– Moni ihmettelee yhä, miksi en lähtenyt tästä liitosta. Mutta elämä ei ole niin mustavalkoista, sanoo Ilkka Kanervan puoliso Elina Kiikko.

Elina Kiikkoa, 39, ei ole uskoa samaksi naiseksi, joka vuosien ajan on poseerannut Ilkka Kanervan, 60, rinnalla lehtien seurapiiripalstoilla. Ilman meikkiä ja jakkupukua hän näyttää paljon kuviaan tyttömäisemmältä, ja hillityn ulkokuoren alta paljastuu hyväntahtoinen, vahva nainen.

Itsetuntonsa hän paljastaa viimeistään silloin, kun nauraen toteaa, ettei koskaan saa Ilkalta tekstiviestejä.

– Sen sijaan soittelemme päivittäin. Itse inhoan tekstiviesti¬en näpyttelemistä, se on vaikeaakin näin pitkillä kynsillä, Elina näyttää.

Kymmenen vuotta kestäneen seurustelun aikana Elina on tietoisesti pitänyt matalaa profiilia ja ollut esillä vain juuri sen verran, kun miehen työ kansanedustajana, eduskunnan varapuhemiehenä tai ulkoministerinä on edellyttänyt. Ironista kyllä, viime kevään tekstiviestikohun ja miehensä erottamisen yhteydessä Elina sai osansa huomiosta tavalla, jota ei olisi ikinä osannut kuvitella. Alun perin kahden ihmisen välistä henkilökohtaista asiaa selvitti kohta koko kansa.

Moni mietti silloin, miten jaksaa nainen ja puoliso, joka tahtomattaan on joutunut kohun keskelle. Ja miten kestää suhde, jota niin koetellaan?

– Moni ihmettelee yhä, miksi en lähtenyt tästä liitosta. Mutta elämä ei ole niin mustavalkoista, sanoo Elina rauhallisesti.

Elina on tullut Turusta Helsinkiin eduskuntaan kiirehtineen miehensä kyydissä. Pariskunnalla on muutama päivä yhteistä aikaa, ennen kuin Elina lentää takaisin Saksaan. Hän työskentelee viikot it-alan yrityksessä Düsseldorfissa, hotellien suoravarausjärjestelmästä vastaavana sovelluspäällikkönä. Työ vaatii välillä 24-tuntista päivystystä. Viime aikoina uudet versiopäivitykset ovat venyneet niin, että Elinan syyskuuksi suunniteltu loma on siirretty lokakuulle.Vasta silloin hän voi kunnolla hengähtää yhdessä 15-vuotiaan Mariam-tyttärensä ja Ilkan kanssa.

Kohu oli kova paikka

Elina myöntää, että takana on rankka kevät ja kesä, vaikka hän onkin urheasti seisonut miehensä tukena. Ulkoministerin erottamisen jälkeiset kaksi viikkoa Elina vietti tiiviisti miehensä kanssa ensin Turussa ja myöhemmin Turun saaristossa mökillä, jonne he vetäytyivät rauhoittumaan ja miettimään tulevaisuutta. Tapahtumat käytiin läpi hämmentyneissä ja yllättyneissä tunnelmissa. Keskusteluissa punnittiin perusteellisesti rakkauteen, anteeksiantoon, luottamukseen ja toisen kunnioittamiseen liittyviä perimmäisiä kysymyksiä. Sen jälkeen niihin ei ole tarvinnut palata.

– Onhan tämä ollut kova paikka meille molemmille. Keväiset tapahtumat herättivät minussa voimakkaita tunteita, sellaisia, joita en tiennyt olevankaan. Mutta kun näin, miten lyöty mieheni oli, ei käynyt edes mielessä jättää häntä. Olisinko lyönyt jo lyötyä? Minulta on pyydetty anteeksi ja anteeksi olen antanut, Elina kuvailee tunteitaan.

– Jotkut ajattelevat varmaan, että minä olen se loukattu osapuoli, mutta en koe niin. Päinvastoin, kaiken jälkeen minulle tuli vahva olo, että tiedän, mikä meidän välinen suhteemme on. Silloin ei ole niin väliä, mitä muut siitä ajattelevat.

Elina kyllä myöntää, ettei taannoinen viestittely ollut mukavaa ja hän tietysti halusi selvittää asian perin pohjin. Hänen mielestään tapahtunut sai kuitenkin liian suuret mittasuhteet. Miehensä erottamista Elina pitää epäoikeudenmukaisena, sillä hänestä kyse oli yksityisasiasta, jonka ei olisi pitänyt vaikuttaa hyvin hoidettuun ministerin työhön.

– Ilkka on leikkimielinen hassuttelija ja nyt se kostautui. Työnsä hän kuitenkin hoiti moitteettomasti. Hänen teoissaan ei myöskään ole kyse mistään sellaisesta syvällisestä kanssakäymisestä, joka uhkaisi meidän liittoamme tai minua naisena. Meidän suhteemme on vakaalla pohjalla ja siinä on tärkeämpiä koossa pitäviä asioita, Elina sanoo.

Jotkut ehtivät tulkita Elinan kärsivällisyyttä niinkin, että ehkä tämä pariskunta on sopinut elävänsä kumpikin tahoillaan vapaata elämää. Sen Elina kumoaa.

– Kyllä uskollisuus on parisuhteen perusasia ja kaikista tärkeintä rakkaudessa on luottamus. Jos luottamus häviää, häviää kaikki muukin. En ole missään vaiheessa tuntenut, että luottamukseni olisi petetty.

Aluksi Ilkan seura jännitti

Elina tapasi miehensä kymmenen vuotta sitten Turun lentoasemalla, jossa hän työskenteli asiakaspalvelutehtävissä. Ilkka tuli kyselemään aikatauluja, ja muutaman päivän päästä he jo istuivat yhteisellä illallisella. Aluksi Elina oli varautunut, sillä hän tunsi kansanedustaja Kanervan vain julkisuudesta.

– Pakko myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja. En ajatellut, että suhteestamme tulisi mitään pysyvää. Alkuvaiheessa hänen seuransa jännitti, mutta pian huomasin, että Ilkka on helposti lähestyttävä, ihmisläheinen ja karismaattinen mies. Opin tuntemaan hänet lämpimänä ja hyväsydämisenä ihmisenä.

Kaksi kiireistä ihmistä huomasi vähitellen viihtyvänsä hyvin yhdessä. Elinan pidättyväisyydestä kertoo kuitenkin, ettei hän suhteen kolmena ensimmäisenä vuonna esiintynyt julkisesti miehensä rinnalla. Suhde tuli viralliseksi Linnan juhlissa vuonna 2002, kun silloinen eduskunnan varapuhemies Kanerva esitteli seuralaisensa.

Elina sanoo, että he sopivat luonteiltaan hyvin yhteen eivätkä koe 20 vuoden ikäeroa ongelmana. Elinasta on päinvastoin helpottavaa, kun rinnalla on kokeneempi mies.

– Meidän on helppo olla yhdessä ja meillä on samanlainen huumorintaju. Olen itse melko rauhallinen, mutta tilanteen mukaan temperamenttiakin löytyy. Saatan suuttua, mutta myös lepyn nopeasti.

Suhteen suurimmat riidat syntyvät Elinan taipumuksesta myöhästellä.

– Kaava on aina sama: minulle huomautetaan asiasta, minä suu
tahdan ja mökötän aikani, kunnes asia on pois päiväjärjestyksestä, Elina kertoo.

Äiti hoitaa viikot tytärtäni

Ilkkaa ja Elinaa yhdistää myös avioero, jonka kumpikin on tahoillaan käynyt läpi. Ilkalla on liitostaan kaksi aikuista tytärtä, Laura ja Juulia, Elinalla teini-ikäinen Mariam.

– Omaan erooni ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Solmin liittoni nuorena, olin vain 21-vuotias mennessäni naimisiin ja muuttaessamme Turusta Tukholmaan. Suoritin siellä aikuisoppilaitoksessa ruotsin kielen kursseja. Mariam syntyi Tukholmassa.

Liitto kesti viitisen vuotta. Suomeen palattuaan Elina sai töitä Finnairilta ja muutti yksinhuoltajana Helsinkiin.

– Mariamin isä asuu yhä Tukholmassa, ja tytär tapaa häntä harvoin. Sen sijaan Ilkasta on tullut tyttärelleni tärkeä aikuinen, vaikken osaakaan puhua hänestä Mariamin isäpuolena. Ilkka on kuitenkin ollut läsnä tyttäreni elämässä yli puolet hänen elinajastaan. He tulevat hyvin toimeen.

Myös Elina tulee toimeen Ilkan tyttärien kanssa.

– Hehän ovat jo aikuisia ihmisiä, mutta eivät uusperheen ihmissuhteet silti välttämättä aina helppoja ole. Meillä on tapana käydä koko perheen voimin yhdessä syömässä. Joskus käymme naisten kesken ostoksilla.

Viime aikoina perheessä on eletty riemukkaissa tunnelmissa, kun Juulia sai esikoislapsensa ja Ilkka Kanervasta tuli näin isoisä.

– Hän on tietysti innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Oma roolini on vielä hakusessa, Elina sanoo.

Elinalle ja Ilkalle oli suhteen alusta lähtien selvää, että lapsia ei hankita.

– Päätös on yhteinen. Kummallakin on jo lapset, emme halunneet aloittaa sitä pyöritystä uudelleen.

Elina on itse kotoisin perheestä, jossa on viisi lasta.

– Olemme tosi läheisiä ja kun olen Suomessa, tapaamme toisiamme melkein päivittäin. Isältäni kysyn yhä neuvoa kaikissa suurissa kysymyksissä.

Elinan äiti hoitaa Mariamia sillä aikaa, kun Elina työskentelee Saksassa.

– Äitini asuu viikot meillä tyttäreni kanssa. Voin tehdä työni rauhassa, kun tiedän, että Mariam on hyvissä käsissä. Hänen seuranaan on myös kultainennoutaja, neljän vuoden ikäinen Nuutti.

Molemmilla oma asunto

Sekä Ilkka että Elina ovat kotoisin Turusta, joka on yhä heidän kotipaikkansa. Molemmilla on siellä omat erilliset asuntonsa, mutta kun he ovat kaupungissa yhtä aikaa, he asuvat yhdessä jomman kumman kodissa.

– Yhteinen vapaa-aika kuluu ulkoillen ja usein ulkona syöden. Emme ole kumpikaan erityisiä keittiöihmisiä tai ruuanlaittajia. Minusta on vähitellen tullut kokonaan kasvissyöjä.

Elina on koko suhteen ajan pitänyt kiinni omasta työstään ja reviiristään, sillä hän sanoo viihtyvänsä hyvin myös yksin ja tyttärensä kanssa.

– Ilkastakin on ollut tärkeää, että minulla on oma työni ja omat menoni. Ilkan rinnalla olen kyllä päässyt kurkistamaan uusiin asioihin. Olen jonkin verran matkustanut hänen kanssaan. Se on ollut antoisaa, sillä matkoilla tutustuu aina kiinnostaviin ihmisiin.

Myös urheilutapahtumissa pariskunta on tuttu näky.

– Nautin urheilun seuraamisesta, vaikka en itse urheile nykyään lainkaan. Ilkka ja vanhempani pelaavat golfia. Kai minunkin täytyisi opetella.

Elina on tottunut siihen, että julkisesti liikkuessaan he harvoin saavat olla kaksin. Nykyisen parlamentin pitkäaikaisemmalla jäsenellä on laajat verkostot, ja selkään taputtelijoita ja neuvon kysyjiä riittää edelleen.

– Olen hyväksynyt sen, se kuuluu Ilkan ammattiin. Hänellä täytyy olla aikaa kuunnella ihmisiä. En voisi olla hänestä mustasukkainen.

Meistä on tullut läheisimpiä

Viime kuukausina Elina on elänyt todeksi kliseemäistä ilmaisua: aika parantaa haavat. Kaiken keskellä Elina päätti, että elämän on jatkuttava ja ihmisten ilmoille on palattava.

– En ole kovin masentuvaa tyyppiä. Ajattelin myös, etten ryhdy aristelemaan ihmisiä. Tärkeintä oli paluu normaaleihin arkirutiineihin. Ympäristön reagointi onkin ollut yllättävää. Ihmiset ovat antaneet arvon sille, että olemme kaikesta huolimatta jaksaneet yhdessä. Moni on tullut sanomaan, että tuossa suhteessa täytyy olla jotakin todellista, kun se on kaiken tämän kestänyt.

Eniten Elinaa on kantanut hänen puolisonsa optimismi ja positiivisuus.

– Ilkalla on kyky nousta vaikeistakin paikoista ja jatkaa elämää. Näinä kuukausina meistä on tullut vieläkin läheisimpiä. Suhteemme on vahvistunut ja yhteenkuuluvuuden tunne on nyt entistäkin suurempi. Vallalla tai asemalla ei ole mitään tekemistä aitojen tunteiden kanssa tai sen Ilkan kanssa, jonka minä olen oppinut tuntemaan.

Elina on jo pystynyt unohtamaan ikävät asiat.

– Eihän tästä suhteesta mitään tulisi, jos ne jäisivät vaivaamaan. Anteeksiantaminen sisältää sen, ettei käytä hyväkseen toisen heikkouksia tai virheitä. Se vaatii kypsyyttä, mutta on edellytys tasa-arvoisen suhteen jatkumiselle.

Elina ja Ilkka eivät ole suunnitelleet kihloja tai naimisiinmenoa, mutta tulevaisuuden he näkevät silti yhteisenä.

– Nyt meidän tärkein yhteinen projektimme on löytää ikioma saaristomökki jostain Turun lähettyviltä. Meri on meille kummallekin elementti, jonka äärellä rauhoitumme, Elina sanoo.

Elinan kännykkä soi. Ilkka siellä jo kyselee, koska saa viedä puolisonsa illalliselle.

Hanna-Maria ja Anssi ovat tehneet häiden jälkeen myös avioehdon.

Entinen MM-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 33, on avioitunut pitkäaikaisen kumppaninsa, liikemies Anssi Hintsan, 56, kanssa. Hanna-Maria vahvistaa asian Me Naisille puhelimitse.

– Pitää paikkansa, olemme menneet vuoden alussa naimisiin, Hanna-Maria kertoo.

Sen enempää yksityiskohtia häistä Hanna-Maria ei halua paljastaa. Hän haluaa pitää häiden kokoon ja järjestämispaikkaan liittyvät asiat vain lähipiirinsä tiedossa.

Hanna-Marian ja Anssin avioitumisesta kertoi ensimmäisenä Seiska. Lehden maistraatilta saamien tietojen mukaan pariskunta on tehnyt häiden jälkeen avioehdon, joka on rekisteröity maistraattiin elokuun lopulla. Asia vahvistetaan maistraatista myös Me Naisille. Sopimuksen mukaan pariskunta asteli avioon tammikuun 31. päivä.

Pariskunta kihlautui vuonna 2016 Havajilla. He asuvat yhdessä Helsingissä.

Hanna-Marialla ja Anssilla on 23 vuotta ikäeroa. Vuonna 2016 Hanna-Maria kertoi Eeva-lehdelle, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria kertoi haastattelussa.

Anssilla on viisi lasta edellisestä liitostaan. Hän on viime vuonna menehtyneen urheilu- ja F1-lääkäri Aki Hintsan veli.

Anneliga

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Mitä ihmeellistä tässä on. Jos naisella sattuu olemaan nuorenpi mies, pidetään sitä kummajaisena naista puumana, mutta kun miehellä on puolet nuorenpi vaimo, niin sehän onkin hyväksyttävää. Treffisivustot on täynnä ukonrahjuksia, joiden mielestä heillä on velvollisuus hakea nuorta, vaikka omat edelletykset ei ole edes itseä vanhenpaan.
Lue kommentti
Käyttäjä4631
Seuraa 
Liittynyt31.8.2016

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Itselläni 25 vuotta nuorempi mies. Olen 57-vuotias nuorekas nainen. Olen ollut myös 10 vuotta itseäni 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tuolloin 27 ja mies 45 kun tutustuimme. Oli mies parhaassa iässä ja tietysti hänen itsevarmuutensa iski. Valitettavasti vuosien saatossa hänestä tuli vanha ukko. Itse olin nainen parhaassa iässä. Ero tuli!
Lue kommentti

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, ahdistuu tilanteissa, joissa ympärillä on paljon vieraita ihmisiä, joiden kanssa pitäisi small talkata.

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, oli varsinkin uransa alussa niin sisäänpäinkääntynyt, että räppäsi lavalla selkä yleisöön päin.

– Vaimokin on sanonut, että olen haastavin hänen tuntemistaan ihmisistä, mutta toisaalta minun kanssani ei ole kuulemma koskaan tylsää.

Mikko on yksi tämän syksyn Vain elämää -tähdistä. Ennen kuvausten alkamista uran alkuajoilta tutut tuntemukset ja jännitys nousivat pintaan.

– Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Minulle isot tilaisuudet, joissa pitää moikkailla puolituntemattomia ihmisiä ja käyttäytyä tiettyjen sosiaalisten normien mukaisesti ovat ahdistavia, päivätyönään levy-yhtiön tuotantopäällikkönä työskentelevä Mikko selvittää.

Nuoruudessa ahdistuskohtaukset tuntuivat fyysisinä. Pahimmillaan Mikko pelkäsi saavansa sydänkohtauksen.

– Yritin rauhoittaa mieltä, mutta en saanut fyysisiä oireita kuriin.

Myöhemmin kivikasvoisuudesta ja introverttiydestä on tullut Pyhimyksen tavaramerkkejä. Mikko on pystynyt pysymään tinkimättömänä siinä, että hän pyrkii aina olemaan oma itsensä, vaikka ympäristö asettaisi paineita olla sosiaalinen ja hymyilevä.

– En ole lähtenyt tekemään kaupallista menestyäkseni, enkä esittelemään lavalla itseäni. Kerron tarinoita.

Mies arvelee, että introverttiydestä ei ole ollut läheisimmissä ihmissuhteissa haittaa.

– Olen hyvä ihmistuntija, ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni.

Millainen oli Mikon lapsuus helsinkiläisessä lähiössä? Miten Mikko selätti ahdistuksensa ja miten hän hallitsee sitä nykyään? Mitä Mikko ajattelee isyydestä? Lue Mikon haastattelu kokonaisuudessaan tämän linkin kautta. Voit lukea jutun myös Me Naisten uusimmasta numerosta 38/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.