Sarista ja Antista tuntui heti, että he olisivat tunteneet toisensa aina. Nyt umpirakastunut Ensitreffit alttarilla -pari odottaa perheenlisäystä. – On vain ihmeellistä ja ihanaa, että tämä on tapahtunut näin luonnollisesti ja nopeasti, Sari sanoo.

The best is yet to come, eteisen sisustustaulussa lukee. Viereen on kehystetty hääkuva, jonka sadattuhannet suomalaiset ovat nähneet tänä syksynä televisiosta.

Kuva on kaunis ja tunnelmallinen, eikä siitä arvaisi, että pari on tavannut ensimmäistä kertaa vasta hetkeä ennen sen ottamista.

– Meillä on ollut ensihetkestä lähtien sellainen olo, kuin olisimme tunteneet jo aikaisemmin. Kaikki on ollut hirveän luonnollista, Sari sanoo.

Hänen ja Antin rakkaustarina sai alkunsa vajaa puoli vuotta sitten Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa.

Ohjelman asiantuntijat, psykoterapeutit Maaret Kallio ja Mikael Saarinen ja pastori Kari Kanala, muodostivat ohjelmaan hakeneiden sinkkujen joukosta kolme toisilleen sopivaa paria. Parit tapasivat alttarilla, menivät naimisiin, kävivät häämatkalla ja kokeilivat sen jälkeen yhteis­eloa viiden viikon ajan.

Niin kävi myös Sarille ja Antille – onnekkain seurauksin.

Ensikohtaamisen jälkeen kaikki on edennyt nopeasti. Viisi ja puoli kuukautta yhdessä ollut pari odottaa esikoistaan. Laskettu aika on keväällä.

Nyt Sari hörppää kahvia yhteisen kodin tyylikkäässä keittiössä.

– Tämä kaikki on vain niin mahtavaa. Olemme tahoillamme haaveilleet perheestä kymmenen vuotta, ja sitten se kaikki tarjotaan kerralla. Kysytään vain, otatko vastaan vai et. Miksi emme ottaisi? Sari miettii.

– Olen joskus pitänyt käsiä ristissä ja toivonut, että tapahtuisi sellaisia asioita, kuin nyt on tapahtumassa, Antti lisää.

– Kaikki, mitä halusimme saavuttaa, annettiin lähes kerralla.

Huojennus alttarilla

Ennen ensikohtaamista Sari ja Antti eivät tienneet toisistaan mitään. Oli vain kirjeet, jotka he olivat kirjoittaneet toisilleen.

Sari halusi kirjoittaa tulevalle sulhaselleen, miten täysillä oli lähtenyt projektiin mukaan. Antti siteerasi voimabiisiään, Elastisen versiota Oo siellä jossain mun -kappaleesta.

– Kuuntelin sitä aina, kun ajoin Hartolasta Helsinkiin. Tiesin, että jossain on joku minulle, ja tulee päivä, kun hän henkilöityy, Antti sanoo.

Luki Antin kirjeessä muutakin. Sari muistaa lauseen hyvin: olen tukenasi, olet vahvimmillasi tai heikoimmillasi. Sari liikuttuu, kun hän muistelee lukemaansa nyt.

Lause kiteytti sen, mitä molemmat ajattelivat. Olemme tässä yhdessä.

– Tunsin Antin läsnäolon jo ennen kuin kohtasimme. Se oli rauhoittava tunne. Halusin, että tehdään tästä yhdessä hyvä juttu, ja se toteutui.

Alttarilla Sarin ensimmäinen ajatus oli huojennus.

– Katsoin vain, että tuollainen ihanan näköinen mies. Antin hymy loisti kilometrin päähän. Ajattelin, että kyllä se taitaa minustakin vähän tykätä, Sari nauraa.

– Olin aidosti tosi häkeltynyt siitä, miten kaunis Sari oli. Nopeasti syntyi tunne, että onpa upea ihminen, Antti kertoo.

Kemian huomasivat myös katsojat. Rakkautta ensisilmäyksellä, kaikkialla hehkutettiin. Ei yhtään huomaa, että tapasitte tänään ensimmäisen kerran, moni häävieras sanoi.

Ensimmäiset kolme viikkoa tuore pari puhui taukoamatta. Kun kamerat sammuivat, tutustuminen alkoi. Miltä sinusta tuntui? Miten sinä tämän koit, he kyselivät toisiltaan.

– Sari on verbaalisesti taitava ja fiksu. Tajusin heti, että tuleepa kivat keskustelut, kun alamme tutustua, Antti sanoo.

Keskustelut venyivät niin, että yöunet jäivät usein kolmen tunnin mittaisiksi.

– Se oli hirveän intensiivistä tutustumista. Tuli paljon yhteisiä ahaa-elämyksiä. Olimme esimerkiksi molemmat tunteneet toisen läsnäolon jo ennen kuin tapasimme, Sari sanoo.

Pari huomasi pian, että heitä yhdistävät samanlaiset arvot. Niistä tärkein on myönteinen elämänasenne.

Ennen ohjelmaan hakemista Sari luki paljon positiivisesta ajattelusta. Opit kuuluvat puheissa. Sari ja Antti eivät halua listata toisen ärsyttäviä puolia, vaan kysyvät mieluummin, miksi emme onnistuisi.

– Onnellisuus yhdistää meitä. Joku voisi sanoa, että arvoista tärkein on terveys. Minun ja Sarin maailmassa tärkeintä on olla onnellinen, vaikka olisi sairas, Antti sanoo.

Tämäkö on se oikea?

Sarin ja Antin ei tarvinnut kauan miettiä, jatkavatko he yhdessä ohjelman kuvausten jälkeen. Antti vitsaili aiheesta jo pari päivää häiden jälkeen, kun pari oli häämatkalla Barcelonassa.

– Sanoin, että minun puolestani voisi soittaa jo Kari Kanalan paikalle. Emmeköhän me ole valmiita tämän päätöksen kanssa, Antti nauraa.

Vaikka pariskunta vitsaili aiheesta, taustalla oli aina varmuus. Yhdessäolo tuntui hyvältä.

– Meillä ei ollut b-suunnitelmia. Pelasimme all in, Antti sanoo.

Mitä enemmän Sari ja Antti puhuivat, sitä useammin he huomasivat ajattelevansa samoin. Haaveet menivät yksiin, mutta silti toisessa oli jotain mielenkiintoista ja erilaista.

"On aika hienoa, kun tuntee koko ajan, että Sari on maailman upein ja kaunein ihminen."

Moni elämäntapajahkaaja voisi kadehtia paria. He kuulostavat varmoilta toisistaan, vaikka eivät ole tunteneet puolta vuottakaan. Mistä he tietävät, että tässä on se oikea?

– Siitä, miten me katsomme toisiamme ja miltä toisen kosketus tuntuu. Toisen luona on turvallinen ja hyvä olla, Antti sanoo.

– On aika hienoa, kun tuntee koko ajan, että Sari on maailman upein ja kaunein ihminen.

Se tunne näkyy. Sari ja Antti katsovat toisiaan vastarakastuneen lempeydellä, vitsailevat lyhyestä tuntemisajastaan ja täydentävät usein toistensa lauseita.

He uskovat, että onnistuneessa liitossa tarvitaan myös tahtoa: halua olla juuri tämän ihmisen kanssa. Sitä heillä molemmilla oli, ja vahva usko siihen, että tästä tulee hyvä juttu. Sari sanoo uskovansa kohtaloon ja intuitioon usein muutenkin.

– Luotin siihen, että jos olen mukana ohjelmassa, niin on tarkoitettu. Oli oikea aika ja hetki, Sari sanoo.

– Olemme molemmat ajaneet kiville ja siitä huolimatta nousseet ja löytäneet itsemme. Kymmenen vuotta nuorempana samanlaiseen ruljanssiin olisi suhtautunut vähän eri lailla, Antti pohtii.

Muut ohjelman parit epäröivät liittoaan monta kertaa ja päätyivät lopulta eroon. Sari ja Antti eivät jahkailleet kuvausten aikana kertaakaan.

– Ajattelimme aika positiivisesti kaikesta ja halusimme nähdä esteiden ja vastoinkäymisten yli, Antti sanoo.

Toisesta ei ole paljastunut suuria yllätyksiä kuvausten päätyttyäkään.

– Kyllähän tämä rohkeutta vaatii. Jos hirveästi pelkää ja miettii kauhuskenaarioita, ei tule onnistumaan. Ei elämässä saa mitään, jos pelkää, Sari sanoo.

Arjessa riitoja tulee, mutta toistaiseksi melko mitättömistä pikkujutuista. Niistä selvitään nauramalla. Sari on päättänyt, että riidoissa ei mennä nukkumaan.

Antti sanoo huomanneensa jo varhain, miten positiivinen ihminen Sari on.

– Maailmassa pitäisi olla enemmän samanlaisia ihmisiä kuin Sari. Silloin tämä olisi paljon parempi paikka.

 


 

Haaveista totta

Ensimmäinen ajatus oli vau, sitten oho. Saria alkaa itkettää, kun hän muistelee hetkeä, jona sai kuulla odottavansa lasta.

– Olen haaveillut perheestä ja varsinkin siitä, että on joku, jonka kanssa jakaa se. Olin jo ajatellut, että ehkä se ei ole minun juttuni, ehkä se ei ole mahdollista, Sari kertoo.

– Läheiset ystäväni ovat silti aina sanoneet, että kyllä sinusta tulee vielä äiti. Oli aika pysäyttävää, kun sain tietää, että nyt on se hetki. Ja kun tiesin, että tässä on vielä tällainen mukavan oloinen isähahmo vierellä. On onnellinen olo, Sari sanoo ja pyyhkii kyyneleitä.

"Lapsen saaminen on suuri ihme. Se ei ole itsestäänselvyys."

Sari oli ollut ohjelmaan lähtiessään sinkkuna viisi kuukautta, Antti yhdeksän. Molemmat olivat haaveilleet omasta perheestä jo kauan, mutta oikeaa ihmistä ei ollut löytynyt.

Esikoisen laskettu aika on keväällä. Tarkemman ajankohdan ja lapsen sukupuolen Sari ja Antti ovat kertoneet vain lähimmilleen.

– Lapsen saaminen on suuri ihme. Se ei ole mikään itsestäänselvyys nykypäivänä, Sari sanoo.

– Tiedän pariskuntia, jotka edelleen odottavat sen tapahtuvan. On tosi kiitollinen olo, että saan kokea tämän.

Vaikka pari on avioitunut tv-kameroiden läsnä ollessa, vauva-arkeaan he eivät halua esitellä julkisesti.

– Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meistä ei tule mitään somevanhempia, Antti sanoo.

Antti muistaa hyvin, mikä oli psykoterapeutti Maaret Kallion ensimmäinen kysymys, kun tämä haastatteli häntä ensimmäisen kerran kameroiden edessä. Millainen isä sinusta tulisi, Maaret kysyi. Antti hämmentyi ensin kysymyksen suoruudesta, mutta vastasi sitten, että varmaan ihan hyvä.

– Jos nyt hyppäisi aikakoneeseen ja matkustaisi siihen hetkeen, voisi hymyillä vähän leveämmin, Antti sanoo.

– Haluaisin olla isä, joka pitää lastaan kädestä kiinni ja näyttää, miltä maailma näyttää.

Samansuuntaisesti ajatteli Sari tahollaan.

– Taisin sanoa Maaretille, että haluan sellaisen miehen, joka pitää lapsista.

Sellaisen hän sai. Sari ja Antti uskovat, että heistä tulee vanhempia, jotka viettävät lapsen kanssa paljon aikaa.

– Antin huumorin tuntien lapsella tulee olemaan myös ihan hauskaa. Haluan, että meillä on paljon rakkautta perheessä, että kotimme on avoin ja rakkaudentäyteinen, Sari sanoo.

Lapsen saaminen tuntuu parista luonnolliselta, vaikka ensitapaamisesta on monen mielestä vasta hetki.

– Ajatuksissa ja haaveissa nämä asiat ovat näkyneet koko ajan. On vain ihmeellistä ja ihanaa, että tämä on tapahtunut näin luonnollisesti ja nopeasti, Sari sanoo.

Hän ja Antti sitä paitsi uskovat, että tärkeintä ei ole se, kuinka kauan he ovat tunteneet, vaan se, kuinka syvällistä tutustuminen on ollut.

Sari ja Antti eivät ole käyneet treffeillä kahdesti viikossa vaan asuneet yhdessä ensitapaamisesta lähtien. Kohta edessä on kolmas ulkomaanreissu, ja viikonloppuisin puunataan hirsitaloa Hartolassa. Lisäksi on auto, vene ja ihan hyvät työpaikat.

– Jos ei tietäisi, voisi veikata, että olemme olleet viisi vuotta yhdessä, Sari sanoo.

Lähipiirikin on tsempannut tulevia vanhempia ja sanonut, että juuri näin tämän piti mennä. Olisi typerää kieltäytyä onnesta, kun sitä tarjotaan, Sari ja Antti ajattelevat.

– Meidän tarinamme kiteytyy tähän kaikessa ihmeellisyydessään. En näe tätä puolena vuotena vaan elämän mittaisena projektina. Olemme tietämättämme valmistautuneet tähän, Sari sanoo.

Sormet mullassa mökillä

Pari on ehtinyt asua uudessa kodissaan kolmisen kuukautta, ja sisustaminen on vielä kesken. Sari haluaa löytää juuri oikeat esineet, ei tyytyä ihan kivaan. Keittiön silmäterä on Antin vanhemmilta saatu 1950-luvun lipasto.

Täällä pari elää arkea, joka alkoi todella vasta tv-kameroiden sammuttua neljä kuukautta sitten.

– Enää ei tarvitse aikatauluttaa Ikeassa käyntejä, Antti heittää.

Viikonloppuisin Sari ja Antti kokkaavat, katsovat leffoja ja käyvät kävelyillä ja kirppiksillä. Kotiovi on aina auki ystäville.

– Haluamme molemmat ihmisiä lähellemme. Meidän koti on läheistenkin koti, Sari sanoo.

Joka toinen viikonloppu pariskunta lähtee mökille Hartolaan. Siellä saunotaan, lenkkeillään ja myllätään pihalla. Terassi on laitettu juuri uusiksi, nurmikko istutettu ja ensi kevään sipulit kylvetty.

– Se on sellainen piilopirtti, latautumispaikka, Antti sanoo.

Hartolassa kasvaneesta Antista on ihanaa, että Sarikin viihtyy maalla niin hyvin.

– Laitan sormet multaan tosi mielelläni. Istuttelen kukat, maalaan ja nikkaroin. Ne ovat minulle niin luonnollisia asioita, että on välillä hassua, kun Antti kysyy, tykkäätkö sinä oikeasti, Sari nauraa.

Vaikka Sari ja Antti jakavat yhteiset haaveet ja arvot, he eivät ole toistensa kopioita. Kun he kiipesivät Norjan-reissullaan vuorelle, Sari halusi edetä suin päin, Antti analysoida vaihtoehtoja.

– Sarin oli tosi vaikea rauhoittua ja minun ymmärtää, että joku menee nopsaan, Antti sanoo.

Sarin mielestä molemmissa on vähän kumpaakin, seesteistä ja innostujaa.

– Kun toinen on rauhallinen, toinen saattaa vieressä myllertää, Sari sanoo.

Niin säilyy tasapaino.

– Ihmettelen välillä itsekin, miten kaikki on mennyt niin omalla painollaan.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.