Tanssija Kaari Martin ja muusikko Roni Martin ovat yhdessä kavunneet flamencomaailman huipulle. Kilpailuhenkinen pariskunta ottaa toisistaan mittaa jopa vaipanvaihdossa.

Aviopari, työpari, taistelupari. Tätä kaikkea ovat flamenco-taiteilijat Kaari, 41, ja Roni Martin, 37, ja vaikea sanoa missä järjestyksessä mitäkin.

– Meillä on melkoinen mekkala päällä koko ajan. Väittelemme avoimesti mistä tahansa vaikka ruokakaupassa, mikä varmasti kauhistuttaa muita ihmisiä. Kun esikoisemme syntyi, mittasimme synnytyssairaalassa kännykällä aikaa, että kumpi käärii nopeammin harsovaipan, Kaari valottaa pariskunnan kilpailuhenkisyyttä.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä enreginen, puhelias ja toisiaan hyväntahtoisesti nälvivä suomalaiskaksikko on kavunnut espanjalaisten hallitseman flamencomaailman huipulle. Joulukuussa Ronin ja Kaarin luotsaama Compañia Kaari Martin -tanssiryhmä voitti maailman arvostetuimmassa flamencokoreografiakilpailussa Madridissa kolme pääpalkintoa.

Kaarin tanssia ja koreografioita on kiitelty omaperäisiksi ja flamencoa rohkeasti uudistaviksi.

– Teemme kokonaistaideteoksia, joissa dramaturgia on tosi tärkeässä roolissa. Espanjalaisille uudistaminen on paljon vaikeampaa, koska historian ja perinteen taakka on siellä niin painava, Kaari pohtii suomalaisten menestystä.

Roni on varma, että menestyksen salaisuus löytyy siitä, että Kaari tekee flamencoa täysin omalla tavallaan.

– Kaari on luonut perustan päälle oman liikekielensä. Se on erikoista ja aiheuttaa Espanjassa reaktioita.

Keskinäisen kilpailun kirittämät

Mitä luultavimmin Kaari ja Roni eivät olisi päätyneet andalusialaisen tanssin uudistajien eturiviin ilman toisiaan. Ja aivan varmaa on, ettei näin omaperäisiä tuloksia olisi syntynyt ilman tinkimätöntä asennetta ja keskinäistä kilpailua.

– Meillä on jatkuva taistelu paikasta auringossa ja vaadimme toisiltamme työssä todella paljon, Kaari sanoo.

Roni ja Kaari kohtasivat ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten Ronin studiolla Helsingin Liisankadulla. Työn alla oli flamencoteos La Kalevala.

– Kun näin ensimmäistä kertaa Kaarin tanssivan flamencoa, tyrmäys oli täydellinen, Roni muistelee.

– Kaari oli äärimmäisen kiinnostunut musiikista. Koreografi, jota kiinnosti jokainen isku, joka pani säveltäjän koville ja osasi musan paljon paremmin ulkoa kuin säveltäjä itse. Kaari oli flamenco, enkä minä tiennyt mitään. Mutta koska olen kilpailuhenkinen, halusin ohittaa Kaarin.

Kaksi taitelijaa saikin pian huomata kohdanneensa toisen yhtä tinkimättömästi työhönsä suhtautuvan ammattilaisen. Parivaljakko teki duunia kelloa katsomatta; hioivat, korjasivat ja kokeilivat kunnes olivat täysin tyytyväisiä lopputulokseen.

– Kun yötä päivää tekee soundeja yhdessä, niin kyllähän siinä hitsautuu yhteen, Kaari kertoo.

Roniin teki vaikutuksen myös Kaarin välittömyys ja rehellisyys.

– Läsnäolo tekee Kaarista hyvän esiintyjän ja omanlaisensa persoonan.

– Kyllä kaksi hullua toisena tunnistaa todella nopeasti. Tai ei edes tunnista, koska on niin hullu, vaan menee siihen juttuun mukaan, Kaari kuvailee.

Elämän ääripäät

Kaari on tanssinut flamencoa puolet elämästään ja uskoo, että flamenco kolahti häneen haastavuutensa takia.

– Tanssin ja musiikin ydistäminen lajissa on niin vaikeaa. Samaan aikaan pitää olla hyvä muusikko ja hyvä tanssija. Flamencossa tanssija kroppa on yksi instrumentti muiden joukossa ja saumattomassa vuorovaikutuksessa muiden soittimien ja musiikin kanssa.

Paitsi yhteistä Compañia Kaari Martin -tanssiryhmää, Roni ja Kaari pyörittävät tätä nykyä lapsiperhettä, johon kuuluvat Noel, 4, ja Noemi, 1.

Ensi vuonna tanssiryhmältä valmistuu uusi teos Kill Carmen, jossa nimensä mukaisesti yritetään päästää päiviltä mahdollisimman monella tavalla Carmen, joka on sietämätön akka.

Kiirettä siis pitää, mutta työntekoon Roni ja Kaari ovat lasten myötä oppineet suhteutumaan uudella tavalla.

– Kyllä perhe-elämä vaan muuttaa ihmistä. Perhe ja keski-ikä tuovat järjen ihmisen päähän, ja vitsi, miten se on hyvä tunne! Mutta onhan se tavallaan traagistakin, että nuorena ja voimiensa tunnossa ei tunne itseään; että on vain se energia, muttei mitään järkeä missään tekemisissä, Kaari nauraa.

Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 34/2013.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.