Elina Cerell menetti ensimmäisen lapsensa, mutta pikkusisko syntyi kaksi kuukautta sitten terveenä. Kuva on otettu viikkoa ennen toista synnytystä. Kuva: Elinan kotialbumi
Elina Cerell menetti ensimmäisen lapsensa, mutta pikkusisko syntyi kaksi kuukautta sitten terveenä. Kuva on otettu viikkoa ennen toista synnytystä. Kuva: Elinan kotialbumi

Elina Cerellin tytär syntyi kuolleena kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Nyt Elina kerää Amandan nimissä varoja kehitysmaihin rakennettavaa koulua varten. – Kun menettää kaikista rakkaimman, sitä miettii ihan tosissaan, mihin tämän elämän haluaa käyttää, Elina sanoo.

Sitä ei olisi voinut aavistaa etukäteen. Elina Cerellin, 30, ensimmäinen raskaus oli sujunut hyvin: tyttö liikkui kohdussa aktiivisesti, ja kaikki oli kuten pitikin. Syyskuussa 2015, kaksi päivää ennen laskettua aikaa, synnytys käynnistyi.

Rutiinitoimenpiteenä Helsingin Naistenklinikalla Elina kytkettiin antureihin, jotta vauvan sydänääniä voitaisiin kuunnella. Monitorista kuului pelkkää suhinaa. Kätilö yritti kuunnella vauvan sydänääniä samasta kohdasta, josta ne olivat aina aiemmin kuuluneet voimakkaasti. Ei mitään.

Hiljaisuus täytti huoneen. Elina alkoi aavistella pahinta. Pian lääkäri tuli paikalle ja joutui toteamaan, että lapsi oli kuollut kohtuun.

Koska synnytys oli jo käynnistynyt, Elinan piti synnyttää Amandaksi nimetty tyttö itse.

”Oli täysin käsittämätöntä, että terve tyttö kuoli.”

– Oli täysin käsittämätöntä, että terve tyttö kuoli. Oli myös todella rankkaa synnyttää kuollut lapsi. Synnytyksen jälkeen olimme kuitenkin onnellisia, että saimme pitää tytärtä sylissämme. Katselimme hiljaa pienen tuuheaa tummaa tukkaa ja silitimme häntä. Otimme hänestä ja meistä kuvia, jotta meillä säilyisi aina hänestä konkreettinen muisto, Elina kertoo.

Miten tästä eteenpäin?

Pariskunta halusi, että Amandan kuolinsyy tutkittaisiin mahdollisimman tarkkaan. Mitään lääketieteellistä selitystä kuolemalle ei kuitenkaan löytynyt.

Surun keskellä Elina mietti, miten hän jaksaisi jatkaa tästä eteenpäin. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: joko suru ottaisi elämästä kokonaan vallan, tai sitten hän pyrkisi näkemään jokaisessa päivässä jotakin hyvää.

Yhdessä miehensä kanssa Elina päätti, että he kertovat joka ilta toisilleen, mistä he olivat juuri sinä päivänä olleet kiitollisia.

”Pistin itseni tietoisesti miettimään, mitä hyvää surun keskelläkin tapahtui.”

– Ne asiat olivat välillä tosi pieniä. Kerran olin kiitollinen siitä, että mieheni oli tuonut tuoreita mustikoita kotiin. Mies taas iloitsi siitä, että hänellä oli ollut kiva saunahetki naapurien puusaunassa. Oivalsin, että asioiden suuruudella tai pienuudella ei ollut väliä, vaan sillä, että pistin itseni tietoisesti miettimään, mitä hyvää surun keskelläkin tapahtui.

Viikko Amandan kuoleman jälkeen Elinalle tuli selittämätön palo tehdä jotain, jolla olisi merkitystä.

– Kun menettää kaikista rakkaimman, sitä miettii ihan tosissaan, mihin tämän elämän haluaa käyttää ja millaisen perinnön taakseen jättää.

Koulu Amandan nimissä

Elina päätti perustaa Amandan nimissä keräyksen kehitysmaiden lasten hyväksi. Sen tavoitteena on kerätä 35 000 dollaria eli noin 32 000 euroa, joilla Pencils of Promise -järjestö rakennuttaa Amandan nimellä kulkeva koulun joko Nicaraguaan, Guatemalaan, Laosiin tai Ghanaan.

– Haaveeni on, että kehitysmaiden lapsille mahdollistuisi parempi tulevaisuus koulutuksen kautta ja samalla Amandan muisto jäisi elämään kauniilla tavalla.

Koska Amandan kuolinsyy ei ollut geneettinen, Elina uskalsi toivoa toista lasta. Kaksi kuukautta sitten Amandalle syntyikin täysin terve pikkusisko. Nyt Elina toivoo, että voisi vielä joskus viedä hänet Amandan mukaan nimetyn koulun avajaisiin.

– Tarinallamme haluaisin rohkaista kaikkia, jotka kamppailevat kipeiden asioiden kanssa. Niille voi aina yrittää antaa jonkin kauniin merkityksen. Meille se on antanut voimaa elää päivä kerrallaan eteenpäin.

Amandan kouluprojektin varainkeruusivun löydät täältä. Elina on perustanut myös vastuullisen muoti-start-upin Iluutin, jonka tuotoista viisi prosenttia menee Amandan koulun rakennuttamiseen.

Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg
Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyrkkeilijäpari Eva Wahlström ja Niklas Räsänen ovat yksi Urheilugaalan näyttävimpiä pariskuntia. 

Glamour ja sporttisuus yhdistyivät Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen asuissa. Evan Björn Borgin hameita on valmistettu vain kaksi.

– Toinen niistä on ollut Lady Gagalla! Näin tämän Tukholmassa Borgin muotinäytöksessä ja kysyin, voinko saada tämän Urheilugaalaan. Se meni aika helposti, Eva kertoi tänään gaalaan saapuessa.

Parin gaalaan valmistautuminen ei sujunut ongelmitta. Tiistaina Niklas joutui sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

– Kyseessä on flimmeri, eli kammion eteisvärinä. Siinä sydän veti omaa rallia. Ensi viikolla tutkitaan lisään. Odotan lääkäriltä vihreää valoa, että saisin aloittaa treenaamisen.

Eva suhtautui aviomiehen vaivaan maltillisesti. 

– En ollut paniikisissa, ennemmin pettynyt. Niklaksen piti lähteä sunnuntaina treenileirille Iso-Britanniaan. Meille on urheiljoina aika normaalia, että joudutaan tutkailemaan omaa kehoa.

Nyrkkeily on kova laji, mutta molemmat aikovat jatkaa niin kauan kuin mieli kestää.

– Nuoruuden innokkuudesta usein rokotetaan kehässä. Siellä tarvitaan myös viisautta. Uskon olevani nyt 37-vuotiaana lajissa parempi kuin koskaan, Eva sanoo.

Keskenään pari ei nyrkkeile.

– Ei siis täysillä. Minulle kävisi siinä huonosti. Fysiikkaero miehen ja naisen välillä on tässä lajissa niin suuri.

Pari haluaa jatkossa järjestää Suomessa kovatasoisempia otteluita. He ovat mukana yrityksessä, joka järjestää isoja nyrkkeilyiltoja Suomessa.

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...