Työ Antti Jokisen ohjauksessa laittoi Krista Kososen koville Kätilö-elokuvassa. – Oman puolison kanssa työskennellessäni olin haavoittuvampi kuin muulloin, esikoistaan odottava Krista sanoo.

Kuumana perjantai-iltapäivänä Helsingin Kalasataman kadut, porttikongit ja metrokäytävät vilisevät Weekend-festareille suuntaavia teinejä. Parkkipaikoilla ja pihoilla juodaan pohjia, ja lyhyempääkin lyhyemmissä farkkusortseissaan tyttöset näyttävät siltä, kuin olisivat unohtaneet housut kokonaan kotiin.

– Pitäisiköhän mennä sanomaan noille, että jos eivät ole varuillaan, voi käydä näin? näyttelijä Krista Kosonen, 32, veistelee ja viittaa raskauteensa, jota ei enää voi piilotella.

Kauniista rusketuksesta on helppo päätellä, että Krista on viettänyt lomansa muualla kuin koti-Suomessa. Takana on parin viikon Espanjan- ja Italian-reissu yhdessä puolison, ohjaaja Antti Jokisen kanssa. Välillä matkaseuraan liittyi ystäväpariskunta Elina Knihtilä ja Tommi Korpela.

Tavoilleen uskollisena Krista on lukenut lomalla yhden klassikon, tällä kertaa Dostojevskin Idiootin, ja pinon muita romaaneja, joista osa kalpeni Dostojevskin jälkeen niin, että ne oli pakko jättää kesken.

Näyttelijän työt ovat alkaneet tällä viikolla, ja kansikuvauksissa on heti selvää, että äitiysvaatteita Krista ei ylleen pue. Pyöristynyt profiili saa näkyä.

– Siinähän se kessi nyt on. Ja onneksi ei ole kaljakessi, en mä varmaan silloin sitä haluaisi kuvissa esitellä.

Elämä on työtä

Pian ensi-iltansa saavassa Kätilö-elokuvassa Krista tekee elämänsä toistaiseksi suurimman roolin Lapin sodassa palvelevana hoitajana Helenana. Leffa perustuu Katja Ketun samannimiseen romaaniin, ja sen on ohjannut Kristan puoliso ja tulevan lapsen isä Antti Jokinen.

Kristan roolityö on ehditty jo palkita parhaan naispääosan pystillä Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Päätähti on selvästi ylpeä – ei niinkään omasta suorituksestaan – kuin leffasta kokonaisuudessaan. Koko työryhmä pani itsensä täysillä peliin, ja Krista on kiitollinen, että sai olla porukassa mukana.

– Omia töitä on aina kauhea katsoa, mutta tällä kertaa minua hävetti vähemmän kuin yleensä, Krista sanoo.

– Se johtuu varmaan siitä, että meillä oli aikaa rakentaa henkilö, joka ei olisi niin kuin minä. Antti sanoi, että hän ei halua nähdä Kristaa hahmossa millään lailla. Yleensä valmiissa leffassa näkee vain itsensä, mutta nyt pystyin ekaa kertaa katsomaan roolihahmoani niin kuin en itseäni.

Kätilö-elokuvaa onkin tehty hartaasti, pitkään ja paneutuen. Kristan elämässä työ on ollut läsnä kolmisen vuotta, ohjaajapuolison elämässä vielä paljon pidempään. Sinä aikana Lapin sota luikerteli vaivihkaa pariskunnan arkeen.

– Kotimme oli kuin sellainen sarjamurhaajan kämppä, joka löydetään rikosleffan lopussa. Seinät olivat täynnä keskitysleirikuvia, nuolia ja A3-arkkeja täynnä pientä tekstiä. Vankileirikirjoja lojui ympäri kämppää, Krista kuvailee.

Vielä ennen kuvauksia Antti ja Krista kävivät Auschwitzin keskitysleirillä. Ei ollut ihme, että Kristan unetkin muuttuivat välillä aika synkiksi.

– Ainahan sitä toivoisi, että työ pysyisi jollakin alueella, mutta meillä on tälläkin hetkellä kämppä täynnä työrekvisiittaa. Toisaalta on myös ihanaa, että suuria töitä, teemoja ja tunteita ei voi erottaa toisistaan.

Roolit eivät mene sekaisin

Näyttelijä-ohjaajapari tapasi kolme vuotta sitten, kun Krista näytteli Antin edellisessä suuressa elokuvassa Puhdistus. Siihen, että näyttelijät tai ohjaajat menevät kimppaan keskenään, on Kristan mielestä luonteva selitys.

– En tiedä, missä missit ja lätkäpelaajat tapaavat, mutta näyttelijät menevät kimppaan varmaan ihan sen takia, että teatterin kaksiosaisessa treenipäivässä ei ole muuta elämää. Ja koska näyttelijät lähes poikkeuksetta ovat intuitiivisia, herkkiä, lapsenmielisiä ja sydän auki olevia, he myös ehkä helposti ihastuvat, kun päivät pitkät treenaavat yhdessä.

Puolisossaan Antissa – kuten ylipäänsä ihmisissä – Krista arvostaa huumorintajua ja itsevarmuutta.

– Kunnioitan myös Antin kunnianhimoa ja intohimoa suhteessa työhön, näyttelijä kertoo.

Eikä viidentoista vuoden ikäero tunnu näillä kahdella missään.

– Jos toinen on niin kypsä kuin minä olen ja toinen niin lapsellinen kuin Antti, se menee ihan tasoihin, Krista nauraa.

Mutta eivätkö roolit mene sekaisin, jos näyttelijää ohjaa oma puoliso? Kenelle voi länkyttää ikävästä pomosta, kun ei kotona miehelleen?

– Siinä on paljon plussia ja jonkin verran miinuksia, mutta plussat ovat ehdottomasti voitolla, Krista vastaa.

– Oli hirveästi hyötyä siitä, että asuin ohjaajan kanssa samassa kämpässä, eikä kukaan alkanut laskuttaa aina, kun puhuimme työstä. Kävimme käsikirjoituksen läpi olkkarin pöydän ääressä kohtaus kohtaukselta, jotkut jopa niin tarkasti, että miten ne kuvataan. Mietimme, minkälainen henkilö esittämäni Helena on, minkä näköinen, miten kävelee ja millainen on hänen katseensa.

Viime kesänä Kätilöä kuvattiin Liettuassa kuukauden ajan. Kuvausten aikana Kristan siviili- ja työroolit pysyivät erillään, sillä hänellä oli käytännön ehdotus: Antti ja Krista asuivat Vilnassa eri paikoissa.

– Kävin Liettuassa Antin luona ennen kuvausten alkamista. Ihmettelin, miksi paistinpannut hänen asunnossaan ovat niin jengalla, että mitä helvettiä täällä on tapahtunut. Kun Antti vastasi, että tuotannossa oli ongelmia, kuvittelin hetken ajan itseni siihen asuntoon rankan kuvauspäivän päätteeksi. Päätin, että oma hotellihuone olisi ehkä hyvä idea, Krista nauraa.

Krista ei kuitenkaan ikinä ole nähnyt Antin raivoavan näyttelijöille tai karjuvan kuvauksissa. Jos ohjaaja joskus hermostuu, se johtuu siitä, että joku ei yritä parastaan tai häneltä pimitetään asioita.

– Onhan Antti temperamenttinen, mutta ei se mikään mulkku ole. Mutta olen näyttelijä, eikä minun kuulu tietää tuotantoon liittyvistä vaikeuksista. En edes halua tietää niistä.

 

 


 

Suurin on rakkaus

Kätilö-elokuva tarttuu aiheeseen, jota ei Suomessa aikaisemmin ole näin näkyvästi käsitelty. Jatkosodassa suomalaiset ja saksalaiset olivat taistelleet aseveljinä ja eläneet sulassa sovussa, kunnes Euroopassa solmittiin rauha ja alkoi Lapin sota. Saksalaiset karkotettiin maasta, ja saksalaisten sotilaiden suomalaisista morsiamista sekä suhteista syntyneistä lapsista vaiettiin kokonaan.

– Oli järkyttävää, miten kaikki syyllisyys kaadettiin niiden naisten niskaan. Traumaattisen asian ympärillä on paljon hiljaisuutta, koska häpeä on niin suuri, Krista sanoo.

Ennen kaikkea Kätilö onkin elokuva rakkaudesta.

Kristan esittämä kätilö Helena rakastuu ensisilmäyksellä saksalaiseen sotakuvaajaan, ja se on menoa se. Helena jopa järjestää itsensä sairaanhoitajaksi saksalaiselle vankileirille saadakseen olla lähellä sydämensä valittua.

– Antti kuvaili Helenaa henkilöksi, jolle on vain rakkaus tai kuolema. Nykypäivänä on kauheasti vaihtoehtoja ja helppo vekslata, että olisiko tämä nyt se oikea, tai ehkä mä vielä tsekkaan tuon. Helena on heti, että perkele, tämä on minun mies, Krista jatkaa.

Vastanäyttelijäänsä Lauri Tilkasta Krista kehuu vanhan ajan filmitähdeksi, jonka kanssa oli ihanaa tehdä töitä.

– Lauri on kauhean rauhallinen, luotettava ja huumorintajuinen eikä yhtään narsistinen. Hän ei tee mitään asioita vaikeiksi.

Krista selittää, että näytellessä vihan tunne syntyy helpommin, kun keskittyy johonkin kollegan ärsyttävään piirteeseen. Rakastunutta esittäessä vastanäyttelijästä taas on pakko löytää konkreettisia viehättäviä piirteitä, vaikkapa kauniit silmät.

– Laurin tapauksessa se ei ollut hirveän vaikeaa, vaikken häneen rakastunutkaan. Terveisiä vaan Laurille ja Pamelalle, Krista hekottelee.

Työpäiväkirjaansa Krista kirjoitti, että Helena on paljon hienompi ihminen kuin hän itse.

– Helenassa on arvokkuutta ja ehdottomuutta, joita kunnioitan kauheasti. Se kuulostaa tietysti vähän skitsofreeniselta ja narsistiselta, koska esitän häntä itse. Mutta Hellu oli henkilö, jota minun tuli ikävä, vaikka yleensä minun ei ole vaikea päästää irti ja siirtyä uuteen.

Krista ei itse usko kohtaloon, eikä hän parhaalla pokallaankaan voisi kutsua itseään romantikoksi.

– Elämä olisi ihan kamalaa ilman rakkautta. Kaikkia asioita ajaa rakkaus: on rakkaus työhön ja rakkaus ihmisiin ja koiraan ja taiteeseen. Mutta vaikka musta olisikin kiva sanoa, että olen romantikko, olen varmaan kaikkien ystävieni mielestä hyvin karkea realisti, Krista sanoo.

Tunneskaala Kristalla sen sijaan on vahva, ja ihmisten suhteen hän kertoo olevansa ehdoton.

– Jos tykästyn johonkuhun, lasken hänet aina kuuluvaksi mun ihmisiin, ja olen valmis tekemään hyvinkin paljon ystävieni puolesta.

”Tukka sitten lähtee”

Antti Jokinen tunnetaan ohjaajana, joka vaatii näyttelijän menevän täydellisesti roolihahmonsa nahkoihin. Kätilöä varten Elina Knihtilä ja Tommi Korpela laitettiin laihdutuskuurille, ja Krista sai sanoa hyvästit pitkille hiuksilleen.

– Se oli vain ilmoitus, että tukka sitten leikataan. Toinen vaihtoehto olisi, ettei tee sitä roolia. Näyttelijän ammattiin kuuluu muuttaa ulkonäköään rooliin sopivaksi. Enhän voi olla sotavankileirillä ja sitten vikistä, että hei, don’t touch my hair.

Kristalle, joka ei omista edes hiusharjaa, pitkien kutrien katkaiseminen ei ollut juttu eikä mikään. Lyhyt tukka tuntui heti omalta ja vapauttavalta.

– Mutta ensin leikattiin Ellun tukka. Nauroin kippurassa vieressä ja kuvasin sitä. Olin tuonut tukalle pienen vodkapullon, ja siinä me sitten muistelimme sitä, Krista kertoo ja kehuu kollegansa omistautumista: vaikka Elinalla oli paljon vähemmän kuvauspäiviä, hän ei hetkeäkään kyseenalaistanut suurta muodonmuutosta.

Krista pitää vahvojen ohjaajien alaisuudessa työskentelystä. Kun työryhmä tietää, mitä kohti mennään, Kristaa ei tarvitse silitellä.

– Ei tulisi mieleenkään vaatia erityiskohtelua omalta mieheltä. Päinvastoin. En antaisi ikinä itselleni sellaista käytöstä anteeksi. Enkä ikinä näyttäisi sitä, että nyt mulle tuli vähän paha mieli, voisitko puhua mulle vähän kauniimmin. En ylipäänsä voi sietää valittamista, en varsinkaan omasta suustani, Krista sanoo.

Mutta koska Antti tuntee Kristan niin hyvin, uskalsi hän myös vaatia tältä paljon. Nolointa oli, että mitkään näyttelijättären maneerit eivät menneet puolisolle läpi.

– Olen Antille kiitollinen siitä, ettei hän päästänyt minua olemaan minä. Uskon sataprosenttisesti siihen, että Antti haluaa mun tekevän parhaani, eikä hänelle ole sama, miten onnistun.

Tarpeeksi tutun työkaverin kanssa ei tarvitse olla liian kohtelias. Tosin siitä seuraa myös se, että puolisoaan kohtelee huomaamattaan eri tavalla kuin muita.

– Antti saattaa olla tästä eri mieltä, mutta hän kyllä puhui minulle kovempaan sävyyn kuin muille. Oman puolison kanssa työskennellessäni olin myös haavoittuvampi kuin muulloin, hän sanoo.

– Minulla ei koskaan ole ollut yhtä huono itsetunto kuin tämän produktion kanssa. Siihen sekoittui kelpaanko-ajatuksia ihan eri tavalla kuin yleensä.

Hyvä, turvallinen ja rakastava

Muutaman kuukauden päästä Krista saa uutta mietittävää, sillä hänen esikoisensa syntyy syksyllä.

Äitiys on kolmekymppiselle näyttelijälle uusi rooli, johon hän vaikuttaa suhtautuvan rennosti. Krista ei ole lukenut ainuttakaan vauvaopasta tai vaivannut päätään pohtimalla kasvatusperiaatteita.

– Muutaman kerran olen ihan itseäni huvittaakseni lukenut Vauva.fi:tä ja huomannut, että siellä on hirveästi naisvihaa! Mikä ihme aiheuttaa ihmisessä sellaista katkeruutta, että kirjoittaa nimettömänä paskaa? Krista ihmettelee.

– En yhtään tiedä, mitä odottaa. Äitiys tuntuu minusta isolta asialta, muttei siihen osaa etukäteen varautua. Tiedän vain se, etten tiedä mitään. Mutta totta kai haluaisin olla hyvä, turvallinen ja rakastava äiti.

Kymmenen viime vuoden aikana Krista on paiskinut töitä niin teatterin lavoilla, elokuvissa kuin television suorissa viihdeohjelmissa. Hän on yksi Suomen arvostetuimmista näyttelijöistä, ja hänellä on kotonaan monta palkintopystiä.

Työbreikkinä Krista ei äitiyslomaa kuitenkaan pidä. Eikä hän ole vaivannut päätään sillä, miten vanhemmuus vaikuttaa tuleviin töihin. Freelancerina Krista on tottunut epävarmaan oloon.

– Prioriteetit menevät kuitenkin niin, että lapsi on paljon suurempi asia kuin mikään työ.

Kristan raskaus on sujunut hyvin. Näyttelijä tekee töitä loppuun asti: parhaillaan hän lukee nauhoituksissa äänikirjaa ja osallistuu Rölli-elokuvan kuvauksiin. Kuntoiluakaan hän ei ole vähentänyt.

Ainoastaan yksi asia yhdeksän kuukauden odotuksessa harmittaa: Shanghain palkintoa olisi ollut kiva juhlia vaikka monta päivää, ja kesälomareissulla Etelä-Euroopan lämmössä viinilasi olisi vilvoittanut ihanasti.

– Kyllä mä olen sitä mieltä, että viinan kateus on tässä odotuksessa suurin ongelma. Enkä viitsi edes esittää, että ”oi, kun tämä odotus on niin freessiä”, kun muut vieressä ovat ihanassa nousuhumalassa. Silloin tunnen ihan puhdasta kateutta, Krista nauraa. 

Milloin Krista viimeksi itki? Katso video: menaiset.fi/krista

Lue lisää:

Tältä näyttää Krista Kososen rooli avomiehensä ohjaamassa Kätilö-elokuvassa

Krista Kosonen ja Riku Nieminen arvostavat toistensa ärsyttäviä piirteitä

 

Krista Kosonen

Näyttelijä syntyi 28.5.1983 Espoossa. Asuu Helsingissä ohjaaja Antti Jokisen ja koiran kanssa.

Näytellyt muun muassa venäläisen Andriy Zholdakin ohjaamassa Anna Kareninassa ja Vanja-Enossa sekä elokuvissa Suden vuosi, Syvälle salattu ja Puhdistus.

Televisiorooleja sarjoissa Uutishuone, Toisen kanssa, Putous ja Kingi.

Kätilön ensi-ilta 4.9.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla