Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Nyrkkeilijä Sonia Grönroosin isä kaappasi tyttärensä Algeriaan, kun tämä oli vasta yksivuotias. Silti Sonia ei kanna isälleen kaunaa. – Minusta on kasvanut sinnikäs ja elämänmyönteinen. Kriiseissä olen aina tiennyt, että tästä selvitään.

Sonia Grönroos, 29, kaivaa käsilaukustaan Maru-veljeltä saamansa riipuksen. Siinä roikkuu lokero, josta paljastuu pieni koraani. Arabiaa Sonia ei enää osaa, mutta esine edustaa hänelle tärkeitä algerialaisia juuria.

– On ollut avartavaa kasvaa kahden kulttuurin keskellä. Kaivan korun esiin joskus vaikeina hetkinä, jos tuntuu, ettei maallinen riitä, Sonia kertoo.

Sonia hörppää lattea tamperelaisessa kahvilassa. Tänne hän päätyi nelisen vuotta sitten luomaan uraa nyrkkeilijänä. Lapsuudenkokemukset eivät menestystä ole pysäyttäneet, eikä edes lääkärin määräämä elinikäinen nyrkkeilykielto: taskussa on tältä vuodelta alle 48-kiloisten Suomen ja Pohjoismaiden mestaruus.

– Kriisit ovat opettaneet, että unelmiaan pitää tavoitella. Kun annan sydämen ohjata, silloin saavutan haluamani.

Ruskeiden silmien pilke ei häviä silloinkaan, kun Sonia puhuu lapsuudestaan: Siitä, kuinka isä sieppasi hänet ja Marun Algeriaan ja vei myöhemmin mukanaan Ranskaan. Jos sattuma ei olisi puuttunut peliin, Sonia voisi puhua yhä arabiaa, elää avioliitossa Italiassa tai ­suvun luona Ranskassa. Viisivuotiaasta asti elämä on kuitenkin ollut Suomessa, kun Sonian äiti löysi lapset ja haki heidät kotiin.

Vanhemmiten Sonia on käsittänyt isänsä teot, eikä koskaan ole ollut tälle vihainen. Isän ja tyttären välit ovat lämpimät, mitä monien on vaikea ymmärtää.

– Kaappaus on jotain, mitä minulle vain tapahtui. Olen kääntänyt menneisyyteni rikkaudeksi, se on kasvattanut minusta vahvan. En valita pienistä, koska tiedän, että kaikesta selviää.

Lapset löytyvät

On vuosi 1989 eteläranskalaisessa kylässä. Sonian, 5, ja Marun, 6, koulupäivä on juuri päättynyt. Pihalla Maru pysähtyy yhtäkkiä ja huutaa: Mama! Mama!

Maru juoksee kohti vaaleaa naista ja hyppää tämän syliin. Se on äiti, Soniakin käsittää etäisesti, äiti on tullut hakemaan meitä takaisin Suomeen. Sonia talutetaan veljensä kanssa autoon, joka lähtee ajamaan kovaa vauhtia kohti pohjoista. Seuraava pysähdys on vasta Vantaalla.

– Äiti on säilyttänyt vaatteet, jotka meillä oli päällämme, kun hän haki meidät. Niiden resuisuudesta näkee, että meitä pidettiin aika huonosti. Meillä oli esimerkiksi aina nälkä, mutta en silloin pitänyt sitä kummallisena, Sonia kertoo.

Kaappaus Algeriaan oli ollut isän uhkaus Sonian äidille, kun tämä oli halunnut erota. Lasten muutto Ranskaan isänsä luo taas oli kompromissi: lapset saivat olla yhdessä, ja äiti pääsi irti parisuhteesta. Hintana oli ero lapsista.

Sonialla ei ole kielteisiä muistoja isästään, leikkisästä supliikkimiehestä. Isän algerialainen suku oli sieppauksesta raivoissaan, mutta Sonia on halunnut ­oppia ymmärtämään isänsä motiiveja.

– Isä tulee patriarkaalisesta kulttuurista, jossa mies hallitsee perhettä. Yhtäkkiä hän oli naimisissa itsenäisen uranaisen kanssa. Hänestä ehkä tuntui, että kontrolli oli saatava takaisin keinolla millä hyvänsä. Se ei tietenkään tee ratkaisusta hyväksyttävää, Sonia miettii.

Sonian ystävät ovat kauhistelleet tarinaa: Luojan kiitos pääsit takaisin! Sonia ei ajattele niin mustavalkoisesti.

– Olen miettinyt, millaista olisi ollut kasvaa Ranskassa. Tietenkin olen onnellinen, että sain varttua Suomessa. Osaan arvostaa, kuinka hyvä täällä on olla.

Alkusokki Suomessa

Kädenliikkeet säestävät Sonian vilkasta puhetta ja hersyvää naurua. Aksentti on sekoitus helsinkiä ja tamperetta.

– Silti alku Suomessa oli yhtä sokkia. Kun aloitin suomalaisen päiväkodin, ja opettaja pyysi sanomaan jotain suomeksi, purskahdin itkuun, Sonia kertoo.

Sonia oli kuitenkin niin nuori, että hän löysi nopeasti paikkansa. Nykyään vain tulinen temperamentti saa välillä aikaan ulkopuolisen olon.

– Varsinkin suomalaiset miehet käsittävät avoimuuteni usein väärin. Saatan jutella normaalisti ja yhtäkkiä saan treffikutsun. Sitten joudun selittämään, että en minä tätä tarkoittanut, Sonia nauraa.

Monikulttuurisen taustansa takia Sonia haluaa vaalia avarakatseisuuttaan.

– En halua julistaa mitään tiettyä ­uskontoa, mutta pystyn ymmärtämään sekä islamia että kristinuskoa. En hyväksy naisten aseman polkemista uskonnon varjolla, mutta kunnioitan esimerkiksi islamin perhekeskeisyyttä.

Samaa Soniakin tahtoo: luoda uraa nyrkkeilijänä mutta samalla hoitaa kotia. Perhe on hänelle maailman tärkein.

Yksin Espanjaan

Kun Sonia varttui Vantaalla, isä asui välillä Suomessa ja näki lapsiaan tarkkaan valvotuissa tapaamisissa. Sonia odotti aina isän kohtaamista mutta ei kapinoinut, vaikka tapaamisia rajoitettiin.

– En osannut pitää järjestelyä outona. Minulla ei ole koskaan ollut normaalia ydinperhettä, koska äitikään ei ole pullantuoksuinen kotiäiti. Meidät kasvatettiin hyvin itsenäisiksi.

Tapaamiset loppuivat, kun isä jälleen muutti ulkomaille. 15-vuotiaana Sonia pamautti matkustavansa yksin Espanjaan isäänsä katsomaan.

– Halusin niin palavasti nähdä hänet, että kukaan ei olisi saanut minua muuttamaan mieltäni. Olen teinistä asti tiennyt tasan tarkkaan, mitä tahdon.

Lentokentällä isä ja tytär halasivat pitkään ja itkivät. Vasta tuolloin Sonia ymmärsi, kuinka ikävä hänellä oli ollut.

Suomesta kaapataan ulkomaille vuosittain parikymmentä lasta, eikä heitä aina palauteta vapaa­ehtoisesti. Sonia tietää faktat, mutta hän ei koskaan ajatellut, että isä tekisi hänelle jotain pahaa.

– En ole pelännyt isäni esimerkiksi myyvän minua jonnekin. En ole sinisilmäinen, vaan minusta on kasvanut hyvä ihmistuntija. Isän kanssa minun on aina ollut hyvä olla.

Yhdessäolo Espanjassa oli luontevaa, aivan kuin ei koskaan olisi oltu erossa. Kaappausta ei mainittu sanallakaan, ja siitä Sonia on vain onnellinen.

– En kaipaa isältä anteeksipyyntöä. Hän ei koskaan ajatellut tehneensä mitään väärää.

Marulle isän tekojen hyväksyminen oli vaikeampaa. Hän muistaa lapsuuden tapahtumat selvemmin – kuten sen, kuinka Ranskan-perhe kohteli lapsia kaltoin. Myöhemmin Marukin kävi silti ­tapaamassa isää.

– Olen ikionnellinen siitä, että Maru on pystynyt antamaan anteeksi. Sitä on ollut raskasta mutta palkitsevaa seurata.

Äidistä ja lapsista kriisit ovat hitsanneet tiiviin kolmikon.

– Kaappaus ei ole tabu, mutta sillä ei tarvitse märehtiä. Olemme onnellisia toisistamme, koska tiedämme, että voisimme yhä olla erossa, Sonia kuvailee.

Äiti on Sonialle kuin hyvä ystävä. ­Yhteyttä pidetään tiiviisti, vaikka tämä on muuttanut Lapin perukoille Pelloon.

– Äiti on todella vahva ihminen. Häneltä olen oppinut sinnikkyyttä ja ymmärrystä, että vaikeudet vain kasvattavat.

Sisulla kilpakehään

Aikuisuuden kynnyksellä Sonia alkoi pohtia juuriaan kiihkeämmin. Heti lukion jälkeen hän pakkasi tavaransa ja matkusti töihin luksushotelliin Egyptiin. Siellä ­Sonia rakastui tulisesti italialaiseen mieheen ja muutti tämän kotimaahan.

– Olin haltioissani uudesta arjesta ja rakkaudesta. Ajattelin, että näin tämä jatkuu hamaan ikuisuuteen.

Onnea vain ei kestänyt kauan. Vuoden kuluttua mies ilmoitti yllättäen, ettei enää rakasta Soniaa.

– Matto vedettiin jalkojeni alta. Olin opetellut kielen ja vasta pääsemässä kiinni paikalliseen elämään. Tuntui, ettei maailmasta löydy minulle paikkaa.

Uusi rakkaus, nyrkkeily, löytyi neljä vuotta sitten. Sonia näyttää vanhaa valokuvaa itsestään. Hymy on yhtä leveä, mutta pyöreät posket ovat kaventuneet.

– Nyt minulla on tiukka ruokavalio. Treenaan kovimmillani kahdesti päivässä, eikä alle 48-kiloisten sarjassa voi syödä mitä sattuu.

Nyrkkeilykehässä kestävyyden ja kunnon on oltava huippuluokkaa. Enää Sonia ei voi lähteä hetken mielijohteesta ulkomaille, mutta se ei haittaa.

– Minun oli käytävä reissuni ja koettava sydänsuruni, jotta voin nyt sitoutua urheilijan arkeen. Nyrkkeily on niin rakas laji, ettei muutos tunnu uhraukselta.

Sonia osaa arvostaa myös terveyttä, sillä hän joutui vain puolentoista vuoden treenin jälkeen selkäleikkaukseen, ja lääkäri kielsi nyrkkeilyn loppuiäksi.

– Olin viimeinkin löytänyt paikkani, ja treenikavereista oli tullut toinen perhe. En silti hetkeäkään ajatellut, ettenkö vielä nyrkkeilisi. Sairaalasängyssä treenasin puristusvoimaa, jotta pääni ei hajoaisi. Alussa en voinut kävellä 50 metriä ilman kipua, ja jalat pettivät välillä alta.

Sonia kuntoutti itsensä sisulla ja hampaidenkiristelyllä. Alle vuoden kuluttua leikkauksesta hän kahmaisi SM-kisoista hopeaa. Nyt näköpiirissä siintävät EU-kisat heinäkuun vaihteessa.

– Voisi luulla, että en enää luota ihmisiin tai elämään. Kävikin päinvastoin: tiedän, että elämä kantaa kyllä.

Sonia on oivaltanut, että hänen luonteessaan on paljon isältä perittyä.

– Meillä on ollut tarve etsiä paikkaamme ja nähdä maailmaa. Nyt isä elää uuden vaimonsa kanssa Ranskassa. Toivon sydämestäni, että hän on onnellinen.

Lapset katosivat

Sonian äiti Auli Grönroos:

"Missä ovat Sonia ja Maru? Otsikko olisi komeillut 1980-luvulla iltapäivälehtien kansissa, jos olisin vuotanut kaappauksen julkisuuteen. Mutta kauhistelu ei olisi auttanut meitä.

Muutin Norjaan 16-vuotiaana. Tapasin siellä lasteni isän, kun hän oli lomalla. Rakastuimme, muutimme ­yhdessä Suomeen ja saimme pian lapset.

Olimme nuoria ja lapsellisia, ja myös kulttuurierot kävivät raskaiksi. Siinä vain muutama syy, ettei avioliitto sujunut. Halusin eron, mutta mies vannotti pysymään luonaan. Pidin kuitenkin pääni.

Kun eräänä päivänä tulin töistä, lapset olivat poissa. ­Sonia oli yksivuotias, Maru kahden. Mies soitti Algeriasta, ja ehdot olivat selvät: jos otan eron, en näe lapsiani enää.

Lasten takia vakuuttelin rakkauttani ja sain hakea lapset pois Algeriasta Suomeen. Mies ei kuitenkaan enää viihtynyt täällä, joten muutimme lasten kanssa Norjaan.

Olin tyhjän päällä vieraassa maassa ja huonossa suhteessa. Halusin lähteä, mutta pelkäsin miehen suhtautumista. Pohdin jopa lasten erottamista, mutta se tuntui liian tuskalliselta: nyt niin läheiset sisarukset puhuisivat jo parin vuoden päästä eri kieliä.

Lopulta oli parasta, että lapset pysyvät isänsä luona, silloin he ainakin olisivat yhdessä.

Minä muutin Suomeen, ja Sonia ja Maru lähtivät isänsä kanssa Ranskaan. En tiennyt lasteni olinpaikkaa.

Pari vuotta myöhemmin sosiaaliviranomainen ilmestyi ovelleni kertomaan, että eteläranskalaisessa päiväkodissa on kaksi lasta, jotka väittävät itseään suomalaisiksi. Lasten isä oli lähtenyt ja jättänyt heidät ex-tyttöystävänsä perheelle.

En voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun Sonia ja Maru juoksivat minua vastaan. Olin luullut, etten koskaan näe lapsiani, mutta sitten sain molemmat luokseni Suomeen.

Kun Sonia 15-vuotiaana ilmoitti lähtevänsä Espanjaan isäänsä katsomaan, en yrittänyt estellä. Pelkäsin, että Sonialle käy huonosti, mutta samalla ihailin hänen rohkeuttaan.

Vihasin miestäni vuosia. Lopulta ymmärsin, että loputon viha vain syö minua sisältä. Parasta on antaa menneen olla mennyttä, hyväksyä se, että mieheni teot olivat yksittäisen ihmisen epätoivoisia ratkaisuja.

Pari joulua sitten mies soitti. Hän toivotti minulle täydestä sydämestään kaikkea hyvää. Samaa minäkin toivon hänelle.

En ole koskaan ollut kotiäiti, joka kokkaa joka päivä pöytään lihapadat. Tärkeämpänä pidän sitä, että olen opettanut lapseni itsenäisiksi ja vahvoiksi. Kun katson Soniaa, tiedän, että olen onnistunut. Hänessä on harvinaista sielun paloa.

Kun Sonia oli lapsi, olin häntä vastassa Vantaalla koulupäivän jälkeen. Kaikki lapset kävelivät, paitsi Sonia. Hän tanssi ja hyppeli kuin pieni enkeli."

Sonia Grönroos

10.4.1984 Järvenpäässä syntynyt nyrkkeilijä.

Asuu Tampereella ja edustaa Tampereen Voimailuseuraa.

Voitti nyrkkeilyn SM- ja PM-kultaa 2013.

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Elisabeth Moss

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.