Olli ja Miia keksivät toisilleen säännöllisesti yllätyksiä. Viimeksi Olli osti salaa vaimolleen tämän himoitseman takin, Miia taas vei miehensä syömään hot wingsejä. Kuvat: Milka Alanen
Olli ja Miia keksivät toisilleen säännöllisesti yllätyksiä. Viimeksi Olli osti salaa vaimolleen tämän himoitseman takin, Miia taas vei miehensä syömään hot wingsejä. Kuvat: Milka Alanen

Olli Laine ja Miia Ezen menivät viime kesänä naimisiin Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. Kyynikot epäilivät, ja itseäkin jännitti. Lähes vuosi myöhemmin rakkaus kukoistaa yhä.

”Suhteemme alussa olin epävarma”

Olli Laine, 30

Viime elokuussa katselimme Miian kanssa netistä asuntoja kesämökkimme terassilla Nastolassa. Ensitreffit alttarilla -ohjelman kuvaukset olivat päättyneet muutamaa päivää aiemmin.

Puuhan oli tarkoitus olla hupia. Leikkiä, että sitten joskus, kun muutamme yhteen. Huomiomme kiinnitti kuitenkin viehättävä kaksio Espoossa. Pohdimme, että ehkä Miia voisi käydä vilkaisemassa sitä. Varmuuden vuoksi.

Kun Miia soitti ja kertoi, että asunto on ihana, ajattelimme että hemmetti. Annetaan mennä, muutetaan yhteen. Olimme ensin ajatelleet, että pidämme kaksi kotia. Onneksi asiat menivät kuten menivät. Olemme onnellisia.

Ennen Miiaa elin viisi vuotta sinkkuna. Kun lähdin ohjelmaan, ajattelin, että minulla on vain hyviä vaihtoehtoja. Parhaassa tapauksessa saan elämänkumppanin, huonommassakin vaihtoehdossa luultavasti uuden ystävän.

Suhteemme alussa olin epävarma. Mietin, uskallanko hypätä. Pelkäsin, että satutan toista. Olen henkilö, joka kiinnostuu ja rakastuu hiljalleen. Mitä enemmän opin tuntemaan Miiaa, sitä varmemmaksi tulin. Halusin olla hänen kanssaan.


Toki olemme joutuneet opettelemaan ja oppimaan uudesta elämäntilanteestamme. Olemme kuitenkin hyväksyneet toisemme sellaisina kuin olemme. Ymmärtäneet, minkälainen toinen on.

En voi sanoa, että tunnen Miiaa sataprosenttisesti, mutta olen melko lähellä. Se, että toista ei tunne vielä kokonaan, on varmasti luonnollista, koska olemme olleet yhdessä alle vuoden.

Olemme alusta asti pyrkineet puhumaan paljon ja rehellisesti. Se on ollut keinomme selvittää väärinymmärryksiä.

Alussa Miia hermostui joskus vitseihini. Saatoin heittää, että vatsasi pömpöttää. Olen sittemmin oppinut, että se ei kannata. Olen painottanut Miialle, ettei vitseihini kannata suhtautua vakavasti. Että ne ovat hölmöjä letkautuksia.

Täytyy myös muistaa, että toinen ei välttämättä pidä samasta oliiviöljystä. Olemme oppineet tekemään kompromisseja. Enää en myöskään eläydy auton ratissa biiseihin niin voimakkaasti.

Lisäksi minun piti päästää irti ajatuksista, joissa mietin, miten jaamme tavaramme, jos eroamme. Miia sanoi, että pohtimiseni ei johda pitkälle. Että jos koko ajan ajattelen, että mitä jos tämä loppuu, todennäköisesti niin tapahtuu.

Tajusin, että Miian sanoissa on järkeä. Pitää olla rohkea. Jos hommat eivät joskus toimikaan, se on sen ajan murhe.

Olemme keskustelleet, onko olemassa tekoa, jota ei voisi antaa toiselle anteeksi. Kummallekin se on pettäminen. Se olisi liian isoa.En pystyisi ymmärtämään, miksi toinen on ehdoin tahdoin halunnut vahingoittaa suhdettamme. Luottaminen olisi pettämisen jälkeen mahdotonta.

Uskon, että arkemme on nykyisin samankaltaista kuin muilla samanlaisessa elämäntilanteessa olevilla. Sovitamme yhteen aikataulujamme, mietimme kauppalistoja ja viikon ruokia. Sitä kumpi pääsee ensimmäisenä kotiin viemään Bertta-koiran ulos.

Urheilemme, tapaamme ystäviämme, käymme kaupungilla. Iltaisin löhöilemme sohvalla ja katsomme televisiota. Minua kiinnostaisi katsoa Mentalistia, Miia valitsisi realitya.

Kun menemme nukkumaan, otan Miian kainalooni. Jos Miia on työvuorossa eikä tule yöksi kotiin, kaipaan häntä lähelleni. Kun Miia on vieressäni, voin nukahtaa rauhallisin mielin.

Meillä on monia haaveita. Ne liittyvät muun muassa matkustamiseen. Suunnittelemme reissuja New Yorkiin, Souliin ja Israeliin. Kesälomallamme lähdemme Islantiin ja muutamaksi viikoksi Italiaan.

Olemme puhuneet lapsistakin. Suhteemme alku oli kuitenkin niin absurdi, että haluamme nyt olla ensin kahdestaan ja rauhassa.

Mutta se on selvää, että haluamme mennä yhdessä eteenpäin. Välitämme toisistamme. Meillä suukotellaan ja halaillaan paljon.

Myös lähipiirimme on ottanut meidät hyvin vastaan ja tottunut ajatukseen, että olemme naimisissa.

Vaikka vanhempani sanoivat ensin, että he eivät tule häihin, hekin muuttivat mielensä nopeasti. Meille on toivottu vain hyvää.

Tulen onnelliseksi, kun näen Miian onnellisena. Kun muutama viikko sitten olimme kaupungilla, Miia ihastui siellä yhteen takkiin. Kotimatkalla varmistelin, että olihan takki varmasti mieluinen. Seuraavana päivänä soitin liikkeeseen ja varasin sen.

Piilotin takin kaappiin ja odotin, että Miia löytää sen. Se että hän ilahtui niin kovasti, teki minutkin iloiseksi. Haluan, että Miialla on hyvä olla. Kaupasta tuon hänen lempikarkkejaan jogurttilakuja tai teen riisipuuroa.

Kun Miia katsoo minua ja sanoo, että olen komea ja hän rakastaa minua, en voisi toivoa muuta. Tuosta ei lause muutu enää kauniimmaksi.”

”Uskon, että tällainen suhde voi toimia”

Miia Ezen, 33

Sinä iltana olimme jo menneet sänkyyn ja nukahtamassa, kun totesin Ollille, että minulle taisi jäädä nälkä. Olli katsahti minuun ja kysyi, haluanko, että hän paistaa minulle lettuja. Vaikka emme nousseet enää syömään, muistan tapahtuman yhä.

Tällainen Olli on. Huomaavainen ja hellä. Hänen seurassaan on hyvä olla.

Tällä hetkellä elän elämää, jossa oloni on rauhallinen. En ole ennen kokenut tällaista parisuhdetta. Näin lempeää, tervettä ja tasapainoista. Luotan Olliin sataprosenttisesti. Siksi voin ajatella ja tuntea näin.

Onnemme koostuu arkisista hetkistä. Siitä, kun syömme yhdessä aamupalaa, Bertta pyörii jaloissa ja Olli kysyy, haluanko hänen tekevän minulle munakkaan tai pirtelön. Kysymyksistä tulee erityinen olo. Olen kiitollinen. Minulla on mies, joka näkee eteeni paljon vaivaa.

Yllätämme toisiamme säännöllisesti. Kuulin jo vuosia sitten ystäväpariskunnaltani tavasta, jossa he järjestivät toisilleen yllätystreffi-iltoja. Teemme samaa.

Viimeksi vein Ollin syömään hot wingsejä ja katsomaan The Good Lie -elokuvaa. Sain idean, kun Olli kertoi eräänä iltana, kuinka mielellään hän syö hot wingsejä. Painoin tämän mieleeni.


Suhteessamme romanttisempi osapuoli on kuitenkin Olli. Minä osoitan välittämistäni enemmän arkisilla teoilla, kuten laittamalla ja siivoamalla kotiamme. Yksi intohimoistani on sisustaminen.

Kuvauksissa ihastuin Olliin heti. Ensimmäiseksi hänen silmiinsä. Sitten tapaan, jolla hän huomioi muita ja otti ohjat käsiinsä. Hääpaikalla hän organisoi kaasoja ja bestmaneja hommiin. Ajattelin, että on mahtavaa, kuinka hän pitää tilannetta hallinnassaan mutta muita arvostaen. Tuli turvallinen olo.

Olli on herrasmies ja aina hyvällä tuulella. Yritän oppia tätä häneltä. Lisäksi on ollut mukavaa huomata, kuinka voimakkaasti jaamme samat arvot. Parisuhde ja perhe ovat kummallekin tärkeitä.

Jossain vaiheessa toivomme, että saamme lapsia. Olli toivoo kolmea, minulle riittäisi yksi. Olen kuitenkin siinä iässä, että kolmen kanssa voi tulla kiire. Nyt panostamme toisiimme ja nautimme matkustelemisesta.

On uskomatonta ajatella, että olemme tunteneet vasta yhdeksän kuukautta. Se meinaa välillä unohtua. Nyt kun show on ohi, alkaa tutustumisessammekin vielä uusi vaihe. Voimme viimein olla täysin sitä, mitä olemme.

Iloitsen siitä, miten hyvin ohjelmaan suhtauduttiin. Naiset tulivat pysäyttämään kadulla ja kertomaan omista kokemuksistaan. Blogiini sain vain yhden negatiivisen kommentin. Luulen, että ohjelma tuli monia lähelle. Siitä sai apua omiin parisuhdehaasteisiin ja -toiveisiin. Ehkä se tarjosi myös samastumispintaa.

Kun kävin viime viikolla ostoksilla kauppakeskus Sellossa Espoossa, äiti tyttärineen pysäytti minut. He kiittivät, että olin lähtenyt ohjelmaan mukaan.

Uskon, että tällainen suhde voi toimia. On hienoa, että ammattilaiset valitsevat kumppanin, jonka viehätys ei perustu vain ulkonäköön. Nykyinen treffikulttuuri Tindereineen painottuu niin raadollisen vahvasti siihen, mitä peilistä näkyy.

Monet ystäväni ovat todenneet, että hekin haluaisivat osallistua ohjelmaan. Naimisiinmeno ensitreffeillä on kuitenkin monelle liikaa.

Meille se sopi, koska avioliitto toi mukanaan sitoutumisen. Emme ajattele erimielisyyden jälkeen, että emme jaksa enää tai mieti, olisiko ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella.

Pitäisi myös aina muistaa, että täydellistä kumppania ei ole. Arki ja ärsytykset tulevat jokaiseen suhteeseen aina jossain vaiheessa. Olemme sitoutuneet selvittämään mahdolliset karikot. Viimeksi marmatin Ollille hänen paperikasoistaan, joissa oli sekaisin lehtiä ja laskuja.

Suhteemme alussa Ollin kiltteys meni välillä yli. Ollin oli vaikea sanoa kenellekään ei. Sittemmin tämäkin on tasaantunut. Minun piti päästää irti asenteesta, että olen itsepäinen oman tieni kulkija.

Tuntuu hyvältä, kun Olli katsoo minua ja sanoo ”wow”. Silloin tiedän, että olen hänen mielestään kaunis ja että hän rakastaa minua. Joskus yksikin sana riittää.

Ihania ovat myös Ollin pitkin päivää lähettämät teksti- ja kuvaviestit, joissa hänellä on hassuja ilmeitä. Lempinimissä ei säästellä. Hän kutsuu minua Muuaksi tai Naksuksi, koska niveleni naksuvat. Tai sitten Pikkuiseksi.

Muistan yhä elävästi hetken, kun veimme syyskuussa tavaramme yhteiseen kotiimme. Vasta silloin uskalsin uskoa, että Olli on sitoutunut minuun. Kun olimme kantaneet sängyn sisään, rojahdimme sille ja otimme selfien. Kuvassa näytämme väsyneiltä mutta onnellisilta. Siltä, että olemme saapuneet kotiin. Elämään, jota haluamme viettää yhdessä.”

Lue lisää:

IS: Ensitreffit alttarilla -sulhaset löydettiin deittipalvelusta

Näin Ensitreffit alttarilla -pari hoitaa suhdettaan arjessa

Ensitreffit alttarilla -Miia: Näin meillä menee Ollin kanssa nyt

Olli Laine

30-vuotias, syntynyt Hollolassa.

Kauppatieteiden maisteri, työskentelee yritysjohdon konsultoinnin tehtävissä.

Perheeseen kuuluvat Miian lisäksi äiti, isä ja kaksi siskoa.

Harrastaa tanssia, kunto-salia, sählyä, lenkkeilyä, golfia ja matkustelua.

Miia Ezen

33-vuotias, syntynyt Lahdessa.

Ammatiltaan lentoemäntä, lentänyt vuodesta 2006.

Perheeseen kuuluvat Ollin lisäksi sisko ja hänen miehensä, isä sekä pikkuveli.

Harrastaa joogaa ja matkustelua. Pitää blogia osoitteessa www.miikkulaisen.com.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.