Janni Hussi nauttii tervehtyneestä asenteestaan ruokaan ja ulkonäköön. Kuva Eetu Ampuja.
Janni Hussi nauttii tervehtyneestä asenteestaan ruokaan ja ulkonäköön. Kuva Eetu Ampuja.

Fitnessmalli Janni Hussi aloittaa uutena kasvona Fitnesspäiväkirjat-sarjassa. Kisat jättänyt Janni tervehtyy syömishäiriöisestä ajattelusta ja treenaa nyt uudella asenteella. – Enää en saisi motivoitua itseäni salille vain uhkean hanurin tai isomman hauiksen takia.

Fitnessmalli Janni Hussilla, 24, on haaste, tai oikeastaan kaksi. Hän haluaa oppia seisomaan käsillään, ensin kahdella kädellä ja haasteen vaikeammassa versiossa yhdellä.

Janni jätti ammattimaiset fitnesskilpailut toissavuonna ja on sen jälkeen keskittynyt pysymään terveenä ja kehittämään uusia taitoja.

– Nyt tavoittelen treenaamisellani hyvää oloa ja toiminnallista kehoa, Janni kertoo kotoaan Kanadan Edmontonista.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole merkitystä treenaamisessani, mutta suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut paljon kilpailuajoistani. Silloin keskityin yksinomaan ulkonäkökeskeiseen harjoitteluun. Enää en saisi motivoitua itseäni salille vain uhkean hanurin tai isomman hauiksen takia.

Janni muutti Kanadaan viime vuonna kiekkoilijamiehensä Lauri Korpikosken työn mukana. Nyt Janni vetää kanadalaissalilla liikuntatunteja ja spinningiä. Entisen kellontarkan treeniohjelman sijaan hän liikkuu nyt fiiliksen mukaan.

– Saatan tehdä kaksi treeniä päivässä tai pitää pari päivää taukoa. Rehkin salilla, kävelen koiran kanssa, juoksen portaita, joogaan ja treenaan oman kehon painolla. Enää en pode huonoa omaatuntoa, jos treeni jää väliin.

Vanhat kuvat järkyttävät

Janni aloittaa uutena kasvona huhtikuussa televisioon palaavan Fitnesspäiväkirjat-sarjan toisella kaudella. Siinäkin nähdään, miten arki on muuttunut kiivaiden kisavuosien jälkeen.

Rennomman ja sallivamman asenteen mukana myös Jannin ulkonäköihanne on päivittynyt uusiksi.

– Nyt arvostan sitä, että näytän terveeltä, vahvalta ja hyvinvoivalta.

Aina ei ollut niin. Pahimmat ulkonäkökriisit ajoittuivat kisojen jälkeiseen aikaan.

– Kisoihin valmistautuessani silmäni olivat tottunut rasvattomaan kehoon, ja kun keho alkoi taas muistuttaa normaalia, tunsinkin olevani lihava. Siinä ei pääkoppa pysynyt muutoksen mukana, Janni kuvailee.

– Laskin vain, milloin saan aloittaa seuraavan dieetin, jotta näyttäisin taas hyvältä.

Dieettiensä aikana Janni tarkisti peilin ohi kulkiessaan, olivatko vatsalihakset varmasti näkyvissä.

– Tutkailin itseäni järkyttävän kriittisesti kuin suurennuslasilla. Vain viikko ennen kisojakin saattoi tuntua, että olin liian rasvainen lavalle, vaikka nyt kuvia katsoessa järkyttää, miten laiha olen ollut.

Loppu ruuan kyttäämisestä

Jannin suhde ruokaan on muuttunut täysin. 

– En noudata minkäänlaista dieettiä. Syön, kun on nälkä enkä silloin, kun kello käskee.

Jannin lautaselle valikoituu puhdasta ja laadukasta ruokaa, jonka pääpaino on proteiineissa ja rasvoissa. Hiilareita syödään ennen ja jälkeen treenin. Raejuustoa kuluu päivittäin, ja Suomessa käydessään Janni vetelee rahkaa.

– Gluteiinia vältän, vaikka välillä syön leipää ja pullaakin.

Kisavuosiltaan Janni muistaa, miten uuvuttavaa jatkuva syömisten kyttääminen oli.

– Olen joko-tai-tyyppi ja siksi ehdoton ja ankara itseäni kohtaan. Jos söin jotain ruokavalion ohi, rankaisin itseäni lisätreenillä tai haukuilla. Lopulta olin aivan loppu ruuan kyttäämisestä.

Janni muistaa erään visiitin isänsä luona, kun tämä oli luvannut laittaa ruokaa. Janni oli ohjeistanut isänsä ostamaan maustamatonta kanaa ja kypsentämään sen uunissa. Pöytään kuitenkin ilmestyi marinoitua ja grillattua kanaa.

– Sain hepulin enkä suostunut syömään mitään, koska pelkäsin marinadista saatuja kaloreita. Kyllähän tuo nyt kertoo jonkinasteisesta syömishäiriöstä.

Janni sanoo olevansa edelleen parantumisen tiellä. Joskus huonoina päivinä vanhat ajatukset nostavat päätään.

– Kisa-ajat jättivät minuun haavansa, ja ajatustyö on vielä kesken. Pyrin kehittämään itseäni siinä, että voisin joka päivä katsoa peiliin ja olla täysin tyytyväinen. Olen jo tullut pitkälle, mutta työtä on vielä.

– Kun väärät ajatukset huonona päivänä pääsevät ääneen, pitää vetää syvään henkeä ja muistella tarkkaan, millaista entinen elämäni oli. En halua koskaan palata siihen, että koko elämäni pyörii vatsalihasten ja parsakaalin ympärillä.

Kyllä mummon pullalle

Jannin läheiset ovat tyytyväisenä seuranneet muutosta naisen asenteessa ja elintavoissa.

– Lauri on huomannut, että olen energisempi ja nauravaisempi. Hän on iloinnut siitäkin, että vihdoin käymme yhdessä kivoissa paikoissa syömässä.

Janni nauraa, että isoäiti on ollut tyytyväinen, kun tytölle taas kelpaa mummon leipoma pulla.

– Kaverini ovat olleet onnellisia, että vanha Janni on takaisin. Ennen olin omissa maailmoissani, mutta nyt saatan nähdä ystäviäni vaikka lounaalla ja energiani riittää muuhunkin kuin teen lipittämiseen.

Jannille hyvä fiilis on monen tekijän summa.

– Onnellisuus tulee siitä, että kotona on asiat hyvin, olen päässyt liikkumaan luonnossa, saanut jutella kavereitteni kanssa Skypessä ja kropassani on tarpeeksi oikeanlaista ja terveellistä polttoainetta.

Kilpailuun riittää ristiseiska

Janni nauttii myös treenaamisesta uudella tapaa: hän on jo pitkään liikkunut terveenä ja kivuitta. Entinen jalkapallo-  ja fitnessharrastaja tietää, millaista on, kun kroppa reistailee.

– Parhaimmillaan treenaamisesta tulee mieletön euforian tunne. Joskus vedän veren maku suussa, mutta tiedän, että kova treeni auttaa jaksamaan. Veikkaan myös, että vanhempana keho kiittää, kun tässä kohtaa olen pitänyt siitä huolta.

Janni uskoo, että fitnesskisat opettivat paljon itsekuria, mutta kisa-ammattilaisuutta hän ei kaipaa.

– Kilpaileminen ei sopinut minulle, ja siksi suhtautumiseni ruokaan ja omaan kehooni meni päin prinkkalaa, Janni miettii.

– Nykyisin tyydytän kilpailuviettini paiskaamalla korttia kavereitteni kanssa, sillä päästään jo pitkälle. Ristiseiska on ihan parasta!

Fitnesspäiväkirjat, 2. Kausi, Avalla 14.4. alkaen

Lääkäri

Fitnessmalli Janni Hussi: ”En halua koskaan palata siihen, että elämäni pyörii vatsalihasten ja parsakaalin ympärillä”

Tarkoittanee gluteenia (ei gluteiinia) jota on kotimaisissa viljoissa. Sen ja vehnän välttelemisestä on tullut muoti-ilmiö, vaikka ainoastaan keliaakikoille välttäminen on tärkeää. Vehnä tai gluteeni eivät ole sen kummempia myrkkyjä kuin mikään muukaan, mitä syödään liikaa ja yksipuolisesti 😉. Jokainen tietää, että pelkällä vehnäpullalla eläminen ei ole viisasta joten edelleenkin tuo perinteinen monipuolinen ns.sekaravinto on parasta!
Lue kommentti

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.