”Se, mitä muilla on, ei koskaan ole minulta pois”, Hanna kirjoittaa. Kuva: Sanoma-arkisto/Päivi Ristell
”Se, mitä muilla on, ei koskaan ole minulta pois”, Hanna kirjoittaa. Kuva: Sanoma-arkisto/Päivi Ristell

Bloggaaja ja kirjailija ei silti pode katkeruutta tai kateutta.

Suosittu bloggaaja ja ruokakirjailija Hanna Gullichsen, 36, poseeraa usein kuvissa kuohuviinilasi kädessään, ja monen näkökulmasta hän elää varsin mukavan oloista elämää. Aina ei ole ollut niin. Tuoreessa blogikirjoituksessaan Hanna kertoo köyhästä lapsuudestaan lama-aikana.

”Olen lopettanut rakkaan harrastuksen, koska ei ollut varaa päivittää harrastusvälineitä sopivan kokoisiksi. Olen syönyt suolakurkkuja purkista, kun muutakaan ei ollut. Olen hävennyt aivan jumalattomasti sitä, että olimme köyhiä. Olen kiljunut pää punaisena äidilleni, kun en pystynyt ymmärtämään miksei meillä ollut varaa mihinkään”, hän kuvailee.

Hanna ei halua kieriskellä vanhoissa murheissa, mutta kertoo joutuneensa hankkimaan ammattiapua.

”Minä menen eteenpäin, olkoonkin, että siinä on ollut auttamassa myös terapeutti ja toinenkin.”

”En ole grammaakaan katkera siitä, mitä olen kokenut, otan sen oppituntina. En osaa myöskään tuntea kateutta ketään kohtaan. Moni menestynyt tyyppi inspiroi minua, saa minut yrittämään kovemmin.”

”Ilman noita vuosia saattaisin olla sietämätön kusipää.”

Hannan yksinhuoltajaäiti teki kahta työtä ja opiskeli, ja tytär on ylpeä äidistään. Äiti opetti, että kaikki on Hannalle mahdollista. Vaikeinta on ollut silti häpeä.

”Köyhyyden häpeäminen lienee ollut se hankalin käsiteltävä. Ei se ole häpeän aihe, se oli haaste joka otti eteensä, koulutti ja vahvisti. Ilman noita vuosia saattaisin olla sietämätön kusipää”, Hanna kirjoittaa blogissaan.

Työ on kuin huumetta

Hanna on oppinut kantapään kautta, ettei raha kasva puussa ja suhtautuu siksi intohimoisesti työhönsä.

”Työnteko on minulle kuin huume, joka pitää minut liikkeessä.”

Yrittäjänä Hanna kertoo olevansa töissä 24/7. Hannalla ja puolisolla Joonas Laurilalla on yhteinen yritys, jossa he paiskivat hommia kovalla tahdilla ennen kesällä syntyneitä kaksospoikia.

”Iskettiin läppärit kiinni, lennettiin Pariisiin ja juotiin kylvyssä kylmää kaljaa.”

”Tehtiin aivan pirusti duunia, mutta osattiin myös relata. Iskettiin läppärit kiinni, lennettiin Pariisiin ja juotiin kylvyssä kylmää kaljaa.”

Äitiysloma ja vauvat ovat auttaneet Hannaa hellittämään ja elämään hetkessä.

Friidaliini

Hanna Gullichsen avautuu lapsuudestaan: ”Olen hävennyt aivan jumalattomasti sitä, että olimme köyhiä”

Fiksu ja kaunis nainen joka on tehnyt itsestään brändin. Miksi joku vaihtaisi hyvän brändin nime? Posti, Itella, Posti.. Ei se nimi miestä pahenna. Hannan aviomies on varmasti hyväksynyt asian, eikä hänen tarvitse pönkittää itsetuntoaan sillä, että vaimolla ei ole samaa sukunimeä kuin hänellä.
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...