Armi Toivanen on tehnyt valtavasti töitä päästäkseen näyttelijäksi. Tälla hetkellä hänet nähdään Päin seinää -elokuvan pääosassa ja Kingi-ohjelmassa. Kuva: Sanoma-arkisto/Terhi Ylimänen
Armi Toivanen on tehnyt valtavasti töitä päästäkseen näyttelijäksi. Tälla hetkellä hänet nähdään Päin seinää -elokuvan pääosassa ja Kingi-ohjelmassa. Kuva: Sanoma-arkisto/Terhi Ylimänen

Armi Toivanen kertoo tulevassa Loirinuotiolla-jaksossa foniatrin sanoneen, ettei hänestä voi koskaan tulla näyttelijää.

Näyttelijä Armi Toivanen, 33, kertoo seuraavassa Loirinuotiolla-jaksossa, miten paljon töitä hän on tehnyt unelma-ammattinsa eteen. Armi pyrki Teatterikorkeakouluun neljä kertaa, mutta tie tyssäsi aina jo alkuvaiheessa.

– Menin joka kerta aivan palasiksi. Tipuin monesti ekassa vaiheessa enkä päässyt edes näyttämään taitojani. Tuli olo, että mä en ole kiinnostava, mä en ole tarpeeksi kaunis, Armi kertoo jaksossa.

Hieman yli parikymppisenä Armi päätti pyrkiä Nätyyn eli Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselle. Pääsykokeet menivät hyvin, ja Armi pääsi viimeiseen vaiheeseen asti.

– Sitten mulla meni ääni ensimmäistä kertaa elämässä väärän äänenkäytön takia. Silloin puheopettaja teki päätöksen, etten pääse kouluun. Se oli hirveän traumaattista ja iso tragedia, Armi muistelee jaksossa.

”Kuvittelin, että olen ruma”

Armille ei kuitenkaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin näyttelijän ammatti. Hän meni foniatrille eli puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkärille selvittämään, mitä äänihuulille voisi tehdä.

– Ajatelkaa, hän sanoi mulle, että musta ei tuu koskaan puhetyön ammattilaista. Miten teilaavaa!

Armi yritti selittää, että tahtoo näyttelijäksi ihan tosissaan.

– Sitten hän sanoi, että menet harjoittelijateatteriin ja käyt silloin tällöin leikkauttamassa kyhmyn pois. Se ei tajunnut hevon helvettiä koko alasta.

Kun Armi pyrki Lahden kansanopistoon, eräs koulun opettajista antoi toivoa.

– Hän sanoi pääsykokeissa, että jos sä pääset tänne, hoidetaan se kyhmy, älä mene leikkaukseen. Ja se hoidettiin yksinkertaisille harjoituksilla. Sen jälkeen mulla ei ole koskaan mennyt ääni – ei koskaan. Ja olen saanut hirveästi kehuja mun äänenkäytöstä.

Lopulta Armi pääsi Teatterikorkeakouluunkin, viidennellä yrittämällä. Armin lisäksi Vesa-Matti Loirin vieraina ohjelmassa ovat myös Hannele Lauri ja Aku Hirviniemi. Nelikko miettii jaksossa, miten kaikkia on varoiteltu lähtemästä mukaan huumoriohjelmiin. Armin mukaan häntä ei enää häiritse koomikoksi leimautuminen, mutta nuorempana häiritsi.

– Mulle tultiin usein TeaKissa sanomaan, että kun sulla on taipumusta tohon komiikkaan. Mä yhdistin sen siihen, että kun mua sanotaan hauskaksi, se tarkoittaa, että olen ruma – tai vähintäänkin hassun näköinen. Ajattelin pitkään näin mustavalkoisesti.

Loirinuotiolla sunnuntaisin klo 20.

Lue myös:

Armi Toivanen: ”Isän kuolema kovetti minut pitkäksi aikaa”

Armi Toivanen ja kaksossisko: ”Koemme kaikki fiilikset tuplana”

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.