Kolmatta lastaan odottava ex-missi Suvi Tiilikainen haluaa taata pojilleen perusturvallisuuden tunteen, jota vaille Suvi jäi omassa lapsuudessaan. – Se, mistä tulen, näkyy minussa aina.

Yleensä Suvi Tiilikainen, 34, on se, joka meikkaa muista nättejä. Tänään on kuitenkin hänen vuoronsa olla laitettavana. Kolmatta lastaan odottavalle Suville se on melkein ylellistä vaihtelua arkeen, joka pyörii lasten ehdoilla.

– Edellisen kerran olen nähnyt itseni näin meikattuna huhtikuussa. Nautin tästä täysillä, tämä on minun omaa aikaani, Suvi hengähtää istuessaan meikkituoliin.

Jalkojakin tuntuu hyvältä lepuuttaa. Suvin raskaus on edennyt puoliväliin ja vatsakumpu erottuu jo – siellä kasvaa Suvin ja Jukka Tiilikaisen kolmas poika.

– Tiilikaisen veljekset! Suvi naurahtaa.

Raskaus on ollut edellisiä rankempi: alun pahoinvointi kesti seitsemän viikkoa. Suvi pysytteli kotona, söi koko ajan ja onnistui siten olemaan yökkäilemättä.

– Olin jatkuvasti jääkaapilla popsimassa. Ruokailutottumukseni ovat heittäneet häränpyllyä. Yleensä en siedä sokeroituja jogurtteja, mutta nyt niitä oikein tekee mieli. Samoin olen mättänyt leipää, jota en tavallisesti syö.

Suvi ei stressaa, vaikka raskausajan herkuttelu on johtanut suureenkin painonnousuun. Ensimmäinen odotus toi 30 lisäkiloa, toinen 20, mutta kilot karisivat nopeasti. Eivätkä raskauskilot Suvia häiritse.

– Tärkeintä on, että pysyn hyvällä tuulella. Ainostaan huonoon kuntoon mennyt iho on saanut vähän mielen matalaksi, Suvi harmittelee raskauden taas herättämää akneaan.

Kun kolmas poika loppuvuodesta syntyy, perhe on Suvin mielestä täysilukuinen.

– Joskus nuorempana haaveilin neljästäkin lapsesta, mutta tajusimme Jukan kanssa, mitä se oikeasti tarkoittaa autonvaihtoineen. Kyllä tämä on tässä.

Tiilikaisten omakotitaloon Espoossa on rakennettu kolme lastenhuonetta. Justus, 1,5, ei vielä ihan käsitä, että perheeseen saapuu kohta pikkuveli. Jose, 5, sen sijaan on innoissaan ja on ehdottanut, että lapsia voisi olla vaikka kymmenen.

– Kun kerroin, että en tämän jälkeen tee enää vauvoja, Jose toivoi, että saisimmekin nyt tytön, joka voisi sitten tehdä lisää lapsia meidän perheeseen, Suvi virnistää.

Suvin ja Jukan vanhemmuus sai vaivattoman alun: Jose oli helppo vauva, joka nukkui paljon. Suvi ja Jukka ihmettelivät, miksi jotkut vanhemmat pitivät niin tiukasti kiinni päiväuniajoista.

Sitten heille syntyi Justus, joka kärsi refluksitaudista ja nukahti vain kantoreppuun tai liikkuviin vaunuihin. Suvi vaelsi väsymyksessä kuukausia. Enää hän ei arvostele muiden ratkaisuja.

– Äidit arvostelevat toisiaan liikaa. Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen vanhempi toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Koskaan ei voi tietää, millainen tilanne toisella on.

Siitä Suvi on kiitollinen, että Justuksen vaiva sentään korjaantuu ajan kanssa.

– Syvimmissä väsymyksessäni mietin usein, miten erityislasten vanhemmat jaksavat.

 


 

Tottuneesti viimeinen

Suvi on innoissaan ja jännittynyt: elokuussa ilmestyy hänen ja muotiyrittäjä Janina Fryn yhteinen kirja Upeana juhlaan. Siinä kauneusalan konkarit antavat tyylivinkkejään. Suvi työskentelee meikkitaiteilijana ja on kymmenen vuotta opettanut suomalaisia meikkaamaan.

Kirjan tekeminen oli kova puristus. Kun Suvi urakoi pitkiä päiviä kuvauksissa ja kirjoitti tekstejä öisin, mies otti vastuun arjesta. Jukkakin on yrittäjä, jääkiekko­agentti, ja tekee suuren osan työstään puhelimitse.

– En voisi jättää lapsia kotiin kenenkään ulkopuolisen hoiviin.

Suville on ollut tärkeää päästä välillä lastenhoidon keskeltä töihin.

– Kun vauva-arki on ollut hullunmyllyä, muutamat tunnit poissa kotoa pari kertaa kuukaudessa ovat olleet minulle elintärkeitä. En koe huonoa omaatuntoa, jos olen poissa töiden takia, koska tuon rahaa kotiin.

Suvin ja Jukan ystävät muistuttavat välillä, että pariskunnan pitäisi ottaa enemmän omaa aikaa.

– Mutta me niin tykkäämme olla perheen kesken ja tehdä asioita yhdessä. Tiskit saavat jäädä pöydälle ja kotona saa olla sotkua, mieluummin touhuamme lasten kanssa. Tosin juuri eilen muistutin Jukkaa, että pitäisi osata olla itsekkäämpikin.

Suvi sanoo kasvaneena epäitsekkyyteen lapsuudenkodissaan Kemissä. Hän varttui kolmantena lapsena veljen ja kahden siskon keskellä.

– Isossa perheessä totuin menemään porukan mukana ja tyytymään osaani. Ei minulta kyselty, mitä halusin tehdä. Olen tottunut asettamaan itseni viimeiseksi. Se näkyy pieninä asioina arjessa: ulos lähtiessä olen viimeinen, joka käy suihkussa.

Nelilapsisessa perheessä ei riittänyt rahaa tuhlattavaksi, Suvi peri leluja sisaruksiltaan. Teininä hän rakasti muotia, mutta ei voinut saada kaikkia haluamiaan vaatteita. Suvi muistaa, miten Levikset olivat kotikylillä kovassa muodissa. Farkut olivat kalliita, ja nopeasti pituutta venyvä Suvi keksi kikkoja pidentääkseen niiden käyttöikää: hän ompeli polven kohdalle lisäkappaleen tai avasi alasauman saadakseen lahkeisiin kallisarvoista lisäpituutta.

Nyt aikuisena Suvi ottaa vahinkoa takaisin ja on höveli shoppaaja.

– Ostan itselleni vaatteita ehkä liikaakin. Lapsille yritän kuitenkin opettaa, ettei kaikkea voi saada.

Suvi haluaa välittää pojilleen omasta kasvatuksestaan tuttuja arvoja: pitää osata jakaa omastaan. Poikia ei hemmotella leluilla, vaan mieluummin tarjotaan elämyksiä; viedään seikkailupuistoon tai pidetään yhteinen herkkupäivä. Suville tärkeintä on tarjota lapsille läsnäoloa, turvallinen ympäristö ja hellyyttä. Tiilikaisilla halitaan ja pussaillaan paljon.

– Sanon aina pojille, että tärkeintä on, että meillä on toisemme, terveytemme ja katto pään päällä. Jose tykkääkin mennä Stockmannille vain katselemaan leluja.

Piste pelokkuudelle

Suvilla on yhä yhteys Kemin lapsuudenmaisemiin. Suvin äiti asuu tutussa lapsuudenkodissa. Häneen liittyvät Suvin rakkaimmat lapsuusmuistot.

– Arvostan äitiämme valtavasti. Hän teki mielettömän työn kasvattaessaan meidät. Haluan kasvattaa omat poikani samalla tavalla. Minäkään en ole lukenut kasvatusoppaita, vaan käyttänyt omaa järkeäni, Suvi sanoo.

Suvin äiti jätti aikoinaan yliopistopaikkansa, muutti miehensä perässä Kemiin ja aloitti perhe-elämän. Äiti oli kotona siihen saakka, kunnes nuorinkin lapsista aloitti koulun ja siirtyi vasta sitten suoraan työelämään kodinhoitajaksi.

– Siihen aikaan oli yleistä, että äidit olivat kotona ja miehet kävivät töissä. Minusta ei olisi siihen: minulla on työhöni niin palava intohimo eikä se olisi mahdollista yrittäjälle.

Suvi oli urheilullinen lapsi. Naapurin vekaroiden kanssa pelattiin pesäpalloa ja järjestettiin hiihtokilpailuja. Suvin paras ystävä löytyi parin talon päästä, viisivuotiaina tutustuneista tytöistä tuli läheisiä kuin siskoista.

Suvin lapsuutta väritti kuitenkin synkkä varjo: isän alkoholismi. Suvi sanoo tottuneensa siihen, monilla lapsuudenystävillä oli kotonaan sama tilanne.

– Se, mistä tulen, näkyy minussa aina. Elämävalinnoissani ja siinä, miten suhtaudun kaikkeen. Lähtökohdat näkyvät ja tuntuvat ihmisessä läpi elämän, Suvi arvioi.

– Olen hirveän kiitollinen siitä, että olen aikuisena saanut sellaisen elämän, josta olin aina haaveillut. Osaan nyt arvostaa perusturvallista arkea, koska lapsuudessa se ei ollut minulle itsestäänselvyys.

Lapsuuden kokemukset tekivät Suvista huolehtijan, sellainen hän on edelleen. Piirre näkyy etenkin siinä, miten hän jatkuvasti pelkää lastensa puolesta.

– Olen kauhean hysteerinen lasten turvallisuudesta. Näen mörköjä ja vaaroja joka paikassa. Jos Jukka on vaikka pulkkamäessä Josen kanssa, en voi katsoa heidän menoaan, Suvi kuvailee.

– Elämä olisi varmasti helpompaa, jos olisin rennompi näissä asioissa. En halua tartuttaa pelokkuuttani lapsiin.

Rauhallisuutensa ja herkkyytensä Suvi on kuitenkin välittänyt eteenpäin. Hän näkee Josessa tuttuja piirteitä: tämäkin on tarkkailija ja herkkä.

Suvi kokee isän alkoholismin vaikuttaneen myös siihen, että Tiilikaisilla ei tissutella.

– Mutta kyllä minä alkoholia käytän. Nyt raskaana ollessani kaipaan samppanjailtoja ystävien kanssa. Lasten nähden en juo useaa lasillista, mutta opetan heille, että alkoholi voi kuulua elämään kohtuullisesti käytettynä. Viinilasillinen ruuan kanssa on ok. Ääripäät ovat vaarallisia.

Leuhka olikin ujo

Suvin isä menehtyi tyttären ollessa herkässä iässä, 14-vuotias. Isä oli ollut ensimmäinen, joka yllytti Suvia missi­kisoihin.

19-vuotiaana Suvi päätti kokeilla. Mitäpä menetettävääkään hänellä oli. Suvia kuitenkin jännitti ja hän vannotti pikkusiskoaan kertomasta kenellekään, jos menestystä ei tulisikaan. Suvista kuitenkin leivottiin vuoden 2000 Miss Suomi.

Nuorella missillä oli heikko itsetunto. Suvi oli arka eikä koskaan tyytyväinen itseensä, kameran edessä olo oli epävarma. Ujous tulkittiin joskus leuhkuudeksi, kun Suvi ei uskaltanut jutella vieraiden kanssa. Hän uskoo epävarmuutensa olevan osaksi lapsuuden kokemusten synnyttämää.

– Nuorena olin ujo ja arka, pelokaskin. Isän alkoholismi on vaikuttanut luonteeseeni, se teki minusta herkemmän.

– Ehkä olisin voinut olla räväkämpikin, mutta ainakaan en joudu häpeämään mitään. Olen aina ollut pohtiva ja harkitseva.

Suvi kuvailee itseään myös perfektionistiksi. Koulussa vain kympit riittivät, ysi oli jo huono numero. Sisarukset olivat samanlaisia, ja Suvinkin pakko pärjätä. Ensi kertaa hän kapinoi, kun piti mennä lukioon. Suvi olisi halunnut kosmetologikouluun, mutta äiti ei suostunut.

– Lukio meni miten meni. Lintsasin niin paljon kuin pystyin.

Yoppilaskirjoituksissa Suvi kirjoitti matematiikan vain siksi, ettei ollut lukenut reaaliaineita lainkaan.

– Jälkeenpäin olen ollut äidille kiitollinen. On kivaa, kun voin sanoa olevani ylioppilas. Hain äidin mieliksi yliopistoonkin, mutta tajusin vain selvemmin, ettei lukeminen ole minun juttuni.

Kun veli ja siskot menivät yliopistoon, Suvi ryhtyi yrittäjäksi 19-vuotiaana. Perfektionistinen luonne sopii hyvin meikkitaiteilijan tarkkaan työhön.

– Pappani kysyi viimeiseen asti, milloin menen oikeaan kouluun. Mutta minun on saatava tehdä käsilläni ja olla luova. Minä hengitän kauneusalaa.

 


 

3 x pakit

Kun Suvi tänään poseeraa, Jukka hoitaa lapsia. Suvi arvostaa miehessään turvallisuutta ja luotettavuutta.

– Jukka tekee kaikkensa rakkaimpiensa tähden. Mietimme molemmat paljon toistemme jaksamista. Sellaisia pieniä asioita: nuku sinä pidempään, niin minä hoidan aamuruljanssin.

12 vuoden suhteessa romantiikka on yhä vahvana. Kun Suvi valmistautui juhliin, Jukka tuli ihailemaan vaimonsa lookia.

– On ihanaa, kun Jukka tulee kehumaan ja halimaan. Nyt Josekin on oppinut ihailemaan äidin korkkareita. Olisi upeaa, jos poikamme kasvaisivat sellaisiksi, että osaavat huomioida naisia.

Suvin ja Jukan rakkaus ei alkanut ihan mutkitta. Suvi ehti antaa miehelle kolmet pakit ennen kuin suostui treffeille.

– Olin ollut vuoden ajan sinkkuna, viihdyin yksin ja ajattelin, etten kaipaa miestä.

Suvi kavahti myös sitä, että Jukka oli jääkiekkoilija – sitä perinteistä missikliseetä hän ei halunnut toteuttaa. Mutta Jukka oli periksiantamaton ja teki selväksi, että halusi juuri Suvin.

– Jukka pelasi silloin Ruotsissa ja lensi yhdeksi illaksi Suomeen minun takiani. Se teki vaikutuksen. Taisin kyllä itsekin ajaa kamalaa vauhtia kaverireissulta Leviltä ehtiäkseni illaksi treffeille Helsinkiin.

Ravintolaillallisella Suville muodostui Jukasta turvallinen ja varma olo: hän haluaa vain minut.

– Jo ensimmäisillä treffeillä tuli semmoinen fiilis, että tätä minä olen aina odottanut. Ennen Jukkaa olin ollut kranttu, mieheni olivat olleet laskettavissa yhden käden sormilla.

 

SUVI TIILIKAINEN

 

Syntyi Kemissä 21.8.1980.Miss Suomi 2000.

Työskentelee Suomen L’Oréal Paris -meikkitaiteilijana ja meikkaajana meikkiagentuuri Toimistossa. Mallitoimisto Paparazzin malli 2000–2007.

Asuu Espoossa. Perheeseen kuuluvat aviomies, jääkiekkoagentti Jukka Tiilikainen sekä kaksi poikaa, 5-vuotias Jose ja 1,5-vuotias Justus. Kolmas poika syntyy loppuvuodesta.

Julkaisee elokuussa Janina Fryn kanssa kirjan Upeana juhlaan.

Milloin viimeksi pussailit, Suvi? Katso video:menaiset.fi/suvi-video

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.