Fitnesstähti Else Lautalan ura alkoi sattumalta mutta satumaisesti: hän voitti heti ensimmäisissä kisoissa MM-kultaa. Koulunkäynti ei napannut, onneksi itsensä
voi elättää sporttibisneksellä.

Else Lautala, 35, on kolminkertainen fitneksen maailmanmestari ja kansainvälinen sporttimalli. Nainen, jonka upea vartalo ja huimat hypyt ovat hurmanneet fitnesstuomariston jo viidentoista vuoden ajan.

Else on tottunut kuulemaan ylistystä kropastaan missä ikinä kulkeekin – jopa fitnessmekassa Los Angelesissa. Moni voisi saada siitä syyn omahyväiseen käytökseen, mutta ei Else.

Mustassa kevyttoppiksessaan ja harmaissa trikoohousuissaan hän sulautuuHelsingin katuvilinään. Tennareissaan nainen kipaisee nopeasti keskustan kodistaan punttisalille tai vaikka kuvauksiin, kuten nyt. Valo­kuvaajan studiolla Else saa kuvaustiiminkin tapailemaan venytysliikkeitä. Hän on yhtä hymyä ja hyvää energiaa.

Else inspiroi muita. Hänen vetämänsä fitnessvalmennukset täyttyvät samanlaista elämäntapaa havittelevista naisista, ja liikunta­bloggaajat kirjoittavat avoimesti ihailustaan.

– En silti tunne olevani erityinen, Else sanoo.

Ura alkoi sattumasta

Parikymppinen Else seisoi esittelemässä sporttivaatteita messuosastolla, kun yhdysvaltalainen fitnessvalokuvaaja kiinnitti huomiota hänen urheilulliseen ja aurinkoiseen olemukseensa. Mies tuli juttusille ja kehotti Elseä osallistumaan fitnesskisoihin Las Vegasissa. Else ei ollut lajista kuullutkaan, niin kuin ei juuri kukaan muukaan 2000-luvun alun Suomessa.

Googlaamalla selvisi, että kyseessä olisivat MM-kisat. Else päätti tarttua haasteeseen, koska laji vaikutti heti omalta jutulta. Vapaaohjelmassa hän pääsisi käyttämään pienestä pitäen hankkimiaan taitoja, tanssillisuutta ja koreografisia kykyjä, sekä ponkaisemaan gasellimaisiin hyppyihin.

Valokuvaajan ehdotus tuli juuri oikeaan aikaan. Elsen kilpa-aerobicryhmä kotikaupungissa Rovaniemellä oli hajoamassa. Sama tyttöporukka oli kahminut Suomen mestaruuksia ensin kilpavoimistelussa, sitten -aerobicissa. Nyt Else oli ensimmäistä kertaa elämässään jäämässä vaille tavoitteita.

Rohkea jatkaa jumppaamista

Kuusivuotiaasta asti Else on täyttänyt urheilulla kaiken vapaa-aikansa. Myös hänen kolme sisarustaan harrastivat liikuntaa, ja voimistelussa nuorempana kilpaillut isä kuskasi katrasta treeneihin. Joko Else oli liikuntasalissa harjoittelemassa ohjelmia tai keksi omia koreografioita kotona.

Tytön into ja kurinalaisuus saattoivat ihmetyttää ulkopuolisia.
Else ei kuitenkaan tunne luopuneensa urheilun vuoksi mistään. Hänelle koko ajatus on vieras – eihän hän tiedä muusta.

– Kaverini eivät ole bilettäneet sen enempää kuin minäkään. Kotona taas on herkuteltu säännöllisesti, joten en ole jäänyt siitäkään paitsi. Muuta en keksisi surra.

Aikuisena Else on alkanut ruokailla entistä rennommin.

– Söin kaverin hääkakkua, vaikka kisat olivat aivan ovella. Kokemus on osoittanut, ettei yksi jäätelö tai kakkupala sijoitusta ratkaise. Kisat voitetaan hyvällä fiiliksellä, jonka saan lavalla luotua.

Tähän päivään mennessä Else ei ole ollut valmis luopumaan treenaamisesta saamastaan ilosta. Kun muut aerobic-tytöt halusivat keskittyä opintoihinsa, Else ei kiinnostunut lukemisesta.

– Minä vain jatkoin jumppaamista, vaikka muut väsyivät, Else vitsailee.

Vanhemmat alkoivat kuitenkin huolestua tytön taloudellisesta toimeentulosta. Ei kai jumppaamalla aikuisena elä!

Elsen oli aika käyttää B-suunnitelmaa. Hän kouluttautui eräoppaaksi ja pestautui safarioppaaksi Rovaniemelle. Samalla hän pystyi jatkamaan tiivistä harjoittelua.

– En muista miettineeni tulevaisuutta sen kummemmin. Tein vain, mikä tuntui hyvältä.

Ammattina ulkonäkö?

Lajin ulkopuoliselle fitness näyttäytyy usein ulkokuoren ihannoinnilta: kiinteät naiset esiintyvät lavalla paljastavissa asuissa ja näyttävissä meikeissä. Else kuitenkin kieltää urheilevansa ulkonäön takia.

– Sillä, kuinka korkealle ponnistan tai kuinka monesti punnerran yhdellä kädellä, ei ole tekemistä sen kanssa, miltä näytän. Hikisellä rääkillä on henkisesti iso merkitys. En olisi jaksanut tätä näin pitkään, jos harjoittelisin kauneuden takia, Else pohtii 15-vuotista uraansa.

Urheilullinen vapaaohjelma esitetään fantasia-asuissa.

Jo uran alussa hän päätti, ettei muokkaisi kehoaan fitneksessä paljon käytetyin kirurgisin konstein. Silikonirintoja hän ei edes harkinnut eikä aineenvaihdunnan nopeutusta lupaavista pillereistä olisi hyötyä. Aerobinen liikunta on pitänyt Elsen hoikkana muutenkin.

– Silikonit eivät ole välttämättömyys, vaikka niin luullaan. Ne olisivat sijoitus, jos MM-voitolla saisi hankittua vaikka miljoonien kodin, jossa sitten eläisi lopun elämäänsä. Mutta kisoista saa vain pystin. Sellaisen voi kuka tahansa ostaa kaupasta. Ei sen takia kannata tehdä uhrauksia, jotka eivät tunnu itsestä hyvältä.

Kovan harjoittelun jälkeen Else tunsi olevansa valmis ensimmäisiin fitness­kisoihinsa vuonna 2003. Hän oli treenannut yksin, ja yksin hän lähti myös kisoihin. Paikanpäällä Las Vegasissa kuitenkin tapahtui jotain, johon Else ei ollut varautunut. Hän voitti ja pokkasi saman tien ensimmäisen MM-kultansa.

– Se oli minulle sokki. Olin luullut junnaavani ensimmäiset vuodet sijoilla seitsemän ja viisi.

Huimasta saavutuksesta seurasikin tyhjä olo: mitä seuraavaksi?

Rakkaasta tulee työpari

Juuri Helsinkiin muuttanut Else oli treenaamassa punttisalilla Eirassa, kun häntä paiskattiin märällä rätillä. Tarkasti ottaen rätti oli hikipyyhe, ja sen heittäjä esittäytyi Sami Vaskolaksi.

Samikin on entinen kilpa-aerobicaaja, joka nyt valokuvaa työkseen. Pyyhkeenheittotempullaan Sami sai Elsen huomion.

Pian Else ja Sami keksivät, että Elsehän voisi poseerata Samin kuvissa. Kuvat he voisivat myydä sporttimerkeille mainoskäyttöön. Elsestä ja Samista tuli paitsi rakastavaiset myös työpari.

– Olemme Samin kanssa hyvin toimiva tiimi, Else määrittelee nyt, 15 vuoden seurustelun jälkeen.

Mallikuvien ottaminen on osoittautunut edulliseksi tavaksi nähdä maailmaa. Kun Else ja Sami suunnittelevat reissua, he kertovat aikeistaan sporttimerkkien edustajille. Pari on juuri palannut kotiin Australiasta, jonka rannoilla he kuvasivat Elseä uusi urheilukello ranteessaan. Viime keväänä kuvausreissu suuntautui Palau-saarille, jossa kamera tarkentui urheiluliiveihin.

Reissussa pari viettää yönsä yleensä teltassa, autossa tai romanttisesti tähtitaivaan alla. Onneksi Else nauttii rantaelämästä ilman älylaitteita ja hotellin mukavuuksia. Luksukseen ei kuulemma olisi varaakaan.

– Fitneksessä maailmanmestaritkaan eivät tienaa sellaisia summia kuin monen muun lajin ammattilaiset. Jotkut ihmettelevät, että millä rahalla reissaan jatkuvasti, mutta totuus on, että elän pienellä budjetilla.

Sami ja Else Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä 2007. Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari

Huikea menestys urheilussa on tuonut Elselle itsevarmuutta myös mallina. Omien sanojensa mukaan kuvauksissa Sami nappaa hänestä niin monta hyvää ruutua, että parhaan kuvan valitseminen tuottaa vaikeuksia. Joskus siitä tulee jopa erimielisyyksiä.

– Sami valitsee kuvat, jotka julkaisemme netissä tai lähetämme asiakkaille. Saatan ihmetellä, että tuoko on sinusta muka paras. Olen kuitenkin oppinut luottamaan Samin valintoihin. Hän näkee kokonaisuuden.

Joskus Elselläkin on silti päiviä, jolloin oma kroppa ei miellytä.

– Saatan ajatella, että vitsi, kun näytän pötikältä. Joskus yksikään vaate ei tunnu hyvältä päällä. Silloin haaveilen nollakropasta, jossa ei ole lihaksia.

Itsekritiikistä Else ei ole edes pyrkinyt täysin eroon, vaan kääntänyt sen voitokseen.

– Olen kilpaillut koko elämäni arvostelu­lajeissa ja oppinut, että oikeanlainen itsekriittisyys auttaa pääsemään uralla eteenpäin. Kehitys loppuu, kun luulee olevansa valmis ja täydellinen. Minä en ole täydellisyyttä vielä tavoittanut.

Tähänkö se päättyy?

Ainoa hetket, jolloin Else on kyseenalaistanut urheilu-uraansa, ovat olleet loukkaantumiset. Akillesjänteen katkeaminen vuonna 2005 ja välilevyn pullistuma muutama vuosi myöhemmin saivat harkitsemaan, kannattaako kisailua jatkaa terveyden kustannuksella.

– Pelkäsin, etten toivu enää kisakuntoon. Se oli ahdistavaa, enkä halua muistella sitä.

Lajissaan kansainvälisesti suvereenin Elsen oli pakko pysähtyä. Voisi luulla, että viimeistään loukkaantuminen olisi syönyt Elsen kiinnostuksen koko lajiin – olihan hän saavuttanut jo kaiken. Tilanteen pakottamana Else tuli ratkaisseeksi, millä elää, kun kroppa ei kestä urheilua.

– Huomasin, että voin tehdä fitnessosaamisestani bisneksen. Saan nimittäin jatkuvasti uusia koreografisia ideoita enemmän kuin itse pystyn käyttämään.

Else alkoi kouluttaa fitnessharrastajia perustamassaan Feel good fitness -urheiluseurassa. Lopulta hän kuitenkin toipui takaisin kisalavoille. Tauon aikana syntyneet viisi treeniohjekirjaa jäävät odottamaan julkaisuaan.

Myös suurin loukkaantumisista asti kytenyt haave toteutui tänä keväänä. Silloin Elsen ystävät ja tuntemattomatkin kisaajat lensivät Yhdysvalloista ja Japanista asti Helsinkiin Elsen järjestämiin kisoihin. Maailmalla Else saa majapaikan paikallisilta urheilijaystäviltään, ja nyt oli hänen vuoronsa majoittaa parhaat kisasiskonsa luokseen.

Nytkin Elsellä on kiire viemään japanilaista ystäväänsä lentokentälle.

– Ehkä lennän hänen luokseen katsomaan kirsikanpuun kukintaa, jos löydän halvat lennot, hän huikkaa mennessään

Lue myös:

Muotoa lihaksiin Else Lautalan loikkatreenillä – katso videot

Näin fitness-Else saavuttaa tavoitteensa

Hiihtäjä Krista Pärmäkoski löysi puolisonsa yhteisten ystävien kautta. – Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii.

Olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, 27, on valinnut kahden kodin taktiikan puolisonsa, valmentaja Tommi Pärmäkosken, 34, kanssa. Omakotitalo pohjalaismaisemissa Kuortaneella on avioparin ykköskoti, ja asunto Lahdessa toimii kaupunkikämppänä. Novascotiannoutaja Carla kulkee sujuvasti mukana molemmissa.

Krista matkustaa 250 päivää vuodessa, mutta Tommin työt keskittyvät nykyään enimmäkseen Suomeen hänen jätettyään pestinsä F1-kuljettaja Sebastian Vettelin kuntovalmentajana.

– Minulla ei ollut osuutta siihen päätökseen, Krista heittää.

Pariskunta tapasi aikoinaan yhteisten tuttujen kautta.

– Kaverimme taisivat tunnistaa, että olisimme sopiva mätsi. Asiat etenivät nopeasti tutustumisemme jälkeen.

Nyt Tommi vastaa Kristan voimavalmennuksesta ja yrittää välillä ehtiä mukaan harjoitusmatkoille. Silti pitkiin erojaksoihin on ollut pakko tottua.

– Nooh, siinä pysyy suhde tuoreena, Krista vitsailee ensin, mutta vakavoituu sitten.

– Kyllä ikävä ja yksinäisyys ovat iso haaste. Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii. Puolisoni ei ole koskaan painostanut, että tule jo kotiin sieltä.

Mitä Krista kertoo perhesuunnitelmistaan? Miksi hän oli vähällä lopettaa uransa? Lue Kristan koko haastattelu uusimmasta Me Naisista 16/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)