Nikolai Alho. Kuva: Liina Aalto-Setälä
Nikolai Alho. Kuva: Liina Aalto-Setälä

Jalkapalloilija Nikolai Alho, 21, tehtailee biisejä ja maaleja.

Olet HJK:n laitahyökkääjä, päässyt Pikkuhuuhkajien a-maajoukkueeseen ja tehnyt levytyssopimuksen. Miten ihmeessä ehdit tämän kaiken?

Ei se mahdottomalta yhtälöltä tunnu. Olen julkaissut vasta yhden sinkun ja nyt koostan esikoislevyä. Minulla on kotistudio, joten pystyn tekemään biisejä silloin kun haluan. Toistaiseksi futis menee kaiken muun edelle. Näissä hommissa ura on silti niin lyhyt, että on kivaa kun on
joku toinenkin suunnitelma.

Kuuletko pelikavereiltasi usein muusikkovitsejä?

Kyllä sieltä aina vähän kuittia tulee, mutta enimmäkseen olen saanut tsemppaavaa palautetta. Olen tehnyt pitkään cover-biisejä ja julkaissut niitä YouTubessa, mutta silti monelle oma Leggo-sinkkuni oli yllätys.

Haluaisitko heittää Wembleyllä huippukeikan jalkapalloilijana vai laulajatähtenä?

Jalkapalloilijana tietysti. Heinäkuussa pääsen kokeilemaan toista intohimoani, kun minulla on eka keikka Olympiastadionin Popshow’ssa. Se on osa Helsinki Cupia ja futishulinoita.

Jalkapallon MM-kisahuuma on kuumimmillaan. Mikä on voittajasuosikkisi?

Englanti nyt ja aina. Äitini on sieltä kotoisin. Isäni on Kauhajoelta, mutta enemmän tunnistan itsessäni brittijuuria. Olen käynyt englanninkielistä koulua ja seurannut futista pienestä pitäen. Sen peruja on varmasti hurja voitontahtokin.

Kuinka kauan sinulta kestää laittautua matsiin?

Hiusmallini on sen verran lyhyt, ettei tarvitse pahemmin vahalla tuunailla. Sen kyllä tunnustan, että jalkapalloilijat ovat turhamaisempaa sakkia kuin vaikka jääkiekkoilijat. Tiedän tämän, koska mulla on kavereina myös lätkänpelaajia.

Viime aikoina rasismi on puhuttanut myös jalkapallossa. Oletko itse joutunut törkeiden kommenttien kohteeksi?

En Suomessa, mutta joskus Baltian maissa joku pelaaja on ruvennut aukomaan päätään kesken matsin. Onneksi tuomarit ovat ottaneet tässä asiassa tiukan linjan. Muuten on ollut kiva huomata, että Suomesta on tullut niin suvaitsevainen maa.

Vakoilin Instagramista, että sinulla on kaunis, vaalea tyttöystävä. Onko hän mustasukkainen?

Ei ollenkaan. Hän käy katsomassa pelejäni aina, kun mahdollista. Ja on meillä ihan kivasti yhteistä aikaakin päivisin, treenien jälkeen.

Lue myös:

Facebook-viesti toi jalkapalloilija Nikolai Alholle levytyssopimuksen

Nikolai Alho

■ Jalkapalloilija ja laulaja syntyi 12.3.1993 Helsingissä.
■ Helsingin Jalkapalloklubin vasen laitahyökkääjä. Pelaa myös nuorten
A-maajoukkueessa, Pikkuhuuhkajissa.
■ Julkaissut kolme sinkkua. Solmi vuodenvaihteessa levytyssopimuksen räppikaksikko JVG:n omistaman levy-yhtiön kanssa.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jukka Haapalainen ryöstettiin maaliskuussa Lontoon-kotinsa portailla, kun hän oli tulossa vaihtamasta rahaa. Ryöstäjät veivät kännykän ja rahat sekä hakkasivat Haapalaisen.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomari Jukka Haapalainen ja tanssijapuoliso Sirpa Suutari-Jääskö eivät ole juuri viettäneet aikaa Lontoossa sijaitsevassa kodissaan maaliskuussa tapahtuneen ryöstön jälkeen.

Jukka oli tuolloin vaihtamassa rahaa ulkomaan työmatkan jälkeen. Neljä miestä näki tilanteen ja seurasi tätä kotiovelle.

– He ryöstivät rahat ja kännykän. Jouduin siinä vähän hakatuksikin, Jukka kertoo.

– Miehiä oli neljä ja Jukka taisteli vielä vastaan, Sirpa kertoo päätään pudistellen.

Sirpa kuuli ulkoa miehensä huutoa ja tilasi paikalle ambulanssin. Verta vuotava Jukka paikattiin. Fyysiset vammat ovat parantuneet, mutta perusturvallisuuden tunteeseen tapahtunut vaikutti.

– Perusturvallisuuden tunne on edelleen järkkynyt, eikä se varmaan koskaan palaudu täysin ennalleen. Tämä tapahtui vielä oman kodin portailla. Asumme turvallisella alueella, Lontoon keskustassa, jota olen pitänyt aina mukavana alueena. Tämän jälkeen olen ollut varuillani.

Episodin jälkeen pari suuntasi Suomeen tekemään koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen.

– Emme ole päässeet oikein mittaamaan, miltä Lontoon-kodissa oleminen tuntuu, Sirpa sanookin.

”Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin.”

Jukka painottaa, ettei ole antanut pelolle liikaa valtaa, vaikka luottamus toisiin ihmisiin on järkkynyt.

– Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin ja yrittää löytää jotain ihmeellistä ymmärrystä näitä tekijöitä kohtaan. Onneksi on paljon töitä, joista saan positiivista virtaa, Jukka sanoo.

Pari on matkustellut ympäri maailmaa koko 20 vuotta kestäneen uransa ajan, mutta ei ole joutunut aikaisemmin vaarallisiin tilanteisiin.

– Tietysti matkustaessa olemme pyrkineet välttämään turvattomia paikkoja, Sirpa kertoi tänään Linnanmäen lehdistöpäivässä, jossa esitettiin myös UIT: kauden esiintyjät.

UIT:n ensi-illan jälkeen pari palaa kuitenkin Lontooseen, jossa heillä on esiintymis- ja luennointitehtäviä British open -tanssikilpailuissa.