Me Naisten haastattelussa vuonna 2010 Emma Salokoski kertoi saavansa joogasta mielenrauhaa ja tanssista energiaa. Kun maailma murjoo, laulaja leipoo kakun.

Emma Salokoskella on huoli, tai pikemminkin missio: täydellisen latte-kahvilan löytäminen Vantaalta. Emma, muusikkomies Olavi Louhivuori ja kaksivuotias Emil-poika pakkaavat pian kimpsunsa ja kampsunsa ja ryhtyvät opettelemaan omakotitaloeläjiksi. Vaikka Helsingin ravintolavalikoimaa tuleekin ikävä, voi uudessa kodissa vastapainoksi vaikkapa kuopsuttaa puutarhassa.

– Saan sen puutaloidyllin, punaisen tuvan ja perunamaan. Nyt kahden muusikon taloudessamme on tilaa myös rummuille ja studiosysteemeille, ja voimme metelöidä niin paljon kuin haluamme, Emma nauraa.

Muuttopuuhien lisäksi 33-vuotiaan laulajan pitävät kiireisinä keikat, freelance-opetushommat ja levyn viimeistely. Emma valmistui viime vuoden lopulla laulutekniikan opettajaksi, ja syksyllä ilmestyy hänen seuraava albuminsa Omani uni yhdessä laulaja-näyttelijä Maria Ylipään kanssa. Levyllä on suomalaisrunoilijoiden, muun muassa Mika Waltarin ja Edith Södergranin, tekstejä säestäjinään jousikvartetti ja jazz-trio. "Pääbändi" Ensemblen seuraavan pitkäsoiton matskut taas saadaan toivon mukaan kasaan syksyllä.

Emman suhde työhön on muuttunut äitiyden myötä. Koska duunia ei voi enää paiskia samalla vapaalla aikataululla, osaa sitä arvostaa entistä enemmän.

– Nykyään janoan työntekoa.

Työ

"Ilman työtäni kuihtuisin kokonaan. Keikkailu, laulaminen, opettaminen, materiaalin kerääminen, tekstien kirjoittaminen, uusien biisien harjoittelu: se kaikki on mahtavaa. Studiossa parasta on, kun ideat saa vangittua ja musiikki elää täydessä muodossaan. Keikalla taas on maagista, kun kommunikaatio bändiläisten välillä toimii ja yleisö puhaltaa juttuun vielä lisää henkeä.

Toki työssä on tylsätkin puolensa, kuten meili- ja puhelinrumba. Vihaan niitä. Minut on hankala saada kiinni puhelimella, ja sähköpostivastauksiani saa aina odottaa.

On vaikea erottaa työtä vapaasta, kun ei ole säännöllisiä työaikoja. Olen koko ajan töissä, ja se on välillä rasittavaakin. Mutta vaikka kaipaan jonkinlaista rutiinia, en voisi kuvitella meneväni joka päivä yhdeksästä viiteen samalle työpaikalle – en varmaan selviäisi siitä hengissä. Tuntuisi oudolta työskennellä koko ajan samojen tyyppien kanssa. Minun täytyy saada välillä lepoa ihmisistäkin.

Olen problematisoija, ja aikaisemmin problematisoin työtäni. Mietin, pitäisikö minun vaihtaa ammattia, kouluttautua vaikka pilatesopettajaksi. Nyt työstä on tullut henkireikä, ja olen löytänyt taas innon musaan.

Kahvilalounaat

Ulkona syöminen on iso rahareikä ja aikasyöppö. Minulle on kuitenkin tärkeää, että saan käydä arkisin itsekseni kahvilassa lounaalla. Se on omaa aikaa, omaa hyvää itselle. Kotona en voi rentoutua, kun aina on miljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä: tiskivuori ja pyykit odottavat, läppäri seisoo pöydällä.

Pidän monenlaisesta ruuasta, kunhan se on tehty ajatuksella, sydämellä ja taidolla. Ranskalainen keittiö on ihana, ja tykkään myös aasialaisesta ruuasta. Valitettavasti Suomessa on paljon huonoja thai- ja kiinalaispaikkoja, joissa tarjoillaan perusmössöä täynnä arominvahventeita. Ne eivät tee oikeutta maiden aidolle ruokakulttuurille.

Itselläni ei ole oikeaa otetta kokkaamiseen. Arjen keskellä en jaksa olla luova ruuan suhteen, vaikka ihailen ihmisiä, joilla on siihen intohimoa.

Kun olin pieni, ravintolaan meneminen oli harvinaista ja vähän syntistä – ja samalla parasta, mitä tiesin. Jos autoreissulla pysähdyttiin bensikselle, äidistä oli turhinta maailmassa ostaa sieltä sämpylä. Ehkä siksi kahvilalounaista on tullut oma pieni kapinani.

Tanssi

En ole luonnostani urheilullista tyyppiä, mutta tykkään liikkua ja kaipaan sitä, että saan hien pintaan. Liikuntaharrastukseni on aika rajoittunutta: lenkkeilijää minusta ei tule, uinti on tylsää eivätkä pallopelit kiinnosta. Sen sijaan tykkään tanssia, kävellä, pyöräillä ja joogata.

Nuorena tanssi oli tärkeä osa minua, mutta jossain vaiheessa harrastus jäi. Varsinkin synnytyksen jälkeen olin pitkään huonossa kunnossa. Nyt soisin tuon puolen itsestäni elpyvän, ja olen aloitellut tanssillisilla aerobic-tunneilla. Aerobicissa on vain se vika, että musa on usein kamalaa junttijumputusta. Mutta parhaimmillaan hyvän ohjaajan vetämällä afrotunnilla tulee mahtava fiilis.

Säännöllisesti en ehdi liikkua, vaikka haluaisin. Töitä on liikaa, tai sitten olen puolet ajasta kipeänä. Minulla on huono fysiikka ja sairastun helposti, viime vuonnakin olin flunssassa yhdeksän kertaa. Sinänsä se on ristiriitaista, sillä laulajan olisi tärkeää olla hyvässä kunnossa.

Kakut

En ollut koskaan leiponut itse kakkua, mutta alkuvuodesta järjestimme pojalleni isot kaksivuotissynttärit. Veljeni vaimo on superkokki, ja hänen avullaan tein rekanmuotoisen suklaakakun, koska Emil rakastaa autoja. Siitä se lähti.

Leipominen on mukavaa puuhailua, helpompaa mutta ei niin arkista kuin ruuanlaitto. Parasta on sokerin ja munien vatkaaminen vaahdoksi, se on juhlallinen tunne. Ja se tuoksu, joka leviää kämppään! Pääasia ei silti ole kakun syöminen; voin helposti pistää koko kakun palasiksi ja viedä tuliaisiksi.

Miehelleni leipomisinnostukseni on ollut vähän hankalaa, sillä hän on sokerilakossa.

Teen ihan simppeleitä kakkuja, jotka eivät voi mennä pieleen. Tyydytys tulee juuri siitä, että yksinkertaisesta jutusta saa ison mielihyvän. Kai kakkuni liittyvät homing-ilmiöön: kun on perhe, ei voi aina lähteä ulos etsimään elämyksiä.

Yhtenä iltana tulin kotiin pitämästä kurssia. Olin täysin puhki, opetus ei ollut mennyt oikein hyvin. Silloin ajattelin, että jos en mitään muuta osaa, niin ainakin leivon ihan ookoo kakkuja. Kävin kaupassa ja ryhdyin puuhaan. Kun kakku oli valmis, energiatasonikin oli noussut selvästi plussan puolelle.

Jooga

Olin lukioikäisenä kiinnostunut kaikenlaisista hörhöasioista, new agesta ja muusta. Sen jälkeen tuli järjen ja epäilyn kausi. Nyt nuo puolet ovat alkaneet lähestyä toisiaan, ja olen tehnyt sovinnon hörhöminäni kanssa.

Minulle on jokapäiväinen asia, että on olemassa erilaisia energioita, joita voi välittää toisille. Olen kuitenkin allerginen sille, että niistä tehdään minkäänlaista herätyshommaa.
Lempijoogaohjaajani Kylli osaa yhdistää itämaisen filosofian länsimaiseen ajatteluun. Hän kääntää ymmärrettävälle kielelle chakrat ja meridiaanit, miten se kaikki toimii. Ihmisissä on mielikuvatyyppejä ja järkityyppejä: järkiperäiset haluavat selityksen, mielikuvatyypit hahmottavat asiat mielikuvien mukaan. Minussa on molempia puolia.

Jooga merkitsee minulle sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Joogasalista lähtiessäni tunnen, kuinka kaikki virtaa, raskas taakka on lähtenyt harteiltani ja mieli on rauhallinen."

Hyvän olon valinnat

HYVÄ PAIKKA Äitini suvun mökki Pellingin saaristossa. Siellä on lapsuuden kesien kaiku: punainen hirsimökki, meri, hiekkaranta ja kallioita.
HYVÄ MUISTO Se mieletön euforia, kun äitiysloman jälkeen nousin lavalle ensimmäistä kertaa. Olin niin kiitollinen, että saan tehdä tätä työtä.
HYVÄ IKÄ Nykyinen ikäni on aika hyvä. Nuorena olin ärsyttävämpi ja minulla oli paljon komplekseja. On niitä vieläkin, mutta ne eivät hyökkää esiin yhtä yllättävästi.
HYVÄ ELOKUVA Ehdoton ykkönen on Tahraton mieli. Viime aikoina näkemistäni elokuvista Julie & Julia oli herkullisesti kuvattu arjen kohottaja, joka opetti nauttimaan elämän pienistä asioista.
HYVÄ IHMINEN Miehelläni Olavilla on uskomaton kyky nähdä asioissa positiivinen puoli. Hän osaa muuttaa vaikkapa haalareiden pukemisen uhmaikäiselle lapselle kivaksi ja jännäksi puuhaksi.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.