huomio alkoi sokaista.”

Myös miesten kanssa teki mieli revitellä. Hanna huomasi, että seuran löytäminen olikin yhtäkkiä helppoa. Hannalla ei ollut koskaan ollut puutetta poikaystävistä, mutta nyt tuntui siltä, että koko maailma näki hänet.

– Tuntemattomien ihmisten huomio alkoi sokaista, Hanna sanoo.

– Olen tosi onnellinen, etten ollut parisuhteessa suurimpien muutosvuosien aikana, sillä olen aika varma, ettei se olisi kestänyt. Oma muutos korvien välissä oli niin iso.

– Minusta tuntuu, että kokoni vaikutti itsetuntooni alitajuisesti. Nyt ajattelen, että en ollut täysin oma itseni isoina vuosina. Silloin minulle oli aina tärkeää hakea hyväksyntää, ja se vaikutti varmasti myös parisuhteisiin.

 


Hannan rintasyöpä löytyi ihonkorjausleikkauksen yhteydessä. ”Näen syövän lahjana, jonka ansiosta pystyin siirtymään eteenpäin.”
Hannan rintasyöpä löytyi ihonkorjausleikkauksen yhteydessä. ”Näen syövän lahjana, jonka ansiosta pystyin siirtymään eteenpäin.”

 

Täydestä vauhdista seinään

Valtava painonpudotus tarkoitti sitä, että kehossa roikkui äkkiä ylimääräistä ihoa. Sitä on poistettu kolmen viime vuoden aikana useissa leikkauksissa julkisessa terveydenhoidossa: Hannan reisiä, vatsaa, käsivarsia ja rintoja on kiristetty. Leikkauksista toipuminen vie viikkoja, ja iholle jäävät muutoksista kertovat pitkät arvet.

Ihon leikkausta kannattaisi yleensä odottaa vielä kaksi vuotta sen jälkeen, kun laihtuminen on pysähtynyt, sillä keho jatkaa muovautumistaan. Hanna ei jaksanut odottaa niin pitkään.

– En jaksanut, en tietenkään. Olin tosi malttamaton, sillä halusin olla valmis.

– Irtonahan kanssa oli myös vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä on turhamaisuutta ja mikä pelkästään fiksua.

Samaan aikaan Hanna kävi läpi samaa aikuisuuskriisiä, joka on tuttu lähes kaikille kolmikymppisille. Hän tuskaili, mihin suuntaan lähteä.

Hanna ei tiennyt, että edessä olisi vielä yksi muutos, joka järkyttäisi elämän uuteen asentoon.

Keväällä 2014 edessä oli vatsanahankiristys, jonka yhteydessä kirurgi lupasi korjata edellisessä leikkauksessa epäsymmetriseksi jääneen rinnan. Mikäs siinä, samalla toipumisella se menisi, ajatteli Hanna ja varasi ajan mammografiaan, joka tehdään aina ennen rintaleikkausta.

Tutkimusaika oli tunnin myöhässä. Työpalaveria odottava Hanna käveli hermostuneena sairaalan käytävää edestakaisin ja näpytti kiihkeästi sähköposteja puhelimellaan.

Tutkimuksen jälkeen maailma pysähtyi täydestä vauhdista seinään.

– Henkilökunta alkoi sipistä keskenään, ja tiesin heti, että jokin on vialla.

Rinnasta otettiin heti ohutneulanäytteet, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Hanna makasi leikkauspöydällä. Rinta säästyi, mutta hoito jatkui sädehoidoilla viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan.

”Ennen syöpää minulla ei ollut rohkeutta tehdä muutoksia.”

Sairastuminen pelästytti kunnolla. Nopeasti Hanna huomasi, että toipumisaika merkitsi hänelle jälleen uuden elämänvaiheen alkua.

– Ennen syöpää en tiennyt, mitä haluan elämältäni, eikä minulla ollut rohkeutta tehdä muutoksia. Siksi näen syövän lahjana, joka on auttanut minua eteenpäin.

– Kun hoidot alkoivat edistyä, mieli oli valoisa. Oravanpyörä pysähtyi, ja minulla oli todella aikaa miettiä, mitä haluan. Tuollaisella hetkellä purkautuu hirveästi energiaa, jonka halusin kanavoida oikein. Päätin, että ryhtyisin auttamaan muita.

Pois miellyttämisestä

Aurinko puskee sisään ikkunoista, jotka avautuvat takapihalle. Järvenranta on kivenheiton päässä, ja sitä myötäilevää polkua Hanna juoksee kevein askelin.

Elämässä kaikki on toisin. Vuosi sitten Hanna toteutti haaveen, jonka syöpä nosti esille: hän avasi kuntokeskus Otteen Mikkelin keskustan kylkeen kihlattunsa Aapo Nylénin sekä toisen pariskunnan kanssa. Poliisikouluun Hanna ei toisellakaan kerralla päässyt, mutta hän on valmistunut personal traineriksi ja opiskelee nyrkkeily- ja joogaohjaajaksi. Omalla salillaan hän pääsee auttamaan muita.

”Enää en hae hyväksyntää olemalla nöyrä ja sanomalla kaikkeen joojoo.”

Hanna on opetellut katsomaan itseään toisin. Aiemmin hän ajatteli, että kiltteys on osa hänen luonnettaan. Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että se oli tarvetta miellyttää.

– Enää en hae hyväksyntää olemalla nöyrä ja sanomalla kaikkeen joojoo. Opettelen kuitenkin edelleen sanomaan ei. Terve itsekkyys on pakko säilyttää, tai on toisten vietävissä.

Kiltin ihmisen ajatuksia Hanna ajattelee yhä.

– Haaveilen siitä, että asiat voisivat jatkua yhtä hyvinä kuin ne ovat nyt. Minulla on ihana perhe ympärilläni, äidillä on hyvä olla, saisin nähdä poikapuoleni kasvavan, aikuistuvan, hankkivan oman perheen. Toivon, että voisin auttaa ihmisiä voimaan hyvin, se on minun kutsumukseni.

Tämänkin aamun Hanna aloitti kahvikupillisella sohvannurkassa. Kaurapuuro ja raejuusto ovat vaihtuneet rahkaan, sillä Hanna toivoo pudottavansa häädieetillään viitisen kiloa. Kirjahyllystä nousee kolme siistiä lehtipinoa: Sport, Fit, Häät.

Kesäkuisiin juhliin Hanna valmistautuu kuten kuka tahansa morsian. Hän aikoo näyttää törkeän hyvältä.

– Hääpäivä on kuin fitnesskisan loppuhuipennus – eihän kukaan näytä siltä loppuelämäänsä, Hanna nauraa.

– Totta kai jatkan kehon muokkaamista kuntosalilla ja tavoittelen kapeampaa vyötäröä, timmimpää peppua ja pyöreämpiä olkapäitä niin kuin varmaan kaikki muutkin naiset.

Makuuhuoneen komeron ovesta roikkuu valkoinen pukupussi, joka kätkee sisälleen Hannan hääpuvun. Hihaton mekko ei peitä Hannan käsivarsia.

– En ole halunnut piilotella arpiani. Ne kertovat minun tarinaani ja tekevät minusta sen, joka olen nyt.

Päivää ennen vihkimistä Hanna on kutsuttu syöpäkontrolliin.

Hän aikoo siirtää ajan myöhempään kesään.

Suomessa ei olla totuttu näkemään turvamiesjoukkioita tärkeiden ihmisten ympärillä, eikä poikkeusta tapahtunut edes maanantain huippukokouksen jälkeen. Kokosimme 7 esimerkkiä siitä, kuinka ihastuttavan tavallisia suomalaiset ykkösmiehet ja -naiset voivatkaan olla.

1. Suoraan huippukokouksesta terdelle siirtyvä Sauli Niinistö

Helsingin Sanomat ja Seiska julkaisivat tänään uutisen, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö siirtyi huippukokouksesta rehdisti suoraan terassille. Jutuissa on myös kuvat presidentin terassimeiningistä: toinen niistä on levinnyt jo parin päivän ajan keskustelupalsta Jodelissa.

Presidentti istui Holidayn terassilla oluensa kanssa kuin kuka tahansa tallaaja kabinettiinsa kuuluvien henkilöiden kanssa. Muualla presidentti tuskin voisi liikkua ilman turvamiesten parvia ympärillä, mutta onneksi Suomessa sellaisia ei kaivata!

Mainittakoon myös, että presidentti on useamminkin nähty täysin arkipäiväisen tekemisen parissa ilman turvallisuustoimia.

Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi vuonna 2016 jutun, kuinka Niinistö oli kävelyttämässä yksin presidenttiparin Lennu-koiraa ja pääsi mukaan paikalle törmänneiden opiskelijoiden selfie-kuviin.

2. Ei yhden, vaan monen terassin mies Ben Zyskowicz

Kyllä muutkin poliitikot ovat terasseilla viihtyneet! Kansanedustaja Ben Zyskowicz on monelle tuttu siitä, että hän on ollut erityisesti helsinkiläiskahvila Café Strindbergin vakioasiakas vuodesta toiseen, kuten esimerkiksi Mtv on kertonut.

Zyskowicz kuitenkin kertoi viime vuonna Demokraatti-julkaisun videolla, että on väärä mielikuva luulla häntä vain yhden terassin mieheksi. Kuten monen suomalaisen tapoihin kuuluu, kyllä Zyskowiczkin harrastaa terdekiertelyä!

– Strindberg on kuitenkin vanhin kantapaikka, Zyskowicz toteaa videolla.

3. Vakkariurheilijat Lipponen ja Koivisto

Terassien lisäksi tuttuja kasvoja on ollut mahdollista nähdä myös uimahalleissa ja muissa urheilupuuhissa. Omaliikunta-sivu kirjoitti viime vuonna Töölön Urheilutalon viisikymppisistä kertovassa artikkelissaan, että entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on kuulunut uimahallin vakituisiin kävijöihin.

Artikkelin mukaan myös presidentti Mauno Koivisto viihtyi talon saunassa lentopallovuorojensa jälkeen.

”Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi.”

– Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi. Turvasääntöjen mukaan presidentillä piti olla yksityinen pukuhuone, mutta eihän hän sinne mennyt. Hän oli meidän muiden mukana ja viihdytti jutuillaan pelikavereita pukuhuoneessa, Ilta-Sanomien urheilutoimituksen entinen esimies Esa Sulkava sanoo artikkelissa.

4. Bonuksia jahtaava Tarja Halonen

Kyllä ne bonaripisteet kiinnostavat presidenttejäkin! Sen todistaa entinen presidentti Tarja Halonen, joka hankki jääkaapin saadakseen ylimääräisiä bonuseuroja.

Ilta-Sanomat kertoi vuonna 2003, että Halosen omistaman ja eteenpäin vuokraaman asunnon jääkaappi oli hajonnut. Kun pitkäaikainen vuokralainen lähti hakemaan uutta, lähetti Halonen miehensä Pentti Arajärven kaupoille mukaan näyttämään S-etukorttia, jotta presidenttipari saisi haalittua hyviä bonuspisteitä ostosta.

5. Kaikkialle pyöräilevät kansanedustajat

Tuiki tavallinen polkupyörä on ihastuttavan monen kansanedustajan peruskulkuväline. Hiiteen yksityisautot!

Esimerkiksi Ilta-Sanomat on suitsuttanut vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon olevan intohimoinen pyöräilijä. Aalto esiintyikin viime vuoden puheenjohtajakampanjansa aikana usein polkypyöränsä kanssa.

Myös esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen tunnetaan himopyöräilijänä. Jopa niin intohimoisena sellaisena, että hän voitti vuonna 2010 Vuoden pyöräilijä -tittelin. Yle kertoo, että Tynkkynen myös säilyttää taittevaa pyöräänsä eduskunnassa työpöytänsä alla.

6. Yksityiskoneella itse lentelevä Juha Sipilä

Yksityiskoneella lentely ei lähtökohtaisesti ole tavallisten tallaajien heiniä, mutta on silti aika hienoa, että pääministeri Juha Sipilä voi yhä lennellä yksityiskoneella ihan itsekseen! 

Muun muassa Ilta-Sanomat kertoo viimevuotisesta tapauksesta, jolloin Sipilä lensi yksityiskonetta päästäkseen tapaamaan presidentti Sauli Niinistöä.

Sipilä oli suunnittelemassa jättävänsä erokirjeen presidentille, kunnes viime tipassa päätti toisin matkalla pois Turusta. Naantalin kohdalla tehtiin U-käännös, ja siitä Sipilä nappasi alleen yksityiskoneen päästäkseen nopeasti takaisin.

– Lentokoneet kulkevat aika nopeasti Helsingin ja Turun väliä. Ei löytynyt muuta vaihtoehtoa tähän tilanteeseen kuin lentää itse, Sipilä kertoi lehdelle.

7. Triathloneja rakastava Alexander Stubb

Sen lisäksi, että entinen pääministeri Alexander Stubb tunnetaan lukuisista selfieistään, poliitikko rakastaa myös triathlon-kisoja. Stubb on nähty useaan otteeseen muiden taviksien joukossa hikoilemassa.

Stubb on saanut poliitikonurallaan paljon kritiikkiä, ja toisinaan kommentit ovat myös kohdistuneet tämän liikunnallisuuteen.

”Olen aina ollut faija muiden joukossa.”

– Ihminen ei ole koskaan niin huono tai hyvä, kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää. Jokainen meistä on demokratiassa aika normaali. Vanhempainilloissa, koulun juhlissa ja urheilutapahtumissa olen aina ollut faija muiden joukossa. Se on Suomessa hienoa, Stubb sanoi alkuvuodesta Aamulehden haastattelussa.

Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie
Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie

Isyys mullisti tangokuningas Amadeus Lundbergin elämän: ”Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi”

Vuoden 2009 tangokuningas Amadeus Lundberg, 29, iloitsee uudesta, viime viikolla julkaistusta Pyyhi tuuli kyyneleet -levystä. Levyllä kuullaan maailmanmusiikkia, mustalaismusiikkia, Amadeuksen itse säveltämiä ja sanoittamia kappaleita sekä hänen isänsä Taisto Lundbergin yhtyeen Hortto Kaalon esittämien kappaleiden covereita.

– Kaikki on oikein hyvin. Olen lomaillut kuukauden ja laulanut vain silloin, kun olen tehnyt ruokaa. Syksyllä lähden taas isoille konserttikiertueille, Amadeus Lundberg kertoo Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Viime vuonna Amadeus teki sata konserttia, mutta uralla on ollut hiljaisempiakin vuosia.

”Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa.”

– Vuodet 2012 ja 2013 olivat vaikeampia. Olin silloin kokematon, eikä yhteistyö silloisen ohjelmatoimiston kanssa toiminut kunnolla.

– Musiikkialalla kaikki on epävarmaa, eikä mitään tiedä kuin vuoden päähän. Koko ajan pitää kehittää itseään ja luoda uutta. Uskon kuitenkin oman tekemiseen, enkä aio stressata asiasta sen enempää.

Amadeus kertoo nauttivansa esiintymisestä, mutta välillä lehtiotsikot harmittavat häntä. Viimeksi häntä harmitti uutisointi painon nousemisesta.

– Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa. Se johtui muista syistä, mutta en halua kertoa, mistä. Pudotin 12 kiloa painoa ja olen nyt hyvässä kunnossa.

Isyys mullisti elämän

Musiikin tekemisen lisäksi Amadeus Lundberg nauttii perhe-elämästä vaimonsa, kuvataiteilija ja tatuoititaiteilija Lara Del Mar Sánchesin, 40, kanssa. Pariskunta asuu omakotitalossa Järvenpäässä kolme ja puolivuotiaan poikansa Rion ja Laran kahden lapsen kanssa.

– Isäksi tulo mullisti minua mielettömästi. Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi, Amadeus kertoo.

”Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä.”

– Pojan kanssa on kiva nukkua yhdessä päiväunia, potkia jalkapalloa, pyöräillä ja käydä keinumassa. Hän laulaa koko ajan Hämä-hämähäkki -biisiä ja aakkoslaulua. Mikäli hän haluaa joskus musiikkiuralle, aion kannustaa häntä siihen.

Amadeus ja Lara eivät haaveile isommasta perheestä.

– Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä, koska Lara on minua vanhempi ja hänellä on ennestään kaksi lasta.

Haaveissa muutto Espanjaan

Amadeus ja Lara kertovat, että heidän parisuhteessaan on ollut useita kriisejä liittyen uraan, sitoutumiseen, uusperhearkeen ja pariskunnan 11 vuoden ikäeroon.

– Avioero ei ole ollut kaukana. On ollut vaikeita kausia, jolloin olen joutunut pitämään Larasta kiinni kovasti, Amadeus kertoo.

– Vaikeudet johtuivat omasta kokemattomuudesta, hölmöydestä, ikäerosta ja virheistä. Nyt olen vähän kasvanut ja kuronut kokemusta kiinni.

”Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi.”

Kaikki tekevät virheitä, mutta niistä oppii. En halua päästää irti sellaisesta kuningattaresta kuin Lara on.

Myös Lara myöntää parisuhteen olleen toisinaan haasteellinen.

– Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä. Välillä Amppu on dumppaamassa minua ja välillä minä häntä, Lara vitsailee.

– Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi. Mutta niistä on vahvistuttu ja opittu.

”Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea.”

Pariskunta on päässyt ongelmista yli.

– Haaveilemme muutosta Espanjaan. Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea. Lara taas haluaisi Malagaan, Amadeus kertoo.

Espanjasta kotoisin oleva Lara muutti jo nuorena Suomeen. Hänen isänsä on espanjalainen ja äiti suomalainen.

– Olen asunut Espanjassa pienissä pätkissä myöhemminkin. Olisihan se kiva saada jonain päivänä edes yhteinen kakkoskoti Espanjasta, Lara sanoo.