Miia Ezen meni naimisiin Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa vuonna 2014, mutta liitto ei kestänyt. Kuva: Milka Alanen
Miia Ezen meni naimisiin Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa vuonna 2014, mutta liitto ei kestänyt. Kuva: Milka Alanen

Ensitreffit alttarilla -sarjan Miia Ezen kirjoittaa blogissaan salaperäisestä ”Ruusumiehestä”.

Miia Ezen ei löytänyt rakkautta Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelmasta, ja sen jälkeenkin hän pohti, missä on vika, kun oikeaa miestä ei tule vastaan. Nyt Miia kuitenkin kirjoittaa blogissaan uudesta rakkaastaan.

– Ruusumies eli uusi parisuhteeni on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista elämässäni ja se on syy ”kiireille”, hän selittää.

Innokkaasti bloggaava ja sosiaalisessa mediassa oleva Miia on sopinut miehen kanssa, ettei paljasta tämän nimeä tai kasvoja. Jotain hän kuitenkin saa kertoa. Blogissa vilahtaa myös kuva vaaleasta miehestä takaapäin.

– Hän on hyvin huomaavainen, reipas, iloinen ja komea. Voisinko sanoa, että joka naisen unelma! Ainakin omasta mielestäni. Olen onnentyttö! Miia hehkuttaa.

Miia avioitui Olli Laineen kanssa Ensitreffit alttarissa -ohjelmassa kesällä 2014. Pari erosi noin vuotta myöhemmin, ja Olli haki avioeroa syyskuussa 2015.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Ehken ymmärtänyt vitsiä.

Ensitreffit alttarilla -Miialla uusi rakas: ”Hän on hyvin huomaavainen, reipas, iloinen ja komea”

Vierailija kirjoitti: Miia on useaan kertaan ja selväsanaisesti toivonut, ettei media tarttuisi hänen blogikirjoituksiinsa. Eikö tätä voisi kunnioittaa? Vitsailetko? Hän on tosi-tv:stä tuttu jonka blogia tuskin kukaan lukisi ilman tätä taustaa. Hyvällä onnella kävijävirtaa on siten, että blogin avulla jopa tienaa. Tosi-tv-julkkuna nyt vaan saa tottua siihen että kun julkaisee juttuja julkisessa blgissaan, niihin tartutaan. Muu on hurskastelua. Yksi vaihtoehto voisi olla aloittaa anonyymi blogi?
Lue kommentti

Anna Abreu kertoo Ilta-Sanomissa, että tuttu muusikkomies käyttäytyi häntä kohtaan törkeästi vajaa vuosi sitten. – Tuollaisessa tilanteessa lamaantuu täysin.

Muusikko Anna Abreu, 27, kertoo Ilta-Sanomille, että on kokenut seksuaalista ahdistelua. Abreu kertoo lehdessä vajaa vuosi sitten tapahtuneesta tilanteesta, kun hän käveli baarissa tutun muusikkomiehen ohi.

– Yhtäkkiä hän tarttui kasvoistani ja suuteli väkisin. Hänen kaverinsa alkoivat nauraa. Minä en osannut sanoa mitään. Tuollaisessa tilanteessa lamaantuu täysin, Abreu kertoo IS:ssa.

”Kättä on työnnetty paitani alle.”

Myös esiintyessä Abreulle on tehty epämiellyttäviä asioita.

– Kättä on työnnetty paitani alle.

Anna Abreu muutti hiljattain taiteilijanimensä Abreuksi ja julkaisi perjantaina uuden Soo Soo -sinkkunsa. Hän kertoi Me Naisten haastattelussa, että kappaleen taustalla on syvempi ajatus: jokaisella on oikeus määrätä itse omasta kehostaan. Se osuu yksiin paljon puhutun Me too -kampanjan kanssa, joka vastustaa seksuaalista häirintää. Annan mukaan Soo Soo on kuitenkin tehty vuosi sitten ja ajoitus on sattumaa.

”Vaikka biisissä on lupaus seksistä, silti minä päätän, milloin se tapahtuu.”

– Biisissäni on minulle tärkeä sanoma. Vaikka siinä on lupaus seksistä, silti minä päätän, milloin se tapahtuu. Sattumoisin Me too -kampanjassa on samaa henkeä. Ero toki on, että minun biisissäni me molemmat haluamme sitä, Abreu kertoi.

Myös Pete Parkkonen kertoi hijattain kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Lue lisää:

 

Mikään ulkoapäin tuleva ei enää sanele sitä, miten Lola Odusoga, 40, elää. – Pyrin kaikessa siihen, että pääni voi hyvin.

Jossain on tänäänkin seurapiirikutsut, joilla ei nähdä juontaja, missi Lola Odusogaa. Kutsuja kyllä tulee, mutta vain harvasta hän enää innostuu. Sellainen Lolasta on kasvanut; nuoruuden missisuosion jälkeen yksityisyyttään arvostava elämästä nautiskelija.

Siksi Lolaa vähän jännittää, kun hän seitsemän missikollegansa kanssa vetäytyy kuvaamaan uutta Kaunis elämä -sarjaa. Se on kauneusalan vastine muusikoiden Vain elämää -ohjelmalle. Sarjan tähtimissit ovat tuttuja nimiä, mutta Lola ei tunne ketään syvemmin.

– Tässä työssä tulee helposti lokeroiduksi tietynlaiseksi, vaikka jokaisella on erityinen tarinansa. Oma missipolkuni kulminoituu ihonväriini, se erottaa kokemukseni muista. Lähden mukaan avoimin mielin ja muita kuunnellen.

Alla Lola kertoo, mitä hän ajattelee omasta perhetaustastaan, töistään ja parisuhteestaan.

Äidin arvot

”Vanhemmuus on ollut ainutlaatuinen, ihana ja silmiä avaava kokemus. Se on opettanut järkyttävän määrän vastuuta ja samalla tarjonnut suurimpia ilon hetkiä. Lasten kokemat onnistumiset ovat niitä parhaita. Kun he saavat kokeesta kympin, tunnen ylpeyttä ja samalla mietin, kenen lapsia nämä oikein ovat.

Toive omasta perheestä kehittyi minussa vasta aikuisempana. Ex-mieheni vaikutti loistavalta isältä, mutta myös äitini oli iso osasyy lasten hankkimiseen. En välttämättä olisi perustanut perhettä, ellei äitini olisi joutunut eläkkeelle ja luvannut auttaa lasten hoidossa. Hän sanoi, että toteuta sinä uraasi, minä kyllä autan. Liikkuvasta työstä huolimatta voin suunnitella aikatauluni ja olen ollut lapsilleni läsnä.

”Olen tavannut isäni kerran kymmenessä vuodessa, eikä minulla ole häneen minkäänlaista suhdetta, hän on minulle vieras ihminen.”

Minun isäni ei ole ollut läsnä elämässäni. Hän palasi Nigeriaan, kun olin vuoden. Veljeni ovat yli kymmenen vuotta vanhempia, joten minusta kasvoi tiivis kaksikko äitini kanssa. Olen tavannut isäni kerran kymmenessä vuodessa, eikä minulla ole häneen minkäänlaista suhdetta, hän on minulle vieras ihminen. Lapsena tartuin hänen lukuisiin lupauksiinsa ja petyin, kun yksikään ei toteutunut. Siksi epäilen kaikkea ja kaikkia, ja minun on vaikea luottaa muihin ihmisiin. Tiedän, että lupaukset eivät yleensä toteudu.

Nigerialainen kulttuuri kiinnostaa minua yhä. Olisin halunnut nähdä, mistä isäni on kotoisin ja tuntea juureni paremmin. Kävin isäni kutsusta Nigeriassa ennen häitäni vuonna 2005, mutta minua vietiinkin tv-asemalta toiselle ja esiteltiin jonain kuuluisuutena paikallisille ministereille. Näin maan väärien ihmisten kautta, en köyhän väestön vaan parempiosaisten sukulaisteni silmin. Minulle ei jäänyt matkasta mitään positiivista.

Äidistä tuli minulle koko elämän mittainen ystävä ja tukiverkko. Olen välittänyt lapsilleni monta hänen opettamaansa arvoa: sen, ettei raha kasva puussa, ruoka tehdään itse ja harrastuksiin panostetaan, vaikka olisi tiukkaa. Äitini teki kovasti töitä, jotta sain harrastaa.

Lapseni ovat oppineet kierrättämisen arvon ja sen, ettei ihminen tarvitse kaikkia uusia härpäkkeitä. He ovat ihan fiiliksissä, kun saavat vaatteita ystäväni lapselta ja isänsä pikkusiskoilta.

Lapsillani on samaa seikkailuhenkeä kuin minulla. Jo kolmena kesänä olemme tehneet autoreissun Eurooppaan. Pakkaamme mukaan vain vähän vaatteita, pelikortit ja karttakirjan. Viime kesänä ajoimme 11 päivän aikana 10 maassa. Kahdeksi yöksi otimme hotellihuoneen, muuten yövyimme autossa. Lapset valitsivat karttakirjasta kylän, ja sinne suunnistettiin. Kertaakaan he eivät narisseet, että joko ollaan perillä.”

Tulenarka kulttuurikirjo

”Olen vähän pakosta seurannut tämän päivän maahanmuuttokeskustelua: onhan kulttuurinen eriävyys kulkenut mukana koko elämäni. Tuntuu, että vanhempi kansa meuhkaa aiheesta aktiivisemmin, nuorilla on jo kokemusta eri kulttuurien kasvamisesta yhdessä.

Pari viikkoa sitten asettelin tavaroita kirppispöydälle, kun joku äijä tönäisi minua ohi mennessään ja melskasi jotain ylistävää suomenrodun puhtaudesta. Kuulin, kuinka hänen paatoksensa jatkui käytävien välissä. Sivulliset pyörittivät päätään.

Itse unohdan tilanteet saman tien. Kommentit eivät enää kosketa minua: olen niin tottunut niihin enkä pidä niitä reagoimisen arvoisina. Minulla ei ole tilaa tuollaisille ajatuksille tai ihmisille. Ehkä kiehahtaisin, jos solvaukset kohdistuisivat lapsiini.

”Tämän ajan hullut puheet muistuttavat 1990-luvun tunnelmista.”

Olen jutellut aiheesta lasteni kanssa. Tämän ajan hullut puheet muistuttavat 1990-luvun tunnelmista. Olemme verranneet kouluvuosiani siihen, miten kulttuurikirjo näkyy lasteni kouluissa. Minun alaluokillani maahanmuuttajataustaisten lasten erilaisuus oli silmiinpistävää, nyt se on tavallista. Lasteni porukoissa erilaisuus koetaan kiinnostavana. Tyttäreni on 13-vuotias, poikani 11.

Minulta kysytään usein mielipidettä maahanmuuttajakysymyksiin, mutta en ota niihin kantaa asian tulenarkuuden vuoksi. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa.”

Salaiset unelmat

”Olen sillä viisiin mustavalkoinen tyyppi, että innostuessani uppoudun asiaan sata lasissa, ja kun saan tarpeekseni, hylkään sen kokonaan. Niin kävi työlleni TPS:ssa. Kun keväällä jätin kiekkopuolen organisaation, en ole käynyt katsomassa yhtään lätkämatsia.

Samoin kävi kiinnostukselleni politiikkaan. Minua oli kysytty mukaan missiajoista asti, ja lopulta suostuin ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Asetin kaksi tavoitetta: päästä läpi ja nähdä, millaista homma niissä piireissä on. Minusta ei tullut kansanedustajaa, mutta toinen tavoite toteutui. En tykännyt näkemästäni yhtään. Politiikan tekemisessä ei ollut mitään puhdasta tai aitoa, ja vaikuttamisen mahdollisuuskin tuntui olevan kaukana. Haluan saada aikaan enkä istua loputtomissa palavereissa. En ole yhdessäkään työssä saanut niin paljon negatiivista vuodatusta . Ryöpytystä kuunnellessani mietin, miten tämä voisi johtaa mihinkään hyvään.

Kun lähipiiri intoili hyvin menneestä kampanjasta ja ehdotteli kuntavaaleja, sanoin mielessäni hell no, ei koskaan enää. Se työ olisi ollut niin kaukana ’mun jutusta’ kuin vain voi.

”Teen erilaisia juttuja, jotka toisinaan yllättävät muut mutta eivät itseäni.”

Olen silti tyytyväinen, että yritin. Minulla on pitkä lista asioita, joita haluan kokea ja kokeilla. Siksi teen erilaisia juttuja, jotka toisinaan yllättävät muut mutta eivät itseäni. Toiveita on paljon, eikä niihin taida yksi elämä riittää. En kerro unelmistani ääneen, koska en halua joutua selittämään niitä, jotka eivät toteudu.

Muutama vuosi sitten kokeilin kiinteistönvälittäjän työtä. Työskentelin kahdessa firmassa yhteensä reilut kolme vuotta. Työ oli kiinnostavaa, mutta lopulta kyllästyin jatkuviin ristiriitoihin: omistajien mielestä kohde myydään aina liian halvalla, ja ostajan mielestä siitä pyydetään liikaa. Työ oli konfliktien ratkomista, ja julkisuus oli haitaksi. En usko, että se olisi tehnyt minulle hyvää.

Olen paahtanut viihdealan freelancerina 22 vuotta, aina Suomen Neito -hopeastani lähtien. Viihdyn epäsäännöllisyydessä ja vaihtelevuudessa paremmin kuin turvallisessa toistuvuudessa. Se on puhtaasti luonnekysymys: olen tunteella eläjä, joka saa kicksinsä onnistumisista.”

Ihmissuhteille on aikansa

”Epäsäännöllisyys on tarkoittanut sitä, että välillä olen hyvissä rahoissa, välillä rahaa ei ole nimeksikään. Avioeroni tapahtui juuri sellaisessa vaiheessa. Vaaliehdokkuuteni takia en ollut saanut tehdä julkisia esiintymistöitä puoleen vuoteen ja olin taloudellisesti tosi tiukoilla. Se teki erosta vieläkin pelottavamman elämänmuutoksen, hypyn täysin tuntemattomaan. Jotenkin onnistun aina tippumaan jaloilleni.

Erostani on nyt kaksi ja puoli vuotta. En pidä sitä epäonnistumisena enkä pettymyksenä, mutta oli se kova paikka. Vähän kuin omistaa koko elämänsä jollekin asialle, missä ei olekaan tarpeeksi hyvä. Olimme yhdessä helkutin pitkään, 13 vuotta, ja meillä on kaksi lasta.

MTV:n uutuusohjelma Kaunis Elämä kokoaa yhteen Suomen kauneimmiksi kruunatut Lola Odusogan, Lenita Airiston, Riitta Väisäsen, Heidi Sohlbergin, Tarja Smuran, Lotta Näkyvän, Karita Tykän ja Pia Lambergin. ”Kaikki eivät välttämättä pidä toistensa valinnoista. On kiinnostavaa tutustua syvemmin”, Lola odottaa kuvauksia. Kuva: Liisa Valonen
MTV:n uutuusohjelma Kaunis Elämä kokoaa yhteen Suomen kauneimmiksi kruunatut Lola Odusogan, Lenita Airiston, Riitta Väisäsen, Heidi Sohlbergin, Tarja Smuran, Lotta Näkyvän, Karita Tykän ja Pia Lambergin. ”Kaikki eivät välttämättä pidä toistensa valinnoista. On kiinnostavaa tutustua syvemmin”, Lola odottaa kuvauksia. Kuva: Liisa Valonen

Olen onnellinen siitä, miten hyvän isän lapseni saivat sekä siitä, miten fiksusti eksäni on toiminut erossamme. Olimme nähneet lähipiirissämme eroja, jotka eivät olleet kauniita, ja päätin, ettei omastamme tulisi sellaista. Tärkeintä oli, että lapset säilyttävät tunteen yhtenäisestä perheestä, eikä läheisten tarvitse valita puoltaan.

Olemme eksäni kanssa tekemisissä lähes päivittäin, ja ex-anoppini on yhä kirjanpitäjäni. Lapset saavat vuoroviikoin sata prosenttia isää ja sata prosenttia äitiä. Olen ylpeä, että järjestelymme toimii niin hyvin.

Eroni jälkeen en odottanut löytäväni ketään uutta. Koska lapseni menevät kaiken edelle ja kriteerini ovat heidän takiaan korkealla, siihen yhtälöön oli vaikea ajatella ketään muuta. Olin tyytyväinen itsekseni olemiseen, elämässäni ei ollut mitään vikaa. Kun uusi mies sitten tulikin vastaan viime vuonna, yllätyin, miten helposti kaikki kävi.

”Taidan olla ensimmäistä kertaa suhteessa, johon ei liity suorituspaineita eikä tavoitteita.”

Tässä parisuhteessa olen erilainen, aikuisempi kumppani. Olen jo kokenut nuoren tytön odotukset: pitkän suhteen, kihlat, häät, lapset, yhteiset asunnot. Taidan olla ensimmäistä kertaa suhteessa, johon ei liity suorituspaineita eikä tavoitteita – voin vain olla ja nauttia. Minun ei tarvitse uppoutua toisen maailmaan ja irtautua omastani niin kuin nuorempana tein. Ymmärrän paremmin, että myös miesystävälläni on elämä, johon minä en joka hetki liity.

Ajattelen, että ihmissuhteet tulevat niille sopivaan aikaan. Entiset suhteet eivät tapahtuisi nykyminälleni, eivätkä vanhat kuviot toimisi tänä päivänä. Hiffaisivatpa kaikki naiset sen: silloin ei tarvitsisi vatvoa, onko kumppani vielä kiinnostunut eksästään.”

Oman elämäni improvisoija

”Täytin kesällä 40 vuotta, ja tämä tuntuu aika hyvältä iältä. Ikä on ilmoitellut kehossa vain vähän.

Nuorena kilpailin vartalollani: harrastin kilpatanssia SM-tasolla ja myöhemmin kisasin missinä. Ne sanelivat, miten piti elää, treenata ja syödä. Kun kilpaileminen loppui, minulla kesti löytää itseäni miellyttävä elämäntapa. Nyt nelikymppisenä se alkaa pikkuhiljaa hahmottua.

”Tykkään olla elämässäni improvisoija.”

Tykkään olla elämässäni improvisoija. Joskus haluan herätä aamuviideltä lenkille, joskus käydä ryhmäliikunnassa, tuijottaa fanaattisesti tv-sarjoja tai tissutella pullon viiniä hyvän ystävän kanssa. Kaikessa pyrin siihen, että pääni voi hyvin. Teen tasan sitä, mikä tuntuu kivalta.

Minua kauhistuttaa ihmisten tapa laskea hikoilemiaan kaloreita, kuvata itseään someen kehuja odottaen tai kuvitella menestyvänsä, jos olisivat kolme kiloa laihempia. Ei helkkari. Mitäpä jos yrittäisi elää niin, että lenkillä voi nauttia luonnosta eikä tarvitse purkaa pahaa oloa?

Kiinnitän paljon huomiota siihen, miten lasteni lähellä puhutaan ulkonäöstä. On eri asia kommentoida missikisaajan puvun sopivuutta kuin kadulla kulkijan muotoja. Siksi karsin kommentteja somesivuillani. Kun joku sanoo ’Oletpa laihtunut kivasti’, poistan kommentin, koska se heijastaa väärää ajatusmaailmaa eikä liity persoonaani.

Jollain tavalla nelikymppisyys lokeroi minut aikuiseksi naiseksi, vaikka sisimmässäni en tunne muuttuneeni. Muistan nuorena miettineeni, miten vanhalta kolmekymppinen kuulosti, ja kuvittelin siihen mennessä rauhoittuneeni perinteiseen elämänkaavaan. Juu, ei tapahtunut. Säntäilen edelleen erilaisten kiinnostavien juttujen perässä ja elän fiiliksen mukaan.

Olen rauhoittunut ainoastaan juhlimisessa. Olen se, joka lähtee ensimmäisenä kotiin, kun muut jatkavat baariin. Olen kyllästynyt vieraiden kommentteihin, kosketteluun ja katseisiin. Riittää, että esiinnyn työkseni.”

  • Turkulainen juontaja, malli, tv-kasvo syntyi 30.6.1977.
  • Miss Suomi 1996, oli saman vuoden Miss Universum -kilpailussa kolmas.
  • Naimisissa Jarkko Wallinkosken kanssa 2005–2015. Lapset Denise ja Sylvester.
  • Nähdään Kaunis elämä -sarjassa 2018. Sarja kokoaa yhteen Suomen kauneimmiksi kruunatut esim. Lola Odusogan, Lenita Airiston, Riitta Väisäsen ja Heidi Sohlbergin.
  • Valmentaa malleja ja missikokelaita sekä antaa esiintymiskoulutusta.
Elämä?

Lola Odusoga pettyi nigerialaisen isänsä jatkuviin lupauksiin: ”Minun on vaikea luottaa muihin ihmisiin”

Arvostan. Lolalla hienoja ajatuksia elämästä. Olen alkanut olla kateellinen eronneille naisille. Moni on oivaltanut jotain hienoa, vaikka itselläni onkin mies joka huolehtii perheestä taloudellisesti ja on muutenkin ihana. Jotain puuttuu. Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?
Lue kommentti