Näyttelijä Elina Knihtilä on kärsinyt kiltteydestään, mutta nykyään hän ottaa teini-ikäisen poikansa kanssa yhteen päivittäin.
– Murrosikä aiheuttaa omat haasteensa vanhemmille, mutta se kuuluu kasvamiseen, Elina pohtii.

Näyttelijä Elina Knihtilän, 39, kanssa on vaikea pitää pokkaa, niin antaumuksella hän vääntää naamaansa. Peruslukemilla olevat kasvot saattavat sekunnissa muovautua mitä kummallisimpiin ilmeisiin.

Elinalla itsellään kesti kauan ymmärtää, että hän saattaisi olla muiden silmissä hauska. Omasta mielestään hän ei ole ”mikään kuoliaaksinaurattaja.” Vasta kollegoiden ja läheisten ystävien Pirjo Longan ja Mari Perankosken kanssa kuvatut sketsisarjat, kuten Ranuan kummit ja Sikanautaa, avasivat silmät.

– Pitkään aikaan en uskonut, että saisin ketään nauramaan. Olin siitä yllättynyt, vaikka toki minulla mielestäni on hyvä huumorintaju. Ymmärsin, että komiikassa on kyse tarkoista havainnoista ja liioittelusta.

Elina pääsee liioittelemaan myös seuraavassa elokuvassaan Hyvä poika, jossa hän esittää fiktiivistä näyttelijää Leila Mannerta. Leila pakenee pieleen mennyttä ensi-iltaa suvun kesähuvilalle kahden poikansa kanssa. Diivamainen nainen ei osaa pitää huolta itsestään, ja täysi-ikäinen poika Ilmari ottaa perheessä ylisuojelevan aikuisen paikan.

Riitaa pojan kanssa

Hyvässä pojassa Elinan roolihahmon ja tämän pojan suhde on kimurantti. Aihe herätti Elinan pohtimaan vanhemmuuden vastuuta. Hänellä on avomiehensä, näyttelijä Tommi Korpelan kanssa yhteinen poika, 14-vuotias Ilmari.

– Omassa elämässäni toivon kantavani vastuuta vanhempana. Virheiltä en äitinä tietenkään voi välttyä, mutta toivottavasti minulla on enemmän eskimoita iglussani kuin Leilalla.

Pojan syntyessä Elina oli juuri Teatterikorkeakoulusta valmistunut 25-vuotias näyttelijänalku.

Nyt Ilmari alkaa olla murrosiässä, mikä aiheuttaa välillä kinaa vanhempien kanssa. Elina harmittelee, ettei aina onnistu hillitsemään itseään kotioloissa.

– Riidellessä minulla on paha tapa taantua lapsen tasolle tai alemmaksi. Otankin poikani kanssa yhteen harva se päivä. Itse näyttelin murrosikäisenä kilttiä tyttöä kotona, paino sanalla näyttelin. Eikä siitä sen enempää, Elina nauraa.

Herkkäitkuinen diplomaatti

Elina pitää itseään kilttinä naisena ja toivoo, ettei hänestä löydy diivan elkeitä. Nuorempana hän jopa kärsi kiltteydestään.

–Ajattelin, että minun täytyisi olla ehdoton ja mustavalkoinen. Tulkitsin kiltteyden heikkoudeksi.

Elina ihaili ihmisiä, jotka uskalsivat nousta barrikadeille ja ilmaista kovaäänisesti omia mielipiteitään. Itse hän vältteli konflikteja viimeiseen asti.

– Olen aina ollut herkkäitkuinen. Jos ryhdyn pitämään puoliani, alaleukani alkaa helposti väpättää ja kyyneleet virrata. Ennen se hävetti.

Erityisen koville Elina joutui nuorena näyttelijänä, kun hänellä ei vielä ollut nykyisenkaltaista itsetuntoa. Muutaman tiukan ohjaajan opissa hän kävi läpi kunnon ryöpytyksen.

– Olin ihan pökkelö ja itkuinen näyttelijä, minkä vuoksi sain ohjaajilta kovaa palautetta. Koko ajan piti kyseenalaistaa, miksi edes teen tätä hommaa. Mutta se oli silloin tarpeen.

Elämänkokemuksen ja parantuneen itsetunnon ansiosta Elina
oppi pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei kiltteys ole negatiivinen asia.

– En edelleenkään pidä konflikteista, mutta enää ne eivät ole niin pelottavia.

Ei kateutta

Elinan kotona keskustellaan paljon näyttelemisestä, koska puoliso on samalla alalla. Pari tapasi 18 vuotta sitten Q-teatterissa.

– En ole koskaan ollut kateellinen miehelleni. Päinvastoin, olen iloinnut, jos hän on onnistunut. Olemme molemmat saaneet tehdä todella mukavia töitä. Siitä pitää olla onnellinen.

Joskus Elina olisi kyllä valmis ottamaan Tommille tarjottuja  töitä, sillä hän haaveilee miesrooleista. Ne kun ovat usein paljon kiinnostavampia.

Myös Elinan ystäväpiiri koostuu pitkälti näyttelijöistä. Heitäkään Elina ei myönnä kadehtivansa. Ei vaikka kaveri veisi roolin nenän edestä.

– Kateus on tunne, joka jokaisen pitää käsitellä itse. On silti myytti, että naisnäyttelijät olisivat toisilleen kamalan kateellisia.

Näyttelijäntyön ulkonäkökeskeisyys saa Elinan näkemään punaista. Hän myöntää tunteneensa epävarmuutta uransa alkuaikoina. Valmistumisensa jälkeen Elina sai lapsen, eikä nuorta näyttelijää pahemmin pyydelty koekuvauksiin.

– Tunsin alemmuutta ulkonäöstäni ja pohdin, johtuuko roolien vähyys siitä. Onneksi tuo aika ei kestänyt kovin kauaa ja pääsin
siitä yli. Ymmärrän, että näyttelijöitä syynätään, onhan kehomme työvälineemme.

Sittemmin muuntautumiskyky on osoittautunut Elinan valttikortiksi. Hän on saanut näytellä hyvin erilaisia rooleja, koska ei ole lokeroitunut ulkokuoren perusteella vain yhteen kategoriaan.

– En ole ollut luokan prinsessa, mutta se on ollut vahvuus. Olen saanut tehdä inspiroivia juttuja ja ehkä säästynyt tylsiltä tyttöystävärooleilta. Eivätkä kaikki voi olla päältä kauniita, joten kannattaa mieluummin keskittyä sisäisen kauneuden kehittämiseen.

Elina Knihtilä

  • Syntyi 6.6.1971 Valkealassa. Asuu Helsingissä avopuolisonsa Tommi Korpelan ja 14-vuotiaan Ilmarin kanssa.
  • Tuttu muun muassa elokuvista Haarautuvan rakkauden talo, Matti ja Putoavia enkeleitä, josta voitti Jussi-palkinnon.
  • Mukana Kansallisteatterin näytelmässä Täällä Pohjantähden alla 2011. ”Debytoin suurella näyttämöllä. Siellä on hieno tunnelma ja historian siipien havinaa. Nöyräksi vetää ajatus, ketkä kaikki siellä ovat näytelleet.”
  • Näyttelee rikosylikonstaapelia dekkarisarjassa Virta, joka alkaaNelosella 7.4.
  • Esiintyy myös Unicef live -lähetyksessä MTV3:lla 12.3.
  • Hyvä poika leffateattereissa 25.3.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla