Erin vaalii letkeää elämää ja mummotaitoja. Kuva Jouni Harala
Erin vaalii letkeää elämää ja mummotaitoja. Kuva Jouni Harala

Laulaja Erin Anttilan pitäisi luoda uusia kappaleita, mutta välillä kodinhoitovietti ajaa musiikinteon edelle. – Milloin musta on tullut näin kolkyt!

Tälläkin kertaa Erin Anttila, 35, on noudattanut levy-­yhtiönsä neuvoa ja tullut tapaamiseen taksilla. Niin hän tekee aina, kun pitää pysyä sovitussa aikataulussa. Silloin oma auto jää Itä-Helsingissä kotitalon pihaan. Ei sillä, että Erin olisi kehno kuski, vaan siksi, että liki sataprosenttisella varmuudella hän eksyisi matkalla. Aina perille ei löydä edes navigaattorilla, eikä joka kerta tohdi soittaa tutulle keikkamyyjälle. Hän on se viimekäden turva, joka saattelee kohteeseen puhelimitse.

Taksilla siis, ja puoli tuntia etuajassa. Aikaisessa, jotta ennen töihin ryhtymistä ehditään juoda kaffet. Tapa on osa Erinin itselleen kehittelemää slow living -elämää, jossa kartetaan turhaa kiirettä ja nautitaan pienistä mukavista hetkistä.

– Toiset tykkäävät draivista ja menevät eteenpäin hirmuisella sykkeellä. Minut sellainen saa lukkoon. Iisi elämäntahti sopii minulle parhaiten. Sellainen, että ehdin nauttia hyvästä kahvista tai unohtua ihastelemaan kaunista puuta, Erin sanoo ja hyväilee pitkää maito­kahvilasillista käsissään.

Perustyytyväinen ja onnellinen nainen. Sellaiseksi Erin itseään kuvailee.

Neljälapsisen perheen nuorin, jota on aina hellitty rakkaudella. Lapsuuden­perintönä niin vankkumaton perusturvallisuuden tunne, ettei sitä helpolla järkytetä.

– Olen aina ollut perusvireeltäni hyväntuulinen. Jopa niin, että äitini huolestui, kun en lapsena ollut koskaan pahalla päällä. Hän mietti, miksi en ilmaissut tunteitani, Erin nauraa nyt.

Viime aikoina työtahdin tiukentuessa kiire on uhannut leppoisaa perusvirettä, ja siksi Erin on tahdittanut arkensa niin, etteivät turha hoppu ja stressi pääse ­selättämään sitä. Nyt sävellys- ja kirjoitustyölle on jaksotettu oma aikansa ja keikkailulle omansa. Ja kun keikkamatkalle lähdetään, tien päälle startataan tunti tavallista aiemmin.

– Haluan, että on aikaa eksyä sivuteiden taidekahviloihin tai rantaravintoloihin, syödä kunnolla eikä vain napata pikaevästä pääteiden huoltoasemilla. On ihan toista reissata fiilistellen kuin hermoillen, Erin kuvailee.

– Silloinkin, kun paiskimme töitä ja teemme kovasti keikkaa, tuntuu tärkeältä saada kokea kaikkea ympärillämme. Mahtavia paikkoja onkin tullut nähtyä, vaikka en aina ole tiennyt, missä ne ovat olleet.

Tiivis perhe

Juurensa Erin kyllä tunnistaa. Ne ovat Irlannissa ja etenkin lapsuudenkulmilla Helsingin Vartioharjussa. Siellä hän asuu nytkin miehensä Vesa Anttilan kanssa. Kävelymatkan päässä ovat myös vanhemmat, kaksi sisarusta ja kourallinen parhaita ystäviä. Seutu on rakas, tosin Erinille kelpaisi myös keskikaupungin kuhina kivijalkakauppoineen, gallerioineen ja kahviloineen.

– Tämän rauhan keskellä tuntuu hassulta, miten Itä-Helsingistä puhutaan turvattomana. Päinvastoin, täältä olen saanut loistavat lähtökohdat elämään. Me olemme myös hyvin perhekeskeisiä, Erin sanoo ja kertoo rönsyillen läheistensä kokoontumisista, jotka parhaimmillaan ovat kuin suoraan italialaiselokuvan kohtauksesta.

Erinin kolmella sisaruksella on yhteensä kahdeksan lasta.

– Perhedinnerimme ovat sekamelska, jonka keskellä puhutaan äänekkäästi kahta kieltä ja lapsia juoksentelee joka suuntaan.

Sisarustensa lapsiluvulla Erin myös selittää sitä, ettei ole itse potenut vauvakuumetta.

– Oikeasti rakastan heistä jokaista ja hoidankin mieluusti kun vain ehdin. Mutta kaikki ne oksennustaudit ja vaippashow’t ovat tehokkaasti pitäneet poissa vaaleanpunaiset harhakuvitelmat vauvaperheen arjesta. Elämä tuntuu hyvältä näin.

Irlannista takaisin

Läheisten ystävien merkitys korostui Erinille hänen asuessaan Irlannissa vuosina 2004–2005. Laulaja myi asuntonsa Helsingissä ja muutti äitinsä synnyinmaahan yhdessä miehensä kanssa ajatuksella 'katsotaan, mitä tapahtuu'. Jääminen Irlantiin pysyvästi oli yksi mahdollisuus.

Irlannin arjessa viehätti se, ettei kukaan tunnistanut Nylon Beatin kaksikon Eriniä. Ei tarvinnut vastata odotuksiin eikä ennakkokäsityksiin. Erin opiskeli muusikon perustutkinnon, kirjoitti ensimmäisen oman kappaleensa ja sai kannustusta soolouralle ryhtymisestä.

– Vuoden aikana aloin kuitenkin tuntea hirveää koti-ikävää. Kaipasin kaikkea tuttua täällä: läheisiä, suomalaisten tapaa keskustella, suoruutta ja rehellisyyttä. Lopulta elämän rakentaminen muualle ei tuntunut enää oikealta.

Vuoden jälkeen Erin ja Vesa palasivat Suomeen innokkaina eivätkä mitenkään maitojunalla. Mentiin naimisiin ja ostettiin talo. Erin jatkoi musiikkiopintoja ja alkoi valmistella esikoislevyään.

– Opiskelu oli minulle tärkeä ja tarpeellinen vaihe. Tunsin vasta silloin saaneeni oikean pohjan ammatilleni. Siihen asti urani oli syntynyt kuin väärin päin: ensin tuli Nylon Beatin menestys, vasta sitten into opiskella musiikkia.

Jonna Geagean (ent. Kosonen) kanssa perustettu Nylon Beat myi aikoinaan yli 400 000 albumia. Erinin sooloesikoinen, vuosi sitten julkaistu Hunningolla on sekin kuitannut jo platinaa. Erinille ­menestys ei kuitenkaan näyttäydy myyntilukuina.

– Jossain vaiheessa luvut alkoivat tuntua merkityksettömiltä, hän aloittaa.

– Muistan, kun seurasin Maija Vilkkumaan keikkaa ja mietin ääneen, että mahtaa tuntua sairaan upealta vetää omia kappaleita. Vesa seisoi vieressäni ja kysyi, miksi et sitten tee niitä. Kun ­lopulta uskalsin, aloin samalla ymmärtää, mitä artistius minulle merkitsi. Nyt menestys onkin sitä, että onnistun tekemään omia kappaleitani.

Liikutusta ja lähenemistä

Ainakin esikoissoolon ja sitä seuranneen huomion perusteella Erinin ura on jo hyvällä mallilla. Viimeistään Vanha nainen hunningolla -hitin jälkeen hän vakiinnutti nimensä kotimaisessa popkentässä. Eriniä ei enää esitellä ex-nylkkynä, pelkkä omana itsenä riittää.

– Se tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Artistina se tuntuu myös vapauttavalta. Kun oma tyyli on tullut tutuksi, sen puitteissa voi irrotellakin isommin.

Tämän vuoden kuluessa Erin on kiertänyt Suomea Torniosta Turkuun ja yhtä laveasti itä–länsi-akselilla. Helmikuusta elokuun loppuun hän keikkaili jopa 15 konsertin kuukausitahdilla. Toukokuussa piti olla lomaa, mutta vapaat vaihtuivat Vain elämää -musiikkisarjan kuvauksiin. Seitsemän artistin ryhmä kokoontui intiimin ohjelman tekoon tunnelmalliseen Satulinna-kartanoon kahdeksaksi päiväksi.

– Kartano oli helvetin hieno rantasaunoineen ja pihamökkeineen. En nyt vain ihan muista, missä… Olisiko ollut Hämeenlinnassa? Vai mentiinköhän me silloin Mikkeliin suuntaan… Miksi mä ajattelen Hirvensalmea? Erin uumoilee ja purskahtaa nauruun. Lopulta oikein, Satulinna on Hirvensalmella, Mikkelin kupeessa.

Erinin mukaan ohjelmaa tehtiin ­lyhyillä yöunilla ja pitkillä työpäivillä mutta sydämellisissä tunnelmissa. Aluksi jännitti, seuraisiko kamera artisteja tosi-tv-tyyliin vessaan ja vuoteeseen, mutta nopeasti tuli selväksi, että sarjaa tehtiin musiikin ehdoilla.

– Oli helpottavaa huomata, ettei tekijöitä kiinnostanut meidän aamupalaraejuustomme vaan se, millaisina näyttäytyisimme musiikkimme kautta. Siksi kuvauksissa oli luottavainen, sellainen 'kamerat olkkarissa' -tunnelma.

Sarjakollegoistaan Erin tunsi ennestään Jari Sillanpään, ja Kaija Koon hän oli tavannut kerran. Neumannista ja Katri Helenasta hän tiesi vain pitkän uran, Jonne Aaronista sekä Cheekistä ei senkään vertaa.

– Silti meistä tuli läheisiä nopeasti. Olimme kuin perhedynamiikkaa parhaimmillaan. Nyt tuntuu siltä, että sain kuusi uutta kaveria, joille soittaa. Kaijan kanssa olenkin jo pitänyt yhteyttä.

Ruotsissa sarjan alkuperäisformaatti, Så mycket bättre, on ollut menestys, ja sen vieraiksi on saatu maan suurimpia musatähtiä. Erinille mukaan lähtö ei ollut mutkaton päätös. Takana on vasta yksi soololevy, ja laulunkirjoittajana hän pitää itseään aloittelijana.

– Mietin, olenko vielä valmis ja onko minulla rahkeita seisoa kokeneempien artistien rinnalla. Toisaalta, Nylon Beat -vuosia ei kannata vähätellä, ne ovat olleet mielettömän tärkeä kokemus.

Erin piti haasteena myös tarttumista toisten artistien kappaleisiin. Se vaati itsensä ylittämistä ja rohkeutta. Vastapainoksi sai tukea ja voimaa kokeneilta kollegoilta.

– Vitsi mikä tilaisuus oli saada joku Katri Helena pöydän päähän ja saada kysyä häneltä mitä tahansa. Ja sitten vielä huomata, miten paljon samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia meillä on. ­Ennen lavalle nousua molemmat mietimme, mistä repiä starafiilis, kun kummaltakaan meistä sellainen kukkoilu ei tule luonnostaan.

Erin samastui Katriin myös siinä, mitä haluaa musiikillaan saada aikaiseksi. Siinä kun Cheek ja Kaija Koo kohottavat kuulijoidensa itsetuntoa voimabiiseillään, Erin toivoo konserttinsa synnyttävän rentoutta ja hyvää oloa.

– Lavalla olen mahdollisimman rela ja oma itseni. Parhaimmillaan keikalla unohtaa murheensa ja kiireensä ja keskittyy vain siihen hetkeen.

Mummokerhoilua

Samanlaista letkeyttä Erin tavoitteli myös oman tähtipäivänsä ohjelmalla, jonka hän tv-sarjassa sai suunnitella Vain elämää -kollegoilleen. Erin vei artistit käsityöpajalle virkkaamaan, neulomaan ja leikkimään. Tismalleen sellaista hän harrastaa ystäväporukalla perustamassaan Mummokerhossakin.

Parinkymmenen ystävättären poppoo kokoontuu kerran kuussa sunnuntaisin.

– Mummokerho sai alkunsa, kun en enää viihtynyt baareissa, eikä siihen ­oikein ollut rahaakaan, ja siksi kavereita näki harvemmin. Samoihin aikoihin olin innostunut virkkaamisesta ja ajattelin, että se voisi kolahtaa muihinkin. Porukkaa kutsutaan Mummokerhoksi, koska opettelemme unohtuvia mummotaitoja, Erin esittelee.

Useimmin mummoilijat kokoontuvat kahvin ja pullan äärelle virkkaamaan ja neulomaan. Joulun alla on askarreltu kortteja, yksi on esitellyt oppejaan korukurssilta, muutama kävi juuri maton­kudekurssilla ja seuraavaksi lähdetään Tallinnaan lankojenostomatkalle.

– Viimeksi juhlimme yhden nelikymppisiä virkaten ja juoden samppanjaa. Kun ystäväni meni kotiin, hänen miehensä hekotteli, että onko teillä aina näin raju meininki. Mutta oikeasti, käsitöitä, skumppaa ja juoruilua, voiko olla mahtavampaa tapaa viettää aikaa yhdessä!

Käsityöryhmänsä lisäksi Erin ystävineen on tehnyt YYA-sopimuksen puutarhanhoidosta. Silloin ryhmä kokoontuu hoitamaan kuntoon yhden pihan kerrallaan: valmista tulee nopeammin, eikä kenenkään tarvitse nypertää kukkapenkeissään yksin.

Sanoja ja silitystä

Menestyksen ansiosta Erinillä on nyt varaa keskittyä yksinomaan musiikin tekemiseen. Päivätyö vaateliikkeessä on jäänyt. Tulevan talven hän aikoo omistaa kakkoslevynsä työstämiseen, levy-yhtiö toivoo albumia ulos kevääksi.

– Nyt voin heittäytyä kirjoittamiseen turvallisin mielin. Ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä jos. Siinä mielessä ­taloudellinen turvallisuus helpottaa ­oloa. 

Mutta ei se kummoinen inspiraationlähde ole. Kun Erin jäi kirjoitustauolle muutama viikko sitten, näppikseen tarttuminen pelotti aiemmasta tuttuun malliin. Tilalle löytyi kaikenlaista yllättävää sijaistekemistä.

– 13 yhteisen vuotemme aikana en ole kertaakaan silittänyt mieheni paitoja, mutta annas kun piti alkaa tehdä biisinsanoja, niin johan tuntui silittäminen tärkeältä ja kotihommat kiinnostavilta. Oli pakko saada koti siivottua, ennen kuin pystyin keskittymään työhön, Erin puuskahtaa.

– Mietin siinä, että milloin musta on tullut näin vitun kolkyt! Mitä kodin pyörittämiseen tulee, aiemmin minä olin se hällä väliä -tyyppi. Perheestä se, joka ei ikinä oppisi täyttämään tiskikonetta oikein. Ja niin minä sitten löysin itseni silittämästä mieheni paitoja, ja vieläpä nautin siitä.

Miehensä tapaan Erin tekee töitä ­kotona, ja kummallakin on talossa omat työhuoneet. Erin on jo huomannut, että hänen luova puolensa on iltaihmisiä ja pääsee yleensä vauhtiin vasta päivän kääntyessä viime tunneille. Toisinaan sanoitus hioutuu valmiiksi vasta aamuviiden aikaan.

– Kummallinen rytmi on ominaisuus, mikä pitää vain opetella hyväksymään itsessäni. Otan päivät luvan kanssa rennosti, ulkoilen, urheilen, käyn kaupoissa ja teen ruokaa. Jostain syystä se tuntui aluksi jotenkin rikolliselta, ihan kuin olisin lintsannut töistä.

Helppoa elämää

Uuden elämänvaiheen kunniaksi Erin osti uudet lenkkarit sekä Wii Fit -pelin, nythän päivisin ehtisi hyvin jumpata. Vielä ei ole tullut aloitettua, mutta ihan pian…

– Haluaisin niin tykätä urheilusta. Maksan salikorttiakin joka kuukausi, mutta viimeksi kävin keväällä. Pari kertaa kokeilin joogaa, enkä ole ikinä ollut niin huonolla tuulella kuin sen jälkeen. Olen muutenkin jo niin rauhallinen, että liikunnalta kaipaisin energiaa ja ihmisiä, Erin kertoo ja suunnittelee pakottavansa muutaman ystävän kanssaan aikuisten hip hop -tunneille.

Erin kuvailee itseään tyypiksi, joka ei helposti vedä herneitä nenään. Se lienee yksi syy perusonnelliseen olotilaan. Tai sitten hän on niin mukavuudenhaluinen, että laistaa kaikki ongelmatilanteet. Siskon versio on, että Erinin ympärillä on kelmu, jota kolhut eivät läpäise.

Vähän naureskellen Erin sanoo päässeensä elämässä niin helpolla, että joskus se on melkein jurppinut. Viimeksi, seuratessaan television Iholla-sarjaa ja sen naisten pulmia, hän ahdistui, miten muilla oli sentään elämä ja hän vain teki töitä.

– Seurasin sarjaa tiukimman keikkaputken aikaan, jolloin arkeeni ei mahtunut mitään muuta. Telkkarissa taas naiset elivät ja kokivat niin vahvasti, että kotisohvalla minä parahdin itkuun. Soitin kaverilleni ja vollotin, ettei mulla ole edes ongelmia. Eikö se jo kerro, miten helpolla olen päässyt?

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 43/2012.

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.

 

Minttu Murphy-Kaulanen kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan, ettei Rianna-tyttären neuvolakäynti sujunut toivotusti.

Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen, 37, kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan siitä, miten suuri huoli voi lapsesta olla. Minttu huolestui, kun kävi tällä viikolla neuvolassa hänen ja tv:stä tutun kauppias Sampo Kaulasen, 38, Rianna-tyttären kanssa.

– Mun 4-vuotiaalla kuului sydämestä sivuääni. Ilmeisesti tavanomaista leikki-ikäisillä, mutta tutkia täytyy. Se mahan pohjasta kouriva tunne joka kerta, kun ajattelen asiaa saa mut voimaan fyysisesti niin pahoin. Tiedän järjellä, että olisi meillä kaiketi muitakin oireita, jos vakavasta sydänoireesta olisi kyse, mutta ei se minun tunnetta paranna,  Minttu kirjoittaa blogissaan.

”Rakastan lapsiani enemmän kuin elämää.”

Minttu kertoo kirjoituksessaan pohtineensa myös rokotuksia. Lisäksi hän miettii, että huoli lapsista helpottaa tuskin koskaan. Mintulla on kolme tytärtä ja yksi bonuslapsi, joka on Sampon edellisestä avioliitosta.

– Mä rakastan lapsiani enemmän kuin elämää. On kyse flunssaisesta 12-vuotiaasta tai vauvarokon kourissa olevasta pienestä tai 17-vuotiaasta, jolta poistetaan nielurisat, tämä mun huoli ja tunne lapsista on yhtälainen. 

Kokemusta kahdesta keskenmenosta

Tänä syksynä Minttu ja Sampo kertoivat Me Naisten haastattelussa, ettei yhteisen lapsen saaminen ollut itsestäänselvää. Ennen yhteisen Rianna-tyttären syntymää Minttu koki kaksi keskenmenoa. Molemmat olivat niin sanottuja tuulimunaraskauksia.

”Pohdin, haluanko tätä todella.”

– Pettymys ja suru oli suuri. Erityisesti siksi, että tiesin Sampon toivovan lasta kiihkeästi. Halusin suoda sen hänelle. Aloin väkisinkin miettiä, olenko jo liian vanha koko touhuun. Pohdin, haluanko tätä todella, Minttu kertoi haastattelussa tänä syksynä.