Jason Lepojärven mukaan rakkaus on maailman tärkein asia, mutta rakastuminen ei ole sitä. Kuva: Sanoma-arkisto / Conor O'Leary
Jason Lepojärven mukaan rakkaus on maailman tärkein asia, mutta rakastuminen ei ole sitä. Kuva: Sanoma-arkisto / Conor O'Leary

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui?

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Oletko sinä mennyt ensitapaamisen jälkeen nopeasti naimisiin?

Kerro lyhyesti tarinasi alla olevassa kommentointikentässä.
Jätä myös nimimerkkisi ja ikäsi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.